Viikonlopun viettoa kotioloissa

Poika ilmoitti tulevansa tyttöystävän kanssa käymään. Hurja suunnittelu tietenkin ruuan suhteen, vaikka myönnettäköön, että olisin suunnitellut muutenkin kun kerrankin olen vapailla viikonlopun.














Lauantaiaamuna menen paikalliseen markettiin hakemaan vielä perunoita ja jotain viimehetken juttua. Kaupan kassajonossa tajuan, että tänään alkaa sorsastus.

Jonossa on nimittäin kaksi tosimiestä. Niitä, jotka metsästää...  *silmien pyörittely hymiö*

Päällä pellepuvut, puheet on melkoiset ja varsinkin kovaääniset, hihnalla neljä laatikkoa kaljaa ja perässä muutama paketti makkaraa. Ensimmäiset oluet avataan reippaana jo autossa, joka on parkissa omani vieressä, takapenkillä haulikot suojapusseissaan.
Kellohan oli tässä kohtaa jo huikeat 9:10.

Kausi alkaa virallisesti klo 12.

Tiedän pysyä loitolla siitä suunnasta, jonne kuulin heidän aikovan.

Mutta meillä oli kiva päivä. Söimme hyvin ja paljon, jälkiruokiakin oli triplaten ja soitin tuonne mäen päälle ja kutsuin lisää porukkaa kahvipöytään. Juttelua, seurustelua, naurua ja tarinointia.

Kolmessa sukupolvessa.

Sunnuntaiaamuna mies ottaa koirat ja lähtee niiden kanssa metsään. (Ei metsälle.... heh! Kävivät tosin sen verran kävelemässä tutun joen vartta jo lauantai-iltana, että näkivät onko ankoille tänä kesänä viety hernettä tai muuta syötävää. Ei ollut. Hiljaista oli.)

Minä luin lehden loppuun ja join teeni, sitten kiskoin päälle trikoot ja painuin reippaalle lenkille, tarkoituksena vähän kävellä aikaa vastaan eli oikeasti hiki päässä.

Erinomainen lenkki, tosi hyvä fiilis.

Hätäinen suihku, koska tuon tunnin aikana oli päässä muhinut suunnitelma.

Minä tykkään vaihtaa järjestystä. Huonekalujen järjestystä siis.

Meidän olkkari on sen mallinen, etten ole koskaan (lue: ikinä) tyytyväinen nykyiseen vaan seuraava (joka on edellisten edellisten toistoa) on aina parempi. 

Joten, vaikka mies ei ollut vielä palannut koirien kanssa, eipä muutaman kalusteen siirtäminen tosinaiselle mikään ongelmatilanne ole. 

Siitä heilahti keinutuoli ruokahuoneen puolelle ja sohvapöytä sivuun, tuolit ulos ja nakitin vielä tyttären kantamaan sohvan tyynyt ja huovat terassille tuulettumaan.

Kesken kaiken hässäkän mies saapuu. Kertoo paljon hänen viilipyttymäisestä luonteestaan, kun ainoa lakoninen kommentti on: jaaha, taas. Perkaan marjat ensin ja autan sitten.

Loppujen lopuksi olen melko tyytyväinen. Ensinnäkin: onpahan jälleen kerran siivottu isolla ässällä. On nimittäin pesty ja kuurattu joka nurkka ja sohvan alunen.

Kun hankin, ja nyt vihdoin sen teen, ison rullaverhon olkkariin, TV:tä pystyy katsomaan silloin kun siltä tuntuu. Meillä on nimittäin yksi suurimmista ongelmista se, että ikkunoita on paljon ja ne osoittavat etelään JA länteen. Näin ollen meillä ei paista joko telkkariin tai silmiin aurinko aamulla yhdeksältä, aina muulloin kyllä.

Paiskasin myös ison olkkarin pöydän pois jaloista. Olen kaupitellut sitä kirpparilla pitkään, mutta en tunnu pääsevän eroon. Nyt olkoon meidän vintin varastotilassa.

Kannatin myös puita sisälle. Kohta on syksy. Oikeastaan aika ♥. 

