Ruokaidea

Minäpä jaan pitkästä aikaa yhden ruokaidean. Kollega surffasi kahvitauolla jossain sivuilla ja bongasi mielenkiintoisen kasvisruokaohjeen. Kun joitain kertoja viikossa kuuluisi syödä vain niitä kasviksia, ja tekevät hyvää sydämelle, ja kolesterolit laskee, ja .... ja.... ja...

Mehän kyllä syömme hyvin paljon kasvisvoittoisesti, mutta toki olen sitä mieltä, että tarvitsen proteiinia päivittäin pääaterialla (lounas), jotten ole aivan sietämättömän nälkäinen jo kahden tunnin päästä. Joten salaateissa on aina jotain, juustoa, broileria tai jotain.
Tässä piirakassa proteiininlähteenä myös linssejä. Ja mitäänhän ei onnistu pilaamaan laittamalla tarpeeksi juustoa... 😁  joskaan puhtaaksi vegetaariseksi ruuaksi tätä ei voi moittia.

Tein itse tämän laakeaan piirakkavuokaan.

Kasvispiirakka

perunaviipaleita sen verran, että vuuan pohja peittyy 

ripsauta vähän suolaa ja pippuria ja laita uuniin paistumaan 180 asteeseen n 20 minuutiksi. Tee sillä välin täyte. Havainto: suolaa ja mausteita saa olla ihan reilusti. Perunat imevät jotenkin mausteet itseensä ja liian niukalla maustamisella pohja jää vähän mauttomaksi.

pussillinen tuoretta pinaattia
1,5 rasiaa kirsikkatomaatteja
pari isoa sipulia (tai sipulisilppua pakasteesta)
punaisia linssejä huuhdeltuna (kuivana ehkä reilu desi)
juustoraastetta
2 dl maitoa
Koskenlaskijan cheddarjuustodippi

Ryöppää pinaatit nopeasti kiehuvassa vedessä, muutama minuutti riittää. Kaada lävikköön ja siitä leikkuulaudalle, silppua pieneksi. Huuhtele linssit. Puolita tomaatit ja lisää samaan kulhoon pinaatti, tomaatinpalat, linssit sekä sipulisilppu.

Keitä pari desiä maitoa ja muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja hyvin sekoitellen, laita joukkoon cheddarjuustodippi ja sekoita vielä tasaiseksi. 

Kaada täyte perunaviipaleiden päälle. Kaada juustokastike ja kuorruta koko hoito juustoraasteella. Paista uunissa 180°C n. 25 min kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Puuhia

Ensin on viikkotolkulla kirjoittamatta mitään ja sitten tuntuu, että pato ratkeaa auki....
Tässä siis vielä vähän.

*****

Olen hankkinut itselleni kumisaappaat. Kalliit! 19,90 eur (Tai siis tulivat lopulta kalliiksi... no eivät edes oikeasti.)

Mainitsemisen arvoinen asia, koska tilasin ne Hankkijan nettikaupasta paniikissa, koska omaa kokoani (36) oli jäljellä kaksi paria. Mies kävi ne hakemassa myymälästä, mutta kas kummaa, ne oli niin pienet, ettei jalka mennyt edes sisälle saati, että ne olisi saanut pois, jos olisi väkisin tunkenut.
Joten lähdin kerran työpäivän jälkeen vaihtamaan.

Päädyin lopulta sovittamaan saappaita, koska koot olivat niin merkilliset ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten kokoa (38) olevat jalkineet. Mainitsemisen arvoinen asia, todellakin!!!

Mutta ne on haluamani keltaiset, lyhyet. 

Suunnitelma on siis päästä töihin pyörällä sukat kuivina, koska lenkkareista menee sateella vesi läpi.

Ja kyllä, hoksasin kyllä jo etukäteen, että valuessaan lahkeita pitkin vesi valuu suoraan saappaaseen.... 

Ensimmäinen lenkki on nyt saappailla kävelty, ja eivät tosiaan ole lenkkarin veroiset tietenkään kävellessä, mutta olipa kiva tunne kun varpaat oli kuivat!

