Pohjoisessa, loma vol 1

Ei ole oikein kulkenut. Parikin aloitusta naputeltu, ja sitten päädytty poistamaan.
Tuntuu siltä, kuin "kaikki" olisivat nykyään vain somessa, joten kun kuulumiset on kertaalleen päivittänyt sinne, ketään ei kiinnosta. En nyt kuitenkaan vielä poista blogi-alustaa. Olkoon päiväkirjamaisena matkassa.

Me olimme ensimmäisellä lomalla. Tämä kesä on pätkitty pieniin ja vähän pidempiin pätkiin lomien suhteen. Pakon edessä. Koska työnantaja vaatii käyttämään tietyn määrän lomaa lomakaudella ja oma suunniteltu loma menee kauden yli.... onneksi oli joustavat työnantajat. Ei tarvinnut vääntää.

Jo viime syksynä sovittu reissu pohjoiseen ystäväperheen kanssa. Tuli niin kovin tarpeeseen.

Pakkaustetristä.

Perjantai-iltana auto junaan Pasilassa.

Hyvin valvottu yö takana (karmea meteli noissa vaunuissa) ja perillä Oulussa lauantaina.

Herätys oli vähän karu: juna hiljensi, laitoin valot ja kuiskasin miehelle "paljon kello on?" ja kun hän mainitsi sen olevan 8:01 (juna perillä 8:10), alkoi melkoinen show.....

Yöjunassa ei siis kuulutella seisakkeita eikä asemia, ja juna pysähtyy todella taajaan koko matkan. Verhot ovat loistavat pimentämään, joten hiukkaakaan päivänvaloa ei hyttiin tullut eikä voinut päätellä ajankohtaa. (Ei toki voisi muutenkaan, yöttömät yöt....)

(Juna toki pysähtyy Oulussa hyvinkin puoli tuntia, joten siinä ei ollut edes kiire. Mutta koirat olivat tässä vaiheessa pidättäneet jo sen 9 tuntia ja arvasin niillä olevan jo hätä pihalle....)

Auto kyydissä (boxi näkyy).
Ounasvaaralla pieni kävely, jotta pojat sai verrytellä ja piipahdettiin lintutornissa.

Ensimmäinen lenkki kävellen.

Äkäslompolo/Ylläs - mitä näitä nimiä nyt paikalle löytyy.
Viehättävä paikka, runsaasti patikkareittejä, rauhallinen paikka ilman mitään yökerhoelämää.

Asuimme mökissä, josta keskustaan autolla 3 km, kävellen toista reittiä saman verran. 

Keskellä skutsia mutta kuitenkin lähellä kaikkia palveluita.

Pirunkuru

Oli nimensä mukainen. Varsin pirullinen kiivetä, koska nuo rakan lohkareet tahtoivat lähteä luistamaan jalkojen alta ja aiheuttaa vyöryn. Jokaisen piti kavuta omaa reittiä. Koirat oli pakko päästää parissa kohtaa menemään irrallaan, koska niidenkin tassuista lähti pientä rakkaa valumaan ja aiheutti vaaratilanteen. Aivan hitonmoinen jumppa.

Jee, löysimme lunta.

Tunturin laella oli kota, jossa paistoimme välipalaa ja otimme todella ansaitut kahvit.

Tarkoitus ei ollut koko viikkoa pelkästään patikoida. Koirien takia sitä toki tuli väkisinkin, mutta esim. aamulenkit pystyin hoitamaan itsekseni kuten kotonakin niin, että muut saivat nukkua vielä sen 30-40 minuuttia pidempään ennen kuin karvaiset kaverit olivat joka paikassa hösäämässä.

