Leffateatterissa oli sitäpaitsi ihan jonoa, eli joku muukin on keksinyt tällaisen oivan tavan yhdistää perhe ja virkistys. Miksi muuten niiden popcornit on paljon parempia kuin kotona keitetyt?? Teen siis popparit ihan tavallisesti kattilassa, koska mikropopparit on minusta liian myrkkysuolattuja. Saisikohan sitä elokuvateatteri-popcornsuolaa jostain??
Mutta itse asiaan:
Aquaman
Hauska tulee tästä ensimmäisenä mieleen. Pääosan esittäjä on juuri sopivan hyvännäköinen ja sixpackeineen silmänilo naisille. Tarina kevyt ja hyvin perinteinen, mutta riittävästi rymistelyä ja actionia. Ihana sankari pelastaa maailman -saaga ja kauniita maisemia. Ei mitään uutta auringon alla!
Joo, allekirjoittanut tykkäsi. Poika oli ihan sanaton "siis aivan järkyttävän huono!" mutta yhtyi kyllä meidän nauruun siitä, että huonoudessaan ja kliseisyydessään nimenomaan hauska.
Voin suositella, jos tykkää tämäntyypisistä ei-päätä-ei-häntää ja hyvin rikkaalla mielikuvituksella tehdyistä.
Tämän vuoden puolella olen ehtinyt jo kahteen leffaan, ja se mitä olen Ipanan kanssa katsonut tämän vuoden tarjontaa, aika meheviä juttuja on luvassa vuodelle 2019. Olen kyllä niin iloinen, kun Ipana aikanaan sai minut houkuteltua uudestaan leffojen maailmaan. Joskus nuorempana tuli käytyä, mutta se jäi vuosikausiksi.
Tykkään edelleen alkuperäisestä Maija Poppasesta ihan yli kaiken. Sehän on aikansa esikuva, miten aitoa kuvaa ja piirrettyä voidaan yhdistää. Julie Andrewsin laulu kruunaa vielä kaiken.
Tämä oli tehty kauniisti alkuperäistä kunnioittaen, mutta toki minusta vähän liian pitkälle samalla kaavalla eli matkien. Näyttelijät olivat hyviä ja laulu- ja tanssikohtaukset ehdottomasti hyviä, vauhdikkaita ja musiikki kivaa.
Ei rikkonut sitä alkuperäisen viehätystä eikä millään tavoin pilannut esikuvaansa.
Oliko jatko-osa tarpeen, sitä toki voi kysyä.....
Harmiton ja suloinen, suosittelen kaikille! Sai hyvälle tuulelle ja sehän on tärkeää!
Juice-leffan halusin nähdä vain siksi, että käyn äärettömän harvoin katsomassa mitään suomalaisia elokuvia, ja aihe kiinnosti.
Hesarin arvostelussa sanottiin jotakuinkin kaikki, mitä itsekin pohdin.
Minua alkoi kolmannen kerran jälkeen tympiä raskaasti se iänikuinen pyttipannu siinä hellalla. Olen itse elänyt 70-luvulla ja aivan takuulla jotain muutakin sapuskaa tehtiin. Mutta varmasti se oli tyylikäs oman aikansa kuvaus, johon voi yhtyä. Kaikki tupakoi järkyttävästi joka paikassa...
Näyttelijäsuoritukset oli hienot. Munamies teki hyvän roolin ja erityisesti arvostan, että hän lauloi itse eikä musiikki tullut play backinä. Se, mikä nauratti, oli että joku 2000-luvun näyttelijä voidaankin maskilla ja muuten saada niin esikuviensa näköisiksi. Riku Nieminen ei toki Juicelta näyttänyt kuin kaljun ja pitkän takatukan osalta, mutta Alatalon ja Rinteen esittäjät olivat niin hulvattomasti "itsensä" näköisiä.
No. Nyt se on nähty.
Jos tällainen elämänkerrallinen tarina kiinnostaa, mikä ettei. Kirjaa en ole lukenut, joten en ota kantaa tapahtumien todellisuuteen.
Hih, me käytiin kanssa just katsomassa toi Juice ja kiinnitin myöskin huomiota siihen tolkuttomaan tupakointiin (ja vauva sylissä kännäämiseen, voi apua...), pyttipannuun ja siihen, että etenkin se Alataloa näyttelevä tyyppi oli erittäin näköinen!! Ihan ok leffa, vaikka loppu olikin vähän tyhmä. Ja käsitys Juicesta muuttui tuon myötä kyllä... miinusmerkkiseen suuntaan...
VastaaPoistaJoo, minusta sekin loppui kesken ja nimenomaan käsitys elokuvan sankarista koki kyllä vähän lattean ja negatiivisen kuvan. Tosin lienee sikäli aito kuvaus, että Juice ei tainnut olla niitä parhaita ihmisiä noin perhe-elämän mielessä, ja kohtuullisen itsekeskeinen, kuten kuvittelen monien tuollaisten yksinäisten tähtien olevan. Tiedä häntä.
PoistaSen verran kiinnosti, että lainaan sen elämäkerran kyllä kirjastosta.