Pakkaspäiviä ja joulu vol 3

Siinähän sitten kävi niin, että isäni, joka on viettänyt viimeiset 10 vuotta Thaimaassa talvet, keksi keväällä, että Espanjan Aurinkorannikko kuulostaisi hauskalta paikalta. Minä vähän varoittelin. Fuengirolassa kolattiin lunta 2018 helmikuussa eikä siellä tunneta kolminkertaisia ikkunoita ja hyvää keskuslämmitystä....

Mutta mitäs muna tietäisi, kun kana päättää. 
Niin vanhukset ottivat suunnan kohti Torreviejaa joulukuun alussa. Tammikuun alkuun mennessä olivat palelleet riittävästi, ja pääsin pariin kertaan sanomaan ne kuuluisat "mitäs minä sanoin" -sanat. Heh! Palasivat Suomeen viikoksi ja lähtevät kokeilemaan onneaan Kanarialle seuraavaksi.

Mutta Suomeen tulivat, ja koska olivat välissä pois eikä joulua vietetty yhdessä, ohjelmistoon siis jouluateria vol 3.
Jotkut omista työkavereistani hikkasivat melkoisesti, kun kerroin, että meillä syödään taas jouluateria. Että "joo, olet jouluhullu, mutta siihen on sellaiset 350 päivää... että...."

Aurinko paistoi kauniisti, kun laitoin kaikkea valmiiksi.

Meillähän ei syöty perinteistä Suomalaista jouluruokaa 24.12.kaan, joten tuskin nytkään. 

Listalla oli Waldorfin salaatti, perunasalaatti sekä jääkellarin lohta alkupaloiksi, pääruokana muussi ja peurakäristys. Lisukkeena kohmeinen puolukkasurvos ja vihreät pavut.

Aurinko paistoi pöytään hauskasti kattauksen aikana ja nuo sitruunat oli niin kirkkaat siinä, että oli pakko napata kuva.

Mies noukki pojan tyttöystävineen Turusta ja Klonkku kepitteli perille. Polvesta tulee vielä vallan hyvä, vaikka se tietty nyt onkin äärettömän hankala käytössä. (Kuva muuten joululta meiltä, ei se kalsareissa esiintynyt nyt....)

Olipa meillä mukavaa! Pitkän kaavan mukaan syötiin ja höpötettiin. Pojan tyttöystävä oli tehnyt taivaallisen ihanan tiramisun kahvin kanssa, ja avattiin heidän Irlannista tuomansa Christmas Pudding myös. Tuo Brittiherkku on ihan omaa luokkaansa. Minä tykkään, minusta se on hauskanmakuinen. Ja näytti kelpaavan muillekin!

Ihania päiviä! Parina päivänä näyttäytyi aurinkokin ja kävi mäihä, että kalenteriin oli kirjoitettu vapaat juuri tälle viikonlopulle.
On ulkoiltu ja seurusteltu.

Tuo joulupukin tuoma otsavalo on tosiaan niin loistava. Tässä pojat valokeilassa pilkkopimeässä metsässä. 

Kirkko näkyy hauskasti huurteisten puiden takaa vähän harmaampana päivänä. 

Yhtään ei harmittanut, että lohta jäi juuri sen verran, että aamuteen kaveriksi sai lohivoileivän. Jääkellarin lohi on niin ääreist helppo valmistaa, että pitäisi useammin tehdä. Ja niin hyvää!!! Tulipa tämän viikon Omegat huolehdittua luontevasti.

Jääkellarin lohi

Valmista 1-2 litraa 10% suolavesi (eli litra vettä ja desilitra suolaa -suhteessa)

Laita lohifile astiaan nahka ylöspäin ja kaada vesi päälle, lohen tulee peittyä kokonaan.

Jätä tekeytymään jääkaappiin pienen painon alle (että pysyy pinnan alla) 2,5-3 vuorokaudeksi.

Minä laitoin lohen veteen keskiviikkoiltana ja otin pois liemestä lauantaina aamupäivällä. Oli sopivan suolainen ja raikas. Leikataan kuten graavilohi eli ohuiksi viipaleiksi.

Isäni tykkää sen kanssa kastikkeesta, jossa on smetanaa ja sinappia tai piparjuuritahnaa. Tällöin kalaviipaleet voi olla vaikka vähän paksumpiakin. 

Nyt on ladattu akkuja kolmen päivän vapaiden verran. 

Jaksaa taas painaa tulevan viikon.