Kuukausikuvat: vuosi 2023""

Onneksi keräsin näitä kuvia läpi vuoden, koska todennäköisesti ne eivät olisi tallessa enää missään siinä vaiheessa, kun havahtuisin ajatukseen "piti tehdä vielä yhteenveto koko vuodesta".

Valikoituja paloja myös vuosittaisesta joulukirjeestämme vähän modattuna.

Vuosi 2023 oli kaikinpuolin kiva ja toivon toki seuraavasta vielä parempaa. Kuvat tylsiä, koska sama maisema eri aikoina.

Vuoden kierto omalta etuovelta katsottuna:

Tammikuu oli näköjään lumeton.

Tammikuu oli hyvästien aikaa. Jo neljäntenä päivänä pojan tyttis lensi Hanoihin ja poika pakkaili kamppeitaan, kuljetteli niitä kierrätykseen, kaatikselle sekä luonnollisesti meille jemmaan, ja lensi perässä 24. päivä. 

Onni on hyvin aktiivinen perhe WhatsApp, joka alkoi pian kilistä kuulumisia suuresta miljoonakaupungista ja samoin meidän kuulumisia sinnepäin. 

Nuorempi tytär muutti pojalta jääneeseen asuntoon ja siitä tuli uusien huonekalujen ja toisenlaisen järjestyksen mukana hyvin erilainen nuoren naisen asunto.

Ensimmäinen ajatus näin loppuvuodesta:

oliko meillä tosiaan näin vähän lunta vielä helmikuussa?

Helmikuun lopulla poika päätyi tekemään viisumijuoksun (visa run) Bangkokiin, koska Vietnam antaa vain 30 päivää yhdellä saapumisella. Meillä kotona suunniteltiin kaikenlaista ja alettiin pikkuhiljaa puuhailla mm. yläkerrassa remontin merkeissä. Arki sujui painollaan.

Maaliskuun upeat hanget.

Toinenkin viisumijuoksu tarvittiin. Lentokentät kun on tunnetusti erikoisen halpoja paikkoja syödä ja juoda (NOT!!!) niin poikaa suorastaan riemastutti käydä lounaalla Bangkokissa toistamiseen. Koska erinäisiä talvilomia on sinne lennetty, totesi, ettei Suvarnabhumi ole kovin kummoinen paikka eikä kaipaa sinne vähääkään takaisin. Onneksi työrintamalta kuului hyviä, ja saatiin aluilleen hirvittävä show kaikkien koulutodistusten ja työtodistusten virallistamisessa.

Sivumennen sanoen: Vietnam ei tunne käsitettä posti. Kukaan ei postita mitään minnekään.

Kaikki leimatut, allekirjoitetut ja satoja euroja maksaneet paperit piti siis toimittaa maahan kuriirilla, ja sekin tuntui olevan hivenen arpakauppaa, löytyykö koskaan perille. Onneksi valittiin työpaikan osoite.

Kotona aloitettiin yläkerran tapetointiremontti ja siihen samaan syssyyn sitten askarreltiin vähän puustakin mm viinipullotelinettä/pöytää jne.

Kevään järjettömän hienot ulkoilukelit ja

uskomaton auringonpaiste huhtikuussa ☼

Vanhemman tyttären kotona oli vesivahinko, mistä syystä alkoi hillitön asunnonetsintä. Ehdittiin juurikin muuttaa heidät numeroa isompaan kerrostalokämppään Turussa ja sain puhumalla itselleni palkattoman vapaan toukokuun alkuun voidakseni viettää päivän Hillan kanssa, kun tyttärelle puuhattiin elektiivistä sektiota. Mutta pikkunappulahan ei malttanu odotella, vaan herättiin vapun aatonaattona uutiseen, että terve poika on syntynyt. ♥

Kotona laitettiin siemeniä multaan ja alettiin toivoa suuren suurta satoa mm. chileistä, pak choi kaalista sekä kurpitsasta.

Koirat aloittivat harrastuskauden haistelemalla ensimmäiset koejäljet ja oltiin kovin tyytyväisiä. Myös jotain koiranäyttelyitä kevääseen mahtui.

Toukokuusta muistan eniten sen, että oli kylmää.

Olin huolissani miten taimien käy, kun pakkasyöt estivät viemästä kasvihuoneeseen.

Toukokuussa sitten vauvan ihmettelyä ja lisää koiratapahtumia.

Taimethan itivät hyvin, mutta kylmyys pidätteli viemästä niitä pihalle. Hiukan jännitti miten kävisi. Toukokuulla oli vielä pakkasöitä, joten nuo etelän hetelmät eivät kyllä kestäisi. Mitään autolämmitintä en halunnut kasvihuoneeseen viritellä.

Ihan kuun lopulla todettiin, että kestää minkä kestää tai sitten ei. 

