Sattuneesta syystä liukkaus ja hyvät kengät tuli vähän mieleen tuon olkapää- ja kylkiluumurtuman myötä.
Kuten sanottua, täällä Lounaisessa Suomessa talvet on mitä on: välillä hyviä ja välillä aivan järkyttäviä; kuraisia ja jäisiä. Ehkä ilmastonmuutos tekee siihen (toivottavan?) muutoksen ja saamme sellaiset enemmän Keski-Suomalaiset talvet jatkoon? Viime vuosi ja tämäkin ainakin vaikuttaa tosi lupaavalta.
Tosin viime talvenahan otin kunnon peffaliusut alas portaita kun kuljin lenkkareissa lumella....
Eli järjen käyttö on ihan suotava asia kuitenkin talviliikkuessa.
Minä ostin kauan sitten Icebugin nastakengät.
Jalkani koko on niin pieni (36), että mitään irtonastaremmi-systeemeitä on vaikea saada, koska niissä tahtoo ne nastat osua väärään kohtaan jalan alle.
No. Alkuun tykkäsin. Tosin mullahan on vaikeat jalat siinä mielessä, että harva sopii kalvamatta, ja niin nämäkin Bugit on 10 vuoden aikana edelleen sellaiset, että tekee rakkulan molempiin kantapäihin. En käsitä mikä peltiliuska siellä on kantapään takaosassa, koko kengän takaosa on aivan pirun jäykkä ja kivikova.
Menihän ne kun muisti laastarit. Ja toimikin, sen kerran kun oli vaan lumista liukasta. Loskassa ja peilijäällä olen kaatunut niiden kanssa useita kertoja. Loskassa nyt ei pidä mikään ja peilijäällä toi tasapohjainen nasta ei pureudu, toisin kuin sellaiset irtoremmit, joiden piikit on juuri sitä: piikit.
Vuosien saatossa nastoja on irronnut. Edelleen: täällä on joka toinen viikko tyypillisesti asfaltti näkyvissä ja vain satunnaisia paikkoja, joissa on jäätä.... nastat irtoaa asfalttiin. Kenkien ehdottomasti huonoin puoli: niitä nastoja ei voi uusia. Olen kysynyt valmistajalta ja suutarilta ja molemmat tahot pyörittelivät päätään. Mutta miksi ostaa uudet kengät, jos kengissä ei ole vikaa.... (Pitäisikin tarkistaa piruuttain, onko kaikkien nastakenkien logiikka tuo sama.)
Olen siis kaikesta hypetyksestä varsin pettynyt noihin kenkiin ja koko ideaan. Koska kenkä ei ole mukava omaan jalkaani, enkä sinällään koe edes noista nastoista sen isompaa hyötyä, olenkin jättänyt Bugit oman onnensa nojaan vaatehuoneeseen.
Käytän tällä hetkellä talvikenkänä Meindlin maiharia, jossa on mikä-lie-grip -pohja eli raakakumi, joka totta puhuen on takertuva nimenomaan liukkaalla.
Lisänä tuossa pohjassa on ihana telaketjupohja.
Yllättäen tuo maihari on istunut jalkaani ilman rakkuloita heti ensimmäisestä kerrasta. Edes sellaisella lipsuttelevalla askeleella en saanut kuin vähän aristavan kohdan toiseen kantapäähän, ja se lienee ennätys näissä koivissa. Onnettomien jalkojen lisäksi selkä tykkää huonoa jäykkäpohjaisesta kengästä, mutta siihen sopeutuu (jos muistaa venytellä).
Näillä maihareilla toden totta kaaduin nyt sitten kuitenkin riittävän pahasti, että tuli rikkimenneitä osia, mutta edelleenkin vannon silti niiden nimiin. Eipä se kengän vika ole, jos kulkija on vähän huolimaton sen suhteen, missä seisoo ja kaupunki on jättänyt hiekottamatta.
Sen verran kaatuminen säikäytti, että huomaan olevani vähän tarkempi, ettei jalan alle tulisi jäistä kohtaa. Samoin noissa viimetalven portaissa päästin koirien remmit irti ja totesin, että kulkekoot vapaana ja minä menen rauhallisesti omaan tahtiini alas. Sen sijaan, että toinen kiskoo vauhtia alaspäin ja toinen pysähtyy kesken matkan haistelemaan jotain.
Suosin myös lenkkareissa raskasta pohjaa. Kesäaikaan sillä ei ole niin väliä, mutta märkänä aikana esim. kalliolla joskus karkeampi kuvio voi olla se, mikä pitää jalan paikallaan eikä luista.
Samaan aikaan, näissä Salomonin tossuissa on outo materiaali pohjassa, muovimainen, ja se luistaa itsessään, vaikka kuvio on näinkin karkea.
Jos olisi mahdollista kulkisin vain ja ainoastaan tossuilla. Harmi, etten ole löytänyt neutraalipohjaista lenkkaria, jossa olisi nilkkaan asti ulottuva varsi ja vielä lämmin goretex-pinta. (Enkä pyydäkään kuin mahdottomia....)
Matalalla ei viitsi kahlata hangessa ja toisaalta tuo verkkoneulos varpaiden päällä kastelee sukat hyvin nopeasti.
PS. Tämä kolahti uutisten osalta kovaa. Tapahtuma oli juuri sinä päivänä, kun otin sen kylkilennon. Unohtivat ilmeisesti nämä eteläisemmät osat kokonaan, kun ei oltu hiekotettu edes sitä vähää.
TORILLA JONOTETTIIN. Salon torilla jaettiin lauantaina hiekoitussoraa, ämpäreitä soran kantamiseen ja yli 65-vuotiaille kenkiin laitettavia liukuesteitä. Kun näitä sai hakea ilmaiseksi, jakelupisteelle muodostui liki satametrinen jono. – Jos yksikin kaatuminen tai loukkaantuminen saadaan tällä estettyä, tempauksen kustannukset on jo sillä kuitattu, sanoo Salon liikuntapalveluiden ohjaaja Saku Nikkanen. Kuva: Minna Määttänen, Salon Seudun Sanomat.
