Taimikasvatusta ja auringonvaloa

Ihana maaliskuu!! ♥
Aurinko on löytänyt tänne Varsinaiseen Suomeen... (tosin paljastaa samalla miten paljon meillä on ikkunoissa koirien nenän jälkiä....)

Sitruunapuu tekee aivan villinä hedelmiä.
Ihmettelen vain, ettei se edes yritä tehdä lisää kukkia.

Armas puolisoni täytti 50 v. 
Kyllä, minulla on itseäni nuorempi mies. Oli jo korkea aika hänenkin siirtyä seuraavalle kymmenelle. Työnantajansa lahjoi miehen kahdella Aalto-lätäköllä, niillä peltisillä vadeilla. Olin ihan mykistynyt. Olen joskus vuosia sitten sanonut, että ne olisi hienot, mutta minusta ne on kalliit joten en koskaan raaskinut ajatella asiaa tosissani. No nyt ne on. 

Kutsuttiin appivanhemmat kylään ja pistettiin pöytä koreaksi.

Pyysin meidän tytöt lisäksi, kun sattuivat olemaan vapaalla. Mies ei tätä tiennyt ja ihmetteli vaan kattauksen määrää. Yllätys oli iloinen, kun tuttuja naamoja käveli sisälle.

Kristallit kimaltelee kivasti.

Laitoin alkupaloiksi vähän naposteltavaa, että sain nuo ihanat lätäköt käyttöön.
Nyt olen ihan ihmeissäni minne nuo lätäköt lopulta mahtuvat säilytykseen, koska tuo isompi on niin iso, ettei mahdu tavalliseen kaappiin. Täytynee pakata ne laatikoihin ja laittaa pystyyn.

Tapas

Chilit itivät vihdoin. Kyllä se kestikin, mutta nyt sitten niitä riittää....  Punaisista taisi itää kaikki ja keltaisista puolet. Jos saan pidettyä ne hengissä siihen asti, että saadaan kasvihuoneeseen, kiikutan kyllä tuliaisena muutamankin taimen toisiin koteihin. Vaikka käytän chiliä paljon ruuassa, en sentään ihan mahdottomiin pysty.

Laitoin viikonloppuna myös ananaskirsikat itämään. Ne olikin hassuja minimini-siemeniä, joita piti lopulta vaan ropsauttaa multaan jonkun verran. Jää nähtäväksi miten itävät ja tuleeko valtava määrä alkuja.

Vähän minua varoiteltiin, että se voi talvehtia kasvihuoneessa ja leviää mielellään. Sehän on kiva idea. Minusta ananaskirsikka on yksi hauskimmista kasveista, joten meille sopii, että pari laatikkoa kasvaa sitä vuosittain.

Kurpitsojen kanssa himmailen vielä. Niistä tulee aina niin mahdottoman honteloita kun kasvatan sisällä. Meidän kuisti, joka on täydellinen paikka taimikasvatukselle muuten, on aurinkoisina päivinä aivan pätsi ja toisaalta saattaa olla välillä sitten vastaavasti hirveän kylmä. Ei paras mahdollinen paikka pikkutaimille.

Mutta talvi kyllästyttää jo vahvasti!! Haluan sormet multaan!

 

Tulppaanit, iloa itselle!

Ehkä jonkin verran painaa talven lomattomuus. Huomaan selvästi olevani viikonloppuisin aika väsynyt. Tai odottelen viikonloppua kovin ihan joka viikko. Ja huomaan, että ottaa aivoon, jos viikonlopulle on suunniteltu jotain, koska haluan vain olla itsekseni ja levätä.

Onneksi on niin täydellisen ihana työpaikka! Yhtään huonommassa paikassa en jaksaisi.

Pyysin ja sain helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi. Tulee siis yksi pitkä viikonloppu pääsisäisen lisäksi. (Sikäli kun en heittäydy ahneeksi ja varaa itselleni töitä pääsiäisenä...) 

Ja koska pidän kesälomaa jo kesäkuussa, tämä vuosi lähtee tästä hyvin eteenpäin. Lomaa odotellessa!

