Syyslomanen: Repovesi, Leivojärvi ja Seitseminen

Itsellä oli lomapäiviä käyttämättä sen verran, että töistä tuli huomautus niiden pitämisestä tämän vuoden puolella. Kaikkea kun ei voi kevääseen säästää. Varasin siis pari päivää vapaata ja päätin pitää lomasen.

Keskiviikkona pääsin töistä ajoissa. Kotona pakkasin auton, käytin pojat pienellä lenkillä ja lähdin ajelemaan. Suuntana Mäntyharju, josta olin löytänyt jonkin hyvin halvan yöpymisen. Tarkoitus oli patikoida pari päivää, koluta kolme eri kansallispuistoa ja olla ulkona.

Lähdin ilman koiria, koska majapaikat eivät olleet lemmikkimajoituksia. Olisin joka tapauksessa voinut ottaa korkeintaan yhden, koska vieraassa paikassa kolmen eri suuntaan vetävän kanssa... noh. Yksin ollessa on hauskempi pitää nilkat ja ranteet murtumatta.

Matka oli pitkä ja pimeä. 
Mäntyharjulta löytyi kauppa, josta nopeasti purtavaa ja suunta kohti majoitusta, joka ilmeni vanhaksi taloksi, jossa siis yksittäisiä huoneita ja yhteiset keittiö- ja WC-tilat. Talon omistaja asui yhdessä huoneessa poikansa kanssa ja loppuja samassa kerroksessa olevia majoitti virolaiset remonttimiehet.

Itsepä valitsin halvan.
Nukuin kuitenkin jotenkuten, mutta miehet nousivat ennen kuutta lähteäkseen töihin, joten olin sitten itsekin tien päällä jo seiskalta menossa kohti Repovettä.

Auringonnousu ei ollut kovin kaksinen pilvisyydestä johtuen, mutta päivä onneksi kirkastui hyvin.

Aamukahvit Lapinsalmen sillan parkista.

Silta oli suljettu, joten Ketunelenkkiä en päässyt tekemään.

Aamupala oli kaikenkaikkiaan vähän jouluisen oloinen:

luumukanelirahka sekä omena-kanelitee.

(Muistiin itselle: tarkista jatkossa Luontoon.fi sivuilta tilanne,

älä luota kirjan karttoihin sokeasti....)

Koska aamukahvilenkki jäi odotettua lyhyemmäksi ja päiväähän oli runsaasti jäljellä, tein pikaisen siirtymän Saarijärven parkkipaikalle ja sieltä kohti Kaakkurin reittiä.

Lounas Olhavanvuoren alapuolella.

Laavulla oli porukkaa joten jäin nauttimaan maisemasta kelopuun rungon päälle.

Aurinko alkoikin paistaa jo alkumatkasta. Pipo päässä tuli kuuma, mutta reitti oli kaunis (ja paikka paikoin sellainen käveltävä, että piti tarkkaan katsoa mihin jalkansa asettaa.)

Olhavanvuorelle oli pakko kiivetä. Ei se ylösmeno mitään, mutta alastulo. (Auts!!)

Olhavanvuorelta

Kävelin rauhassa, ihmettelin ja katselin. Reitti oli kaunis, ja minusta Metsähallitus on tehnyt hienoa työtä, kun reitin varrella on tiuhaan karttoja, joista voi paitsi tarkistaa oman sijaintinsa, pohtia jatkosuunnitelmaa reitille. Nytkin totesin, ettei se opastettu reitti olisi kiva, koska kulki paljolti teitä pitkin (pyöräreitti samalla), mutta erilaisia polkuja valitsemalla ja suuntaamalla aina seuraavalle taukopaikalle, pääsisin kätevästi järven ympäri metsässä. Hyvä valinta!

Kun olin tepastellut tuon ja päätynyt kiipeämään vielä yhden korkean huipun päälle, josta laskeuduttiin suoraan parkkipaikalle, tein vielä kahvit ja lähdin suunnittelemaan matkaa eteenpäin.

Seuraavaksi yöksi majoitus oli varattu Joutsasta.