Kesäkuun alussa kolmen viikon hillitön helle. 

Lämpötilat koko ajan +30 luokkaa.

Mehän olimme juuri sen hellekauden reissussa. Viisi-vuotis-suunnitelma, joka vihdoin toteutui: lähes kahden viikon reissu Jenkkilän länsirannikolle huippuseurassa ja paikan päällä 100v juhlat.

Kotiin juhannukseksi ja jussin jälkeen töihin.

Heinäkuu taas sateinen ja viileä.

Tässä kohtaa pohdin kasvihuoneen olemassaolon tarkoitusta.

Mikään ei kasvanut kylmyyden vuoksi.

Oli sopiva aika olla töissä tämä kesä. Mies kiskoi käsiinsä lapasia "heinäkuun helteillä", kun aamuisin pisti nollaan vielä puolivälissä kuuta...

Muina juttuina kivoja iltoja kesäteattereissa, oli jokirantakävelyä Turussa, stand up iltaa ja eksyttiinpä vielä DBTL:n kun työnantaja piffasi liput. 

Elokuu ei paljon heinäkuusta parantunut.

Lisää askarteluja puusta: vaatehuoneen ladonovi, TV-tasoa ja muuta. Kasvari antoi yllättäen satoa kuitenkin kun muisti vettä kantaa. Ja vettähän riitti....

Tyrniä tuli ennätys paljon. Sitä kutsuttiin naapureita myöten noukkimaan, ettei jäisi puskiin ja keitin itse ensi kertaa tyrnihilloa, joka oli järjettömän hyvää. 

Taitaa pensailla olla vaan sellainen tapa, että suuren sadon jälkeen menee muutama vuosi hengähtäessä ennen seuraavaa. Joten vastaavaa määrää ei tarvinne toivoa tälle vuodelle.

Syyskuukin on kuvassa vielä surkea.

Muuten oli jo kohtuullisen ilmat.

Kiva viikko Sallatunturissa ystävien kanssa. Patikointia, peli-iltoja, saunaa ja rauhallista oleskelua. Läskifillarointi puraisi kovaa. Ja mikä parasta: pohjoisessa oli huippukelit ulkoiluun. 

Ajan milloin tahansa tuon 13 tunnin pätkän päästäkseni tuonne rauhaan. Sielu lepää.

Lokakuu on.... no, lokakuu.

Töissä kaikki normaalia. Loppukuusta aloitettiin rokotukset allekirjoittaneen laskeskeltua menekkiä jne. Päästiin ihan uutisiinkin, kun alueiden terveyskeskuksista oltiin ainoa, joka ehti ja pystyi rokottamaan kaikki riskiryhmään kuuluvat määrätyssä ajassa. Säästettiin vielä rokotteissakin, kiitos vallan mainion porukan! 

Huikeita uutisia Vietnamin suunnalta: tulisivat ainakin viikoksi Suomeen joulun alla! ♥

Marraskuisen aamun pimeys.

Ilman joka-aamuista koiralenkkiä en varmasti jaksaisi herätä. Kiitos noiden personal trainereiden, hommassa on vähän järkeä. Arki rullaa.

Marraskuinen päivä ei merkittävästi valkene....

Koko marraskuu 6-päiväistä viikkoa, kun rokotukset oli joka sunnuntai. Järjettömän hyvin organisoitu juttu. Koko kiitosta en voi itselleni ottaa, tuolla on toteutettu homma niin monena vuonna, että riitti kun hoiti lääkkeet paikalle. 

Mutta toki takki oli aika tyhjä kun viisi viikkoa oltiin menty. Minähän hölmönä otin vielä muutaman muunkin vuoron siihen päälle.

Joulukuun alussa on jo niukasti lunta maassa.

2022 oli sama juttu, että joulun alla oli lumi maassa ja juuri ennen joulua luvattiin nollaa ja loskaa.  Joulukuu oli sään puolesta helppo kuukausi. Koirat ei juurikaan kuljeta kuraa sisälle ja toisaalta petivaatteiden tuuletus jne oli helppoa kun on raikasta. Onneksi ne suojakelit eivät sulattaneet kaikkea pois ja lunta tuli lisää vielä joulun alla. Valkoinen joulu siis 2023.

Jouluvaloja katseltiin ja omaan pihaan levitettiin käsittämätön määrä lamppua.

Myös muun jouluamisen kanssa annoin itseni lähteä ihan reiluun nousukiitoon. Se on vain kerran vuodessa.

Joulu tosiaan etupainotteisesti loistavalla fiiliksellä, ja Tapaninpäivänä kerättiin jo koristeet sisältä pois.

