Taimikasvatusta ja auringonvaloa

Ihana maaliskuu!! ♥
Aurinko on löytänyt tänne Varsinaiseen Suomeen... (tosin paljastaa samalla miten paljon meillä on ikkunoissa koirien nenän jälkiä....)

Sitruunapuu tekee aivan villinä hedelmiä.
Ihmettelen vain, ettei se edes yritä tehdä lisää kukkia.

Armas puolisoni täytti 50 v. 
Kyllä, minulla on itseäni nuorempi mies. Oli jo korkea aika hänenkin siirtyä seuraavalle kymmenelle. Työnantajansa lahjoi miehen kahdella Aalto-lätäköllä, niillä peltisillä vadeilla. Olin ihan mykistynyt. Olen joskus vuosia sitten sanonut, että ne olisi hienot, mutta minusta ne on kalliit joten en koskaan raaskinut ajatella asiaa tosissani. No nyt ne on. 

Kutsuttiin appivanhemmat kylään ja pistettiin pöytä koreaksi.

Pyysin meidän tytöt lisäksi, kun sattuivat olemaan vapaalla. Mies ei tätä tiennyt ja ihmetteli vaan kattauksen määrää. Yllätys oli iloinen, kun tuttuja naamoja käveli sisälle.

Kristallit kimaltelee kivasti.

Laitoin alkupaloiksi vähän naposteltavaa, että sain nuo ihanat lätäköt käyttöön.
Nyt olen ihan ihmeissäni minne nuo lätäköt lopulta mahtuvat säilytykseen, koska tuo isompi on niin iso, ettei mahdu tavalliseen kaappiin. Täytynee pakata ne laatikoihin ja laittaa pystyyn.

Tapas

Chilit itivät vihdoin. Kyllä se kestikin, mutta nyt sitten niitä riittää....  Punaisista taisi itää kaikki ja keltaisista puolet. Jos saan pidettyä ne hengissä siihen asti, että saadaan kasvihuoneeseen, kiikutan kyllä tuliaisena muutamankin taimen toisiin koteihin. Vaikka käytän chiliä paljon ruuassa, en sentään ihan mahdottomiin pysty.

Laitoin viikonloppuna myös ananaskirsikat itämään. Ne olikin hassuja minimini-siemeniä, joita piti lopulta vaan ropsauttaa multaan jonkun verran. Jää nähtäväksi miten itävät ja tuleeko valtava määrä alkuja.

Vähän minua varoiteltiin, että se voi talvehtia kasvihuoneessa ja leviää mielellään. Sehän on kiva idea. Minusta ananaskirsikka on yksi hauskimmista kasveista, joten meille sopii, että pari laatikkoa kasvaa sitä vuosittain.

Kurpitsojen kanssa himmailen vielä. Niistä tulee aina niin mahdottoman honteloita kun kasvatan sisällä. Meidän kuisti, joka on täydellinen paikka taimikasvatukselle muuten, on aurinkoisina päivinä aivan pätsi ja toisaalta saattaa olla välillä sitten vastaavasti hirveän kylmä. Ei paras mahdollinen paikka pikkutaimille.

Mutta talvi kyllästyttää jo vahvasti!! Haluan sormet multaan!

 

Tulppaanit, iloa itselle!

Ehkä jonkin verran painaa talven lomattomuus. Huomaan selvästi olevani viikonloppuisin aika väsynyt. Tai odottelen viikonloppua kovin ihan joka viikko. Ja huomaan, että ottaa aivoon, jos viikonlopulle on suunniteltu jotain, koska haluan vain olla itsekseni ja levätä.

Onneksi on niin täydellisen ihana työpaikka! Yhtään huonommassa paikassa en jaksaisi.

Pyysin ja sain helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi. Tulee siis yksi pitkä viikonloppu pääsisäisen lisäksi. (Sikäli kun en heittäydy ahneeksi ja varaa itselleni töitä pääsiäisenä...) 

Ja koska pidän kesälomaa jo kesäkuussa, tämä vuosi lähtee tästä hyvin eteenpäin. Lomaa odotellessa!

Kevät taisi tulla vihdonkin

Kyllä se olikin pitkä. Talvi nimittäin.
Erityisesti se huhtikuun alussa iskenyt takatalvi sai minut kirjaimellisesti itkemään, koska loskassa raahustaminen ja joka askeleella jalan lipsuminen sai ennenkin niin kivuliaan vasemman iskiashermon ja sitä kautta selän ja jalan niin kipeäksi, että ei pystynyt olemaan.