Kävin taas kaupassa hankkimassa seuraavan päivän eväät. Tein myös hauskoja tuliais-löytöjä paikallisesta kaupasta. Sitten suunta kohti Joutiaista, majoitusta.

Ja mikä majoitus! Tällainen "rivitalo", jossa pieniä asuntoja. Maisema suoraan järvelle, johon kesäaikaan laskee aurinko suoraan eteen. ♥ Parisataa metriä hiekkarantaa, joka olisi lämpimällä säällä houkutellut kahlaamaan. 

Kämpässä todella mukava vuode, näppärä olohuone-keittiö sekä sauna. 

Olin hikoillut kuin porsas tuon Repoveden reitin, joten sauna todellakin houkutteli.

Rantaa Joutiaisen majapaikan takapihalta.

Nukuin yön todella hyvin, joskus ne univelat on hoidettava. Aamulla olin kuitenkin tapani mukaan todella aikaisin hereillä, joten jälleen aamupalatarpeet reppuun ja kohti Leivonmäkeä.

Aamu valkeni pilvisenä, eikä sääennuste luvannut paljon parempaa. Vaan mitäpä siitä. Aamukahvit jossain kuulosti jälleen erinomaiselta.

Leivonmäellä valitsin Mäyränkierroksen. Kiva reippailu aamutuimaan. Ihanaa mäntymetsää, pikkaisen suota, ja viehättävä taukopaikka laavuineen, ja pyöräparkkeineen.

Aamukahvit

Suo oli upean värinen sumusta huolimatta.

Karpalot oli jo ehditty noukkimaan.

Olin lenkkini tehnyt hyvissä ajoin ja seuraavaan paikkaan olisi aika matka. Tovin pohdiskelin lähtisinkö tutkimaan matkan varren kirpputoreja tms, mutta katsoin miten päivä etenisi.

Suunta siis kohti Seitsemistä. 

Aika alkumatkasta auto hälytti että rengaspaineet on yhdestä renkaasta pudonneet. (Harvinaisen ärsyttävä tapa, ettei kerro samalla mikä rengas....)

Seuraavalle Nesteen huoltsikalle sitten. Joku oli fiksusti (NOT!!) pysäköinyt ihan vesi/ilmapisteen eteen, joten jouduin kiskomaan ilmaletkua kaksin käsin kymmenen metriä saadakseni sen riittämään. Kuskin rengas ok, samoin takarengas, mutta hanttarin puolen eturenkaan paineet tosiaan niukat. No, ajattelin, että eikös näillä rakkineilla sitä ilmaa renkaaseen pumpata ja painoin kahvasta. Sillä seurauksella, että paineet putosi vielä 0,2 baria. Uusi yritys, kas, tässä olisi jokin nappikin.... ja taas. 

Tässä kohtaa alkoi ottaa kupoliin Olin pudottanut valmiiksi niukkoja paineita jo 0,4 baria lisää ja tuo laite ei näyttänyt ilmaa antavan toiseen suuntaan. Eikä tietenkään ketään mailla tai halmeilla, jolta olisi voinut kysyä..... (jep, olisin kyllä kysynyt.)

Tarkistin vielä hanttarin puolen takarenkaan, paineet ok. Totesin, että enempää vahinkoa en uskalla tehdä. Pikainen Googlaus kertoi, että lyhyen matkan päässä olisi toinen huoltamo. Rauhassa siis sinne.

Sielläpä olikin toisennäköinen laite, joka itse asiassa puhalsi nopeasti paineet kohdilleen ja pääsin kuittaamaan tuon auton hälyn.

Aina tulee jotain.

Mieltäni rauhoittaakseni kävin noukkimassa vielä kahvin ja suklaapatukan ja lähdin eteenpäin.

Seitseminen tuli kohdalle alkuiltapäivästä. Lounasaika muutenkin. Ehtikin jo olla nälkä.

Joten lounasretkelle.

Runoja reitin varrella.

Harmi että monista oli teksti kulunut jo pois.