Läskipyörät oli pakko vuokrata. Se oli selvää jo alusta lähtien ja Äkäslompolon Sport Shopin nuoret myyjät hoitivat homman niin tyylikkäästi, että jätimme heille erinomaisen ja kiitollisuutta tihkuvan arvostelun. Olimme vuokraamassa fillareita, kun paikalle osui perhe, joka oli tehnyt varauksen netistä jo etukäteen. Heillä oli alakouluikäinen natiainen, ja se, miten tämä tuleva fillaristi koulutettiin itselleen uudenlaiseen pyörään olisi ollut videoimisen arvoinen. Myyjä tiesi miten työ tehdään ja hoiti sen loistavasti. Oli ilo katsoa kun tämä pieni ihminen aloitti sähköfillarilla ympäri pihaa leveä hymy huulillaan.

Meillä on porukalla ollut periaate: se, joka on päivän päätteeksi puhtain, hoitaa tiskit. Tämä kerrottiin myös tuolle natiaiselle, ja hän nauroi ääneen vedellessään pihalla olleen lätäkön läpi pariin kertaan niin, että kura roiskui. Vanhempansa nauroivat ja sanoivat, että taitaa muistaa tämän kaikkein pisimpään koko lomasta.

Meillä meni kaikkien vaatteet pyykkiin kumpanakin pyöräilypäivänä, koska reiteillä sitä kuraa riitti. Ei tarvinnut varta vasten ajaa lätäkköön, lätäkkö oli ainoa, mistä pääsi eteenpäin eikä läskeissä ole lokareita..... 

Aamulenkillä ennen päivän urakkaa

Taisin rakastua. Taas.

Tunturin S-koon läski oli parempi ajettavuudeltaan kuin oma.

Saatan (taas kerran) harkita tuon nykyisen fillarin myymistä ja sittenkin tuon läskin hankkimista.

Epäilen, ja tämä täytyisi vaan todistaa, että uskaltaisin ajaa läskillä läpi vuoden, koska tuo iso rengas suorastaan imeytyy asfalttiin, joten se olisi talvellakin tukevampi kuin ohuempi rengas.

Viiden hengen porukassa voisi sattua ja tapahtua, mutta selvittiin yllättävän pienin vaurioin. Allekirjoittanut tömäytti läskin suoraan päin mäntyä - kirjaimellisesti. Tilanteessa katsoin siis sivulle maisemaa ja ehdin havaita, että vauhtia on ja puu lähestyy. Joku alitajuinen vinkki oli, että älä käännä tankoa koska silloin jää nakit väliin. Niin poksahti. 

Paikallaolijat kertoivat, että myös kypärä napsahti vähän runkoon, itse koin sen niin, että putosin fillarin satulan ja tangon väliin seisomaan eikä mihinkään sattunut. Jälkeenpäin tosin vasen polvi oli sen verran sinertävä (nyt jo keltainen), että johonkin se on osunut. Poljin tai eturenkaan osa. Mitäpä väliä sillä.

Läskin paras puoli: blondi voi pyrkiä kiipeämään sillä puuhun, mutta läski suojaa vahingoilta. 😁

Varkaankurun alajuoksua läheltä Kesänkijärveä

Aamulenkin maisemaa seuraavana aamuna Kesänkijärven ympäri -kierroksella.

Kuerlinkat

Kerrankin asianmukaisella korkeudella katukyltti. 

Suomen muotoisen pilven alla järven rannalla

Porukan teini hoksasi kysyä etukäteen, voisimmeko käydä Neitokaisella. Kukaan ei edes muistanut sen olevan ihan lähietäisyydellä, joten drone mukaan ja sinne.

Harmittavaisen soista maastoa ja maaston märkyydestä johtuen emme pystyneet paljon Turusta Ouluun ulottuvaa vyöhykettä kauemmas kävellen menemään. Koirat sen sijaan polskivat menemään Turun rannikolla ihan huolella.... 

Jounin kaupan poro

Me olimme tilanneet Rovaniemen Prismaan valmiiksi kerätyt (perus)ruuat jo etukäteen ja noukimme ne mennessä kyytiin. Päätös oli aivan mainio, koska pakko sanoa, että tuo paljon kehuttu Jounin kauppa tuotti melkoisen pettymyksen. Oli kuin vanhassa Neuvostoliitossa, jossa hyllyt ovat tyhjänä ja esim. lomaviikon torstaina emme saaneet enää leipää koska sitä ei ollut. Kotimatkalla lauantaina tuli sitten useampikin Keskon rekka ylöspäin vastaan, lienee siis kuormapäivä.

