Kuukausikuvat: vuosi 2023""

Onneksi keräsin näitä kuvia läpi vuoden, koska todennäköisesti ne eivät olisi tallessa enää missään siinä vaiheessa, kun havahtuisin ajatukseen "piti tehdä vielä yhteenveto koko vuodesta".

Valikoituja paloja myös vuosittaisesta joulukirjeestämme vähän modattuna.

Vuosi 2023 oli kaikinpuolin kiva ja toivon toki seuraavasta vielä parempaa. Kuvat tylsiä, koska sama maisema eri aikoina.

Vuoden kierto omalta etuovelta katsottuna:

Tammikuu oli näköjään lumeton.

Tammikuu oli hyvästien aikaa. Jo neljäntenä päivänä pojan tyttis lensi Hanoihin ja poika pakkaili kamppeitaan, kuljetteli niitä kierrätykseen, kaatikselle sekä luonnollisesti meille jemmaan, ja lensi perässä 24. päivä. 

Onni on hyvin aktiivinen perhe WhatsApp, joka alkoi pian kilistä kuulumisia suuresta miljoonakaupungista ja samoin meidän kuulumisia sinnepäin. 

Nuorempi tytär muutti pojalta jääneeseen asuntoon ja siitä tuli uusien huonekalujen ja toisenlaisen järjestyksen mukana hyvin erilainen nuoren naisen asunto.

Ensimmäinen ajatus näin loppuvuodesta:

oliko meillä tosiaan näin vähän lunta vielä helmikuussa?

Helmikuun lopulla poika päätyi tekemään viisumijuoksun (visa run) Bangkokiin, koska Vietnam antaa vain 30 päivää yhdellä saapumisella. Meillä kotona suunniteltiin kaikenlaista ja alettiin pikkuhiljaa puuhailla mm. yläkerrassa remontin merkeissä. Arki sujui painollaan.

Maaliskuun upeat hanget.

Toinenkin viisumijuoksu tarvittiin. Lentokentät kun on tunnetusti erikoisen halpoja paikkoja syödä ja juoda (NOT!!!) niin poikaa suorastaan riemastutti käydä lounaalla Bangkokissa toistamiseen. Koska erinäisiä talvilomia on sinne lennetty, totesi, ettei Suvarnabhumi ole kovin kummoinen paikka eikä kaipaa sinne vähääkään takaisin. Onneksi työrintamalta kuului hyviä, ja saatiin aluilleen hirvittävä show kaikkien koulutodistusten ja työtodistusten virallistamisessa.

Sivumennen sanoen: Vietnam ei tunne käsitettä posti. Kukaan ei postita mitään minnekään.

Kaikki leimatut, allekirjoitetut ja satoja euroja maksaneet paperit piti siis toimittaa maahan kuriirilla, ja sekin tuntui olevan hivenen arpakauppaa, löytyykö koskaan perille. Onneksi valittiin työpaikan osoite.

Kotona aloitettiin yläkerran tapetointiremontti ja siihen samaan syssyyn sitten askarreltiin vähän puustakin mm viinipullotelinettä/pöytää jne.

Kevään järjettömän hienot ulkoilukelit ja

uskomaton auringonpaiste huhtikuussa ☼

Vanhemman tyttären kotona oli vesivahinko, mistä syystä alkoi hillitön asunnonetsintä. Ehdittiin juurikin muuttaa heidät numeroa isompaan kerrostalokämppään Turussa ja sain puhumalla itselleni palkattoman vapaan toukokuun alkuun voidakseni viettää päivän Hillan kanssa, kun tyttärelle puuhattiin elektiivistä sektiota. Mutta pikkunappulahan ei malttanu odotella, vaan herättiin vapun aatonaattona uutiseen, että terve poika on syntynyt. ♥

Kotona laitettiin siemeniä multaan ja alettiin toivoa suuren suurta satoa mm. chileistä, pak choi kaalista sekä kurpitsasta.

Koirat aloittivat harrastuskauden haistelemalla ensimmäiset koejäljet ja oltiin kovin tyytyväisiä. Myös jotain koiranäyttelyitä kevääseen mahtui.

Toukokuusta muistan eniten sen, että oli kylmää.