Uudenvuoden aattona aloitin päivällä repimään WC:stä tapetteja ja päätin vuoden iltavuorossa keikkatöissä sekä ystävien luona ihanalla iltapalalla töiden jälkeen. Puolenyön aikaan kotiin ja vähän tapettien repimistä ennen nukkumaanmenoa. Uusi vuosi alkaa siis tyypillisesti remontilla. Mitäpä sitä pitkittämään, kun asiasta on puhuttu ja tarvikkeet löytyy kotoa valmiina.

Kuukausikuva: joulukuu

Ja itsenikin yllättäen päästiin tässä hommassa maaliin eli joka kuukaudelle on kuvattu sama maisema. Yhden kerran vasta päivän pari myöhässä, koska en ollut kotona. Maisema ei kylläkään siinä välissä muuttunut.

Joulukuun alussa olin pari päivää vähän veto pois. Kurkku oli karhea ja heikko olo. Jäin kotiin, olo ei juuri muuksi muuttunut, mutta lepo teki hyvää ja toki nukuinkin muutamat päiväunet. Täysillä sitten jälleen hommiin saikun jälkeen. 
Saattaa olla, että kroppa ilmoitteli, että työputki riittää.

Lunta tuli hiukan ja valoistaa kummasti tätä pimeyttä. Lisäksi laitoimme vähän lisää kausivaloja tuohon kuvassakin näkyvään tuijaan, joten piha on varsin kiva kun kotiutuu pimeässä. 

Kasvihuoneen päälle viriteltiin talveksi pressu. Routa on sen verran päässyt sitä heiluttamaan, että yksi pleksilevy katosta irtoilee ja jos talven aikana tulee myrsky, se lentää naapurikuntaan. Sitä koetettiin jo kesän aikana fiksailla, mutta voi olla, että vaatisi koko tönön uudelleenkasaamista, mihin ei lähdetä. Täytyy selvittää kesällä miten sen saisi kiinnitettyä paremmin eikä tuosta pressusta talvella haittaakaan ole. 

Kuukausikuva: marraskuu

On kelejä, on pukeutumista ja sitten om marraskuu.
Kuukausista julmin, ikävin, synkin... se, jonka loppumista vain odottaa, että tulisi joulukuu.

Marraskuuta kaipaa joka vuosi kuin kipeää peräpukamaa.

Kun aamuisin lähtee kävelylle sen kuukauden alussa, jolloin niin sanottu ensilumi satoi - paitsi meillä, jossa tuli räntää ja jäätyi tiehen, tehden kaikesta peilijäätä, sitä pohtii aamuisin järkeään ja miettii voisiko koirat ulkoiluttaa mitenkään helpommin. 

Kuukausi, jolloin aamun ensimmäinen ajatus on: loppukuun aikana ei tarvitsekaan taas nukkua yhtään, kun lonkat ja selkä särkee lääkkeistä huolimatta. Liukastelu kun tekee allekirjoittaneen ruodon jäykäksi kuin rottinkikeppi, ja aiheuttaa jäätävää särkyä liukastellessa.

Päivän päätteeksi otettu kuva ei paljon aamusta valostu.

Sosiaalisen median tilit, oikeastaan ne vanhat muistot, kertovat, että viimekin vuonna olen ollut aivan järjettömän väsynyt nimenomaan marraskuussa. Selkeä kaamosoire. 
Herään liian aikaisin liian vähän nukutun yön jälkeen, käyn lenkillä ja käytän kirkasvaloa. En tunne itseäni varsinaisesti väsyneeksi herättyäni, mutta herääminen varsinkin loppuviikkoa kohti on ihan hirveää.... Eikä nämä synkät harmaat päivät ainakaan siihen auta.

Voihan marina ja valitus.

Kuukausikuva: lokakuu

Ihan lokakuun ensimmäiseltä en kuvaa pystynyt ottamaan, koska palasimme vasta toisen päivän iltana kotiin Ahvenanmaalta. Kuva kuitenkin näyttänee suunnilleen samalta kaksi päivää myöhemmin: 

Synkän harmaata ja melko pimeää ottaen huomioon, että kello on kuvanottohetkellä 7:30.
Kuva on itse asiassa lähes identtinen syyskuisen kanssa, joskin puolisentoista tuntia myöhemmin otettu. Näistä näkee hyvin sen, miten valoisuus vähenee vauhdilla tähän aikaan vuodesta.

Lokakuusta: no, sehän meni sitten. Läpi harmauden, jotenkin nopeasti. 
Mitään erityistä ei jäänyt mieleen. 

Kuukausikuva: syyskuu

Elokuun loppu oli eritoten märkä. Sitä viimeistä viikkoa, jolla kuukausi vaihtui syyskuuhun, korosti aamujen yllättävä (no, yllättävä ja yllättävä....) hämäryys, eli katuvalot oli aamulla lenkille lähtiessä päällä ja joinain aamuina sammuivat kesken lenkin, kun oli valoisampi aamu, mutta joinain paloivat loppuun saakka.

