Bono oli ilmoitettu vielä Eckeröön Ahvenanmaalle näyttelyyn tälle syksylle. Viimeinen puserrus ja sitten talven yli taukoa. Bonon sisko Kira omistajineen lähti mukaan. Me olemme Mariannen kanssa olleet toistemme suurimpia yllyttäjiä tässä näyttelytouhussa, ja he ovat olleet mukana joka kerta, kun Bono on kehässä menestynyt. Ihanaa, että on ihminen, joka tsemppaa ja kannustaa!!!
Tytöt ajoivat meille Espoosta perjantaina, koska lauantaina oli aikainen lähtö Turusta Amorellalla kohti Maarianhaminaa.
Kira oli hiljattain aloittanut juoksuaikansa ja itse asiassa astutettu juuri viikkoa aiemmin. Valitettavasti se haisi Bonon nenään edelleen erittäin houkuttelevalle, ja Bono kyllä käyttäytyi melko mahdottomasti härkkiessään siskoaan aivan taukoamatta....
Mun pieni urhea matkustaja yksin suuren laivan kannella.
Täytyy sanoa, että jos Bonoa jostain voi kehua,
se on mielettömän hyvä matkustamaan ja asettuu taloksi minne vaan.
Lauantai-illan huumaa kämpillä.
Molemmat sisarukset päätyivät suihkuun ja sen jälkeen silkkien alle, että
turkki painuisi kauniisti.
Menestystä jälleen!!
Bono oli valioluokan toinen ja sai vara-Cacibin, joka
muuttuu Cacibiksi, koska voittaja on jo C.I.E.
(Cacib = kansainvälinen serti, jolla siis tullaan kans.väl. valioksi.
C.I.E. = kansainvälinen näyttelyvalio)
Onneksi oli aikaa myös kävellä pitkin Maarianhaminaa.
Kaunis ja kiva pieni kaupunki!!
Näyttelyn jälkeen koirille pitkä lenkki.
Sitten ne jäivät kämpille nukkumaan ja me siirryimme
ihan naapurissa olevaan sporttibaariin pizzalle.
Koska olen aamuvirkku, heräsin tapani mukaan maanantainakin jo seiskalta. Bono oli jotenkin hirveän levoton aamupalan jälkeen, ja koska sen kynnet rapsutteli ja ripsutteli parketilla, pistin vaatteet päälle ja lähdin kävelylle sen kanssa.
Meillähän lenkkeillään niin paljon, että tuollainen kahden päivän lyhyt lenkki -päivässä tyyli taisi saada sen levottomaksi, ja mieluusti se kävelikin kaupungin ympäri.
Maisemat oli kauniita, ja olimme lähteneet niin aikaisin liikkeelle, että oli vielä hetken vähän hämärää.
Kaupungin katuja ja kauniita vanhoja taloja.
Rantamaisemaa. Aurinko nousemassa ja vähän punertaa kaislikossa.
Kävelykatua, ja mokoma roskakuski, joka kiinnitti huomion.
Maanantaina laiva lähti vasta iltapäivällä. Kun palasin Bompsin kanssa kämpille, Marianne ja Kira heräilivät. Syötiin rauhassa aamupala ja pakkailtiin. Sitten heitettiin kamat autoon ja luovutettiin kämppä pois. Otettiin renkaat alle ja päätettiin vähän katsella maisemia.
Otimme suunnan kohti Lemströmin kanaalia. Viehättävä paikka!!
Kesäaikaan siellä olisi kioskia ja jäätelökioskia auki, eli varmasti mainio paikka vaikka piknikille.
Koska aikaa edelleen oli, ajeltiin vielä vähän. Tuollahan matkat eivät ole juuri kummoisetkaan.
Olimme katsovinaan kartasta, että Jomalan kirkon vieressä olisi kylä, jossa ruokapaikkoja yms.
Kirkon löysimme ja sitä kuvasimme, mutta harmi kyllä mitään muuta emme seudulta löytäneet ja päädyimme ajamaan takaisin Maarianhaminaan lounaalle.
Laivalla Kira rentoutui minun sylissä kun Marianne haki kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!