Joten yksi kertomus yhdestä retkikohteesta. Tämä oli meillekin uusi tuttavuus. Olemme kuitenkin tuolla käyneet niin usein, että suurin osa katsomisen arvoisista kohteista on jo koettu.
Viitisenkymmentä kilsaa etelään Hua Hinistä on Sam Roi Yotin kansallispuisto. Alueella on kaikenlaista erilaista luontoa kuivasta aavikosta hyvinkin kosteisiin paikkoihin. Siellä on myös luola, luonnonmuovaama, jonne on joskus rakennutettu sellainen katos-rakennelma, miksi sitä nyt sanottaisiin, pagodi, paviljonki?? Se oli rakennettu Bangkokissa ja siirretty sittemmin tuonne luolaan, ja jo kauan edesmennyt kuningas Rama V oli sen siirtämistä valvonut henkilökohtaisesti.
Me varasimme "oman harmaan taksimme", eli avolava-auton, jossa pitkittäin penkit ja katos päällä. Mukava ilmastointi, kun nopeus oli isolla tiellä sellainen 70-80km/h.
Mr Danai, luottokuskimme on meitä kuljettanut vuodesta 2009 ja puhuu kivaa englantia, joten hänen kanssaan on helppo sopia näitä päiväretkiä.
Sen 50 kilsaa ajettuamme (ja kuski oli matkalla pysähtynyt ostamaan jotain meille vieraita sweet and sour -mangoja maistiaisiksi) päädyimme tällaiselle rannalle. Rannan vieressä oli pieni "kylä" jossa siis muutama ruoka- ja juomapaikka ja pari matkamuistomyymälää.
Ostimme liput ja paikallisten kauhuksi ilmoitimme haluavamme patikoida tuon vuoren yli (2 km). Katselivat appiukon ja anopin jalkoja ja ravistelivat päätään.....
(Paikallisethan EI kävele. Joka paikkaan (30 metrin päähän naapuriinkin) voi mennä vähintään mopolla.)
Ipana ja lainalapsi.
Appivanhemmat ja mies, ryhmä rämä valmiina reissuun.
Olimme jo Suomessa puhuneet tästä retkestä joten kaikilla oli mukana lenkkarit varta vasten.
Taksissa oli ilmoitus paikasta, ja siinä luki Phraya nakorn cave. Ihmettelin tätä erilaista kirjoitusasua, ja isäni tiesi, että se liittyy siihen miten nuudeliteksti litteroidaan meidän kirjaimille. Ne lausutaan kuitenkin samalla tavalla..... joten molempia sopii käyttää.
Vuoren yli lähdettiin kiipeämään "portaita", joiden vieressä meni tällainen betonitasanne (n. 30cm leveä). Päädyin itse kävelemään betonia pitkin, tosin ylä- ja alamäkikohdissa se oli liian jyrkkä. Kuten kuvasta ehkä näkyy, vieressä menevä "aita" on todella matala, joten tasapainosta sai pitää huolta. Sikäli harmi, maisemat oli kauniit mutta joka askelta piti katsoa.
... yhä ylös yrittää...
Ihastelin noita kaktuksia ja tyräkkejä, jotka kasvavat tuolla luonnossa. Muutaman askeleen välein piti pysähtyä ihailemaan maisemaa. Onneksi otettiin heti lähtiessä vesipullot kantoon.
+32°C ja suora paahde - melko lämmin oli.
Jossain kohdin oli näppärät bambuiset tikapuut, kun piti kiivetä kallion päälle, vastaavat sitten alaspäin toisella puolen.
Joku oli kirjoittanut hiekkaan tekstiä nuudeliksi.
Tälle rannalle olisi voinut tulla myös pitkähäntäveneellä. Siksi ihmettelivät, että halusimme patikoida. Paluumatkan otimme kyllä sovitusti veneellä.