Hyvä lounaslenkki. Edelleen sumuista ja pilvistä, mutta ajankohtaan nähden kovin lämmintä. Pitkokset oli paikka paikoin tosi liukkaat, ja ensimmäistä kertaa arvostin niitä uudempia, jotka tehdään poikittaissuuntaan. Niissä kengänpohja ottaa eri tavoin kiinni,

Kaikilla reiteillä oli tosi hiljaista. Repovedellä kuulin äänet laavulta, mutta en kohdannut yhtään kulkijaa. Leivonmäellä ei ollut ristinsielua itseni lisäksi, ja Seitsemisellä tuli kaksi patikoijaa vastaan. Todennäköisesti arkipäivä ja ajankohdat (varhainen aamu) söivät kulkijoita. 

Näistä Leivonmäki jäi mieleen sellaisena, jonne voisi lähteä fillaroimaan. Näytti olevan hienoja reittejä... 😅

Lisäksi kaikista tuli mieleen, että voisi kokeilla uudestaankin. Mutta kieltämättä tuo ajaminen on aika rankkaa. Se asuntoauto olisi niin kätevä, koska voisi majoittua vaikka parkkipaikalle eikä tarvitsisi miettiä majapaikkoja ja niiden aukioloaikoja. 

Tämä menee pohdintaan. Ehkä sellaisen auton voisi toisenkin kerran vuokrata ja kierrellä. Puistojahan Suomessa vielä riittää....

Viimeisen yöpymisen olin varannut Ikaalisten kylpylästä, jonkin yksityisen ihmisen loma-asunto. Perus hotellihuone ilman erityisiä mukavuuksia. Onhan tuo jo aikaa nähnyt, mutta perussiisti. 

Olemme olleet Ikaalisissa joskus 2009-2010 aikoihin ja muistelin siellä olevan kivan pururata-reitin. Kävin vielä ihmettelemässä maastoja verrytelläkseni, mutta ilmeisesti vanhan reitin päälle on rakennettu ja kuntorata oli siirretty toisaalle. Pienen hyppelyn tein ja ihmettelin samalla, kun purkavat sieltä vanhemmasta päästä olevia rakennuksia. Taitaa olla juuri niitä, joissa silloin majoituimme.

Tapani mukaan heräsin älyttömän aikaisin. Olin kaikesta ulkoilusta niin väsynyt, että luin iltaisin kirjaa muutaman sivun ja sammuin ajoissa. Niinpä herätys oli kuten yleensä arkena....

Niinpä olin tien päällä jo 6:30 kohti kotia.

Olen aina tykännyt pitää osan lomista vasta syksyllä. 2014 olen valinnut saman (tässä), ja näköjään niitä olikin lähes joka vuoden lokakuussa, kun hiukan kaivoi. 

Minusta pitkää syksyä kannattaa pätkiä, ja olen taas kerran jotenkin huomattavasti virkeämpi ja intoa täynnä joulua odottamaan, kun oli pieni breikki. En ole koskaan halunnut pitää kesälomaa sitä perinteistä 4 viikkoa putkeen. Ja onneksi sen lyhentäminen on ollut ok myös töissä.

Jotain tuliaisia tosiaan toin, myös joululahjaostoksia ehdin pohtia, kun haahuilin kaupassa.

Näistä saa pienet makumuistot retkikahveilla ja lisäksi purkkien koot on jokseenkin täydelliset pitää repuissa kahvia varten. (Juomme siis pikakahvia reissuissa, jos toki kotonakin paljon,)

Huisin kiva syysloma. 
Uusin innoin kohti marraskuuta ja sen kautta sitten kohti joulua ♥ 

Jouluna uudet kujeet.

Suositus: pari mainiota lukemistoa tarjolla

Minulla on aina ollut paha tapa, että jos näen mielestäni mielenkiintoisen kirjan, haluan yleensä lukea saman kirjailijan koko sarjan (riippumatta siitä, kirjoittaako hän sarjaa vai yksittäisiä kirjoja), ja päädyn varaamaan kirjastosta vaihtelevan määrän kirjoja. Joskus tämä ajattelu vie ihan metsään, joskus osuu täyskymppi kohdalla. (Ja joskus en kertakaikkiaan jaksa samantyyppisiä kirjoja määräänsä enempää kerralla. Esim, dekkareiden keskelle on pakko saada jokunen osuus tyhmää romanttista hömppää tai muuta, ettei pelkkiä murhia jatkuvalla syötöllä.)