Se, mikä teki niistä "kalliit", oli minun päästäminen Hankkijan myymälään ilman valvontaa. Siellähän oli puutarhapuolella lähes kaikki perennat ja pensaat -50% joten päädyin kantamaan autoon myös omenapuun. ♥

Meillä oli vanhassa paikassa vanha ihana Antonovka, joka teki taivaallisen hyviä talviomenoita, joista sai todella hyvää sosetta. Se halkesi kerran myrskyssä ja harmittelin sitä kovin.

Nyt on uusi Antonovka kasvamassa. Katsotaan, tuleeko siihen meidän aikana satoa....

****

Muita puuhia. Piti raivata pihaa järjestykseen. Jonkin verran puutavaraa on jäänyt "yli" ja se piti asetella talveksi suojaan. Siinä kun lautoja kannettiin, pohdittiin, josko ne kuitenkin olisi fiksumpaa ottaa heti käyttöön, ja puff, nyt on saunan edustalla noin puoleen tuntiin tehty uusi terassi. 

Huomattavasti mukavampi kuin niistä irtolaatoista koottu, ja tukeva. Lisäksi suurin osa ylijääneistä laudoista hupeni tähän sopivasti.

Siinä tehdessä sitten tuli puhe, että vuoden päivät on keskusteltu minkälainen lattia saunassa olisi kiva olla. Koska pakkasilla betoni on järisyttävän kylmä, ja finnfoamit ritilän alla oli vähän epävakaat ja keikkuvat. Turvallisuus edellä kuitenkin!

Joten otettiin loput laudelaudat ja tehtiin saunaankin "terassi". Mitoitus on nyt sellainen, että sinne alle saa ne finnfoam-levyt pitämään lämpöä jalan alla ja vesi nyt virtaa kuitenkin siitä kätevästi pois.

Lämmittäähän se piti tietenkin, että pystyi testaamaan, miten lattia toimii.

Rakkain paikka auringossa.

Sorruin myös somen uhrina testaamaan ruokajuttuja. Instagramissa törmäsin johonkin reseptiin, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten sen verran kaupan kautta kotiin, että ostin quinoaa.

Uunivuuan pohjalle ladottiin quinoaa, sen päälle kiehuvaa liha/kana/tms lientä, siihen pussillinen baby pinaattia revittynä, kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja, sekä kaksi salaattijuustoa (muka-fetaa) kuutioituna. Hiukan mausteita ja öljyä päälle ja uuniin. 

Toimikin erinomaisesti broilerin lisukkeena. 

Teen tätä epäilemättä toisenkin kerran, koska quinoaa jäi vielä. 

*****

Sitten syyskuun puolelta ihan paras uutinen: minut vakinaistettiin siihen nykyiseen työhöni, jonka suhteen heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että "voi nenä, tälle mun sydän sykkii täysillä". 
Paikka tuli auki ja hain sitä. Kuulin haastattelussa, että hakijoita oli 12 ja kolme haastateltiin. Pitää olla hirveän tyytyväinen, että pääsee edes pronssiotteluun, mutta kieltämättä ehdin jo vähän murehtia miten surullista olisi, jos minä olisin ensimmäisellä varasijalla. Tuo hakijamäärä kuitenkin kertoo siitä, että valitettavan moni on leipääntynyt (nykyiseen?) työhönsä ja haluaa jostain syystä muuta. Siellä olisi voinut olla vaikka tusina minua paljon kokeneempia hoitajia jonossa......

No, jossittelu on siltä erää ohi. 

Taisin kyllä aika tavalla leijua kun sain onnittelut esimieheltäni! ♥ 
Olen nyt aika monta kakkua "velkaa" vähän sinne sun tänne. Kukapa olisi uskonut silloin heinäkuussa, kun tein nopean päätöksen, että tämä päättyy näin?

Tuo paikka on sillä lailla aika uskomaton, että en ole tavannut moista työyhteisöä vuosiin. Kaikki, ja tarkoitan kirjaimellisesti kaikki, ovat ottaneet vastaan kauniisti, tsemppaamalla ja osoittaen arvostavansa ammattilaisuuttani. Virheet, joita toki tulen edelleen tekemään, kiitos uuden järjestelmän, on korjattu mainitsemalla asiasta kauniisti ja kannustavasti. Selän takana puukotusta ei ole. 