Ranta oli niin matala, että päädyimme kahlaamaan veneeseen, ja samoin toisella puolen kuski pudotti meidät n. 60 metrin päässä jo pois kyydistä ja kahlasimme rantaan.
Toiselta rannalta löytyi bungaloweja ja turisteja. Aika suloisen isoja puita, joiden varjossa meni leveä käytävä ravintolalle. Aivan hienonhienoa hiekkaa....
Jotain superrentoa ja hiljaista retriittiä varten tuo voisi olla hauska paikka yöpyä muutama vuorokausi. Pilkkopimeää öisin ja mahtava ranta.
Kävelimme rannan poikki eteenpäin ja siitä lähti sitten varsinainen reitti luolalle.
430 metriä ylempänä piti oleman kohteemme.
"Portaat" oli melko rajussa kuosissa.
Täällä sai todella katsoa jalkoihinsa. Kivi on kalkkikiveä (?) ( =lime stone) joka on herkkä kaikelle: kuluu tuulen ja veden vaikutuksesta ihan koloille ja rosoille, ja on siis äärettömän teräväreunaista, eli kaatuessa kädet olisi olleet takuulla rikki.
Kiven toinen puoli on se, että kävelijät kuluttavat pintaa ja paikka paikoin kivi oli kuin jäätä, aivan silkin sileäksi kulunut ja äärettömän liukas, vaikka oli täyskumipohjaiset tossut.
Kivi on ottanut itseensä tuulesta ja sateista, ehkä aallotkin ovat joskus vuosisatoja sitten lyöneet tänne asti.
Kiipeämisen jälkeen päädyimme ensimmäiseen luolaan, jossa mm. tämä kuivunut vesiputous.
Valo tulee muuten katossa olevasta "reiästä", josta paistoi sisään. Koko systeemi oli vuoren huipun läheisyydessä ja huippuun oli vaan kulunut reikiä sinne tänne.
Varsinainen luola avautui jotenkin salaa, ihan yhtäkkiä.
Näkymä oli huikea. Kuva tietenkin valehtelee. Tuo vihreys oli niin vihreää, valo niin aurinkoista....
Luonto on kuluttanut kattoon reiän, linnut tms. kuljettaneet siemeniä, ja niin vaan tuolla maan alla kasvoi melkoinen puusto. Vihreä väri oli älyttömän hieno.
Tuosta rakennelmasta (Kuha Karuha's pavilion) oli tarina taulussa, mutta harmikseni vain nuudeliksi.
Googlesta löytyy jotain tarinaa....
Luolasta sanotaan, että sinne kannattaisi hakeutua aamulla varhain. On kuulemma hienoimmillaan kun auringonnousun jälkeen klo 9-11 olisi paikalla katsomassa miten valo siirtyy luolan seinämästä toiseen ja valaisee aina kohteen kerrallaan.
Upea se oli näinkin!
Siellä oli kolmen edeltävän kuninkaan "tagit" eli nimmarit seinällä. Kuningashan on Thaimaassa lähes pyhä, erityisesti tämä hiljattain menehtynyt. Paikalliset eivät koskaan menisi sotkemaan tuollaista paikkaa. Valitettavasti ehdin itse miettiä heti miten Suomessa siellä olisi jo kohta eri spreijauksia pitkin seiniä ja roskaa ja kaljatölkkejä pitkin......
Jos joskus matkustat Hua Hiniin ja mietit päiväretkeä (klo 9:30-15), tätä voin suositella.
Rankkaa se oli kaikkine patikoimisineen, mutta sen arvoista.
Kun olimme luolaa ihastelleet, piti tietenkin patikoida vielä se 430m alaspäin, jonka jälkeen söimme siinä rannan ravintolassa ja otimme veneen takaisin ensimmäiselle rannalle. Siellä teimme vähän pikkuostoksia ja söimme niitä taksikuskin ostamia mangoja. Sitten olikin tosi kivaa ajaa takaisin kämpille ja pulahtaa altaaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!