Hivenen teki mieli pistää takkaan tuli, ihan vaan kuvaamista varten. Se vaan on niin massiivinen ja lämmittää jopa yhdellä lämmityksellä niin, että meillä ei nukkuisi kukaan seuraavana yönä. 

Samaan syssyyn kun into oli päällä, pesin neljä koneellista pyykkiä (mm. olkkarin tuolien päälliset), tein koirille vihannessosetta, koska vannon ja vakuutan myös niiden kohdalla aidon ruuan syömiseen. Meidän mummokoira (tai pappakoirakaan, kuvassa) ei olisi kaikkine sairauksineen tuossa kunnossa ilman ruokavaliota, sanokoon tästä kuka vaan mitä vaan.

Muuten, yksi hulluimmista ostoksista ikinä: pölynimurituoksu.

Ehhehe, hekottelin ajatusta pitkään: talo joka tuoksuu pölynimurille. Mutta ei, siis jonkinlainen hämärä jauhe, jota ripotellaan lattialle ja sitten imuroidaan, ja sen tuoksun pitäisi levitä imurin kautta koko talouteen.......

Näin ihanteellisessa maailmassa. Talossa, jossa on Dyson, tämä ei toimi. Se nimittäin ei palauta ilmaa säiliön läpi huonetilaan... vaan eipä hätää. Ripsuttelin kamaa lattioille ja annoin hetken siinä seistä ennen imuroimista, ja se tosiaan tuoksui raikkaalle.

Vuoden turhake ehdottomasti, mutta kerrankin hauska sellainen.

Nyt saa syksy tulla. Kuivuri saa pöristä omenapaloja. Siirapilla ja kanelilla ja ilman. Oi, nam!

Viinirypäleetkin alkaa sinistyä. Jännä miettiä mitä niistä tänä vuonna tekisi. Mehua kun meillä ei varsinaisesti mene. Pystyisiköhän niistä veivaamaan hilloa? Kun marja on pikkuriikkinen ja siemenet sisällä kovin isoja....

Sadonkorjuuta

Tein kuivurilla bataattisipsejä:

kuorin bataatit ja vetelin juustohöylällä lastuja, joihin ripottelin vähän päälle perunankuorrutetta (sis. mm. valkosipulia) ja annoin pöhistä. Älyttömän hyviä!!

Tosin vinkki vitonen: niitä ei ehkä olis kannattanut vetäistä kulhollista yhdeltä istumalta (mutta kun hyvä kirja vei mennessään enkä huomannut.....) Bataatteja oli nimittäin lähdössä reilu 3 kg ja vaikka menivät pieneen kulhoon, niiden kuitupitoisuus oli melko huima..... ja allekirjoittanut vietti muutaman tukalan hetken veskissä kun pakki meni ihan sekaisin. Paska loppu siis hyvällä stoorilla muuten.   =)

Pakastimessa muutama jäljelle jäänyt voitaikinalevy.

Kas, jääkaapissa vähän ylijäänyttä juustoraastetta. Ne yhdistämällä saa kohtuullisen kivat naposteltavat. Nopeaa ja näppärää. En edes vaivautunut rikkomaan kananmunaa voitelua varten, sen kuin ripottelin juustoraastetta noille leikatuille tangoille ja uuniin.

Kahvipöytää koulujen alkupäivänä.

Laitoin keväällä kaksi tainta avomaankurkkua laatikkoon.

Toinen on tehnyt uskollisesti pulleita pötkylöitä ja hölskytyskurkkuja on syöty omasta maasta. Vähän katkerana jo vilkuilin sitä toista, että "kelpaa siinä kukkaa vääntää muttei mitään sen enempää".... ja sitten eräänä päivänä siellä oli keltaisia palloja.

Siis mitätäh?? Mitä ihmettä olen ostanut? 

Ilmeisesti jokin toinen lajike avomaankurkkua, olisko joku melonikurkku tms? Kurkulle maistuu mutta on huvittavan näköinen.

Tyrnit on lähes kerätty. Joka ilta lasillinen smoothieen. Pakkasessa tolkuton määrä pusseja pakastettu tuoreena, yksi kuivurillinen kuivattuna rouheena.

Poskilihat kiristää ajatuksestakin, mutta kaipa ne vitamiinit tulee tarpeeseen. Soijamaito loiventaa kitkeryyttä jonkin verran, ja ostin tänään appelsiinikeittoa myös seuralaiseksi....