Tulen todellakin tekemään parhaani ja minusta oli äärettömän miellyttävää kuulla ylihoitajalta, että "enempää ei kukaan odotakaan".

Helpotusta arkeen

Tutustuin sivustoon feelia.fi, joka myy kotiruokaa vakuumiin pakattuna. Jostain syystä olen tullut saamattomaksi tai muuten vaan hidastunut (ikä!!), mutta koen pelkän ruokahuollon pyörittämisen tässä kahden hengen taloudessa jollain tavoin äärettömän rasittavana ja aivan liian usein havahdun hakevani töihin jotain valmisruokaa eväiden sijaan.

No, Feelia kuulosti hyvältä mutta en ehtinyt (lue: saamattomuuttani) tilata vielä, sen sijaan ystäväni tilasi. Hän toki kehui osaa ruuista, mutta jollain tavoin kuulosti älyttömältä tilata jonkun toisen tekemää kotiruokaa sen sijaan, että sen tekisi itse.

Harkittujen herkkujen Emma toteutti jonkinlaisen arkiruokahässäkän ja helpotti elämäänsä sillä. Annukka taas jo joitain aikoja sitten pakasti smoothie-aineet kerta-annoksiin. Muistan jo silloin ihailleeni moista tapaa ja edelleen mietin miksen vaan pysty toteuttamaan sitä. Olen pari kertaa miettinyt asiaa ja kaupassa havaitsen seisovani vihanneshyllyjen edessä pää täysin tyhjänä siitä, mitä moiseen smoothieen voisi laittaa ja lopulta päädyn ostamaan vain perusvihannekset ja tulen kotiin. Toki osana syynä lienee se, etten juo smoothieita vaan rahkaa aamuisin. Kun ei ole rutiinia jonkun tekemiseen, se vie enemmän aikaa.

Tässä päivänä muutamana yllätin sitten itsenikin tekemällä suunnitelman ja pidättäytymällä siinä: Tekisin muutamaa ruokaa valmiiksi, pakastaisin annoksiin kahdelle ja voisimme näin pärjätä ainakin viikon pari. 👌

Jos onnistuisin tässä ideassa, että tekisin vaikka joka toinen viikko vähän isomman satsin erilaisia ruokia, joita voi pakastaa, olisi arki helpompi pyörittää. Edelleenkin tosiaan ihmettelen miten aikataulu voi olla sellainen, ettei muka ruokaa oikein ehdi päivisin tehdä. Olenhan kuitenkin pyörittänyt vuosia kolmen lapsen perhettä kaikkine harrastuksineen....   Vanhuus ei taida tulla yksin, se hidastaa tullessaan.

Tuumasta toimeen: lihapullataikinaa 1,8 kg ja pyörittelemään. Nehän tulee äkkiä uunissa. 
Osan keitin vielä kastikkeen joukkoon, jolloin meillä on pakasteessa "kuivia" lihapullia esim. salaattiin ja toisaalta vaikka muussin kaveriksi valmiina kastikkeessa.

Lihapullien paistuessa kaivelin komeroani ja totesin, että yksi purkki pohjoisesta tuotua poronlihaa on jäljellä. Joten Lapin Äijän paras porokeitto tulille. Tässä sopassa hyvää on se, että siihen laitetaan vaan suikalejuurekset (käytin myös vähän peruna-sipulisekoitusta, kun oli avattu pussi, vaikka perunasta tulee melko ikävää pakastamisen yhteydessä) ja tuo säilykeporo. Maustan aika varovasti. Liemeen kaadetaan Koskenlaskijan dippikastikepurkillinen tai vaikka kuohukermaa. Minä tykkään juustonmakuisesta liemestä, se tuo tiettyä täyteläisyyttä ja täyttää vatsaa.

Teen porokeiton tästä säilykeporosta (poronlihan puutteessa....) ja se maistuu aina.

