Näytetään tekstit, joissa on tunniste käärme. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käärme. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Kesäkuulumisia

Kesä on ollut kyllä kuumin naismuistiin. Asia, joka on ollut vähän jokaisessa postauksessa ja lehtijutussa esillä. Olen tosi iloinen, että meillä on tässä pihassa kaivo, josta saa kasteluvettä, koska totisesti kasveja on saanut kastella. 

Öttiäisiä myös riittää. 
Osallistuin omalta osaltani Thermacell-keskusteluun siltä osin, että aion laitetta käyttää edelleen, koska viime kesänä en havainnut yhtään itikkaa putoilevan taivaalta kuolleena sillä alueella, jossa se kävi. Lisäksi muistan elävästi, kun kesken meidän reissun siitä loppui kaasupatruuna. Olimme juuri lopettaneet syömisen ja puhuimme, että juodaan vielä kahvit ennen kuin jatketaan reissua.

Ei muuten juotu. Kun laite naksahti sammumisen merkiksi, meni ehkä kolme sekuntia, kun ilmatila oli sääskeä täynnä ja juominen olisi ollut elävän ravinnon nauttimista joka hörpyllä. 
Minä uskon edelleen, että itikat tunnistavat myrkyn hajun ja välttelevät aluetta. Ei niinkään, että lentävät siihen kuolemaan. Vaikutus lienee vähän sama kuin niillä onnettomilla hyttyskiehkuroilla, joita ei pysty ikinä irrottamaan ehjänä poltettavaksi.

Lisäksi kyseenalaistan sen, että yhdestä laitteesta on julistettu nyt koko maailman tappaja kun samaan aikaan sallitaan niiden isojen laitteiden myynti, jotka hiilidioksidipatruunalla houkuttelevat itikat laitteeseen sisälle ja siellä tappavat. Eikö kuollut öttiäinen ole kuollut öttiäinen riippumatta kuolintavasta? (Joo joo, tiedostan kyllä myrkytyksen erot liittyen siihen, miten myrkky leviää lajista toiseen....)

Oli miten oli, minullakin on oikeus voida istua pihalla ilman, että syödään elävältä. Saa vapaasti olla eri mieltä, mutta se tuskin muuttaa omaa mielipidettäni.

Kesäkuulumiset muuten kuvien muodossa:


Kielot tuoksuivat niin taivaallisen ihanalle!!
Onneksi ihan tien toisella puolella on kuntorata, jonka varrella näitä riittää.


Tätä tyyppiä loikkasin vauhdilla karkuun,
vaikka tajusin väristä, ettei hätää ole...... 


Nam!!
Mansikoita en ole ehtinyt vielä edes ajatella,
ja se jo vähän jopa stressaa.....


Tämä tyyppi sen sijaan. Brrrrr!
Kammottavan ukkoskuuron jälkeen oli tullut kuivattelemaan tielle.
Hyvin maastoutuu tuohon asfalttiin.



Rentoutumista omalla pihalla. 


Eräänä aamuna mies oli lähtenyt töihin ja minä koirien kanssa kävelylle.
Tultiin takaisin ja kuistilla räpytteli paniikissa pieni talitiainen.
Avasin oven ja hyttysverkot selälleen ja suljin välioven.
Ruikkasi kakat seinälle ja lensi ulos....
Kiittämätön mokoma! 😂


Kuivia ovat, mutta kermassa haudutettuna varsin maukasta.



Meillä oli jälkikoe viikko sitten.
Koirat jäivät autoon meidän tehdessä jälkiä. Hirvitti siinä helteessä.
Onneksi olin ostanut tuon folioverkon, joka peittää koko auton.
Meille kävi vähän huonosti ja jälki meni pilalle (täysin eri tarina)
mutta palattuamme auto oli sisältä ihanan viileä, kun
olin käyttänyt ilmastointia täysillä kylmällä juuri edeltävästi.

Luut olivat aivan meidän suunnittelemalla kulmalla.
Alueella on runsaasti susia ja siinä oli peura pistelty poskeen joskus.


Kuuset tekevät valtavasti käpyjä.


Joku oli hiukan hyväntuulinen päivän päätteeksi.


Kerran iltalenkillä auringonpaisteessa nuo päiväkakkarat aivan loistivat kultaa!


Sattui olemaan 15 sekunnin tyhjä hetki ja näin itseni käytävän päästä peilissä.
Töissä menee tämäkin kesä.


Omasta puusta napattu siemen, istutettu vasta keväällä ja niin vain lähti kasvuun.
Kultasade. 
Näitä on kaksi ja laitoin molemmat maahan.


Maanantain retki Porin Prikaatin Niinisaloon.
Ipana lähti vapaaehtoiseen palvelukseen.
Tsemppiä ja hyviä treenejä! Ota kaikki irti hyvästä koulutuksesta!! ♥


Kesänaapurit ovat saapuneet ♥
Nämä lienee kyyttöjä. 
Hoitavat jokirannan biodiversiteettiä syömällä ja sontimalla.

Ihania!!