Olin huolissani miten taimien käy, kun pakkasyöt estivät viemästä kasvihuoneeseen.

Toukokuussa sitten vauvan ihmettelyä ja lisää koiratapahtumia.

Taimethan itivät hyvin, mutta kylmyys pidätteli viemästä niitä pihalle. Hiukan jännitti miten kävisi. Toukokuulla oli vielä pakkasöitä, joten nuo etelän hetelmät eivät kyllä kestäisi. Mitään autolämmitintä en halunnut kasvihuoneeseen viritellä.

Ihan kuun lopulla todettiin, että kestää minkä kestää tai sitten ei. 

Kesäkuun alussa kolmen viikon hillitön helle. 

Lämpötilat koko ajan +30 luokkaa.

Mehän olimme juuri sen hellekauden reissussa. Viisi-vuotis-suunnitelma, joka vihdoin toteutui: lähes kahden viikon reissu Jenkkilän länsirannikolle huippuseurassa ja paikan päällä 100v juhlat.

Kotiin juhannukseksi ja jussin jälkeen töihin.

Heinäkuu taas sateinen ja viileä.

Tässä kohtaa pohdin kasvihuoneen olemassaolon tarkoitusta.

Mikään ei kasvanut kylmyyden vuoksi.

Oli sopiva aika olla töissä tämä kesä. Mies kiskoi käsiinsä lapasia "heinäkuun helteillä", kun aamuisin pisti nollaan vielä puolivälissä kuuta...

Muina juttuina kivoja iltoja kesäteattereissa, oli jokirantakävelyä Turussa, stand up iltaa ja eksyttiinpä vielä DBTL:n kun työnantaja piffasi liput. 

Elokuu ei paljon heinäkuusta parantunut.

Lisää askarteluja puusta: vaatehuoneen ladonovi, TV-tasoa ja muuta. Kasvari antoi yllättäen satoa kuitenkin kun muisti vettä kantaa. Ja vettähän riitti....

Tyrniä tuli ennätys paljon. Sitä kutsuttiin naapureita myöten noukkimaan, ettei jäisi puskiin ja keitin itse ensi kertaa tyrnihilloa, joka oli järjettömän hyvää. 

Taitaa pensailla olla vaan sellainen tapa, että suuren sadon jälkeen menee muutama vuosi hengähtäessä ennen seuraavaa. Joten vastaavaa määrää ei tarvinne toivoa tälle vuodelle.

Syyskuukin on kuvassa vielä surkea.

Muuten oli jo kohtuullisen ilmat.

Kiva viikko Sallatunturissa ystävien kanssa. Patikointia, peli-iltoja, saunaa ja rauhallista oleskelua. Läskifillarointi puraisi kovaa. Ja mikä parasta: pohjoisessa oli huippukelit ulkoiluun. 

Ajan milloin tahansa tuon 13 tunnin pätkän päästäkseni tuonne rauhaan. Sielu lepää.

Lokakuu on.... no, lokakuu.

Töissä kaikki normaalia. Loppukuusta aloitettiin rokotukset allekirjoittaneen laskeskeltua menekkiä jne. Päästiin ihan uutisiinkin, kun alueiden terveyskeskuksista oltiin ainoa, joka ehti ja pystyi rokottamaan kaikki riskiryhmään kuuluvat määrätyssä ajassa. Säästettiin vielä rokotteissakin, kiitos vallan mainion porukan! 

Huikeita uutisia Vietnamin suunnalta: tulisivat ainakin viikoksi Suomeen joulun alla! ♥

Marraskuisen aamun pimeys.

Ilman joka-aamuista koiralenkkiä en varmasti jaksaisi herätä. Kiitos noiden personal trainereiden, hommassa on vähän järkeä. Arki rullaa.

Marraskuinen päivä ei merkittävästi valkene....

Koko marraskuu 6-päiväistä viikkoa, kun rokotukset oli joka sunnuntai. Järjettömän hyvin organisoitu juttu. Koko kiitosta en voi itselleni ottaa, tuolla on toteutettu homma niin monena vuonna, että riitti kun hoiti lääkkeet paikalle. 