Ansaittu vapaapäivä. Yksinäinen "yhden päivän viikonloppu" keskellä viikkoa.

Päiväkahvi terassilla, vaikkakin ihan hetki kuvan ottamisen jälkeen taivas vaihteeksi repesi ja vettä tuli hetken niin maan perusteellisesti..... alkaakseen taas muutaman minuutin jälkeen paistaa kirkkaasti.

Länsi-Suomen sää: arvaamaton ja yllättävä!

Kuivurista puheenollen: kuivattelin eri juureksista lastuja yllämainitulla tekniikalla. Ja heitin kuivat lastut koneeseen ja jauhoin pilkkeeksi. Lisäsin vielä kourallisen kuivattuja suppilovahveroita ja voila, meillä on "keittopohja". Eli vähän kuin "lihaliemi" paitsi ettei mitään sinne päinkään.

Mutta jotain, minkä voi heittää soppaliemeen antamaan makua.

Sienistä pitäisi tulla se umamin maku, se, mikä korvataan teollisissa tuotteissa E621:llä eli natriumglutamaatilla. Tästä ei periaatteessa puutu kuin suola, muut maut on ihan aitoa.

Ja ennen kaikkea: sanokaa nyt miten nätti tuo pullo on!! ♥  Voisin pistää näitä riviin jonnekin pöydälle.

(Kirpparilöytö taas kerran...)

Lounas nuorimman tyttären kanssa. No jaa, lounas klo 15? 

Jokin ateria kuitenkin.

Lohi paistui uunissa ja lanseerasimme yhdessä uuden lisukkeen: väririisi.

Kun tavis riisi ei juuri maistu miltään ja toisaalta pakastevihannekset on äärettömän helppoja, ne yhdistämällä sai kivasti väriä lautaselle.

Mainitsemattakaan, että oli hyvää. 

Perinteet

Kun tuli tuossa edellisessä puhuttua niistä meidän perheen perinteistä liittyen koulujen alkamiseen, pohdin mitä muita perinteitä meillä on. Monella perheellähän on esim. jokin juttu liittyen tiettyihin juhlapyhiin, asiat vaan tehdään aina samalla tavalla.
Mitkä on perinteitä, mitkä vaan tapoja?? Mikä niiden ero on? Varsinainen pohtimisen aihe.

Jos aloitetaan vuoden alusta, järkytyksekseni pitää päätyä aina toukokuulle, ennen kuin keksin mitään perinnettä, nimittäin Karoliinan päivään. Meillä ei juhlita nimipäiviä enkä koskaan seuraa kalenterista milloin kenenkin nimpparit on. (Tästä seuraa tilanteita, kun töissä en yhtään tajua miksi joku tuo sinne kakkua ja pullaa.....)

Mutta kuten joskus aiemmin kerroin, Karoliina-nimellä on meidän perheessä vahvat perinteet ja sitä juhlimme. Toukokuun 20. päivä merkitsee siis meille paljon, ja silloin on aina tarjolla jotain tavanomaista parempaa kahvipullaa. Olosuhteiden pakosta Karoliinanpäivän-kahvit on monesti siirretty edelliseen/seuraavaan viikonloppuun, mutta kuitenkin. Joka vuosi ne juodaan.

Elokuulla on aina Perniön Laurin Markkinat, ja siihen liittyy oleellisesti, että perhe käy yhdessä syömässä markkinaletut (muurinpohja-mallia) ja yleensä juomassa kahvit. Kun vanhempani muuttivat tänne 2006, isä on sen jälkeen joka vuosi vaatimalla halunnut tarjota nämä. Emme kieltäydy.

Toivottavasti keksin jossain matkan varrella jotain muutakin, nimittäin seuraavana mieleen tulee vain se koulujen eka päivä ja siihen liittyvät lettukestit. Markkinat osuu yleensä suunnilleen koulujen alkua edeltävälle viikonlopulle, joten lettusia popsitaan elokuussa taajaan...

Ylipäänsä alkaa tuntua, että kaikkiin perinteisiin liittyy jonkunlainen syöminen. Onko Suomalainen perinnekulttuuri sitä, että syödään, juodaan ja ollaan yhdessä? Ehkä tavallaan.