Kuva otettu aamulla klo 6:05 kun tultiin kotiin. Surullisen harmaata. 

Onneksi tuo syyskuun ensimmäisen päivän aamu oli vain aamu. Päivällä kirkastui ja ilta oli totta puhuen oikein kaunis.

Muuten syyskuu oli sään puolesta aika kiva. Ulkoilukelit pysyivät hyvinä ja varsinkin nyt viimeinen viikko oli todella yllättävän lämmin. Tosin yöt ovat aika ajoin niin kylmiä, etten jaksa uskoa ananaskirsikan hedelmien valitettavasti kypsyvän ollenkaan.... harmi.

Kuukausikuva: elokuu

Suurella jännityksellä elokuuhun. Tuleeko yhtään lämpimäpi kuin edellinen kuukausi? Heinäkuun viimeiset päivät tuntui kostean hikisiltä. Sellainen trooppinen ukonilma luuraa jossain takana -tunne.

Elokuu valkeni kauniina, mutta alkoihan se vettä puskea jo aamusta.

Ja näin jälkikäteen pohdittuna olihan se varsin kostea kuukausi. Vettä tuli aika ajoin päivän aikana enemmän kuin normaalisti koko kuukauden aikana.

Kuukausikuva: heinäkuu

Heinäkuun ensimmäinen päivä valkeni pienessä tihkusateessa. T-paitakeli kuitenkin aamulenkillä. Hyvin nihkeää, vaatteet liimautui ihoon.

Itse asiassa koko heinäkuun alku oli sateista ja märkää. Kun ensin kirottiin sitä kuivuutta, nyt alkoi jännittää tuleeko vastarannan peltojen multa vyörynä jokeen, koska aikamoista järveä sade sinne rakenteli ja tuo sininen savi tunnetusti luistaa.....
(Itse vetäisin kunnolla lipat aamulenkillä yhdessä alamäessä. Jottei menisi ranne, otin vastaan jalalla, joten lonkka sinelmillä ja sääressä tehokas asfaltti-ihottuma... puhumattakaan miltä kroppa tuntui pari päivää tapahtuneen jälkeen.)

Lehmät ovat tulleet. Vielä eivät tule kohdalle, mutta hyvän matkaa ovat jo lähempänä.

Loppukuusta ollaan ihmetelty aivan älyttömän viileitä aamuja. Kaunista on, mutta kylmää. Fillaroidessa pitää jo pohtia ottaako lapaset käyttöön vai ei. Heinäkuussa!!!

Kuukausikuva: kesäkuu

Kesäkuu 2023: loma, jota suunniteltiin viisi vuotta. Loma, joka muutti muotoaan aina viime vuoden syksyyn asti, jolloin teimme lopullisesti päätöksen lähteä matkaan ja nimenomaan päätöksen minne matkaamme.

Muuten kesäkuusta: hyvin viileä alku, suorastaan kylmä. Kaikki kasvimaan herkut oli istutettu ulos, kevät oli antanut valheellista toivoa lämpimästä kelistä ja sitten pukkasi ne yöt, jolloin mietin mahtaako kesäkurpitsat jäätyä.

Sitten alkoivat helteet ja niitä riitti. Koko meidän reissun ajan täällä oli ollut ennemminkin todella kuumaa kuin yhtään viileää. Onneksi olin pumpannut kaivosta vettä tankkiin sen 500 litraa, jotta kasteluvettä riitti. Ja kasvit olivatkin hienosti hengissä, mistä kiitos kodinhoitajille.

Paluumme jälkeen olikin sitten yksi reippaampi ukkoskuuro, joka taas täytti tankkiin 700 litraa kun olin tiristänyt viimeisetkin. Ja muutama pienempi sade on tullut, joten kastella ei ole tarvinnut kuin katon alla.

Se, mikä jäi kesäkuusta mieleen yleisesti, on fiilis hyvin oudosta kelistä nykyään Suomessa kesäisin. Ilmastonmuutos?

Kuukausikuva: toukokuu

Oi ihana toukokuu!
Vappu tosin koettiin hyvin viileänä. Itse asiassa niin kylmä oli, että kahtena päivänä peräti laitoin tulet hellaan....

Heti vapun jälkeen oli myös niin kylmää, että huh huh! Joinain aamuina vastatuuleen puskiessa mietin, että autolla olisin jo perillä ja lämpimänä. Onneksi en antanut periksi. Se tunne, kun pääsee töihin tai kotiin on hieno. Vaikka hiukan harmitti viritellä jälleen pitkät kalsarit jalkaan. Onhan se nyt, vappuna ja sen jälkeen.

Ennen kuun puoltaväliä otin kuitenkin jo harkitun riskin: istutin ensimmäiset 6 tainta pak choi-kiinankaalia kasvihuoneeseen. Peittelin ne visusti harsolla yöksi, mutta kyllä kasvihuoneen ovia piti heti alusta lähtien availla päiväksi, sen verran lämpö siellä nousi.