Hollannin reissun jälkeen yllätyin iloisesti, kun meilläkin oli iso osa pihaa lumettomana, joskin hyvin märkänä, ja aivan valtavan ihana yllätys oli löytää ne pienet, vaatimattomat sipulikukkien piipat karikkeen joukosta jo ihan häivähdyksen verran näkyvissä. ♥

Tulppaani. Ehkä.

Narsissi.

Saunan ikkunan alla.

En osannut ajatella asiaa syksyllä. Istutin noihin kukkapenkkeihin sipuleita perennojen juurelle, että lakastuvat varret sitten jäisivät sinne alle. Mutta eihän tuohon paista kuin vasta hyvin myöhään iltapäivällä, edes keskikesällä. Kuva on otettu kolmen aikaan iltapäivällä.

Saa nähdä jaksavatko sipulit nousta ollenkaan noin pimeästä paikasta, kun muistaa, että alla on sitä jääkylmää vanhaa merenpohjan sinistä savea.

Tyrni näkyisi selviävän.

Koetin katsoa miltä hevoskastanja ja kultasateet näyttävät. Nehän olivat surkeita 30 cm taimia viime syksynä, ja talvi oli kova.

Kastanja näyttäisi tekevän pulleaa silmua eli todennäköisesti on hengissä. Olen siitä kovin iloinan.

Kultasateet taas näyttävän ennemminkin siltä, että ovat kuivuneet latvasta noin puoliväliin.... pahus. Viime kesä oli hankala ja luulen, että niille kaivetut kuopat ei olleet riittävän suuret. Eivät ehkä saaneet kesän aikana riittävästi vettä ja toisaalta syksyn sateissa joutuivat sitten opettelemaan uimista.

No, aina ei voi voittaa. Hevoskastanja ilahduttaa minua kyllä kovin. Pidän siitä puuna, sen ulkonäkö jotenkin viehättää ja on kovin kaunis kukkiessaan. Lisäksi se istutettiin harkiten paikkaansa, jossa saa kasvaa rauhassa olematta minkään tiellä. Tulppaanit on laitettu rinkiin sen juurelle. Muistaakseni saatoin laittaa siihen joko krookusta tai narsissiakin, en nyt muista.

Pitäisi piirtää itselleen kartta, mitä istuttaa minnekin ja minkä värisenä. Tästä itselleni kuvaannollinen solmu sormeen!

Mikä ilahdutti eniten, ja pääsi yllättämään täysin puun takaa oli tämä kuistilla talvehtinut kaktus:

Minä nimittäin kyttäsin tätä kaktusta toiveikkaana ihan viikko sitten, ja noita vaaleanpunaisia ei ollut näkyvissä yhtään. ♥

Olen saanut saman kaktuksen kukkimaan joskus vuosia sitten parina peräkkäisenä kesänä, mutta sitten se lopetti. Aloittaakseen näemmä jälleen. Taisi olla oikeat olosuhteet talven yli: viileää mutta valoisaa, ja kertaalleen kastelin talvella laittaen kaikki kerralla isolle lautaselle ja saivat imeä vettä useita tunteja.

Keväinen Hollanti, pikainen irtiotto

Joskus viime vuonna ihan loppukesästä tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen sellainen olo, että on pakko päästä jonnekin reissuun. Reissuun lentokoneella. Jotain spessua.
Isä suositteli yhtä matkatoimistoa, joiden kanssa ovat reissanneet, ja katso: heillä oli pitkä viikonloppu Amsterdamiin ja Hollantiin. Keväällä tulppaanien aikaan. Keukenhof, josta olen haaveillut! Ja hinta oli miellyttävä. Bingo!

Varauksin sikäli, että olen nirppanokka matkustaja valmismatkoilla, mutta todellakin tätä matkatoimistoa kehuttiin ja sillä lailla all inclusive-retki, että tarvitsee vain herätä ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Suomen kevät todella näytti sitten närhen munat edellisellä viikolla heittäen oikein kunnon takatalven. Huoh! Lähdin enemmän kuin mielellään minne tahansa, missä ei tarvitse rämpiä puurossa ja pöperössä päästäkseen eteenpäin. Selkä kiukutteli liukastumisen jälkeen huolella ja valvoin useamman yön, kun mikään asento ei ollut hyvä.

