Sairaslomalla

En jaksa enää käyttää energiaa talven vihaamiseen.
Liki se kuitenkin taas on ollut, kun vuoropäivinä sulaa ja sitten pakastaa - eli koko maailma on täysin mahdoton kulkea millään välineellä. Tämä Lounais-Suomalainen talvi on vaan niin pyllystä kuin voi.

Tuollaisia kuvan päiviä on ollut muutama ja ne on niin kauniita, että ihan sydämestä ottaa. Mutta pääasiassa on sitä lonkerokeliä eli täysin sumuisen harmaata ja tasapaksua, on sitten pakkasta tai ei.

Sitten kävi niin, että kävelin näitä huonosti (vai itse asiassa liian hyvin eli liipattuja?) hoidettuja pyöräteitä taannoin ja pysähdyin, kun koirat haistelivat jotain. Olen ilmeisesti siirtänyt painoa jalalta toiselle, koska havaitsin vaan ilmalennon ja päädyin aivan täydellä vauhdilla toisen olkapään päälle kyljelleen.
Siinä Bonon riekkuessa päällä "Jipii, se leikkii meidän kanssa" kampesin itseäni ylös ja ajattelin, että nyt sattui. Roikottelin kättä ja haukoin henkeä....  ajatuksella luut lienee ehjät. Lenkki käveltiin kotiin niin, että koirat totisesti olivat kiskomatta.

Yhden illan istuin sitten päivystyksessä odottamassa.
Röntgen totesi saman minkä minä: ei rikkonaisia luita, mutta jotain vikaa käsivarressa on, koska edes kahvikuppia en pystynyt nostamaan. Käsivarsi itsessään ei myöskään noussut.

(Näin naisena: rintsikoiden pukeminen/riisuminen on kohtuullisen mielenkiintoista yhdellä kädellä, samoin hiusten pesu, harjaus ja ponnarille sitominen, hampaiden pesu ja ripsivärin levittäminen.... sitä arvostaa molempia käsiä kummasti ihan arkisissa asioissa.)

Terkkarilääkäri kirjoitti passituksen kirurgian polille ja pari viikkoa saikkua, koska eipä tällä kädellä siirrellä mummoja tai kanneta edes ruokatarjottimia.
Magneettikuvanhan se vaatisi, jos joku kiertäjäkalvosin on repeytynyt.
Samperi, että harmittaa!!!

Kiitokset kuitenkin oman talon ea-polille, jossa tytöt tarjosivat kahvit, kun olin pari tuntia jo roikkunut odottamassa. Lisäksi ihanat kollegat katsoivat tänään lähetteen liikehdintää, ja kun yläraaja-orto, trauma-orto sekä tavallinen ortopedia olivat kaikki sen saaneet ilman reaktiota, ottivat yhteyttä ja päädyin sairaalan päivystykseen (periaatteessa sama paikka, eri luukku) ja kirurgian erikoistuva lääkäri passitti sinne magneettikuvalle. (Ihana rtg-hoitaja oli paljastanut suurena salaisuutena, että tälle viikolla on yksi aika jäljellä ja oli pelko, että se ehtii mennä....)

Odotan siis MRI:tä nyt torstaille ja koetan jumpata. Käsky on käyttää raajaa kivun sallimissa rajoissa ja ottaa sitten kipulääkettä (josta kylläkin kieltäydyn).
Myönnettävä on, että käsi on päivä päivältä parempi ja uskon jo varovasti, ettei siinä ole mitään leikkausta tarvitsevaa......