Viimevuotinen chili teki aika hyvin palkoja ja otin siitä tosi paljon siemeniä.
Jostain syystä vain yksi onneton iti, mutta sepä näyttää viihtyvän hyvin.
Chiliä tiedossa tällekin vuodelle.


Näitä tyyppejä eksyy meille sisälle nyt jatkuvasti.
Ovat niin pönttöjä, etteivät osaa ulos avoimista ikkunoista vaan jäävät
roikkumaan ikkunan karmeihin.... 


Mamman varsin harkitsematon ja hölmö ostos.
Mutta onpahan allas, josta ottaa kasteluvettä.

Toki koirat sinne myös menevät, mutta meidän kaivon vesi on sen verran savista, etten halua koirien uivan siinä, koska sitten niiden karvat jäävät siihen hienonhienoon saveen ja se taas kulkeutuu ihan joka paikkaan. No, on kyllä ehkä älyttömin idea ikinä kantaa koirille hanavettä plutattavaksi.... 
Hölmöläisten hommaa, mutta itsepä ostin. 

Kesä tähän asti on ollut hieno.
Jotain pikkuremonttiakin on tehty, mutta pääasiassa on siivottu sillä lailla jälkiä muuton jälkeen, että tavarat alkavat löytää paikalleen ja piha ei enää näytä lähinnä kaatopaikalta. 
11 kuutiota puuta on myös pilkottu (suurin osa oli valmiiksi pilkottua) ja pinottu puuvarastoon ja siellä käydessäni hykertelen aina. Joku hamsteri minussa nauttii, kun näkee tuollaisia "varastoja" pahan päivän varalle. Tiedänpä pystyväni kylpemään koko talven!

Remontti jatkunee seuraavaksi yläkerrassa, eli se makkari on pakko saada valmiiksi talveksi. Lisäksi vähän puuhastelin juhannuksena ja väkersin yhden terassin seitsemää (7) lautaa vajaa valmiiksi. (Tilasin siis 7 lautaa liian vähän, voi blondi....)
Lisäksi saunassa on tarkoitus leventää keskimmäistä laudetta, mutta sillä ei ole kiire. Voi odottaa syksyyn. 


maanantai 17. elokuuta 2020

Hei hulinaa

Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥

Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin.


Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään....


Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja.
Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapaasti makkariin. Siellä vierassänky on vaan sen verran korkea, ettei kakara pääse itse takaisin mentyään lattialle. Lisäksi oli painostavan tukalan kuuma yö.....
Mutta sunnuntai valkeni (varhain) jo kauniina ja puuhakkaana. Päivän seikkailuista uupuneena pentu nukkui sunnuntaina meille normiaikaan ja torkkui pään vieressä koko yön, pari kertaa paikkaa vaihtaen ja kertaalleen pisulla käyden.

Bono on ominut pennun tyystin itselleen. Se ärisee Edulle, kun toinen yrittää tulla tutustumaan esim. sohvalla (kun pentu nukkuu).
Toisaalta Edu ei ole koskaan sietänyt pentukoiria, joten meillä ollaan nyt kahden kerroksen väkeä. Kämppä on asuinkerroksesta jaettu kahtia kompostiverkolla. Edu asuu olkkari, makkari, eteistä ja cockerit keittiö ruokailutilaa. Kompostiverkkoon on näkösuojaksi laitettu myös vähän estettä niin ei tule sanomista. (Ehkä?)

Kovin kalliiksi tällainen koiravauva saattaa tulla.
Minä myin autoni vähän vahingossa. Se on siis ollut Nettiautossa jo kesäkuusta lähtien tyrkyllä enkä ole edes hintaa viitsinyt laskea kun ei mikään hengenhätä ollut. Ajatus on ollut, että hankitaan sitten farkku kun ehditään....
No tietenkin sitten tähän samaan saumaan tuli nuoripari käymään ja tykästyivät niin, että ajoivat sen kanssa pois.

JAIKS! Nollan auton loukku!

Miehellä siis on toki auto, mutta heti tulevana viikonloppuna molempina päivinä on tapahtumaa, mihin molempien pitää päästä täysin eri puolelle Suomea....
Joten tyrkkäsin itseni junaan ja junailin Turkuun. Edeltä olin vähän katsastanut tarjontaa, ja kun kaveri antoi skootterilla kyydin autokauppaan, niinhän siinä kävi, että ajoin sieltä lainan kanssa pois.


Keijupölyä

Turussa oli käsityömarkkinat ja eräs jokirannan myyjistä kauppasi erilaista Harry Potter -kamaa, mm. riipuksia taikasauvoista yms, ja sitten taikapölyä. Olihan sellainen pakko ostaa roikkumaan auton taustapeiliin.

(En ole ikinä ollut tyyppi, joka tuunaa autoa millään lailla, mutta turkoosi väri, idea taikapölystä, uusi auto ja uusi koiranpentu näytti olevan kohtalokas yhdistelmä. Ja Harry Potter -kama, kun pennut ovat Potter-pentue.... nimet siis suoraan siitä tarinasta.)


