Talven kiroa ja taimikasvatusta osa II

Jos tästä talvesta jotain jää visusti mieleen, niin erinomaisen huonosti hoidetut tiet. Kaupunki taisi kilpailuttaa kunnossapidon uudestaan ja sai halvalla. Sen sitten arvaa miten loistavaa työtä tuli tilattua.

Olen kahtena talvena laittanut kaupungin teknisen työn johtajalle henkilökohtaisesti sähköpostia ja kiitellyt urakoitsijaa. Koska omat aamulenkkiaikani ovat täysin epäkristilliseen aikaan, oli ylellistä kun kadut oli suurelta osin aurattu jo lähtiessä. Muutaman kerran myös edellisinä talvina traktorikuski on raottanut ovea ja huikannut odottamaan hetken niin hän auraisi jalkakäytävän meidän edeltä - se kun olisi muutenkin vuorossa seuraavaksi. Ihan huippua!!
No, tänä talvena on ollut toisin. Vasta etätyöpäivänä pääsin havainnoimaan, että aura kulki meidän ohi 7:50 eikä ole tarvinnut huolestua, että hiekkaa kylvettäisiin jalankulkijoiden turvaksi..... 

Minä siis tilasin itselleni oikeat tappajat. On ollut sen verran heikossa hapessa tuo oma selkä, etten olisi pystynyt kovin kauan enää töihin ilman. Kenkien pyöreä nasta ei pidä jäällä mitään, siksi toisekseen omista kengistä on nastoja hävinnyt sen verran, että kahdessa kengässä lienee yhteensä enää 3 jäljellä. 
Näillä pysyi liikkumassa ilman huolia, varsin rennosti uskalsi askeltaa, koska kolmion mallinen terä pureutui tuohon peilijäähän kuin veitsi. Hirvittävän kovaääniset ne on ja hävetti aamuviideltä rouskuttaa ihmisten talojen ohi....  mutta pystyssä ollaan ihan kummankin ehjän ranteen ja lonkan kera. 

Onneksi mennään kevättä kohti.

Taimikasvatus sen sijaan. No, nakkasin huut hittoon ne turvepurkit, kuten lupasin. Siinäpä totisesti turhake! 

Sen sijaan virittelin talouspaperia pariin kerrokseen, muutama siemen sinne väliin ja vähän vettä perään. Lasipurkit minigrip-pusseihin ja ikkunalaudalle. Kas, tomaatit itivät viikossa ja siemenet on siis rapsutettu suoraan paikallisen viljelijän kirsikkatomaatista yhtenä aamuna....

Kävin siis hankkimassa muovisen minikasvihuoneen, jossa tuollaiset istutuskolot

ja läpinäkyvä kansi tasaisen kosteuden ylläpitoon.

Tomaatit jouduin jo koulimaan ensimmäistä kertaa paperista multaan. Nyt on sitten meinaan tomaatintaimia.... 😗

Chilit ovat hitaanlaisia ja on toki mahdollista, ettei viime vuonna kasvatettujen chilien siemenet ole itämiskelpoisia....  Myskikurpitsa oli vuodelta 2021 ja olin varma, ettei siitä mitään tule. Yllätys olikin melkoinen kun sekin iti 3/4 siemenestä viikossa. No, aivan liian aikaisin, joten saan vielä kiukutella niiden kanssa.

Vasemmalla takana lisää siemeniä talouspaperissa.

Edessä myskikurpitsa siirrettynä isompaan multaan, pullolla suojattuna.

Myskikurpitsaa....

Haluaisin muokata kasvihuoneen sisustan uusiksi tänä kesänä. Luulen, että haluaisin sinne vanhoista tiilistä tehdyn lattian ja vain isoja, siis todella isoja, ruukkuja, joissa kasvihuoneoloja tarvitsevat kasvit saisivat kasvaa. Tomaatit toki istutan luultavasti valmiiseen säkkiin, jossa on niiden tarvitsemat lannoitteet, mutta muut voisi olla kiva saada ruukuissa.

