lauantai 25. maaliskuuta 2017

Tukkakorjaamolla

Johan ne ylsivätkin noin olkapäille....  hiukset siis, usean (kahden?) vuoden kasvattamisen jälkeen.
Mutta...

Sairaalan sääntö on sellainen, että kun hiukset yltää harteille, niitä pitää alkaa pitämään kiinni.
No, kokeilin, ja sellainen typerä pullasudin mittainen tupsuhan niskaan tuli. Eikä kaikki edestä kuitenkaan yletä ponnariin, vaan niitä roikkuu sitten kahta kamalammin pitkin naamaa ja sen vierustoja...

Toisaalta, jos nostin tuosta edestä kaikki ylös ja sellaiselle pikkuponnarille pään päälle, näytin keskimäärin 12-vuotiaalta... ja sitä "irtokarvaa" leijaili naaman ympärillä ihan tolkuttomasti. Sellaista puoliksi kasvanutta muutaman sentin mittaista untuvaa. *huokaus*

Mainitsematta mitä jatkuva kiinnipitäminen tekee hiuksille. Sehän katkoo ne juuri siitä ponnarin kohdalta, jolloin kohta on sitten joka tapauksessa lyhyempää, ja sitä kautta sitten katkeillutta ja epäsiistiä.


Ipana letitti aamulla tuon otsatukka-ongelman pois päiväjärjestyksestä. Tästä ei näe, että se on niin paljon lyhyempi kuin muu ylikasvanut polkka (joka muuten naistenlehtien mukaan on juuri tänä keväänä, ah, niin muodikas.....)  

Otsis ylsi niukinnaukin korvan taakse (vaan ei siellä pysynyt), mutta tätä olisi pitänyt alkaa niputtamaan joko saparoille tai muuten.
Kun Thai-aurinko vielä poltti karrelle ja latvat on muutenkin kuivaa korppua, totesin, että ainoa ja järkevä apu löytyy luottokampaajaltani.

Pikainen soitto aamukahvilla auttoi asiaa ja pääsin samana iltapäivänä sisälle.



Joo. Ei se otsis ihan vieläkään ole samaa mittaa muiden kanssa, mutta on ainakin vähän parempi. (Nythän se ei ainakaan yllä korvan taakse....) 
Eikä ongelmakaan sikäli poistunut, että se on edelleen pakko sijoittaa jonnekin, koska valuu naamalle. Siistityt latvat kuitenkin tekee kokonaisuudesta kauttaaltaan vähän älykkäämmän näköisen.

Niska näyttää tosi pöyheältä, siis tukka tosi paksulta kun siellä on kämmenenlevyinen "reuna" kun on hyvin föönattu.  Tykkään ♥
(Ja jonain päivänä, lupaan, opettelen käyttämään jotain lämpösuojaa sekä muita aineita ja laittamaan noita karvoja....)

Ehkä tää napakka lyhyt polkka on kuitenkin eniten minua. 
Voihan sitä jatkaa taas kasvattamista. 
(Siihen mennessä kun saan siitä sen ylikasvaneen polkan, se ei luultavasti ole enää muodissa.... Voi voi!!)

Nyt sentään hoksasin sanoa, että ei vedetä niskasta ihan hiusrajaan asti, koska silloin kasvaminen näyttää epäsiistiltä kun tulee niskavilloja. Minähän en ehdi (eli viitsi, halua maksaa, kerkiä, jaksa....) kampaajalle kuin muutaman kerran vuodessa niin mallin on oltava sellainen, joka antaa anteeksi sen, ettei sitä ylläpidetä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Sitä sun tätä, ja mitä jos...

Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että ...