Poika tyttöystävineen oli helposti puhuttavissa talon- ja koiravahdiksi. He voisivat tehdä töitä täälläkin ja koirat eivät kaipaa kuin ruokaa ja pari lenkkiä. Lahjoin nuorisoa tekemällä valtavan lasagnen peuran jauhelihasta ja mielettömästä määrästä juustoa etukäteen, lisäksi paistoin ihanan jenkkiläis-tyylisen juustokakun, joka yllätti itsenikin iloisesti. Mansikan ja mustikan kanssa todella hyvää!

Lahjonta jälkiruokaa

Sitten olimmekin perillä. Ihana aurinkoinen Amsterdam, +15 lentokentällä. Iso ryhmä, me luonnollisesti porukan nuorimmat. Huvitti, kun tädit puhuivat nuorista.... mutta olimme tosiaan ainoat, jotka eivät olleet vielä eläkkeellä.

Kivaa porukkaa. Kaikkiin ei tietenkään ehtinyt tutustua, mutta mukavia pariskuntia, joiden kanssa oli helppo jutella ja epätyypilliseen Suomalaiseen tyyliin juttua riitti.

Kehun tässä kohtaa heti matkatoimistoa. Ohjelma oli rakennettu niin, että ohjelmaa oli ja niihin jollain tasolla odotettiin kaikkien osallistuvan, mutta joka päivälle oli runsaasti omaa aikaa, eikä noissa kohteissakaan odotettu kenenkään kulkevan toistensa taskuissa tai parijonossa. Opas oli asiantunteva ja huumorintajuinen Suomalainen nainen. 

Suoraan Schipolista ajettiin Schaanse Zaansiin. Vähän kuin suuri kotiseutumuseo. Ihmiset toki asuivat siellä edelleen, hurmaava paikka. Kaunis kuin nappi!
Leipomoita, puukenkätehtaita, kahviloita, kukkakauppoja, turistikrääsäkauppoja, ja kauniita hiekkateitä ja vanhoja tuulimyllyjä.

Näistä taloista ei ole pöllömmät maisemat!

Toisaalta en pistäisi pahakseni voidessani asua tässäkään....

Rouva osti vähän kasvunvaraa...

Puiston jälkeen ajettiin hotelliin, jossa nopea check-in ja sen jälkeen omaa aikaa. Olimme saapuneet kentälle jo aamulla 9 aikaan ja tuulimyllypuistossa meni lounaaseen saakka. Näin ollen mehän olimme välittömästi uteliaita hankkiutumaan kaupunkiin.

Läheltä hotellia (700 m päästä) kulki metro keskustaan, joten sinne.

Koko ryhmälle oli varattu yhteinen illallinen ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa, joten palasimme nälkäisinä juuri ajoissa päästäksemme syömään.

Ja uni tuli hyvin parin viinilasillisen jälkeen, kun edellinen yö oli ollut lyhyt.

Seuraavana aamuna ohjelma alkoi yhteisellä orientoivalla kävelyllä Amsterdamissa. Vanhan kaupungin alue, Punaiset lyhdyt, vähän uudempaakin. Sitten yhteinen kahvi/juomahetki ja kanaaliristeily.

Olen kovin ihastunut näihin taloihin.

Kaipaisin Suomeenkin eri näköisiä taloja.

Kanaaliristeilyllä

Risteilyn jälkeen kävelimme kelluville kukkamarkkinoille. Jöösseeeess!!! Älkää päästäkö minua sinne lompakon kanssa.

Onneksi hyvin iso osa sipuleista olisi pitänyt istuttaa jo syksyllä, joten passasin lähes kaikki sipulikukat. Daalioista en taas ymmärrä mitään, enkä gladioluksista. Enkä edes haaveile kasveista, jotka kukkivat kesän ja pitää syksyllä kaivaa ylös ja pitää jossain kellarinloukossa.....

Mutta vitsi, että oli huikea paikka. Tuonne kun pääsisi aamulennolla lokakuussa ja iltakoneella takaisin.... voisi tuoda matkalaukullisen. Sipulit ei maksaneet oikeastaan mitään. (No, lippujen kanssa toki....)

Siitä sitten.

Mitä täältä ei saa, sitä ei tarvita.