Myös muut pikkutaimet aloin totuttaa ulkoiluun terassilla, samoin talvetetut muut kasvit.

No, nythän sitten onkin niitä kylmiä öitä tulossa. Jää nähtäväksi.....
Pak choit on kasvaneet isoiksi ja maistuu todella hyvältä. Jos vaan saan joka vuosi siemenet, näitä kasvatan lisää. Kiva lisä salaateissa ja vanhempana niitä suositellaan käytettäväksi wokkeihin yms.

Kuukausikuva; huhtikuu

Siinä missä maaliskuu loppui yllättävän kovissa pakkasissa (aamuisin oli viimeisellä viikolla pari kertaa hyvinkin 15-18 astetta....), huhtikuun ensimmäinen, aprillipäivä, oli kaunis.

Meille tuli aprillipäivänä tasan kaksi vuotta tässä talossa. Ja onnelliset kaksi vuotta ovatkin olleet!

Hyvin nopeasti tuon kuukauden alun jälkeen päivisin yli 10 asteen nousseet lämpötilat sulattivat lumet ja jo pääsiäisenä päästiin ensimmäistä kertaa paistamaan lettuja pihalla. 
Olin varovainen, enkä suostunut kantamaan kaikkia kalusteita vielä terassille sen pelossa, että se lietsoo jonkun takatalven. Toisaalta terassi pitäisi tänä keväänä saada pestyä ja kalusteiden raahaaminen edestakaisin ei välttämättä kiinnosta. Olkoon varastossa, eivät siellä perään huutele.

Näin vappuna keli on varsin eri näköinen joskin edelleen hyvin kylmä.

Huhtikuu oli kaiken kaikkiaan tosi aurinkoinen. Saa olla hyvin tyytyväinen aurinkopaneelien tuottoon huhtikuun osalta; mentiin myynnin puolelle, kiitos niukan oman kulutuksen, koska lämmitys oli kaikki puilla.

Kuukausikuva; maaliskuu

Pyrin pitämään perinteestä kiinni. Jo kolmas kerta.... heh!

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli hauska aamusta asti: bongailin joen toisella puolen peuralauman juuri kun tein töihin lähtöä, ja niiden kuuden lisäksi, jotka näin autolle kävellessä, väistelin naapurin pihasta tulevia neljää sitten tuossa sadan metrin päässä....

Siellä ne.... 

Sattui varsin kaunis päivä kohdalle. Aamu oli kauniin vaaleanpunainen ja erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt on valoisaa jo pian seiskan jälkeen ja illalla vielä kuuden jälkeen. Hurraa!! Päivän pituus on niin selkeästi pidempi, että töiden jälkeen ehtii kauniissa kelissä lenkille.

Maaliskuu kaikkiaan oli aika nätti. Aurinkoisia päiviä oli useita, joskin niitä lumisateitakin tuli, varsinkin siinä vaiheessa kun olin jo sallinut itseni innostua suunnitelmista istuttaa vähän sitä ja tätä ja ja ja... 

Ja siinä sitten ihmettelin, että miten tuonne puolimetriseen hankeen mitään saa koskaan. 

Ei ole vuodet veljeksiä keskenään. Meille on tässä asuessa sattunut nyt kolme napakkaa talvea ja kevättä. Ensimmäisenä keväänä ei tainnut olla lunta, mutta routaa oli ja nyt kahtena vuonna on ollut luntakin vaikka kuinka.

Sikäli ehkä ihan hyvä, että sattui nuo lumisemmat kuvat tuohon kuun alkuun. Koska nythän sitä oli viikko sitten lauantaina ihan lenkkarikelit ja hihkuin riemusta pitkällä aamulenkillä.
Sillä seurauksella, että sunnuntaina herättiin maa valkoisena ja maanantaina sitä lunta sitten tuli ja tuli ja tuli.... 

Kyllä, meni ihan tunteisiin! Huonolla tavalla!

Onneksi helpottaa jo.

Kuukausikuva, helmikuu

Tässä saa olla melko ylpeä itsestään. Jo toista kertaa muistaa tehdä jotain suunniteltua..... 
(Kyllä, sarkasmia ihan itseen kohdistuen äänessä....)

Helmikuun alku oli poikkeuksellisen kirkas. Ihan muutaman ensimmäisen päivän aikana nimittäin aurinkopaneelitkin heräsivät talvilevolta ja tuottivat ihan muutamia kilowattitunteja virtaa. Kokonaistuotto helmikuulta oli jo ihan mukiinmenevä. Jos sitä lumipyrähdystä ei olisi tullut pakkasten kera, kilowatteja olisi kertynyt enemmänkin. Nyt viime viikkoon osui pari päivää todella aurinkoista kylmää, mutta paneelit oli lumikuoren alla....