Nyt oli täyskympin vuoro.

Kolme ensimmäistä jonkun kirjan takaliepeestä

Sarja alkaa kirjalla, jossa burnoutista ja avioerosta toipuva entinen kiinteistönvälittäjä Venla törmää vanhaan kansakouluun ja ihastuu siihen, ostaa sen ja pistää pystyyn airbnb majatalon.

Kertomus downshiftaamisesta niin, että on kuitenkin koko ajan puuhaa. Vähän sellaista yltiöromanttista "kun kaikki onnistuu"-tyyppistä.... 

Joka tapauksessa tykästyin. Kuvaus oli jotenkin varsin aito. Erityisesti kohdat, joissa Venla tekee blogipostauksia ja saa kattilallisen kuraa niskaansa joltain anonyymiltä kirjoittajalta..... (ai että, miten kolahtikin, nauroin ääneen parissa kohtaa!!! 😂)

Tämä oli sellainen hyvänmielen sarja.

Varsin harmiton, humoristinen ja vähän jonkinlaista romanttista koukkua. Helppolukuinen ja hauska.

Toinen erittäin vahvasti kolahtanut oli Heidi Swainin sarja joulusta. Britteihin sijoittuvat, omina itsenään toimivat, joulun ja joulutohinan ympärille perustuvat kirjat. Tällainen joulusta hassuksi tuleva tyyppi oli ihan myyty. Kansikuvat on tosi kauniit ja vaikka tarinat on kevyitä, ihana tunnelmallinen joulun fiilis välittyy niistä täysin. Nämä pitäisi lukea joulukuussa. Ehkä silloin uudestaan.

Kävin kirjastossa pientä syyslomaa ajatellen....

Lähden siis huomenna töiden jälkeen pienelle lomaselle. Pari arkivapaata listassa ja kohteena kolme eri kansallispuistoa. Pikku patikat, rentoa löysäilyä, turistina olemista itselle uudella paikkakunnalla x 3, ja viikonloppuna kotiin.

Toivottavasti kelit suosii, että pystyy ottamaan valokuvia. Ja sen mitä olen etukäteen nuuskinut "nähtävyyksiä" yms, ei pitäisi ehtiä tylsistymään. 

Luulen, että nappasin vähän turhan suuren kakun sikäli, että autoon tulee kyllä kilometrejä. Vähän vähemmällä olisi voinut olla helpompaa, mutta kerrankos sitä. 

Seuraava loma vasta joulun tienoilla niin otetaan syksyn synkkyydestä nyt kaikki irti. (Eipähän tämä nyt varsin synkkää ole ollut..)

Kellojahan siirrellään taas viikonloppuna. Oi milloin siitäkin riesasta tässä maassa päästään???

Syysloma, vihdoin

Tämä kesä on ollut jotenkin vauhdikas. Osin kivalla tavalla, mutta jotenkin olen ollut varsin paljon puhti pois ja vetämätön, ja aloin olla itsellenikin huonoa seuraa muutamien valvottujen öiden jälkeen, joten pieni loma tuli totisesti tarpeeseen.

Valvoin tietenkin myös sen lähtöä edeltävän yön, joten ihan freeseimmilläni ei rattiin menty. Onneksi meitä on kaksi kuskia, niin pystyi Tampereella vaihtamaan, ja nukahdinkin hanttarin paikalle heti ja nukuin jonkin 50 km, minkä jälkeen kahvi virkisti niin, että alkoi jo suorastaan hymyilyttää. (Naama olikin ollut aika vakava koko viikon julmetun väsymyksen vuoksi....)

Matkalla jossain Himoksen suunnalla.