Loppu iltapäivä oli jälleen vapaata. Me hankkiuduimme takaisin vanhan kaupungin kujille ja löysimme kivan ruokapaikan. Haukkasimme todella hyvät savulohileivät ja istuimme hetken. Sen jälkeen palasimme kaupungille ihmettelemään.

Jano yllätti ja koska kerrankin ihan turistina, Bubble Tea. Kuplatee. 

Olen nähnyt mainoksia tästä kotonakin, mutta nyt oli hyvä tekosyy selvittää mitä, missä, miksi ja miten.

Noh. Hyvä, että tuli testattua. Ei tarvinne uudestaan tilata.

Bubble Tea

BoBa

Kolmannelle päivälle oli varattu aikainen lähtö Keukenhofiin. Päivä, jota itse odotin.

Sääennuste lupaili +20 ja aurinkoista. Ei ollenkaan huono!

Olimme portilla klo 9 ja ryhmä päästettiin sisään. Sitten kolme tuntia rauhallista vaeltelua alueella. 

Istuttavat sinne vuosittain 7 miljoonaa uutta sipulia!! Joka vuosi. Vanhojen lisäksi. 😐

Oli kyllä ehdottomasti yksi upeimmista paikoista, mitä olen nähnyt. Uskomattomia istutuksia, kauniisti sommiteltuja väriyhdistelmiä. 

Metrossa näimme seuraavana päivänä mainosvideon, jossa alueen yli ajettiin dronella. Jotkut noista istutuksista on tehty jättimäisten kukkien muotoon; siis yhdellä värillä varsi, toisella lehdet ja kolmannella kukka. En löytänyt netistä dronekuvaa tähän hätään.

Ei tullut joulu mieleen,

paitsi tuoksusta vähän 

Jotkut näistä tulppaaneista oli suurempia kuin minun kämmen.

Keukenhofissa saa olla kerralla kolme tuntia. Siinä ehtii kävellä alueen ympäri ja ihastella, myös haukata kahvit tms. ja ehkä ostaa sipuleita tai muita matkamuistoja.

Sieltä siirryimme bussilla seuraavaan kylään, jossa oli Clara Marian puukenkä- ja juustofarmi.

Ensin meille esiteltiin puukengän tekoa ja juuston valmistus, sen jälkeen söimme lounaan, johon kuului oleellisena osana juustojen maistelu. Heillä on n. 12 erilaista goudaa valikoimissaan, ja käsitin puheista, että tekevät suuren osan kaikesta täysin käsin. 

Minä, joka olen suuri juustojen ystävä, olin tuolla aivan fiiliksissä. Maistelin ja päädyin ostamaan kolme erilaista. (Olin jo aiemmin ostanut kaksi, joten juustossa löytyy......)

Goudat säilyvät suunnilleen ikuisesti niin kauan, kuin niitä suojaava vahakerros on ehjä.

Taisin päätyä goudataivaaseen!

Alunperin lentojen piti olla KLM:n ja aikaisemmalla aikataululla. Matkatoimisto kuitenkin joutui jostain syystä siirtämään meidät sinivalkoisille siiville, ja kotimatkan lento lähti vasta 18:50. 

Koko keskiviikko oli siis omaa aikaa.

Me lähdimme aamupalan jälkeen suunnistamaan Vondelparkiin.

Viehättävä puisto lukuisine vesiaiheineen, kiertäviä polkuja ja kujia. Jonkun viikon päästä takuulla uskomattomat alppiruusut, siitä jonkun viikon päästä uskomaton ruusupuisto.

Ihmiset ulkoiluttivat koiriaan, siellä ne juoksentelivat vapaana ja leikkivät toistensa kanssa. Porukkaa oli lenkillä ja muuten vaan viettämässä aikaa puistossa.

Me kävelimme ympäri ja päädyimme kahville yhden vesialtaan ääreen. Hetken tauko.

Siitä kävelimme lopulta keskustaan, kävin uudestaan kelluvilla kukkamarkkinoilla ja ostin muutaman pionin juurakon sekä kielon mukuloita. Laukussa kun oli vielä tilaa.....

Kahvipaikka laiturilla

Oli todella kiva reissu. Juuri riittävän lyhyt. Sillä lailla tehokas, että näki kiinnostavat paikat, mutta ei tullut sellaista "jokohan me huomenna lähdetään kotiin" tunnetta. Päinvastoin, ehkä jäi ihan vähän nälkä käydä toistamiseen.