Skootterikyytiä


Luonto heittää yllättäen eteen sydämiä



Cockeripojat rauhallisena

Sunnuntaina puuhattiin tosiaan koko päivä. Paljonhan tuollainen pentu nukkuu ja haluan viettää sen kanssa aikaa hereillä ollessa mahdollisimman paljon. Mies siis puuhasi roskiskatoksen loppuun ja minä tein ruokaa ja siivoilin keittiötä kun penska otti torkkuja.


Kirkkaassa valossa ei näy punavalkoisen raikkaus.
Se on kyllä nätti!! ♥
Katto saapunee n. parin viikon päästä.

Iltapäiväunien jälkeen pakattiin cockerit autoon ja ajettiin rantaan. Merlin ei ole vielä nähnyt rantaa eikä vettä luonnossa, joten kokemus oli uusi.
Utelias se oli, ei kauhistellut varpaiden kastumista tai sitä, kun ihan pieni liplatus löi kuonon märäksi. Bonoa se vierasti siinä vaiheessa, kun toinen kiipesi ylös ja ravisteli pienen ihan märäksi.....


Miehen työnantajalla on tällainen rantapaikka, mökki ja saunamökki meren rannassa. Työntekijät saavat sitä käyttää pientä korvausta vastaan ja mieskin vuokraa sitä useamman viikonlopun syksyisin ja käy kalastamassa.

Maisemat oli kauniit.





Rantis

Havaittiin pää liikkumassa kohti kalliota ja kävelin vastaan. Hyi olkoon!
Tiedän, että ne on tarpeellisia yms, mutta kyllä silti iljetti. Tuo oli ainakin 80 cm pitkä luikero ja koetti kiivetä ylös, muttei päässyt tuosta kalliolta. Lopulta sukelsi ja minä lähdin pois.....


Sain kuvan töihin, että "bailattu puoleen päivään, nyt töihin."

Koirat ovat siis keskenään pari tuntia.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä ja ötökät

Silloin kun toukokuussa oli se lämmin jakso, meillä kukki kriikuna. Olen hurjan toiveikas, että syksyllä tulisi edes jonkinmoinen sato, koska puu on ollut tuossa jo kauan ja antanut todella huonosti koskaan mitään hedelmää.


Sittemmin muut kasvit ovat kukkineet ja keli on ollut kurjaa.
Jää nähtäväksi tuleeko pihasta mitään.....  omenapuiden kukkien aikaan oli sateista ja kylmää enkä kuullut tai nähnyt yhtään pörriäisiä.


Jokin omakuva väliin.
Lähinnä idea oli kuvata tuota T-paidan tekstiä. Kuljen useinkin ns. asenne-paidoissa mutta vain silloin kun teksti ja oma mielipiteeni vähän edes kohtaa.


Tästä ei kyllä selvää taida saada, on niin harmaan sävyinen kuva.
Isäntä joka tapauksessa toi minulle ison korillisen sinivuokkoa, joka istutettiin tuohon rodon juureen. Siinä kukkii jo oikeassa reunassa punavuokko, jota ostin puutarhamarkkinoilta joitain vuosia sitten.


Ötököistä puheen ollen: Bonon sisko kävi kylässä.
Nuoriso oli samantien toistensa kimpussa ja viihtyivät äärettömän hyvin.
Olin järkyttynyt tajutessani, että Bono on isompi kuin aikuinen narttucockeri. (Siskon perheessä on siis jo 5-vuotias toisena koirana....)


Jälkeenpäin kotona oli raukeaa porukkaa.
Testasin kotipihan riipputuoleja huovan kanssa, koska viima oli kylmä. Ihana istua ja lukea!
Nuo tuolit oli ihan paras ostos!!


Kerran lenkillä kylän ympäri.
Nämä kaksi, sydämeni valitut!! ♥ 



Sitten toinen lenkki vähän enemmän metsässä.
Mies muotoili asian hauskasti: Päivän väri on siis vihertävän ruskea tai koiranoksennus.

Meidän suo-ojat on kahta laatua: joko punertavanruskeita, joissa metkaa öljymäistä kuraa tai sitten sellaisia kirkkaan näköisiä, joissa lilluu räikeän vihreää sammalta oikein paljon.¨

Molemmat värit tarttuu hienosti valkoiseen karvaan.


Jälkimmäisellä lenkillä sain myös sydämentykytyksiä......

Bono oli jo tämän ohittanut hännän puolelta, Edu vielä haisteli jotain ja oli tulossa kun osuin itse kohdalle.
Kiljuin "tännetännetänne" niin paljon, että varmaan kylältä asti lähti koirat tulemaan. Huh!! Säikähdin ihan tosissani.

Potkin vähän soraa tuon päälle, että tajusi meidän siinä olevan ja luikerteli pois. Tämä siis ihan metsäautotiellä. Oikein ohuen ohut käärme, mutta pitkä, ainakin 50 cm. 

HYI!!!  INHOAN käärmeitä. Ja sanokaa mitä sanotte vaskitsoista liskoina, ne kiemurtelee, joten ne on käärmeitä mun silmissä. Yök yök yök!!!

Unettomuus

Koko Suomi leipoo  tietää miten pitäisi nukkua.  Pahinta on ihmiset, joiden mielestä nukkumattomuus on valinta. Että pistät vaan sen pään ty...