Aurinko ja kahvi ♥

Pidimme mennessä yhden pidemmän tauon jossain Iisalmen tienoilla. Siellä on kiva ulkoilualue, jossa koirat sai pienen 2,5 km lenkin. Puuduttavaa se on niillekin vain makailla liikkuvassa autossa.

Poronhoitoalueelle saavuttu

Menomatka otti sen 12,5 tuntia suunnilleen. Kahdella pidemmällä ja parilla lyhyemmällä pysähdyksellä. Kuusamossa käytiin kaupassa noukkimassa puolen viikon ruuat valmiiksi.

Sen verran jaksoi, että käveltiin 7 km lenkki verryttelyksi kun kamat oli kannettu sisälle. Sitten vain teetä ja vähän iltapalaa ja oltiin valmiit kaatumaan punkkaan. Koirat oli aika levottomia ensimmäisen yön. Ne ihmettelevät aina minne on tultu ja hakevat paikkaansa.

Maaruska oli aika mieletön. Sallan korkeudella pääasia lehtipuista on koivua, jonka lehti muuttuu keltaiseksi, ei juurikaan muun väriseksi. Joten sikäli ruskaa oli vähemmän, mutta maasto soisena on todella upeaa varsinkin niissä paikoissa, joissa pakkanen on päässyt puraisemaan.

Ystävät ajoivat perässä seuraavana päivänä. Me ehdittiin käydä tekemässä yksi patikka aamulla ja sen jälkeen valmistella ruokaa pariksi päiväksi, ja illalla otettiin pieni verryttely heidän kanssaan ennen kuin jälleen kaaduttiin punkkaan. 
Aamulla herätyksen jälkeen sitten nuuskimaan maisemia. He eivät ole käyneet ennen noin pohjoisessa, eivätkä ylipäänsä ole harrastaneet patikointia. Käytännössä meillä meni viikko niin, että tehtiin aamupalan jälkeen jonkinlainen lenkki, yleensä juotiin kahvit reissun päällä ja tultiin kämpille syömään, ja sitten ehkä toinen hyppely myöhemmin iltapäivällä. Raitis ilma tainnutti koko porukan heti kympin uutisten jälkeen, saunalla tai ilman.

Yksi pidempi keikka tehtiin alkuviikosta, eli kierrettiin kahden tunturin kierros, yhteensä 20 km. Siihen varattiin koko päivä ja lisäksi lämpimät ruuat matkalle. Pussiruokaa se toki on, mutta antoi sen verran kaloreita, että reissun pärjäsi, ja illalla olikin kiva käydä Keloravintolassa pizzalla suihkun jälkeen.

Kylmäheteen päivätupa oli jokseenkin mielettömän hieno, ja

aika hienolla paikalla. Kuva otettu tuvan ikkunasta.

Tiistaille oli sovitusti vuokrattu fillarit. Erityisesti miehen työkaveri on kova pyöräilemään ja kulkee joka paikkaan aina kaksirenkaisella. Minä en ole koskaan ajanut muuta kuin tavallisia fillareita ja niitäkin pääasiassa pyörätiellä (asfaltilla), joten kokemus maastoajosta oli mielenkiintoinen, vähän pelottavakin alkuun.
Salla Ski vuokrasi kivat e-läskit ja niinhän siinä kävi, että allekirjoittanut koukuttui samantien. 

Läskit läskeilemässä

Suunniteltiin vähän "helpompi" lenkki alkuun. Kuviteltiin siis ajelevamme lähinnä metsäautoteitä pitkin, mutta kun reittikartasta noudatettiin ohjeistettua reittiä, päädyttiin melko äkkiä poluille, pitkoksille ja melkoiseen metsään.... Mikä ei onneksi tahtia haitannut. Me rouvat ajelimme rauhallisesti pitkoksilla, miehet antoivat pikkupojan itsessään ottaa vallan ja roiskivat kurat selkään pitkin suota. Tai jämähtivät suohon....  Sitä naurun määrää!!

Sähköapu oli näppärä eritoten erittäin jyrkissä ylämäissä, joskin niissä piti nojata vahvasti eteenpäin, ettei keulinut pystyyn. Tuon pyörän ainoa huono puoli on sen älytön painavuus. 40 kg fillaria ja meikäläinen joutui jumppaamaan ihan tosissaan....