Rehellisyyden nimissä, kun viime vuonna haimme sen poronvasan vakumoituna pakkaseen, tein porokeittoa kertaalleen jauhelihasta tms ja se ei ollut yhtä hyvää kuin säilykkeestä tehty. En osaa sanoa miksi. 

Jollain tavoin koen poronlihan enemmän luomuksi kuin vaikka nauta tai possu. Toki myönnettävä on, että porotalous ei ole Suomessa (tai missään Lapin alueella) enää luontoa kunnioittavaa tai kestävällä pohjalla. Onhan siitä kirjoiteltu lehdissä paljon, miten ne syövät enemmän kuin luonto ehtii kasvattaa.

Sillä lailla on mielenkiintoista, että poronlihaa on älyttömän vaikea saada täällä etelässä, vaikka sitä niin mahdottomia määriä kasvatetaan ja teurastetaan vuosittain.

Yhtä kaikki, koska pyrkimys on syödä vähemmän punaista lihaa, ainakin tällä tavoin sitä pystyy vähentämään, kun ostaa vain vaikeasti saatavaa.

Harmi kyllä tätä nimenomaista säilykettä ei saa ilmeisesti mistään Kuusamo-Salla akselin ulkopuolelta. Ei saanut edes Inarista tai Rovaniemeltä, ja me kyllä kaivettiin kaikkien isojen kauppojen hyllyt toiveikkaana. Ilmeisesti Kuusamon säilyke ei toimita tuotetta myyntiin oman alueensa ulkopuolelle, mikä on sääli. Tämä on kirjaimellisesti täyssäilyke, lihapitoisuus on 98% ja liha on sellaista "suikaletta" ja hajoaa haarukalla painettaessa kivoiksi paloiksi esim. keitossa tai kastikkeessa.

Meidänkin paikallisesta marketista saa Riipisen poronlihasäilykettä. Törkyhintaan ja purkissa on 45% poroa ja loput sikaa. Ihan nötköttiä. (Ja yhtä kallista kuin tämä täysliha!) 

Se toimii keitossa, mutta sen suutuntuma on minusta epämiellyttävän jauhoinen.

Jos joku nyt sattuu näkemään tätä Kuusamon tuotetta missä tahansa eteläisen Suomen alueella, olisin melkein valmis maksamaan vinkkipalkkion. 

Onneksi menemme talvella Sallaan, niin voin taas ostaa kassillisen tölkkejä käytettäväksi myöhemmin.

Sain sapuskat valmiiksi ja aloin purkittamaan niitä pakastusta varten. Oli melkoinen järkytys havaita, että tämä reilu määrä ruokaa jalostui lopulta neljäksi (!!!) purkiksi lihapullakastiketta kahdelle sekä kolmeksi purkiksi keittoa kahdelle. Käytännössä siis vain yhden 7-päiväisen viikon ruuat. Yksi Ikean pussillinen kuivia lihapullia päätyi myös jemmaan. 

Huoh!!

Ei auta itku. Seuraava tavoite onkin pohtia ruokia, jotka kestävät pakastamista. Esim. tacojauheliha on aivan hölmö, koska sen lisukkeeksi tulevan salaatin pilkkominen on paljon työläämpää kuin jauhelihan paistaminen murusiksi. Pähkäillessäni keksin sentään kanakastikkeen, mutta koska olen tunnetusti nirso, on aika harvoja ruokia, joita tehdä. Mies kaikkiruokaisena ehdotti, että teen hänelle makaronilaatikot yms, mihin en itse mieluusti koske ja hän puolestaan koettaa keksiä minulle jotain. Mutta vuorotyön tekijöinä se ei oikein toimi.

Ehkäpä opettelen syömään sitä makaronia. 😟

No, taputin itseäni kuvaannollisesti olkapäälle: ainakin yritin ja idea on joka tapauksessa hyvä. Kenties matkan varrella tulee jokin ruokaidea, jonka voi toteuttaa perinteisessä suurperhe-moodissa ja näin säästää ehkä seuraavalta viikolta jonkun ruuanlaittomurheen.