Kiittelin matkatoimistoa ohjelmasta. Emme olisi itse esim. tajunneet lähteä Keukenhofiin niin aikaisin. Kun poistuimme puistosta puolenpäivän aikaan, portilla oli kirjaimellisesti tuhansien ihmisten jono. Sisään kun lasketaan vain rajallinen määrä kerralla, että kaikki pystyvät katsomaan haluamaansa.

Hollanti on kiva maa: kaikki puhuvat hyvää englantia, joka paikassa kelpaa kotimainen pankkikortti (eivät hyväksy juurikaan käteistä nyt koronan takia) ja kaupoissa oli mielenkiintoisia teepakkauksia sekä kahvia. Ja juusto on vaan niin hyvää! Hanavesi oli juotavaa ja kulkeminen helppoa.

Kevään kasvu

Laitoin viimevuotisista chileistä siemeniä talteen syksyllä. Nyt oli aika kaivaa ne kirjekuoresta ja sujauttaa multaan. Tein tämän siis jo tammikuun lopulla...

 
Samalla kaivauduin hangen läpi kultasadepuun viereen ja napsin siitä muutamia siemenpalkoja irti ja tuuppasin niitäkin siemeniä multaan. Minähän jo syksyllä istutin pari kultasateen siementä ja niistä yksi itikin hyvin. Se vaan oli hassu aika ja päädyin sen siirtämään ulos lavaan ja syksyllä.... Saa nähdä nouseeko sieltä mitään taimea tämän talven jäljiltä. Toisaalta, ulkokasvihan se on, että sikäli pitäisi kestää. Mutta pystyykö sitä siirtämään muualle kasvamaan, on sitten taas toinen tarina....

Ylempi kultasade, alempi chili

Hiukan olin yllättynyt, että chileistä vain yksi siemen iti. Se teki sen kyllä nopeasti, mutta muualta purkki on ihan tyhjä. Siemeniä oli hyvinkin 15-20...  (Kyse oli viime vuonna siemenestä istutetusta taimesta, jonka hedelmistä keräsin siemenet. Mahtaako niiden itävyys heiketä vuosi vuodelta?)

Eilen sitten iloitsin valtavasti, kun hoksasin, että kultasadekin oli itänyt yhden siemenen osalta.

Siirsin purkit (Ikean isossa muovipussissa "kasvihuoneessa") jo edellisviikolla työhuoneen pöydälle, koska työhuone on tällä hetkellä talon viileä huone ja kuvittelen viileyden tekevän hyvää sikäli, ettei taimet retkahda hassuun kasvuun ja jää honteloiksi. Saatan hyvin olla väärässä, eipä olisi ensimmäinen kerta. 😄

Koska talokauppaa nyt edelleen odotellaan, on kuitenkin ihanaa, minkä tekosyyn se antaa hankkia tulppaaneja joka viikko. Pitäähän talo olla esittelykuosissa. Thih!! 
Katselijoita on ollut joka viikko, tällä viikolla tulee kuukausi siitä, kun tehtiin sopimus myynnistä. Muutama ihan potentiaalinen ostaja siellä on käynyt, mutta vähän välillä ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että tullaan ihastumaan ja vasta jälkeen hoksataan, että pankillakin voi olla sanansa sanottavana ostopäätökseen. 

Eräs nuori perhe nimittäin kohnasi nurkkia tunnin ja 20 minuuttia ja olivat lähtiessä eteisessä todeneet "tää me halutaan". Siellä oli välittäjän mukaan jo mittailtu huonekalujen paikkoja ja verhoja..... mutta vasta jälkeenpäin kertoivat, etteivät ole edes käyneet kysymässä pankista voisiko saada lainaa ja miten paljon.   Huoh! 

Me löysimme uuden kodin.

Se oli meille rakkautta ensi silmäyksellä. Realiteetit kuitenkin mukana. 

Siellä on tehty kaikki 2010-luvulla: sähköt, vesiputket, katto, ikkunat, keittiö, pesutilat, salaojat. Talo oli minusta kauniisti tapetoitu ja pidetty siistinä. Se on samanlainen rintamamiestalo kuin nykyinen, mutta pienempi. Huomattavasti pienempi, mutta eipä meitäkään tässä ole kuin kaksi. 

Keväällä muutetaan. JEE!!  Esittelen talon sitten tarkemmin....