Talven ihmemaa

Kyllä ei mikään virkistä mieltä kuin se, että herää aamukolmelta julmettuun mekkalaan kun lumiaurat pitää kokoontumisajoja makuuhuoneen ikkunan takana. Olihan sitä lunta tullutkin jo peräti 2,5 senttimetriä. Vähintään kolmelle auralle oli tarve tuossa meidän risteyksessä.
Se siitä unesta sitten loppuyöstä. Vuoro vasta iltaan, mutta heräsin kyllä harvinaisen tympeällä tuulella. Eikä ainakaan vähennä intoa pohtia sitä muuttoa....

... niin. Appivanhemmat oli syömässä lauantaina ja kerroin heillekin suurena järkytyksenä, että jos ja kun tuo työpaikka siirtää meidät kaikki Turkuun, minä en jää tänne ihmettelemään kenen sormesta se suurin reikä vesilasiin jää, vaan muutan. Ajoin yhden talven tuota väliä, enkä edes päivittäin, ja tiedän mitä se oli. Ei kiitos.

Jossain muualla voisi ehkä olla myös kadut hoidettu vähän paremmin. Tänään nimittäin tein koirien kanssa iltalenkin pitkin kylää, oikeastaan sen ympäri, ja koska täällä tunnetusti on jalkakäytävää n. 400 metriä yhteensä, kaikki tienpientareet on taaperrettu. Ja fakta oli, että tiet on lanattu aivan peilisileäksi, mutta säästetty on siinä kohtaa, että olisi pari murusta hiekkaa tai soraa kaadettu kaduille....

Ei saa ymmärtää väärin: tykkään Perniöstä! Minusta on ylellistä kun on metsä minne ehtii muutaman minuutin kävelyn jälkeen, on upeat ulkoilumaastot kävelymatkan päässä kotoa. Mutta niistä ei ole varsin paljon iloa jos työt on 75 km päässä.

Aika näyttää.