Naapureille juoruttavaa, kiva viikonloppu

Kävin tekemässä vähän ostoksia.
Kotiin palatessa tontin kohdalla kadulla oli jonkinlainen torikokous, muutama rouva siinä vaihtoi kuulumisia. Moikkasin ja kannoin autosta tavaraa terassille, ja menin sulkemaan portin. Rouvat hiljentyivät tuijottamaan pihaan....  Olin laskenut terassille jotain odottamatonta:

Siis se kantoi vauvan tuolin?

Mitähän muuta salattavaa niillä on,

kun muuttavatkin kohta?

Saatoin henkisesti höröttää oikein kunnon naurut sisään päästyäni. Sulo Vilén minussa kävi tekemässä kirpputorikauppaa, kun puolitutulla oli edullisesti myynnissä vauvan istuin. Tulevalla mummilla on lupa. 😁   Ja kannoin toki ruokakaupan kassejakin siihen useamman.

Oletettu vauvan sukupuoli ei ole enää salaisuus. Joten kävin samalla tekemässä vähän muitakin ostoksia:

♥

Sitten seuraa ruokavinkki suoraan Hesarin torstailiitteestä: kreikkalainen fetabroileri. 

Lyhykäisyydessään: pilko broilerin leikkeet/fileet suupaloiksi, sekoita kulhossa sitruunan mehu, kuoriraaste, valkosipulin kynsi (laitoin kokonaisen kynnettömän), vähän oreganoa, pippuria ja suolaa ja sekoittele broilerit siihen. Jätä viileään maustumaan.

Kaada uunivuokaan 2,5 dl kuivaa riisiä, silputtu suippopaprika, oliiveja, valkosipulin kynsi (laitoin toisen kynnettömän kokonaisena) ja 5 dl kiehuvaa kanalientä sekä pippuria ja pari laakerinlehteä. 

Anna hautua 200°C uunissa puolisen tuntia. Sitten lisää päälle broilerit ja hauduttele 20-30 min. Noin 10 min ennen kuin broilerit ovat kypsät, lisää murusteltu salaatti- tai fetajuusto vielä päälle ja hauduttele viimeinen 10 min. 

Koristele tarjottaessa basilikan lehdillä.

Meillä tykättiin tästä kovin.
Käyttämällä myös sitruunan mehun, broilereihin tuli pirteä sitruksen maku. Jos et siitä niin pidä itse, jätä mehu pois. Mielestäni tämä ruoka toimi erinomaisesti myös uudelleenlämmitettävänä. Positiivinen asia noin työpaikan eväitä ajatellen.

Olisi näyttänyt paremmalta valkoisella lautasella.

Mutta hyvää oli joka tapauksessa.

Olin viikonlopun vapaalla miehen tehdessä ylitöitä koko viikonlopun. Koirien kanssa ihmeteltiin sulavaa metsää. Paikka paikoin oli onneksi hyvä hankikanto, koska lunta on joissain kohdissa hyvinkin minua polveen ja se rämpiminen olisi ollut tukalaa.

Tulevalle viikollehan ne lupaavat nyt keväisempää, kunnolla plus-asteita. Jipii!! Kevät! 

Minusta näissä koivun latvoissa ja sinivalkoisessa taivaassa

on jotain niin perisuomalaista. ♥

Sellaista Ansa ja Tauno -fiilistä Suomi-filmeistä.

Iltalenkillä iloittiin siitä, että vielä klo 19 aikaan on melko valoisaa. Katuvalot syttyivät, oletan, että hämäräkytkimellä, 19:04. Toisaalta aamulla kuuden jälkeen on jo kohtuullisen valoisaa. Jee!

Oli rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Tänä vuonna olen satsannut (hassu sana) myös TV:n katsomiseen. Ensin ihmettelin ne Sykkeen jaksot läpi, mutta nyt katsottiin kaikki tuotantokaudet sarjaa Taivaan Tulet Areenasta ja meistä se oli valtavan hyvä. Alkuun olin vähän kysymysmerkkinä, mutta joidenkin jaksojen jälkeen se lähti käyntiin ja kerrassaan suloista kuvausta Kemijärven poliisista kaikkine ihmissuhdedraamoineen. Suosittelen!

Itseä harmittaa, että se loppui. 

