Taimikasvatusta ja auringonvaloa

Ihana maaliskuu!! ♥
Aurinko on löytänyt tänne Varsinaiseen Suomeen... (tosin paljastaa samalla miten paljon meillä on ikkunoissa koirien nenän jälkiä....)

Sitruunapuu tekee aivan villinä hedelmiä.
Ihmettelen vain, ettei se edes yritä tehdä lisää kukkia.

Armas puolisoni täytti 50 v. 
Kyllä, minulla on itseäni nuorempi mies. Oli jo korkea aika hänenkin siirtyä seuraavalle kymmenelle. Työnantajansa lahjoi miehen kahdella Aalto-lätäköllä, niillä peltisillä vadeilla. Olin ihan mykistynyt. Olen joskus vuosia sitten sanonut, että ne olisi hienot, mutta minusta ne on kalliit joten en koskaan raaskinut ajatella asiaa tosissani. No nyt ne on. 

Kutsuttiin appivanhemmat kylään ja pistettiin pöytä koreaksi.

Pyysin meidän tytöt lisäksi, kun sattuivat olemaan vapaalla. Mies ei tätä tiennyt ja ihmetteli vaan kattauksen määrää. Yllätys oli iloinen, kun tuttuja naamoja käveli sisälle.

Kristallit kimaltelee kivasti.

Laitoin alkupaloiksi vähän naposteltavaa, että sain nuo ihanat lätäköt käyttöön.
Nyt olen ihan ihmeissäni minne nuo lätäköt lopulta mahtuvat säilytykseen, koska tuo isompi on niin iso, ettei mahdu tavalliseen kaappiin. Täytynee pakata ne laatikoihin ja laittaa pystyyn.

Tapas

Chilit itivät vihdoin. Kyllä se kestikin, mutta nyt sitten niitä riittää....  Punaisista taisi itää kaikki ja keltaisista puolet. Jos saan pidettyä ne hengissä siihen asti, että saadaan kasvihuoneeseen, kiikutan kyllä tuliaisena muutamankin taimen toisiin koteihin. Vaikka käytän chiliä paljon ruuassa, en sentään ihan mahdottomiin pysty.

Laitoin viikonloppuna myös ananaskirsikat itämään. Ne olikin hassuja minimini-siemeniä, joita piti lopulta vaan ropsauttaa multaan jonkun verran. Jää nähtäväksi miten itävät ja tuleeko valtava määrä alkuja.

Vähän minua varoiteltiin, että se voi talvehtia kasvihuoneessa ja leviää mielellään. Sehän on kiva idea. Minusta ananaskirsikka on yksi hauskimmista kasveista, joten meille sopii, että pari laatikkoa kasvaa sitä vuosittain.

Kurpitsojen kanssa himmailen vielä. Niistä tulee aina niin mahdottoman honteloita kun kasvatan sisällä. Meidän kuisti, joka on täydellinen paikka taimikasvatukselle muuten, on aurinkoisina päivinä aivan pätsi ja toisaalta saattaa olla välillä sitten vastaavasti hirveän kylmä. Ei paras mahdollinen paikka pikkutaimille.

Mutta talvi kyllästyttää jo vahvasti!! Haluan sormet multaan!

 

Tulppaanit, iloa itselle!

Ehkä jonkin verran painaa talven lomattomuus. Huomaan selvästi olevani viikonloppuisin aika väsynyt. Tai odottelen viikonloppua kovin ihan joka viikko. Ja huomaan, että ottaa aivoon, jos viikonlopulle on suunniteltu jotain, koska haluan vain olla itsekseni ja levätä.

Onneksi on niin täydellisen ihana työpaikka! Yhtään huonommassa paikassa en jaksaisi.

Pyysin ja sain helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi. Tulee siis yksi pitkä viikonloppu pääsisäisen lisäksi. (Sikäli kun en heittäydy ahneeksi ja varaa itselleni töitä pääsiäisenä...) 

Ja koska pidän kesälomaa jo kesäkuussa, tämä vuosi lähtee tästä hyvin eteenpäin. Lomaa odotellessa!

