Itse pelkään hammaslääkäriä. Melko huono tekosyy olla hoitamatta toisten hampaita. Mutta kun siihen liittyy se rauhotus....
Jo keväällä kyselin kavereilta uskallanko. Mummokoira kun on kroonisesti sairas vanhuuden lisäksi. Lääkäri lohdutti, että sillä on hyvä sydän joten miksi ei kestäisi. Toisaalta hampaat ei omaan silmään nyt NIIN likaisilta edes näyttäneet, kiitos raakaruuan....
Tekosyitä toisensa perään. Joten kun piti rokottaa, varasin samalla hammashoidon kummallekin.
Aamulla pimeässä ihana metsälenkki. Saivat toheltaa vapaana, Mummokoira on aika säpäkkä näin pakkasella. Herättiin tarkoituksella hirveän aikaisin, että sain antaa niille ruokaa, lääkäri kun oli vasta puolilta päivin. (Edu oksentaa tyhjää mahaa, joten en olisi voinut pitää niitä nälässä sinne asti.)
Mummokoira laitettiin ensin alas. Se riehaantui piikistä, säntäili pitkin lääkärin huonetta kuin pahainen penikka... kunnes kiipesi ikkunalaudalle ja sammui. Mun oli pakko silittää ja vahtia, että se varmasti hengittää.
Pikkukoira sammutettiin hoitopöydälle. Ihan tasan mahalleen, "ei, en takuulla kaadu rennosti kyljelleen täällä..."
Tunnin päästä kaksi rokotettua, kaksi kaunista hymyä ja kaksi krapulaista autoon ja kotiin.
Kehuja tuli. Molempien hampaat hurjan hyvässä kunnossa jo valmiiksi, ihan kovasti ei ollut tarvinnut töitä tehdä. Ostin vielä monivitamiinipillereitä ja maksoin ihan törkeän hirveän kokoisen laskun.... sissus mä olen väärällä alalla. *virnistys*
Karon kanssa myöhemmin päiväunet sohvalla, tuli yllätyskutsu yöksi töihin. (Pomokin sanoi, että "kun sä yleensä aina suostut..." Niinpä. No, hälytysraha ja ylityöt kelpaa tässä tapauksessa.)
Ja heräsin... Mummokoiran pissalätäköstä sohvalta. Ressukalla petti pito ja niin kaksi sohvatyynyä päätyi suihkuun.
(Myönnän, että mulla kävi ajatus hivenen mielessä. Joskus kauan sitten Hesan ell:ltä tullessa se pissasi samalla tavalla autoon.... Mutta ajatus unohtui. Onneksi on pestävät päälliset.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!