Mutta toki takki oli aika tyhjä kun viisi viikkoa oltiin menty. Minähän hölmönä otin vielä muutaman muunkin vuoron siihen päälle.

Joulukuun alussa on jo niukasti lunta maassa.

2022 oli sama juttu, että joulun alla oli lumi maassa ja juuri ennen joulua luvattiin nollaa ja loskaa.  Joulukuu oli sään puolesta helppo kuukausi. Koirat ei juurikaan kuljeta kuraa sisälle ja toisaalta petivaatteiden tuuletus jne oli helppoa kun on raikasta. Onneksi ne suojakelit eivät sulattaneet kaikkea pois ja lunta tuli lisää vielä joulun alla. Valkoinen joulu siis 2023.

Jouluvaloja katseltiin ja omaan pihaan levitettiin käsittämätön määrä lamppua.

Myös muun jouluamisen kanssa annoin itseni lähteä ihan reiluun nousukiitoon. Se on vain kerran vuodessa.

Joulu tosiaan etupainotteisesti loistavalla fiiliksellä, ja Tapaninpäivänä kerättiin jo koristeet sisältä pois.

Uudenvuoden aattona aloitin päivällä repimään WC:stä tapetteja ja päätin vuoden iltavuorossa keikkatöissä sekä ystävien luona ihanalla iltapalalla töiden jälkeen. Puolenyön aikaan kotiin ja vähän tapettien repimistä ennen nukkumaanmenoa. Uusi vuosi alkaa siis tyypillisesti remontilla. Mitäpä sitä pitkittämään, kun asiasta on puhuttu ja tarvikkeet löytyy kotoa valmiina.

Kuukausikuva: joulukuu

Ja itsenikin yllättäen päästiin tässä hommassa maaliin eli joka kuukaudelle on kuvattu sama maisema. Yhden kerran vasta päivän pari myöhässä, koska en ollut kotona. Maisema ei kylläkään siinä välissä muuttunut.

Joulukuun alussa olin pari päivää vähän veto pois. Kurkku oli karhea ja heikko olo. Jäin kotiin, olo ei juuri muuksi muuttunut, mutta lepo teki hyvää ja toki nukuinkin muutamat päiväunet. Täysillä sitten jälleen hommiin saikun jälkeen. 
Saattaa olla, että kroppa ilmoitteli, että työputki riittää.

Lunta tuli hiukan ja valoistaa kummasti tätä pimeyttä. Lisäksi laitoimme vähän lisää kausivaloja tuohon kuvassakin näkyvään tuijaan, joten piha on varsin kiva kun kotiutuu pimeässä. 

Kasvihuoneen päälle viriteltiin talveksi pressu. Routa on sen verran päässyt sitä heiluttamaan, että yksi pleksilevy katosta irtoilee ja jos talven aikana tulee myrsky, se lentää naapurikuntaan. Sitä koetettiin jo kesän aikana fiksailla, mutta voi olla, että vaatisi koko tönön uudelleenkasaamista, mihin ei lähdetä. Täytyy selvittää kesällä miten sen saisi kiinnitettyä paremmin eikä tuosta pressusta talvella haittaakaan ole. 

Kuukausikuva: lokakuu

Ihan lokakuun ensimmäiseltä en kuvaa pystynyt ottamaan, koska palasimme vasta toisen päivän iltana kotiin Ahvenanmaalta. Kuva kuitenkin näyttänee suunnilleen samalta kaksi päivää myöhemmin: 

Synkän harmaata ja melko pimeää ottaen huomioon, että kello on kuvanottohetkellä 7:30.
Kuva on itse asiassa lähes identtinen syyskuisen kanssa, joskin puolisentoista tuntia myöhemmin otettu. Näistä näkee hyvin sen, miten valoisuus vähenee vauhdilla tähän aikaan vuodesta.

Lokakuusta: no, sehän meni sitten. Läpi harmauden, jotenkin nopeasti. 
Mitään erityistä ei jäänyt mieleen. 

Kuukausikuva: syyskuu

Elokuun loppu oli eritoten märkä. Sitä viimeistä viikkoa, jolla kuukausi vaihtui syyskuuhun, korosti aamujen yllättävä (no, yllättävä ja yllättävä....) hämäryys, eli katuvalot oli aamulla lenkille lähtiessä päällä ja joinain aamuina sammuivat kesken lenkin, kun oli valoisampi aamu, mutta joinain paloivat loppuun saakka.