Mutta vaikkei sesonki nyt ihan parhaillaan olekaan päällä, luulisi paikallistenkin haluavan jotain ruokia ostaa. Mekin etsimme kuitenkin vain peruselintarvikkeita.

 

Rauhallinen ja kaunis viimeinen ilta.

Viimeisen aamun aamulenkiltä hyvästit järvelle ja vielä yksi kuva kylteistä. 

Aika moni noista reiteistä tuli kuljettua ja ikävä jäi.

Kaikkensa antaneet.

85 km tassuissa viikon aikana.

Varkaankurun putous

Suomessa on mahdottoman kauniita paikkoja. Joka kerta kotimatkalla mietin, että osa sydäntä jäi taas tunturiin, niin nytkin. 

Kaukana se vaan on. Onneksi meillä on kaksi kuskia niin pystyttiin vaihtamaan. Silti kahden hyvin lyhyen pit stopin taktiikalla puhdasta ajoaikaa meni hyvinkin 13,5 tuntia, lähemmäs 14 itse asiassa.

Kotiin oli kiva päästä. Oma sänky on mukava ja uni tuli kutsumatta. 

Nyt jaksaa taas tovin, ennen seuraavaa pätkää.

Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Pikku lomanen

Eläköön idiootit nimettömät ja munattomat stalkkaajat. Hetken jo mietin viitsinkö enää kirjoittaa tavuakaan. Kiitos, olette ehkä pääsemässä tavoitteeseenne.

Aloitimme loman perjantaina aamusta ajamalla ensin Vaasan kupeeseen, jossa Bergön suloinen luontopolku toimi päiväkävelynä. En tiennyt ennalta, että tuo reitti on jonkinlainen "kulttuurimatka" eli reitin varrelle on sijoitettu erilaisia puisia veistoksia sekä tauluja. Nuo puiset linnut ja eläimet olivat kertakaikkiaan ihania ja viihdyttäviä, reitti kokonaisuudessaan erittäin kiva. Suosittelen, jos liikut siellä suunnalla. 

Merikotka

Yövyimme Pietarsaaressa järjettömän hienossa Airbnb-kämpässä (sattumalöydös), josta jäi harmittamaan vain se, ettei meillä ollut aikaa olla siellä pidempään. Jos joku joskus haluaa tuolle seudulle, voin vinkata tuosta asunnosta. Oli enemmän kuin rahansa arvoinen.

Jälkiviisaus (ei asu meissä), tuo ainoa oikea viisaus. Olisi kannattanut ajaa ensimmäisenä päivänä ylemmäs niin seuraavan päivän matka olisi ollut lyhyempi. Mutta Kalajoen hiekkasärkkien kautta siis kohti eteläistä Lappia.

Hiekkasärkät on huikeat! 

Toki koirat keräsivät hiekkaa huolella, mutta kuivuivat ja varistivat sen pois.

Olimme varanneet vuokralle asuntoauton, jonka noukimme matkaan eteläisestä Lapista. Sillä kohti pohjoista siten, että ensimmäinen iltalenkki Taivaskeron huipulle ja yötä puskassa Muonion kupeessa. Seuraavana aamuna eteenpäin Kilpisjärvelle ja siellä aamulenkkinä Saanan huiputus.

Lomakoti

Variksenmarjoja Taivaskerolla.

NAM!

Auringonlasku ja pari poroa.

Joku viisaampi olisi jättänyt ehkä nuo kapuamiset edes siten, ettei kahta peräkkäistä päivää, mutta mitä mahdoinkaan sanoa siitä viisaudesta....

Lounastauko Saanalla.