Voisin kuvitella, että hauska perinne olisi vaikka joka vuosi viedä perhe yhdessä kuumailmapallolennolle tms. mutta ehkä syömiset on hivenen helpompi järjestää?

Syksy on Suomessa pitkä ja melko synkkä. En mitenkään keksi mitään säännöllisesti toistuvaa juttua koko syksylle, ennen kuin on aika aloittaa joulun odotus, ja meillä tällä pienellä kylällä on 6000 asukkaan kyläksi varsin mahtavat joulukadun avajaiset.

On partiolaisten tonttuparaati, iso toritapahtuma, jossa erilaista myytävää, joskus ollut seppä takomassa, valitaan Pukkien Pukki (joku paikallinen yrittäjä tyypillisesti), Joulupukki tonttuineen saapuu paikalle, heitellään karkkia. Kaikenkaikkiaan mahdottoman kiva ja iloinen perjantai-ilta.

Tähän meidän perheessä liittyy se, että haemme aina paikalliselta Kebab-ravintolalta kebsut, jotka syömme kotona kun ilotulitus räiskäistään taivaalle. (Naapurimme pitää tuota kebab-paikkaa, ovat tulleet Suomeen Kosovosta joskus 90-luvulla ja ovat ehdottomasti suloisista suloisimpia naapureita ja aivan hurjan hyviä kokkeja!! Perniön Kebab voitti Radio Novan "Suomen paras"-kilpailun vuosia sitten.)

Joulu on luonnollisesti se, mikä varmasti joka perheessä luo omat perinteensä. Tiedän myös, että toisille joulu on sillä lailla pyhä, ettei siihen liittyviä perinteitä edes ole lupa ajatella muuttaa.

Meillä vietettiin ehdottomasti melko perinteisiä jouluja vuosia kun lapset oli pieniä: tiedättehän, kinkku, laatikot, kalat, lahjat ja kuusi tykötarpeineen. Edelleen haluaisin olla kotona Joulurauhan julistusta katsomassa ja päästä sen jälkeen saunaan. Nykyisessä työssä se ei aina ole mahdollista. Mutta olemme muokanneet sitä niin, että sauna + ateria voidaan hoitaa muulloinkin.

Kun äitini kuoli ja itse vaihdoin työpaikkaa, samalla vapautui ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen mahdollisuus olla joulun aikaan vapailla. 2009 lensimme ensimmäistä kertaa Thaimaahan (isäni vietti/viettää siellä talven) ja vietimme erilaisen joulun. Ne joulut toistuivat muutaman kerran, sittemmin vaihdoimme loma-ajankohdan kevääseen. Mutta teemasta erilainen joulu emme enää luovu. 

Meille joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa tai tietyt ruuat. Tämän nuo muutama muualla vietetty joulu opetti.

Nuokin ruokailijat ovat muutaman vuoden kasvaneet täksi jouluksi... 

Mitä teillä tehdään, mistä voisitte käyttää nimeä perinne? 

Koulujen alku

Meillä on ongelma.....

Virallinen paluu arkeen.
Hiukan tämän päivän iloa varjostaa eilen tapahtunut onnettomuus, jossa tuttavaperheen poika (n. 20 v) menehtyi. Hiljaiseksi vetää varmasti vanhemman kuin vanhemman....

Pahoittelut ja osanottomme sinne mäen päälle punaiseen taloon!! Voimia suureen suruun! ♥

***
2001 olin äitiyslomalla kun esikoinen aloitti koulunsa. Vauvan ja melkein 5 veen kanssa oli olevinaan aikaa, ja paistoin lettuja silloin ensimmäisen koulupäivän päätteeksi, välipalaksi.

Jotenkin siitä  tuli perinne, ja meillä on tosiaan ollut joka ikinen vuosi lettukestit ensimmäisenä koulupäivänä, riippumatta siitä minkä luokan kukakin on aloittanut. Tänään nuorin aloittaa yläkoulun viimeisen, ja ohjelmassa on, yllätys yllätys, lettukahvit. Ja kyllä, olen tosiaan erikseen pyytänyt vapaapäivää tälle päivälle tästä syystä.