Kuva otettu aamulla klo 6:05 kun tultiin kotiin. Surullisen harmaata. 

Onneksi tuo syyskuun ensimmäisen päivän aamu oli vain aamu. Päivällä kirkastui ja ilta oli totta puhuen oikein kaunis.

Muuten syyskuu oli sään puolesta aika kiva. Ulkoilukelit pysyivät hyvinä ja varsinkin nyt viimeinen viikko oli todella yllättävän lämmin. Tosin yöt ovat aika ajoin niin kylmiä, etten jaksa uskoa ananaskirsikan hedelmien valitettavasti kypsyvän ollenkaan.... harmi.

Kuukausikuva: elokuu

Suurella jännityksellä elokuuhun. Tuleeko yhtään lämpimäpi kuin edellinen kuukausi? Heinäkuun viimeiset päivät tuntui kostean hikisiltä. Sellainen trooppinen ukonilma luuraa jossain takana -tunne.

Elokuu valkeni kauniina, mutta alkoihan se vettä puskea jo aamusta.

Ja näin jälkikäteen pohdittuna olihan se varsin kostea kuukausi. Vettä tuli aika ajoin päivän aikana enemmän kuin normaalisti koko kuukauden aikana.

Kuukausikuva; huhtikuu

Siinä missä maaliskuu loppui yllättävän kovissa pakkasissa (aamuisin oli viimeisellä viikolla pari kertaa hyvinkin 15-18 astetta....), huhtikuun ensimmäinen, aprillipäivä, oli kaunis.

Meille tuli aprillipäivänä tasan kaksi vuotta tässä talossa. Ja onnelliset kaksi vuotta ovatkin olleet!

Hyvin nopeasti tuon kuukauden alun jälkeen päivisin yli 10 asteen nousseet lämpötilat sulattivat lumet ja jo pääsiäisenä päästiin ensimmäistä kertaa paistamaan lettuja pihalla. 
Olin varovainen, enkä suostunut kantamaan kaikkia kalusteita vielä terassille sen pelossa, että se lietsoo jonkun takatalven. Toisaalta terassi pitäisi tänä keväänä saada pestyä ja kalusteiden raahaaminen edestakaisin ei välttämättä kiinnosta. Olkoon varastossa, eivät siellä perään huutele.

Näin vappuna keli on varsin eri näköinen joskin edelleen hyvin kylmä.

Huhtikuu oli kaiken kaikkiaan tosi aurinkoinen. Saa olla hyvin tyytyväinen aurinkopaneelien tuottoon huhtikuun osalta; mentiin myynnin puolelle, kiitos niukan oman kulutuksen, koska lämmitys oli kaikki puilla.

Kuukausikuva

Varsin henkisesti tiukan tammikuun jälkeen aloitetaan vuosi niin sanotusti alusta. Mainittakoon, että olen edelleen aivan äärettömän väsynyt ihan fyysisesti liian monien valvottujen tai liian vähän nukuttujen öiden jälkeen. Täytyy koettaa tässä paikkailla pikkuhiljaa....

Otin heti tammikuun eka päivä yhden valokuvan omalta terassilta. Ajatus oli, että alkaisin ottaa vastaavan kuvan joka kuukauden 1. päivä ja mahdollisesti keräisin kuvat loppuvuodesta sitten jonoksi. 

Jos ei muuta, ainakin siitä näkisi miten säätila elää ja muuttuu. (Eipä silti, tässä oli ihan tammikuussa kelejä reunasta ja äärimmäisyydestä toiseen....)

Tammikuussa iltapäivällä 15 jälkeen oli jo melko hämärää. Ja kuten kuvasta näkyy, eipä tarvitse hirveästi lumikolaa lykkiä. 

Se, mikä vähän harmitti tässä ajatuksessa, on, että yhden kuukauden aikana on nähty jos minkälaista säätä ja tästä kohtaa otettu kuvakin on ollut useaan kertaan hyvin erinäköinen. Mutta onpahan nyt. 

Huomenna seuraavaa!