Tehtiin se muka-helppo lenkki ensin aamulla, 20 km, ja käytiin kämpillä syömässä ja kahvilla. Sitten napattiin renkaat ja ajeltiin varsinainen tekareiden/amalgaamien kilistely-lenkki kivikossa, ja päädyttiin vielä Pienen Pyhätunturin eli laskettelurinteen huipulle, minne ei sivumennen kukaan ajaisi ilman sähköapua. 

Alastulo sieltä olikin ikävää, kädet alkoi krampata 2 km matkalla huolella, sen verran sai jarrua painaa, kun rinne kuitenkin on jyrkkä. Loppu hyvin kuitenkin. Kukaan ei kaatunut, kukaan ei loukannut ja aivan valtavan hauska päivä takana. 

Toivoisin, että oma työnantajani havahtuisi tosiasiaan, että on työntekijän ja työnantajankin etu järjestää jonkinlainen työsuhde-etu työmatkapyöräilyä ajatellen. Erityisesti Turussa on järjettömät pysäköintiongelmat päivittäin ja jos osa henkilökunnasta voisi helposti kulkea esim. pyörällä, se vapauttaisi paikkoja.  

Miehellä on sellainen etu, että he voivat hankkia minkälaisen tahansa pyörän ja työnantaja hoitaa palkasta pidätyksen ja maksaa frmalle. Tavallaan siis osamaksusopimus, mutta kun puhutaan tuhansien eurojen fillarista, ja toisaalta tuo on koroton vaihtoehto, minusta hyvinkin kiinnostava vaihtoehto. Ottaisin heti.

Viikko hupeni reippaasti. Iltaisin pelasimme Rummikubia, saunoimme ja juoruilimme. 
Nyt on akut ladattu monella tapaa. 

Pienen pieni syysloma

Jopas on ollut kiireistä ja stressaavaa. Paha kyllä, sitä joutuu katsomaan peiliin kun miettii, kuka se olikaan, joka varasi kalenterin täydeltä tapahtumia.

Bono oli ilmoitettu vielä Eckeröön Ahvenanmaalle näyttelyyn tälle syksylle. Viimeinen puserrus ja sitten talven yli taukoa. Bonon sisko Kira omistajineen lähti mukaan. Me olemme Mariannen kanssa olleet toistemme suurimpia yllyttäjiä tässä näyttelytouhussa, ja he ovat olleet mukana joka kerta, kun Bono on kehässä menestynyt. Ihanaa, että on ihminen, joka tsemppaa ja kannustaa!!!

Tytöt ajoivat meille Espoosta perjantaina, koska lauantaina oli aikainen lähtö Turusta Amorellalla kohti Maarianhaminaa.

Kira oli hiljattain aloittanut juoksuaikansa ja itse asiassa astutettu juuri viikkoa aiemmin. Valitettavasti se haisi Bonon nenään edelleen erittäin houkuttelevalle, ja Bono kyllä käyttäytyi melko mahdottomasti härkkiessään siskoaan aivan taukoamatta....

Mun pieni urhea matkustaja yksin suuren laivan kannella.

Täytyy sanoa, että jos Bonoa jostain voi kehua,

se on mielettömän hyvä matkustamaan ja asettuu taloksi minne vaan.

Lauantai-illan huumaa kämpillä.

Molemmat sisarukset päätyivät suihkuun ja sen jälkeen silkkien alle, että

turkki painuisi kauniisti.

Menestystä jälleen!!

Bono oli valioluokan toinen ja sai vara-Cacibin, joka

muuttuu Cacibiksi, koska voittaja on jo C.I.E.

(Cacib = kansainvälinen serti, jolla siis tullaan kans.väl. valioksi.

C.I.E.  = kansainvälinen näyttelyvalio)

Onneksi oli aikaa myös kävellä pitkin Maarianhaminaa.

Kaunis ja kiva pieni kaupunki!!