(Apua, tää on siis 15. vuosi putkeen kun meillä tätä tehdään... 15 vuotta. Jestas! Laitoin muuten viestin sille kotoa-muuttaneelle, että "pitäiskö sun olla täällä tänään" kuvan kera ja vastaukseksi tuli peukku ja virne.)

Heitin vielä somessa haasteen eteenpäin, koska hyvää kannattaa kierrättää. Joten tuttavaperheet, joissa on pikkukoululaisia tai vähän isompiakin, saivat haasteen myös paistaa lättysiä! Napatkaa vaan haasteesta kiinni muutkin!

Pöytä on katettu, letut on paistettu, kämppää on koetettu parhaan mukaan tuulettaa.....

Pakastimesta seuraksi itsetehtyä jäätelöä (vanilja), vähän marjoja, hilloa, sokeria, ja päälle oikein hyvät kahvit. Aijai!! Tätä vapaapäivää taas kannatti pyytää.

***

Tilasin yhdeltä nettikirpparilta erikseen meille tehdyn keittiön maton. Olen lainannut sitä nuorimman tyttären mattoa kesän yli, mutta se on kuivanakin tosi painava (raskasta kudetta) ja vähän hirvittää pestä sitä, koska keittiön mattoa vaan tarvii koko ajan pyykätä koiraperheessä.

No, tämä rouva kertoi, että on olemassa kevyempää kudetta, josta hän on virkannut ja sainpa vielä toivoa malliakin. Halusin sellaisen, missä ei ole isoja reikiä (koirien kynnet nääs...) ja tässä se nyt on. Olen niin tyytyväinen!!!

Posti on ollut ystäväni muutenkin tällä viikolla. Tänään Sportamoren paketti, jossa uudet räyhät tossut. Ihminen, joka kävelee vähintään sen maratonin-puolitoista joka viikko, tarvii kunnon kengät ja vanhoista alkaa mennä kantapäät sisäpinnalta rikki. Tarkoittaa joidenkin viikkojen päästä rakkuloita... 

Hihii!! Näiden  kaverina oli pari teknistä aluspaitaa pitkillä hihoilla. Se talvi nääs....  tosin ihmettelen, miksi niiden pitää olla mallia makkarankuori? Tilasin vielä kokoa M varmuuden vuoksi.... *huoh*

Istutin keväällä kahteen purkkiin kaaren viereen jotain köynnöstä, joka on nyt alkanut kukkia.

Tunnistaako joku? Itselle ei ole jäänyt nimi mieleen, mutta viihtyivät tässä joten ehkä ensi kesänä samaa...

Karhunvattua tulee taas kivasti. Tosin ampiaiset harmikseni pörräävät täällä oikein urakalla. Meinaan tänään kerätä kulhollisen lättyjen ja jätskin kaveriksi.

Tyrni pitänee kerätä tulevana viikonloppuna ja kuivattaa. Hyi kamala miten happamia ne on. Rouheena ei maistu ollenkaan niin timakalta...

Koulujen alku -innossani siivoilin aamulla, ja kas, imurointi on selkeästi vaarallista. Siinä meni peili että helähti.

Hiivatti, nytkö se tietää 7 vuoden onnettomuutta??

Markkinahumua, koulujen alku

Tuli sitten mentyä sinne markkinapubiin oikein koko rahalla. Kyllä, me vanhukset "bailattiin" tappiin asti, eli kun bändi lopetti soittamisen joskus 00:30, lähdettiin valumaan ylämäkeen ja oltiin siis kotona vasta vähän ennen yhtä. Varsin mukavaa oli. Juteltiin eri ihmisten kanssa - noh, juttelu on ehkä vähän väärin sanottu, ennemminkin piti huutaa niin että kurkku oli kipeä yöllä. Mutta siis yhden/kahden juotavan voimin ja jopa näillä kilometreillä jaksoi muutaman askeleenkin ottaa kun oikein pisti kasaria tuuttaamaan ja heiluttamaan....  Kivaa oli!!

Lauantaina sitten varsinainen markkinapäivä.
Aikamoiset "kemut". Hyvin erilaiset kuin koskaan ennen. Esiintyjänä myös sambatanssija-porukka. Huikeaa!! Tällaiseen pieneen maalaispitäjään kaikenlaista tohinaa. Jesh!! Lisää tätä!