Lunta ei ollut valkukuusta merkittävästi, mutta kiva pikkupakkasta ja sikäli kuivaa. Aamuisin edelleen hyvin pimeää ja jälleen peurojen silmiä aamulenkin varrella. Niitä oli todella paljon syksyn puolella, mutta tuossa joulukuun puolivälin - tammikuun lopun välillä oli hiljaista eläinten suhteen. Tai sitten meidän aikataulu oli erilainen... 

Jossain vaiheessa lunta sitten tuli, olisiko siitä pari viikkoa, ja nyt föhn-tuuli sitten sulattelee lumia.

Otin varta vasten kuvan, tässä päiväys 19.2.

Eli juuri täkäläisen hiihtoloman aikaan lunta onneksi oli. Meillähän on lähellä tuo mäki, ja voi että kuulosti kivalta kun siellä lapset laskivat sekä pulkalla että pyllymäkeä hihkuen, kun päivät sattuivat olemaan kirkkaita ja lumisia.

Samoin tuohon joen toisella puolen olevalle pellolle oli vedetty latuja, joten vanhemmatkin saivat vähän hiihtolomaa.

Nyt onneksi kevättä kohti!!!

Kuukausikuva

Varsin henkisesti tiukan tammikuun jälkeen aloitetaan vuosi niin sanotusti alusta. Mainittakoon, että olen edelleen aivan äärettömän väsynyt ihan fyysisesti liian monien valvottujen tai liian vähän nukuttujen öiden jälkeen. Täytyy koettaa tässä paikkailla pikkuhiljaa....

Otin heti tammikuun eka päivä yhden valokuvan omalta terassilta. Ajatus oli, että alkaisin ottaa vastaavan kuvan joka kuukauden 1. päivä ja mahdollisesti keräisin kuvat loppuvuodesta sitten jonoksi. 

Jos ei muuta, ainakin siitä näkisi miten säätila elää ja muuttuu. (Eipä silti, tässä oli ihan tammikuussa kelejä reunasta ja äärimmäisyydestä toiseen....)

Tammikuussa iltapäivällä 15 jälkeen oli jo melko hämärää. Ja kuten kuvasta näkyy, eipä tarvitse hirveästi lumikolaa lykkiä. 

Se, mikä vähän harmitti tässä ajatuksessa, on, että yhden kuukauden aikana on nähty jos minkälaista säätä ja tästä kohtaa otettu kuvakin on ollut useaan kertaan hyvin erinäköinen. Mutta onpahan nyt. 

Huomenna seuraavaa!

Kuukausikuvia: huhtikuu, osa 2

No kyllähän se kevät sitten lopulta alkoi tänne pukata.
Tosin jälleen joku avaruustuuli puhaltelee kuulemma viileää ilmaa, eli nämä messevät aurinkopäivät, jolloin tarkeni fleecetakissa tehdä jotain, ovat historiaa. Hetkeksi.

21.4.

+8°C

melko tuulista mutta poutaa

Terassin edestä, etelä"seinustalla" nousee jo vauhdilla

Viime syksynä kaadoimme pois vanhan kriikunapuun,

joka oli suurelta osalta jo halki ja voi huonosti.

Tilalle kuoppasimme viisi syyshortensiaa ja 

niiden juurelle erilaisia sipuleita.

Valo on nyt niin kova, että kuvista tulee pakosta aika huonolaatuisia.

Pidin sen yhden vapaan tuossa keskiviikkona, aloitin torstaista uuden kahdeksan päivän putken....

Vapaan ajattelin alkuun viettää ihan vaan lötköilemällä. Tehtiin koirien kanssa ihana pitkä rauhallinen lenkki aamulla, sitten join kahvit... päädyin terassille roikkutuoliin kirjan kanssa ja torkahdinkin hetkeksi.

Mutta kun mies tuli kotiin, olikin jo ilmeisimmin levätty riittävästi ja sormet syyhysivät jotain oikeaa tekemistä.

Aloitimme siis varsinaisen Ruusujen sodan. (Olen lukenut Shakespeareni aikanaan....)

Eli pihassa on n. 15 vuotta vanha juhannusruuus, joka kukkii kauniisti. Se on kuitenkin pakosta ränsistynyt sisäosastaan eikä sitä olla leikattu. Nyt mies hankki sellaiset käsineet, joilla sitä pystyy pitelemään, ja niinpä lähti.

Samalla tuli leikattua vadelmat ja karhunvattu, melko piikkisiä nekin.