Tutkielma sairaalasta

Linnuntietä meiltä on ehkä vajaa kilometri vanhalle Paimion parantolalle. Sairaala, jonka suunnitteli kuuluisa Alvar Aalto, ja jossa hoidettiin aikanaan tuberkuloosi-potilaita mm. makuuttamalla heitä vuoteissa läpi vuoden isoilla parvekkeilla hengittelemässä raikasta kangasmetsän ilmaa. Sairaala on rakennettu upealle paikalle keskelle metsää (joka on vieläkin hieno).

On todella sääli, että se ei ole enää ansaitsemassaan käytössä. Ensinnäkin se on terve talo, siisti ja iso. Varmasti vanhanaikainen, mitä tulee nykyaikaiseen terveysteknologiaan, mutta esim. tiettyjä avo-puolen toimintoja (poliklinikat) siellä pystyisi takuulla järjestämään helposti. 

Muistaen, että itse lähdin sisäilmaltaan sairaasta Salon sairaalasta, pidän sairaanhoitopiirin päätöstä lakkauttaa tämä pähkähulluna.

Kävelen siitä usein ohi. Eräs lempilenkeistäni menee nykyään reittiä, jonka nimi on Parantolan Polku. Joskus 2000-luvulla yhdistys nimeltä Parantolan Ystävät ry hankki metsät suojelukseensa ja ovat nyt rakentaneet sinne mahtavia liikuntareittejä. Siellä on alueella mm. laavu, jonne saa mennä omien polttopuiden kanssa grillaamaan ja ihailemaan kaunista maisemaa, löytyy upeita sammaleisia kuusenalusmetsiä, kaunista mäntykangasta ja leveitä, siistejä polkuja. Osan reiteistä pystyy kulkemaan jopa pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa.

Alueella on myös vanha 60-luvun Lemmenlampi, jossa kertoman mukaan lempiväiset tapailivat. Sairaalassahan jouduttiin tubin vuoksi viettämään kuukausitolkulla, omaisten vierailuja ei tartuntavaaran vuoksi suosittu, ja sattuneesta syystä tuona aikana saatoi syttyä useitakin rakkaustarinoita. Lemmenlampi on nykyään vain puro, koska vesi on syönyt tiensä padon alta ja kulkee siis vain purona.

Puro on kuitenkin valtavan kaunis ja kirkasvetinen. Siinä on napakka kivipohja, joten vaikka koirat käyvät siinä kahlaamassa ja juomassa, vesi ei sekoitu mutaiseksi.

Sairaalan alueella toimii edelleen vanha parantolan päiväkoti, ja ilmeisesti päiväkodin toimesta sinne on tehty muutamia kylttejä ja lisäksi puihin erilaisia roikkuvia koristeita ja esim. kiviä, jotka on maalattu kauniisti ja kirjoitettu jokin kiva teksti, kuten "olet ihana". 

Minusta tuo on rakennuksena todella hieno. Odotan kovin, että kesällä sinne järjestetään ohjattuja kävelyitä, joissa pääsee myös sisälle. Kertoman mukaan (vanha työkaveri ollut siellä töissä) aulatilat on maalattu keltaiseksi ja sisätiloista jää valoisa ja pirteä fiilis. Sinne on myös järjestetty Aallon suunnittelemia huonekaluja, joten kaiken kaikkiaan se on kulttuurihistoriallisesti tärkeä ja hieno kohde. 

Ihastuin näihin pyöreäreunaisiin parvekkeisiin kovin.

Keväällä, kun käytiin Imatralla, bongasin myös sieltä alueelta ohikävellessä vanhan sairaalarakennuksen, joka oli hyvin paljon samaa tyyliä. Wikipedia kertoi sen olevan myös vanha tubisairaala, nimeltään Tiurun sairaala. Se oli toiminut sairaalakäytöstä poistuttuaan mm. vastaanottokeskuksena ja sittemmin jätetty rapistumaan. 

Minulla on epämääräinen muistikuva lapsuudesta, että naapurin Sirkka kävi siellä töissä vakiyökkönä, tämä siis 80-luvun alussa. Silloin se on toiminut keuhko- ja reumasairaalana, kuten tuo Paimiokin.
Tunsin jotenkin sympatiaa myös sitä kohtaan ja harmitti vietävästi nähdä niitä rikottuja ikkunoita ja pahvitettuja reikiä seinissä.