Kuten yleensä markkinoilla, niitä muovikrääsäkauppiaita tietenkin, samoin rättejä ja lumppuja, ja metrilakua. Mutta tänä vuonna todella hienosti useita erilaisia ruokajuttuja, paikallisten tuottajien alue, jossa tuoreita vihanneksia, marjoja, sieniä, puutöitä ja muuta. Älyttömän kiva idea!!
Syötiin oikein erinomaiset muurinpohjaletut hyvän kahvin kera omassa vakiopaikassamme. Markkinaperinne.

Ostin pari litraa kanttarelleja, koska meille tulee vähän erilainen joulu 2016. Ne on jo kuivattu ja otetaan siis käyttöön myöhemmin.

Koko keskusta oli suljettu ja markkinakojut levittäytyvät isolle korttelin alueelle pitkin katua. Ihmiset oli iloisia, aurinko paistoi (sitä ei kuvista näy) ja meininki oli vilkas ja iloinen.

Kuivuri on pöhissyt perjantaista lähtien suunnilleen 24/7. Olen innoissani.

Omenarenkaita (kaupan omenoista), banaanilastuja, ne kanttarellit... oi nam!!

Ensi viikolla taitaa tyrnit olla valmiita poimittavaksi, sitten ne saa pöhistä ja niistä tehdään rouhetta. Omenat alkaa varmasti valmistua jo kuun vaihteessa..... 

****

(Perus)Koulut alkavat meillä ensi torstaina. Meidän Ipana ilmeisesti lähtee kavereineen käymään vähän isommalla kirkolla eli pääkaupungissa. Vaatteita, koulukamaa, ihan vaan höntsäilyä ennen kouluvuoden alkua. Kiva kun pärjäävät kavereineen!!

Koulujen alkaminen on kirvoittanut taas sanomista eri medioissa. On perheitä, joissa haluttaisiin, että koulu alkaa aina 9-10 välillä aikaisintaan, koska lapset eivät pysty nukkumaan (?) ennen 22-23.... asia, joka on itselleni täysin vieras. Meillä kun vauva-aikoina noustiin parhaimmillaan 5:30 - aamuvirkkua sakkia siis.

En ota kantaa asiaan sen kummemmin. Meille tämä ns. normaali rytmi on sopinut enkä luonnollisesti pysty samaistumaan ihmisiin, joille se tuottaa suunnatonta tuskaa. Itselleni olisi suurista suurin kauhistus, jos koulu kestäisi esim. klo 10-17:n ja pahimmillaan harrastuksista pitäisi hakea vasta 21 jälkeen. (Olen tietoinen, että nykyäänkin on harrastuksia, joista valitettavasti tullaan kotiin vasta tuolloin. Ja silti pitää herätä. Täysin kohtuutonta!)

En ole varma onko tuo aamu/iltavirkkuus oikeasti synnynnäinen vai opittu ominaisuus. Ehkä lopulta  yhdistelmä molempia. Kyllä meilläkin kesälomalla on valvottu myöhempään (ja jos jostain syystä niin siksi, että sitä kännykkää pitää räpeltää sängyssä yli puolenyön) ja vastaavasti olen kolistellut teinejä hereille parhaimmillaan vasta ysiltä. Mutta vastaavasti jos on ollut tarve nousta ajoissa, se on tapahtunut ilman sen isompaa ongelmaa eikä illalla ole tenava ollut silmät ristissä. 

Ehkä koulujen pitäisi siirtyä ns. kahteen vuoroon jolloin nuoriso vanhempineen voisi valita mihin rytmiin haluaa mennä. Ehkä näin ei tarvittaisi niitä väistötiloja kun koulut on järjestään homeessa....

Mutta hyvää koulujen alkua vaan kaikille. Jotenkin ihanaa, että arki alkaa taas pyöriä normaalisti. 

Nettikauppoja

Kuulun niihin kurjiin ihmisiin, jotka käy kivijalkakaupassa sovittamassa ja valitsemassa, ja ostaa sitten netistä kun väri/koko/malli/hintavalikoima on vaan siellä parempi. Kun vielä muistaa, että EU:n alueella monesti toimituskulut on pienemmät toisesta maasta kuin Suomesta, JA tavarat saa ilman tullia ja lisättyä alvia, en vaan harmikseni näe syytä tukea paikallista myymälää. Joojoo, tiedän, sittenpä sopii katsoa peiliin kun niitä sovituspaikkoja ei enää ole.