Joitain sanontoja sarjasta jäi meille kotiin käyttöön, kuten "ookkonää ihan pöljä?"  Tämä lähinnä vitsinä toisillemme tai koirille. 

Kesän kukkia

Koska aurinko on muistanut meitä nyt pitkään lämmöllä, innostuin kuvailemaan omalla pihalla.

Orvokit ovat siementäneet itsekseen.

Rikkaruohotkin voivat olla näin kauniita.

Sain vihdoin aikaiseksi myös laittaa kasvihuoneen kuntoon ja siellä nyt pari kirsikkatomaattia ja pari kasvihuonekurkkua toivon mukaan tekee satoa kesän mittaan. Koska viimevuotisista chileistä otetut siemenetkin itivät, myös chili toivon mukaan ehtii tehdä jotain edes.... 

On siellä jo ihan pienet alut, joista tulee kukka.....  =D

Tämän virallista nimeä en koskaan muista.

Nimitän sitä kurkkuyrtiksi ja varjele se leviää..... 

Kevätesikko on myös siementänyt aidan viereen valtavan ryppään.

Laitoin kameran linssin aidan raosta ja nappasin kuvan.

Ihanat keltaiset!

Omenapuutkin ovat aloittaneet.

Viime keskiviikkona ei ollut vielä mitään,¨

lauantaina olivat täydessä kukassa.

Olisipa pörriäisiä!

Kaktusten kesäkoti

Kun terassi saatiin öljyttyä, nostin myös hyllyn takaisin ja kaktukset pääsivät kesäksi pihalle.

Kastelin ne ensin laittamalla isolle lautaselle ja kaadoin runsaasti (5 cm korkeudelta) vettä.

Imivät sitten useamman tunnin mitä imivät.

Seuraavan kerran kastelu ehkä heinäkuussa.

Sammalleimu tuijan juurella

Aamu, jolloin 22 km pyörälenkin jälkeen oli hyvin kevyt olo.

Saskatoon kukkii jo täysillä talon edessä.

Koska olemme nyt kaksistaan, olen pyrkinyt keksimään jotain ruokia, joita voisi tehdä isomman satsin kerralla ja syödä lisukkeena useamman päivän. Tai vastaavasti pakastaa kerta-annoksiin, jolloin olisi mitä ottaa.

Kehittelin jälleen tätä arkivuokaa.

Juureksia ja kasviksia, heitin joukkoon pari purkkia papuja ja kuorrutin

salaattijuustolla, joka itse asiassa ei näy tässä kuvassa.

Ihana lisuke mille tahansa, vaikka pelkästään.

Niitä pakastettavia herkkuja: täytetyt paprikat.

Karitsan jauhelihaa ja riisiä sisällä mausteineen,

pari siivua Oltermannia päälle.

En kypsentänyt mitenkään pitkään, kunhan juusto suli.

Tykkään paprikasta vähän rapsakkana ja pysyy ehkä

vitamiinit vähän paremmin.

Näitä paprikoita oli kiva laittaa pellillä pakkaseen ja jäätyneinä sitten pussittaa. Siitä nappaa helposti vaikka vasta aamulla mukaan. Yleensä meillä on jotain salaattivihanneksia sen verran, että saa muutaman kurkkupalan ja pikkutomaatteja edes, tällainen siinä vieressä on lopulta ihan ateria.

Ideoin, että seuraavat voisi tehdä härkis-riisi täytteellä tai vastaavalla kasvisideologialla. Paprikat ovat nyt halpoja, niin pitäisi tehdä pakkaseen iso satsi. Säilyvät sitten sen, minkä vaatii, kunnes on eväinä syöty.

Muita suunnitelmia alustavasti on: tyttären lakkiaisjuhlat lauantaina 4.7.

Laitoin isolla jakelulla vähän kyselyä tekstiviestinä sukulaisille, että uskallattekos lähteä, jos paiskaan juhlat kasaan. Ihanasti koko suku oli sitä mieltä, että kun ei meitä lopulta niin montaa edes ole, ja tuollaiset juhlat ovat yleensäkin pihalla, totta kai olemme tulossa!