Tarvitsisi keksiä mistä saisi helposti ja edullisesti vanhoja tiiliä. Meillä on jonkin verran itsellä, mutta kun kasvihuoneen pohja on 9 neliötä, siihen uppoaa tiili poikineen. Voisin ostaa jonkun vanhan savupiipun. Heh!

Leivinuuniruokaa

Muita tämän talven juttuja on ollut uunipuuro. Jostain syystä en ole aiemmin leivinuunia käyttänyt mihinkään muuhun kuin lämmittämiseen. Olen jotenkin jänistänyt kun lämpötila ei ole vakio ja olen selitellyt itselleni, että siellä voi vaikka vahingossa pilata jotain ruokaa.... Tavallisen hölmöä selittelyä!

No, pistettiin ensin testiin joku edullinen liha, josta piti tekemän riivittyä lihaa. Yön yli se sai muhia aika pitkässä liemessä ja oli aamulla tosiaan neljän aikaan jo meidän kaikkien nenissä ilmoittelemassa olemassaolostaan.... ja oli hyvää. Revittiin ja pisteltiin ääntä kohti ilman ongelmia.
Sitten ostin ohraryynejä ja punaista maitoa ja laitoin ohrapuuron. Ja loppu on historiaa. 
Ohrapuurosta tuli meidän herkku. Sitä on nyt tehty jo muutamaan kertaan. Kumpikin syö sitä välipalana töistä tultuaan ja voi että on hyvää. 

Talvikengät

Sattuneesta syystä liukkaus ja hyvät kengät tuli vähän mieleen tuon olkapää- ja kylkiluumurtuman myötä.
Kuten sanottua, täällä Lounaisessa Suomessa talvet on mitä on: välillä hyviä ja välillä aivan järkyttäviä; kuraisia ja jäisiä. Ehkä ilmastonmuutos tekee siihen (toivottavan?) muutoksen ja saamme sellaiset enemmän Keski-Suomalaiset talvet jatkoon? Viime vuosi ja tämäkin ainakin vaikuttaa tosi lupaavalta.

Tosin viime talvenahan otin kunnon peffaliusut alas portaita kun kuljin lenkkareissa lumella....
Eli järjen käyttö on ihan suotava asia kuitenkin talviliikkuessa.

Minä ostin kauan sitten Icebugin nastakengät.
Jalkani koko on niin pieni (36), että mitään irtonastaremmi-systeemeitä on vaikea saada, koska niissä tahtoo ne nastat osua väärään kohtaan jalan alle.

No. Alkuun tykkäsin. Tosin mullahan on vaikeat jalat siinä mielessä, että harva sopii kalvamatta, ja niin nämäkin Bugit on 10 vuoden aikana edelleen sellaiset, että tekee rakkulan molempiin kantapäihin. En käsitä mikä peltiliuska siellä on kantapään takaosassa, koko kengän takaosa on aivan pirun jäykkä ja kivikova.

Menihän ne kun muisti laastarit. Ja toimikin, sen kerran kun oli vaan lumista liukasta. Loskassa ja peilijäällä olen kaatunut niiden kanssa useita kertoja. Loskassa nyt ei pidä mikään ja peilijäällä toi tasapohjainen nasta ei pureudu, toisin kuin sellaiset irtoremmit, joiden piikit on juuri sitä: piikit.

Vuosien saatossa nastoja on irronnut. Edelleen: täällä on joka toinen viikko tyypillisesti asfaltti näkyvissä ja vain satunnaisia paikkoja, joissa on jäätä.... nastat irtoaa asfalttiin. Kenkien ehdottomasti huonoin puoli: niitä nastoja ei voi uusia. Olen kysynyt valmistajalta ja suutarilta ja molemmat tahot pyörittelivät päätään. Mutta miksi ostaa uudet kengät, jos kengissä ei ole vikaa....  (Pitäisikin tarkistaa piruuttain, onko kaikkien nastakenkien logiikka tuo sama.)