Näyttelyn jälkeen koirille pitkä lenkki.

Sitten ne jäivät kämpille nukkumaan ja me siirryimme

ihan naapurissa olevaan sporttibaariin pizzalle.

Koska olen aamuvirkku, heräsin tapani mukaan maanantainakin jo seiskalta. Bono oli jotenkin hirveän levoton aamupalan jälkeen, ja koska sen kynnet rapsutteli ja ripsutteli parketilla, pistin vaatteet päälle ja lähdin kävelylle sen kanssa.

Meillähän lenkkeillään niin paljon, että tuollainen kahden päivän lyhyt lenkki -päivässä tyyli taisi saada sen levottomaksi, ja mieluusti se kävelikin kaupungin ympäri.

Maisemat oli kauniita, ja olimme lähteneet niin aikaisin liikkeelle, että oli vielä hetken vähän hämärää.

Kaupungin katuja ja kauniita vanhoja taloja.

Rantamaisemaa. Aurinko nousemassa ja vähän punertaa kaislikossa.

Kävelykatua, ja mokoma roskakuski, joka kiinnitti huomion.

Maanantaina laiva lähti vasta iltapäivällä. Kun palasin Bompsin kanssa kämpille, Marianne ja Kira heräilivät. Syötiin rauhassa aamupala ja pakkailtiin. Sitten heitettiin kamat autoon ja luovutettiin kämppä pois. Otettiin renkaat alle ja päätettiin vähän katsella maisemia.

Otimme suunnan kohti Lemströmin kanaalia. Viehättävä paikka!!

Kesäaikaan siellä olisi kioskia ja jäätelökioskia auki, eli varmasti mainio paikka vaikka piknikille.

Koska aikaa edelleen oli, ajeltiin vielä vähän. Tuollahan matkat eivät ole juuri kummoisetkaan. 

Olimme katsovinaan kartasta, että Jomalan kirkon vieressä olisi kylä, jossa ruokapaikkoja yms.

Kirkon löysimme ja sitä kuvasimme, mutta harmi kyllä mitään muuta emme seudulta löytäneet ja päädyimme ajamaan takaisin Maarianhaminaan lounaalle.

Laivalla Kira rentoutui minun sylissä kun Marianne haki kahvia.

Terveisiä Ähtäristä

Huikean rankan viikon päätteeksi ajoimme perjantaina Ähtäriin viettämään patikkalomaa koirien kanssa.
Viikko meni töissä vauhdilla, stressaten yhdestä sun toisesta asiasta ja tehden ohimennen vielä yksi ylityövuoro toisen perään (tietämättä liiton asettamasta vuoronvaihto- ja ylityökiellosta, josta sain sitten kuulla... mutta jos maassa on idiootti pääministeri, ei se ole potilaiden vika, eikä niitä voinut pulaankaan jättää.)

Torstaina vielä päivä astma-koulutuksessa Helsingissä, joten matkoineen olin pois

rapiat 12 tuntia silloinkin....  onneksi koulutus oli joka osaltaan loistava!

Pystynpähän tekemään työni jatkossa hyvin!

Perjantaina vaihdettiin autoon alle talvirenkaat ja viriteltiin katolle teline ja boksi.

Onhan tuo minun auto varsin hullunkurisen näköinen iso boksi katolla. Olen sitä (boksia) koettanut kaupata ja ostaisin tilalle pienemmän, mutta eipä taida nykyään oikein kelvata tuollainen ei-minkään-merkkinen... 

Pääasia kuitenkin, että autoon mahtui sisälle hyvin.

Matkaan meni hyvinkin reilut neljä tuntia, kerran käytiin pissalla Oriveden ABCllä ja viimeiseksi pysähdyttiin Ähtärin kaupoissa hakemassa aamupalatarpeet ennen mökkiin siirtymistä. 

Mökki on tosi viehättävä.

Parvella vielä nukkumapaikat neljälle, mutta

meidän käytössä on vain normaali makkari.

Kaikki kodin mukavuudet: tiskikone, pyykkikone, kuivauskaappi,

takka, sauna ja muut.... aa että!! Kelpaa!