Taivaskerolle kiipesimme huoltoreittiä, koska siinä vaiheessa iltaa emme olisi ehtineet ennen pimeää koko ohjattua lenkkiä. Alaspäin tuli ihan opastettu polku. Alas tulo on huomattavasti raskaampaa ja ottaa kummallisesti lihaksiin.

Seuraavana aamuna Kilpisjärvellä jätimme auton parkkiin ja reppuun lounastarpeet ja kapuamaan uudestaan. Kiivetä jaksaa kyllä, vaikka tuonne oli kyllä todella raskas kavuta, koska polkujen pikkukivet tahtoivat lähteä jalan alta vierimään. Lounastaukoon asti kuljin paitasillani, mutta riittävän ylös päästyä alkoi tuulla sen verran, että fleece oli oikein kiva lisuke.

Alastullessa lonkat sattuikin sitten jo kunnolla. Pahus. 
Kolme päivää meni Buranalla, sitten alkoi helpottaa. Ei nuorene meikäläinen, ei.

Alunperin tarkoitus oli jäädä Kilpisjärvelle vielä toiseksi yöksi, mutta aamulla satoi eikä retki kolmen valtakunnan rajalle patikoimisineen houkutellut tuossa kelissä. Autossa kun vaatteita on vaikea saada kuivaksi. Joten otimme renkaat alle ja jatkoimme Norjan puolelle. 

Finnsnes

Ånderdalenin kansallispuisto

Reissussa rähjääntynyt

Senjan saari oli kaunis. Harmi kyllä, sadetta jatkui täälläkin. Teimme kuitenkin reippaan patikan kansallispuistoon. Tuon jälkeen hyvät kahvit ja kelpasi taas jatkaa.
Senjan saarella korkeuserot oli suuria. Välillä kauhistutti lukea liikennemerkistä, että seuraavat 3 km on pelkkää nousua (koska sitä seurasi vastaavasti 3 km lasku....)  Mutta maisemat oli henkeäsalpaavat.

Mokomat onnekkaat Hannu Hanhet, nuo norjalaiset! Järkyttävän upeita vuorenrinteitä, mietin jatkuvasti olevani Hobittien maassa. Uskomattoman kauniita vuonoja. Vuoret ja meri on kaunis yhdistelmä maisemallisesti. 

Koska ne lonkat, emme edes ajatelleet kiivetä enää "paholaisen hampaille", vaikka maisema on ilmeisesti todella järisyttävä. Jääpä jotain ensi kertaan. Ajoimme hiljaksiin kohti Gryttafjordia, ja siellä jäimme lauttajonoon, koska aikataulu oli sopiva. Lautalla yli Andoyan saarelle, jossa 3 km päässä satamasta olikin kaunis leirintäalue.

Gryttafjord

Andenesista olisi päässyt valassafarille, jolla on valaiden näkyvyys -takuu. Emme kuitenkaan halunneet jättää koiria keskenään pieniin tiloihin useaksi tunniksi, joten valitettavasti valaita ei nähty. Kovin yritin lautalla (100 min) kytsiä, josko joku pyrstö olisi heilahtanut... 😂

Andenesin leirintäalue oli käsittämätön: valkoista hienoa hiekkaa, satoja metrejä. Lisäksi metkaa mustaa kiveä, joka oli liukasta kuin lasi. Siinä näkyi miten allot ja myrskyt olivat kuluttaneet kiveä vuosien saatossa.

Osuimme leirintäalueelle parahiksi auringonlaskuun....

Aamu valkeni kauniina.

Koirat saivat riehua itsensä uuvuksiin rannassa.

Andoyan saari oli hieno. Tiet kapenivat kun matka jatkui. Yhdessä kohtaa suuri tankkirekka pysähtyi päästäkseen meidät ohi, ja silloin mietin pitäisikö opetella vääntämään kuskin peili sivuun, jotta tilaa olisi edes se 20 cm enemmän.....