Olen siis kaikesta hypetyksestä varsin pettynyt noihin kenkiin ja koko ideaan. Koska kenkä ei ole mukava omaan jalkaani, enkä sinällään koe edes noista nastoista sen isompaa hyötyä, olenkin jättänyt Bugit oman onnensa nojaan vaatehuoneeseen.

Käytän tällä hetkellä talvikenkänä Meindlin maiharia, jossa on mikä-lie-grip -pohja eli raakakumi, joka totta puhuen on takertuva nimenomaan liukkaalla.

Lisänä tuossa pohjassa on ihana telaketjupohja.
Yllättäen tuo maihari on istunut jalkaani ilman rakkuloita heti ensimmäisestä kerrasta. Edes sellaisella lipsuttelevalla askeleella en saanut kuin vähän aristavan kohdan toiseen kantapäähän, ja se lienee ennätys näissä koivissa. Onnettomien jalkojen lisäksi selkä tykkää huonoa jäykkäpohjaisesta kengästä, mutta siihen sopeutuu (jos muistaa venytellä).

Näillä maihareilla toden totta kaaduin nyt sitten kuitenkin riittävän pahasti, että tuli rikkimenneitä osia, mutta edelleenkin vannon silti niiden nimiin. Eipä se kengän vika ole, jos kulkija on vähän huolimaton sen suhteen, missä seisoo ja kaupunki on jättänyt hiekottamatta.

Sen verran kaatuminen säikäytti, että huomaan olevani vähän tarkempi, ettei jalan alle tulisi jäistä kohtaa. Samoin noissa viimetalven portaissa päästin koirien remmit irti ja totesin, että kulkekoot vapaana ja minä menen rauhallisesti omaan tahtiini alas. Sen sijaan, että toinen kiskoo vauhtia alaspäin ja toinen pysähtyy kesken matkan haistelemaan jotain.

Suosin myös lenkkareissa raskasta pohjaa. Kesäaikaan sillä ei ole niin väliä, mutta märkänä aikana esim. kalliolla joskus karkeampi kuvio voi olla se, mikä pitää jalan paikallaan eikä luista.
Samaan aikaan, näissä Salomonin tossuissa on outo materiaali pohjassa, muovimainen, ja se luistaa itsessään, vaikka kuvio on näinkin karkea.

Jos olisi mahdollista kulkisin vain ja ainoastaan tossuilla. Harmi, etten ole löytänyt neutraalipohjaista lenkkaria, jossa olisi nilkkaan asti ulottuva varsi ja vielä lämmin goretex-pinta. (Enkä pyydäkään kuin mahdottomia....)
Matalalla ei viitsi kahlata hangessa ja toisaalta tuo verkkoneulos varpaiden päällä kastelee sukat hyvin nopeasti.




PS. Tämä kolahti uutisten osalta kovaa. Tapahtuma oli juuri sinä päivänä, kun otin sen kylkilennon. Unohtivat ilmeisesti nämä eteläisemmät osat kokonaan, kun ei oltu hiekotettu edes sitä vähää.

TORILLA JONOTETTIIN. Salon torilla jaettiin lauantaina hiekoitussoraa, ämpäreitä soran kantamiseen ja yli 65-vuotiaille kenkiin laitettavia liukuesteitä. Kun näitä sai hakea ilmaiseksi, jakelupisteelle muodostui liki satametrinen jono. – Jos yksikin kaatuminen tai loukkaantuminen saadaan tällä estettyä, tempauksen kustannukset on jo sillä kuitattu, sanoo Salon liikuntapalveluiden ohjaaja Saku Nikkanen. Kuva: Minna Määttänen, Salon Seudun Sanomat.