Ihastuin tyystin näihin reittimerkkeihin.

Myös nuo keltaiset tassunkuvat olivat mielestäni tosi hauskat!

Mökkikylän alueella postilaatikot oli valtavan hienot!

Meidän pääty mökistä.

Paritalohan siis se.

Omalla to do -listallani on ollut jo jonkun aikaa visiitti Keskisen kauppaan, koska siitä niin kovasti vouhkataan. No, nyt sinne on 20 minuutin ajomatka, joten otettiin heti lauantaina aamulenkin jälkeen auto alle ja painuttiin Tuuriin. (Koska siellä oli myös lähin Musti & Mirri, ja pojille piti saada myös sapuskaa....)

Tämän kaiken kehitellyt tyyppi on paitsi äärettömän fiksu, mutta täytyy kärsiä jonkunlaisesta Napoleon-kompleksista! Siis kauppa itsessään ei ollut yhtään mitään erikoista, steroideja kiskonut perusPrisma, jonka hintataso ei edes houkutellut ostamaan mitään erikoista.

Kuvitelkaa Vantaan Jumbo tai Raision Mylly tungettuna yksien seinien sisään: siis vain lukuisia myymälöitä/myyjien paikkoja mutta niin, että kaikki maksetaan yhdelle kassalle. Ja aivan kaikkea: mottorinosista suklaaseen.

Ensimmäisen vartin jälkeen olin aivan uuvuksissa. Lähinnä halusin vain pois.

Onneksi kohdalle osui Jäämaa, jossa suloiset puput vähän virkisti, samoin kuin mahdollisuus iskeä ahteri penkkiin toviksi.

Sitten jaksoin vielä vähän katsoa koiranruokia (kuivia kaikki, joten ei käyneet meille) ja kiittelin onneani, etten osunut tänne esim. pari vuotta sitten kun odotimme Bonoa. Siellä oli nimittäin aika villi osasto koirien vaatteille....

Joulumaa oli ihana, mutta todettava oli, että kun ei mitään tarvitse,

ei mitään tarvitse ja turha on ostaa.

Summa summarum: nyt se on nähty ja pois bucket-listalta. Eipä tarvitse enää varta vasten sinne hakeutua.

Epäilemättä päädymme ajamaan Tuuriin vielä toiste viikon aikana tuon eläinkaupan vuoksi, mutta en taida rahaa Keskiselle kantaa.

*****

Lenkkimaisemiltaan Ähtäri on suurenmoinen!

Meillä ei ole ajatustakaan maksaa 40 eur/nekku nähdäksemme pari mustavalkoista karhua. Olkoonkin, että asuvat ihan kivenheiton päässä. 

Tämän lähemmäs Lumia ja Pyryä en siis päädy. Talo on kyllä hieno ja isolla rahalla tehty. Sitähän kiinalaiset edellyttivätkin.

Muutenkaan emme taida eläintarhaan pistää jalkojamme. Lystikästä "huutelua" sieltä toki päivittäin on kuulunut, olisikohan hirvi? Edelleen ihmettelen, ettei koirat reagoi ääneen mitenkään. Kahtena päivänä olemme olleet aika lähellä lenkillä eikä kumpikaan korvaansa lotkauta. Höh!! Mun metsästyskoirat....  

Yhden karhun viereen toki itseni tälläsin.

Huikean kirkas aurinko!

Aamulla patikoimme jo aika pitkästi ja iltalenkillä piti vaan ihan vähän käydä.....
No, päädyimme tuonne kyltissä mainitulle Kierinniemen luontopolulle, jonka pituus olikin lähes 3 km ja kun ensin oli kävelty sinne ja sitten takaisin.... ja totta puhuen vähän eksyimmekin luontopolun varrella.....
No, iltalenkkikin oli sitten hyvin reipas joten päivälle tuli kilsoja yli 16  yhteensä.

Pappakoira-Edun tassujen puolesta vähän hirvitti, mutta hyvin se näyttää pärjäävän!

Pirteää viikkoa jokaiselle!!