Yleisesti tiet olivat todella hienossa kunnossa. Kun muistaa, että tuolla pohjoisessa turistien määrät vastaa takuulla samaa kuin meillä etelässä yleisesti, on vaan todettava, että niin eri tavoin priorisoidaan sitä, mihin valtion rahaa laitetaan kiinni. Ja kyllä, olen varsin hyvin tietoinen siitä(kin), että Norjassa sitä valtion rahaa on jokseenkin paljon enemmän kuin meillä....

Norja ei turistin näkökulmasta ollut ollenkaan kallis. Diesel oli halvempaa, ruoka samoissa hinnoissa, leirintäaluemaksut ihan vastaavat... enpä keksi äkkiä mikä olisi kallista. Kyllä, NOKin kurssi on nyt heikompi kuin joskus, mutta jo 6-7 vuotta sitten olin samaa mieltä, kun tein kaverin kanssa pitkän viikonloppuretken Osloon. Jo silloin kyselin mikä siellä nyt on niin ihmeellisen kallista kun aina moititaan?

Luulen, että koska maa tuottaa runsaasti sekä sähköä että öljyä, siellä olisi edullista lämmittää. Sähköautoille valtio maksaa verot, jolloin niiden hankkiminen on halpaa. Suurien etäisyyksien maassa ihmettelin toki, miten e-autolla pärjää, kun lähimpään kylään, jossa ruokakauppa, saattoi olla matkaa linnuntietä 10 km mutta ajamalla hyvinkin toista tuntia.

Hinnoyan saarella Evenesissä löysimme taas kivan leirintäpaikan rantoineen. Jotain sodan aikaisia muistomerkkejä alueella oli, samoin kuin hauska luontopolku, jonka kävelimme (ja taas ylämäkeä). Koirat saivat nauttia rannasta ja törmäsin yhteen "vanhaan ystävään" eli meduusaan, joka oli jäänyt laskuveden yllättäneenä kiville....

Muistomerkiltä katottaessa leirintäalueelle.

Vuonoissa pohja oli sitä samaa vaaleaa hiekkaa,

mistä syystä vesi heijastui kovin vihreänä.

Ystäväinen....

Aamu toi melkoisen yllätyksen: laskuvesi ja rantaa oli yhtäkkiä 300 m enemmän.

Hiekka kuitenkin oli pelottavaa juoksuhiekkamasta, joten poikia ei voinut päästää.

Asuntoauto oli miellyttävä tuttavuus. Tuo oli täydellisesti varusteltu: leivänpaahdin, mikro ja kahvinkeitin kuuluivat varustukseen, ja kun leirintäalueella oli sähkön päässä, kaikki toimi. Toki on melko ahdasta, kun lattiatilaa on se pari neliötä (jos sitäkään), mutta verkkoaidalla saimme tehtyä koirille oman pikku pihan, jolloin tila lisääntyi.

Ruotsin läpi paahdoimme kertarysäyksellä. Päivä oli tosi sateinen eikä Abiskon kansallispuisto houkutellut sen jälkeen, kun lukuisat kieltokyltit yksiselitteisesti kielsivät alueella yöpymisen. Toisaalta tuolla ei ollut leirintäalueita avoinna, koska toimivat hiihtosesongin aikaan. 

Kiiruna olisi mielenkiintoinen kaupunki tutustua lähemmin ennen kuin kaivavat sen lopullisesti auki. Nythän kaivoskuilut menevät jo rakennusten ja kaupungin keskustan alle, mikä on minusta ajatuksena pelottava. Jonkinlainen iso romahdus tuntuisi vaan odottavan tuloaan..... 

Muita havaintoja matkan varrelta: 

* norjan kieli on minusta vaikeaa. Puhun ruotsia ja pärjäsin sillä. Norjalaiset ymmärsivät, mutta minä ymmärsin vasta asiayhteydestä mistä puhutaan.... (Ei siis tarvitse ihan vielä hakea sinne töihin...)

* kun ihmisellä on kotona ollessaan vuoret, meri, vuonot ja tuo maisema, mihin sellainen ihminen lähtee lomalle nähdäkseen jotain "uutta"?