Leikkaustöiden jälkeen pohdin tovin miten pystyn menemään töihin seuraavana päivänä. Kädet on verinaarmuilla ja piikkejä kaivoin neulalla pois vielä töissä, naamassa oli pari mehevää raapaletta.... Kukaan ei kuitenkaan kysynyt olenko saanut selkääni.  =)

Ollaan kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että homma tuli tehtyä. Olihan se urakka, ja piikikkäät leikatut oksat piti vielä kuljettaa samantien pois.
Koirat tietenkin häsäsivät joukossa mukana ja voi tuota trimmaamatonta karvaturri-cockeria, sillä oli ruusunpiikkejä joka karvatupsussa jumissa...

Pihaa on tarkoitus tänä kesänä vähän muokata.
Kasvihuoneen taakse nurmikolle on tarkoitus laittaa muutama kasvilava, joihin istutan mustikkaa, karviaista ja todennäköisesti siirrän pari muuta marjapensasta. Haluan rajoittaa noiden puskien kasvualaa siten, että ruohon leikkaaminen olisi mahdollisimman yksinkertaista. Lisäksi vanhassa pihassa puskia on kaivettu vähän sinne ja tänne, ajattelematta yhtään toiminnallisuutta.
Nyt (toivottavasti) pihaan tulee "ruokapiha" sekä "puutarhapiha" erikseen.

Kuukausikuvia: huhtikuu osa 1

Pääsiäisen jälkeen keli on vaihdellut niin reippaaseen tahtiin, ettei oikein itsekään tiedä miten pukeutuisi. Olenkin siis päätynyt esiintymään edelleen vaan suosiolla kalsariasussa (pitkät fleecehousut + paita).

Suuresti odotan saanko loppukuukauden kuvasarjaan esim. metrin lunta vai täydeltä terältä paistavan auringon ja itseni shortseissa...
Tässä maassa kaikki on keväisin mahdollista.

Viime vuonna tein vappuaattona portinpieleen kaksi lumilyhtyä.....

Tässä on kuvasarja kuukauden ensimmäisen viikon ajalta. Uskomatonta tämä vaihtelu.

2.4.

Pääsiäismaanantaina myrskyn jälkeen.
Lunta oli taas kunnolla.

Terassilta kolattiin lumet pois, muuten se olisi mahdoton kävellä.

4.4.

Keskiviikkona satoi vettä ja sulatti lunta onneksi hyvin.

Piha on kuin liukumiina. 

Hengenvaarallista hakea posti crockseissa.

7.4.

Lauantaina piha olikin jo käytännössä soralla, kuiva.

Myös ruohoa alkaa tulla näkyviin ja osa lumisista

kohdista on todella enää lunta, ei liukasta peilijäätä.

Metsässä kävellessä polut on tosi liukkaita. Niihin tamppaantunut lumi on tietenkin yhtä kovaa ja liukasta umpijäätä.

Lauantaina aamulla tosin nauratti, että upposin yhdessä kohtaa polvea myöten jäiseen veteen. Siis kirjaimellisesti. Hankikanto petti kun olin kiertämässä yhtä märäksi ajattelemaani kohtaa.... (niin, oli siis märkä kohta. Hehe!)

Loppulenkki meni alkuun vähän vilpoisissa tunnelmissa, mutta totta puhuen vesi lämpeni lenkkarin sisällä aika äkkiä, ja tehtiin sitten kuitenkin ihan hyvä lenkki, vaikka suunnittelin alkuun, että mennään suorinta tietä kotiin.

Onneksi kastumisvaiheessa takana oli jo hyvinkin 3 km niin sen enempää en märkänä tallustellut.

Kevään merkki: kun tuolla lailla sattuu ja tapahtuu, ns. normaalioloissa sitä olisi kiukkuinen kuin ampiainen, mutta koska on kevät ♥, sitä hymyilee ja nauraa itselleen, ja kävelee jalka märkänä kotiin todeten, että onhan niitä kuivia sukkia....

Viime syksynä istuttamani krookukset ovat päättäneet,

 että tätä kutsutaan kevääksi.

Eteläpuolella aika suojaisassa paikassa.

Pyykit ulos!!

Parasta mitä tiedän ♥

Etupihallakin on ruoho hyvin näkyvissä.

Heitin koirille pipanoita haisteltavaksi ja puuhakkaina etsivät.

Kuukausikuvia: maaliskuu osa 1

Maaliskuu alkoi samoissa merkeissä kuin helmikuu päättyi: kirkasta, kuulasta ja pakkasta.
Sittemmin ollaan päästy lämpimämpiin aloihin ja paitsi että katoilta putoilee lunta, myös jalkakäytävien reunat ovat melko märkää maastoa lumivallien sulaessa.
Myös metsäpolut on paikka paikoin vähän epämiellyttävää käveltävää kun hanki on sen verran pehmeä, että esim. kantapää uppoaa, jolloin askelluksesta tulee taas lipsuvaa ja lonkkaa/selkää kipeyttävää.

Tänään 13.3.

+2°C

tihkuttaa vettä

Edelliset kuvat tältä aukealta oli niin kirpakan raikkaita.