Kuten kerroin aiemmin, tein parikin nettiostosta hiljattain. Ja tänään vihdoin posti oli ystäväni. Olen aika innolla seurannut erityisesti tuon kuivurin matkaa Hollannista Suomeen. Australialaisella firmalla on varasto ja myyntipiste Hollannissa, joten ihan toiselta puolen maailmaa ei sitä tarvinnut sentään laivata. Päädyin siis parin tuotearvion ja Jovelan Johannan suosituksesta tähän malliin.

Posti oli kantanut myös Polaarin Icy Magic-puikot oikein postilaatikkoon aiemmin päivällä. Hip hei. Luottamus kaikenlaiseen nettiostamiseen sai jälleen lisääntyä. (Aika ajoin kuitenkin pohdin kuinka terveellistä/turvallista noita Visan numeroita on netissä jakaa.....)

Koska kuivuria on odotettu niin paljon, oli ihan pakko heti sännätä hakemaan reilu kilo omppuja ja laittaa niitä kuivumaan.

Ensimmäiseen kolmeen kerrokseen sivelin vähän pullasudilla ohennettua siirappia ja ripsuttelin päälle kanelia. Kaksi alimmaista laitoin sellaisenaan. Ja kyllä, omput loppuivat kesken niin, että alin jäi tyhjäksi. OHO!   (Ja ihanan tärähtäneitä kuvia....)

Aikamoiset tuoksut leijailee keittiössä.

Huomenna kehiin banaanilastuja ja ehkäpä lisää omenaa. Mun Riihimäen purkit odottaa sisältöä. Hihii!!

Suunnitelmiakin on heti valmiina: ehkäpä kuivatan porkkana/lanttu/palsternakka/selleri -kasoja ja pussitan niitä keittoannoksiksi. Mausteeksi jotain lipstikkaa yms mitä ei muuten tule käytettyä vaikka sitä pihalla on järjettömästi. Kun talvella lähtee koirien kanssa lenkille aamulla, heittää soppa-aineet kattilaan turpoamaan ja kotiin tultua vääntää lämmöt päälle.

Tätä ideaa on ainakin ihan pakko kokeilla.

(Saa toki kysyä miksen vaan simppelisti osta valmiita keittojuureksia esim. pakastepusseissa... ehkä tämä alun into latistuu kun huomaan miten helppoja ne on...)

Siinä se nyt pöhisee. Ajastin 12 tuntia, mutta leikkasin omenat todella ohuiksi, joten ehkä ne on valmiita aiemmin.

Koska meillä on paikkakunnan suurin tapahtuma tänään/huomenna, eli paikalliset markkinat, siirrymme kohtapuoleen isännän kanssa markkina-pubiin. Jep, minäkin.

Paikalla soittaa melko hyvä bilebändi, jota ilokseen kuuntelee ja jammailee puoleenyöhön.

Että meikäläisetkin kerran vuodessa.

Riemukasta viikonloppua myös muualle Suomeen!!

Lupaus ja miksei myös haaste

Kun asioista tekee julkisen, joskus on helpompi "pitää itselleen kuria".

Joten julkisesti: aloitan tänään, päivämäärällä 1.8. herkkulakon jouluun asti. Tänä aikana en osta (itselleni) karkkia, riksuja, raksuja tms. herkkuja. Jäätelö on tästä poisluettu, sitä syön ympäri vuoden, koska määrät on kohtuullisia. Leivonnaiset ei tuota ongelmaa, koska en ole pulla/keksihiiri muutenkaan. Tarjottaessa voin ottaa (karkkia), mutta en syö lapsen pussia tyhjäksi, jos hän sen jättää lojumaan. Heh!

Noin.
Kärsin takuulla seuraavan kuukauden hillittömästi sokeriviekkareista joten.... pahoittelut noin etukäteen jo huonosta käytöksestä.

Joku mukaan tähän?? Vois jakaa onnettomia fiiliksiä....