Näytetään tekstit, joissa on tunniste eväät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eväät. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Kesän kukkia

Koska aurinko on muistanut meitä nyt pitkään lämmöllä, innostuin kuvailemaan omalla pihalla.


Orvokit ovat siementäneet itsekseen.
Rikkaruohotkin voivat olla näin kauniita.

Sain vihdoin aikaiseksi myös laittaa kasvihuoneen kuntoon ja siellä nyt pari kirsikkatomaattia ja pari kasvihuonekurkkua toivon mukaan tekee satoa kesän mittaan. Koska viimevuotisista chileistä otetut siemenetkin itivät, myös chili toivon mukaan ehtii tehdä jotain edes.... 


On siellä jo ihan pienet alut, joista tulee kukka.....  =D


Tämän virallista nimeä en koskaan muista.
Nimitän sitä kurkkuyrtiksi ja varjele se leviää..... 


Kevätesikko on myös siementänyt aidan viereen valtavan ryppään.
Laitoin kameran linssin aidan raosta ja nappasin kuvan.
Ihanat keltaiset!


Omenapuutkin ovat aloittaneet.
Viime keskiviikkona ei ollut vielä mitään,¨
lauantaina olivat täydessä kukassa.

Olisipa pörriäisiä!


Kaktusten kesäkoti

Kun terassi saatiin öljyttyä, nostin myös hyllyn takaisin ja kaktukset pääsivät kesäksi pihalle.
Kastelin ne ensin laittamalla isolle lautaselle ja kaadoin runsaasti (5 cm korkeudelta) vettä.
Imivät sitten useamman tunnin mitä imivät.

Seuraavan kerran kastelu ehkä heinäkuussa.


Sammalleimu tuijan juurella


Aamu, jolloin 22 km pyörälenkin jälkeen oli hyvin kevyt olo.


Saskatoon kukkii jo täysillä talon edessä.

Koska olemme nyt kaksistaan, olen pyrkinyt keksimään jotain ruokia, joita voisi tehdä isomman satsin kerralla ja syödä lisukkeena useamman päivän. Tai vastaavasti pakastaa kerta-annoksiin, jolloin olisi mitä ottaa.


Kehittelin jälleen tätä arkivuokaa.
Juureksia ja kasviksia, heitin joukkoon pari purkkia papuja ja kuorrutin
salaattijuustolla, joka itse asiassa ei näy tässä kuvassa.

Ihana lisuke mille tahansa, vaikka pelkästään.


Niitä pakastettavia herkkuja: täytetyt paprikat.
Karitsan jauhelihaa ja riisiä sisällä mausteineen,
pari siivua Oltermannia päälle.
En kypsentänyt mitenkään pitkään, kunhan juusto suli.
Tykkään paprikasta vähän rapsakkana ja pysyy ehkä
vitamiinit vähän paremmin.

Näitä paprikoita oli kiva laittaa pellillä pakkaseen ja jäätyneinä sitten pussittaa. Siitä nappaa helposti vaikka vasta aamulla mukaan. Yleensä meillä on jotain salaattivihanneksia sen verran, että saa muutaman kurkkupalan ja pikkutomaatteja edes, tällainen siinä vieressä on lopulta ihan ateria.

Ideoin, että seuraavat voisi tehdä härkis-riisi täytteellä tai vastaavalla kasvisideologialla. Paprikat ovat nyt halpoja, niin pitäisi tehdä pakkaseen iso satsi. Säilyvät sitten sen, minkä vaatii, kunnes on eväinä syöty.

Muita suunnitelmia alustavasti on: tyttären lakkiaisjuhlat lauantaina 4.7.
Laitoin isolla jakelulla vähän kyselyä tekstiviestinä sukulaisille, että uskallattekos lähteä, jos paiskaan juhlat kasaan. Ihanasti koko suku oli sitä mieltä, että kun ei meitä lopulta niin montaa edes ole, ja tuollaiset juhlat ovat yleensäkin pihalla, totta kai olemme tulossa!

torstai 15. syyskuuta 2016

Hyvä Äiti -päivä / Virkavapaalla (eikun työlomalla)

Lupaan, että tämä on viimeinen kirjoitus hetkeen liittyen syömiseen!!!  =D

Syön yleensä töissä lounaaksi tai päivälliseksi salaattia. Näin olen tehnyt koko aikuisikäni. Kun ensimmäisessä työpaikassa tarjottiin lounassetelit, monesti säästin ne ja käytiin viikonloppuna syömässä ulkona, ja söin eväitä työpaikalla.
Kokemuksesta tiedän, että raskas ateria vie mehut loppuvuorosta, joten on helpompi vain syödä jotain kevyttä. Lisäksi tykkään salaateista, jotka voivat olla pelkkää rehua tai sitten kohtuullisen tuhteja kanapaloineen ja nachoineen....



Luultavasti olen myös ainoa, jolle käy näin, että näen töissä potilaiden ruuat ja niistä tulee mieliteko tai ajatus, jota lähden toteuttamaan. Eikä tätä ole tapahtunut vain kerran tai kahdesti vaan usein.... viimeksi siis viime viikolla. Potilaslounaana oli jauhelihapihvit ja perunasuikaleita kermassa tai muussa kastikkeessa (sairaalan ollessa kyseessä se oli varmaankin lihalientä). Ja se tuoksui hyvältä.

En tiedä teistä muista, mutta minusta lihapullat ja jauhelihapihvit on hyviä. Niissä on vaan mielestäni kova työ ja yleensä heitänkin ne uuniin, jossa vähän kuin tulevat itsekseen. Mutta pannulla paistetut:  VOIHAN NAM!!



Tämän naurettavan pitkän alustuksen jälkeen kerron, että suunnittelimme miehen kanssa hyvin varhaista lähtöä Teijolle, jossa nauttisimme aamupalan ja kahvit. Samalla tulisi tehtyä koiralenkki vähän toisenlaisissa maisemissa, ja koska molemmat tykkäämme patikoida, ajatuksetkin voisi tuulettaa tuolla järven rannalla.

Sieltä palattua sitten pitäisi melko nopeasti käydä suihkussa, koska minulle soitti kilpailija ja kutsui keikalle töihin, johon lupauduin menemään. (Eri tarina myöhemmin....)  Joten ruoka pitäisi olla jotain, mikä tulee äkkiä.
Ensin mietin jotain keittoa, mutta sitten muistin sen viimeviikkoisen lounaan ja sylki alkoi jo kerääntyä suuhun.

Mikäs sen näppärämpää, kuin hakea kaupasta jauhelihat, kasvissuikaleet (koska en ole perunan ystävä) ja kerma, ja veivata ensin lisuke uuniin ja sen jälkeen pihvit pannulle. Tuoksu oli kyllä melkoinen!

Kun tietää, että tein jo aamulla testiin Snickers-kakun, josta tuli aivan törkeän ruma.... mutta maistuihan se toki... oli kyllä illalla aika taputella itseä olkapäälle, että "Hyvä Äiti". Kerrankin.


****
Päivitys luonnokseen:
Aamu Teijolla oli upea. Lähdettiin kotoa pian kuuden jälkeen, matkalla peuralauma syömässä pellolla usvan keskellä. Auringonnousu ja nokipannukahvit.... 

Mikä fiilis keskiviikkopäivän alkuun!!








Muita kesän puuhia, kultturipläjäys

En allekirjoita väitettä, että 2026 olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen huono kesä. En kaivannut Kreikan aurinkoon (40 asteen helteisiin, ...