Nyt pelkkää sumppuraa ja loskaa.

Vaikka periaatteessa on kurjaa, että on niin harmaata, on kuitenkin kiva tietää, että kevät on hyvää vauhtia tulossa, koska lämpenee.

(Kieltäydyn uskomasta sääennusteisiin, joissa luvataan ylihuomisella -10.... )

Kuukausikuvia: helmikuu nro 2

Ensimmäisessä kuukausikuvassa oli melko kivasti lunta.
Toisen kuvan nappasin kiireessä aamuna, jolloin oltiin reippaasti plussalla ja tiet sulivat lumesta ja jäästä ihan silmissä. Kävelin siis lenkin lenkkareilla hiekalla....  hiekoitushiekalla siis.

14.2.

-2

Sittemmin sai lehdestä lukea, että jotain statosfääri-ilmavirtauksia odotellaan ja jäätyvää ilmaa maaliskuulle. Huono idea, sanon!!

27.2.

-18 aamulla

-6 päivällä klo 14

Tuuli on todella jäätävää. 

Aamulenkillä koirat, no pienempi, paleli vaikka oli takki päällä, ja tultiin rivakkaan kotiin. 

Päivällä näytti niin kauniilta ja jätin laittamatta takin sille, tossuista puhumattakaan... ja niinpä vaan tultiin taas kovin reippaasti viimeiset sadat metrit.

Lunta on tuon verran. Olisiko 20cm

Se, mikä eniten harmittaa, on tuo alkuun märkänä satanut lumi, joka näköjään taivutti osan vuorimännyistä murteille asti. Pahus!!

Joudun varmasti leikkaamaan niistä osan pois ja sitten siihen jää typerä aukko. 

Yli 20 vuotta kestäneet männyt ei vaan enää taivu....

Osaisipa aina varautua kaikkeen. Tuonkin märän lumen olisi voinut käydä ravistelemassa silloin pois. Tosin muistan kyllä, että lunta satoi niin, että lähdimme molemmat töihin ja palasimme illalla myöhään... yöllä taas pakastui, joten eipä tässä hirveästi voi itseään ruoskia, ettei keskellä yötä oltu pelastamassa pihakasveja. Silti harmittaa.

Kuukausikuvia: helmikuu nro 1

Asumme hassulla leveysalueella, jossa talvi saattaa käydä kylässä tai sitten päättää viipyä ihan koko kauden....   luulenpa, että mun tarvii tehdä tälle kuukausikuvalle niin, että otan muutaman kuvan saman kuukauden aikana ja katsotaan sitten muuttuuko joku.

Samana päivänä kun presidentin virkaanastujaiset oli, satoi aivan mieletön määrä lunta. Katsoin ohjelmaa ohimennen töissä TV:stä ja totesin, että olisi hienoa olla kotona sen sijaan, että työpäivän jälkeen kaivaa kinoksesta autoa ja toivoo, että kaivettava on oma.

Välittömästi sen pyryn jälkeen tulikin pluskelit joten arvatkaa miten painavaa tavaraa tuo oli siirtää sivuun ajotieltä.
Meteorologit tosin povaavat -15 asteen kelejä seuraavalle viikolle, mikä tarkoittaa sitä, että onpa hienoa,  kun tuo loskapaska tuosta jäätyy.....

3.2.

Suurin harmi tämän seudun talvessa on ehdottomasti naurettava ja älytön liukkaus. En pidä lunta sinänsä pahana, tekee se kaikesta raikasta ja kirkasta. Ongelma on se, että se sulaa ja sitten on ihan mahdotonta liikkumisen kannalta.

Muutenhan keli on puhtaasti pukeutumiskysymys, mutta olen vilpittömän pahoillani, ettei tälle selälle sopivia talvikenkiä vaan ole tehty. Minähän kuljin suunnilleen näihin kinoksiin asti lenkkareissa motolla "mielummin märät varpaat kuin rikkonainen selkä". 

Tässä helmikuun osalta ensimmäinen kuva.

Näkymä on jotakuinkin samanlainen edelleen tänään, joskin aurinko on pilven takana piilossa.

Kuukausikuvia, tammikuu

Muokkasin tuota Marketan ystävän Päpän haastetta vähän itselleni sopivammaksi.
Eli idea on kuvata omaa pihaa kaikkina vuodenaikoina samasta kohtaa ja havaita miten se muuttuu.

Tämä kuva on otettu 11. tammikuuta

TAMMIKUU 2018

Kuten näkyy, meillä ei todellakaan ole vielä lunta, enemmän tuo valkoinen on kuuraa.

Sääennusteet povaavat eteläänkin pikkuhiljaa kylmenevää ja lunta. Katsotaan.
Harmi kyllä aurinko ei ole näyttäytynyt sitten viime viikon. Pilvistä ja harmaata on tasaisesti.