* kaikkialla oli hyvin siistiä. Pientenkin teiden varsilla oli P-paikkoja, joissa tilaa useammalle isolle autolle, aina WC:t sekä isot roskikset. Ehkä se on niin, että kun mahdollistetaan, niitä käytetään asiallisesti.... 

* leirintäalueilla ei (tietenkään) ollut saunoja, mutta yllätyin, ettei ollut myöskään pyykinpesumahdollisuutta. Myöskään mitään itsepalvelupesulaa emme löytäneet G-haullakaan pohjoisesta.

Äkäslompolo

Voisin hyvin kuvitella tekeväni vastaavan reissun uudestaan. Ottaisin myös saman auton. Vuokraaja-pariskunta oli todella suloinen. Auton käyttöönottokoulutus sujui nopeasti ja tehokkaasti ja lisäksi oli jatkuva mahdollisuus olla yhteydessä, jos mitään murheita olisi tullut. Heillä oli vuosia kokemusta Norjasta ja saimme kullanarvoisia matkavinkkejä sekä vihjeitä miten löpönkulutusta voi vähentää noilla raskailla pätkillä.

En tosin ottaisi samanlaista tinkiä matkoista. 3600 km / 8 päivää oli liikaa. 

Suomen päästä jäi mieleen leirintäalueiden erot. On vähän aikaa nähnyttä, kulunutta, mutta toimivaa, kuten Kilpisjärven retkeilykeskus. Palvelu kuitenkin superystävällistä ja ainoa miinus oli puuttuva pohjois-Norjan kartta, jonka olisin halunnut ostaa. 

Siisti keittiötila, erittäin hyvä sauna/suihku, pesutupa kuului hintaan jne. Saunat lämpenivät useamman tunnin joka päivä, ja paikan pysäköidä sai valita. Alue on monikerroksinen (rinteessä) ja autolle/vaunulle löytyi tasainen paikka. Telttapaikat olivat toki silminnähden kehnohkot, epätasaiset ja paikkoja oli niukasti.

Sitten on paikkoja, joissa on päätetty rahastaa kaikesta erikseen: Ylläksen "Ykkönen", jossa pyykinpesu 5 eur/koneellinen ja saunat päällä YHDEN TUNNIN iltaisin (klo 20-21). Palvelu sellaista "jaaha, hinta on tämä ja tämä ja pysäköidä täytyy sitten näin, tuossa on alueen kartta". 

Leirintäalue oli isoa karkeaa kiveä, jonka päällä oli viheliäistä liikkua, ja jossa pelkäsin, että auton edusmatto menee rikki... 

Keittiötilat toki siistit ja kierrätys mahdottoman hyvin järjestetty. Jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen tuo rahastus-politiikka ja jossain määrin epäviihtyisä kenttä. Patikkareittejä tuolla sitten taas on mahdottoman kivasti ja voisin joskus kuvitella meneväni Ylläkselle ihan vaan niiden vuoksi.

Ei ole tässä perheessä aiemmin nähty, että allekirjoittanut pistää koko pizzan tuulensuojaan nopeammin kuin pöydän toisella puolen on syöty omasta puolet.... taisi olla melkoinen nälkä.

Ja oli muuten sitten niin erinomainen pizza ♥

Tiramisu (itsellä ilman espressoa) oli taivaallinen

Mitä tekisin toisin?

* en aloittaisi lomaa tällaisella retkellä. Olisi kannattanut ensin levätä kotona muutama päivä.

* ottaisin lyhyemmät päiväetapit; pidempi vuokra-aika tai toisenlainen systeemi, esim majoitukset paikan päällä ja henkilöauto. Tässä puolensa ja puolensa.

* suunnittelisin paikat, jotka haluan nähdä. Vauhdissa ei ehdi suunnitella riittävästi, koska etäisyydet ja ajomatka

* suunnittelisin "ruokalistan". jonka mukaan ostokset. Syömiset meni vähän ahterilleen, koska ei ollutkaan kauppaa silloin kun ruoka loppui...   Auton jääkaappiin kuitenkin mahtuisi.