Juustoansa, kevättä, ulkoilua

Suloinen vapaa viikonloppu takana. ☼

Perjantaina tein jotain, mistä tuli hyvä mieli monellakin tapaa. Suosin "paikallista", joka tosin tässä tapauksessa oli Helsinkiläinen.... pienyrittäjä kuitenkin.
Eli tilasin juustoja firmalta Juustoansa.

Koska Uudenmaan rajat avattiin, he pystyivät laajentamaan Juustotaksi-konseptiaan ja ajoivat ilmeisesti ensimmäisen kerran reitin myös Turkuun. Matkan varrella oli helppo pysähtyä tässä meidän hoodeilla ja niinpä sain paketillisen herkkuja.

Me tykätään juustoista kovasti. Itse en ole Emmentalin ystävä, lähes kaikki muut maistuvat.
Tilasin nämä tyylillä: pakkaa jotain yllättävää ja annoin hinnan. Kerroin vähän taustaa, mistä pidetään yleensä ja lisäksi mistä olin kuullut kehuja (kuten kuusenkerkkägouda....)

Perjantaina saunan jälkeen oli aivan pala taivasta istua alas ja vähän herkutella!
Jos olette liikkeellä Helsingissä ja ehditte poikkeamaan Vanhaan kauppahalliin, piipahtakaa!

Lauantaina mies lähti kaverinsa kanssa kalaan. Minä ulkoilutin koirat ja pääasiassa luin.
Ihanaa, kun voi vaan olla. Ihan rehellisesti ilman mitään suorituspaineita.

Sunnuntaina oli sen sijaan sitten aamulenkin vuoro:

Teijo on niin rauhallinen. Tälläkään kertaa siellä ei näkynyt kuin yksittäisiä ihmisiä. Tulen aina niin hyvälle tuulelle nähdessäni, miten jotkut ovat telttailleet tai muuten yöpyneet noilla tulipaikoilla.
Tulee sellainen olo, että maastoja käytetään ja niistä iloitsee moni.

Hesari kirjoitti juttua moisesta hassusta Dalgona-kahvista.
Minä kuulkaas hankin oikein sähkövatkaimen tätä varten. *nolo*

Juu ei, meillä ei ole tähän asti ollut tavallista käsikäyttöistä sähkövatkainta, pelkästään yleiskone. Mutta tuon vaahdon annoskoko oli niin mitätön, että isolla koneella se olisi vaan levinnyt pitkin kulhon reunoja.

No, kuten kuvasta näkee, tätä tavoiteltiin ja tätä saatiin. Ilmeisimmin jotain meni pieleen!
Lisäksi: meistä ei kumpikaan käytä kahvissa sokeria ja sitä tähän tuli reilusti. Mmmmmhhh.... ei hjuva.
Vaahto ei ollut ihan noin kuohkeaa lähdössäkään, halusin kuumaa kahvia joten oletus olikin, että se sulaa....

Mutta mutta. Voisiko joku nyt selittää blondille miksi haluaisin juoda kylmää maitoa ylimakean kahvinmakuisen vaahdon läpi? Tässä täytyy olle jokin jippo, jota en vaan tajunnut.

Teijolta palatessa pysähdyimme puutarhalle. Olen pitkään havitellut ja nyt sen sitten ostin: pienen sitruunapuun. Katsotaan saanko sen pysymään hengissä saati tekemään mitään satoa enää ikinä tämän jälkeen.

Puutarhamyymälä oli kohteemme, koska Madeiralta tuomassani kasvissa on vilissyt jotain ötököitä.
Pesin sen kertaalleen mäntysuovalla ja vaihdoin mullat, mutta niitä pirulaisia oli aina vaan. Suurennuslasi paljasti ne ilmeisesti villakilpikirvoiksi....   murh!
Yhtä kaikki: myrkky liotettuna multaan tappanee jokaisen. Tähän asti olen nipistellyt niitä hengiltä aina nähdessä pienillä pinseteillä.