Arkea, pentuarkea, syksyä

Niputin otsikkoon (mielestäni) kaiken oleellisen juuri tähän hetkeen. 
Sarjassamme sekalaista soppaa siis.

Pentuarki on alkanut kivasti. Koirat tulevat hyvin juttuun, tutustuminen kesti n. 30 sekuntia, ja varsinkin tuo junnu on ikionnellinen saatuaan "oman vinkulelun". Nuo nuorimmat vääntävät päivittäin joka käänteessä, leikki on aika ajoin äänekästäkin, mutta Merlin on kyllä luonteeltaan niin taitava ja puhuu koiraa aivan täydellisesti. 

Sanoinkin trimmaajalle, että jos saisin valita (ja mahtuisi, ja, ja, ja....), ottaisin Merlinin jälkeläisen heti, jos voitaisiin taata, että sen luonne periytyy 100%. Sen emä oli oma suosikkini kasvattajan koirista ja se on leikittänyt aikanaan täti-koirana meidän Bonon ja sen jälkeen useammankin pentueen ennen näitä omia pentujaan, eikä suotta.

Myös setäkoira-Bono on ihan ok penskan suhteen. Heiluttaa häntää ja lähtee joskus vähän leikkiin, mutta on kuitenkin se arvokas vanha setä, joka vaan lähinnä katsoo päältä kun nuoriso riekkuu.

Mies kävi pienessä suunnitellussa päiväkirurgisessa operaatiossa ja on nyt saikkarilla muutaman viikon. Penskan muutto osui sikäli hyvään aikaan, että ehditään vähän rauhassa siirtää sitä harvempaan ruokailuun (4 → 3) koska työvuorojen takia kukaan ei täällä päivisin ehdi käymään....

Sisäsiisteyteen pyritään, mutta sen suhteen eletään jälleen aikaa, jolloin pyyheliinoja on lattialla ja niitä pestään alvariinsa.

Mun vauvat ♥

Vanhempien luvalla myös kuva Hillasta

Boogie the Wookie

(Alunperin nimeksi piti tulla Chewbacca...)

Parhaat kaverit

Pihalla olen saanut jotain aikaiseksi. Miehen operaation takia täysi ponnistelukielto, joten mitään raskaampaa ei voi teettää. Mutta pystyy sitä itsekin, vaikka tämä vanha merenpohjan savi tässä pihamaassa ei tosin ole niitä helpoimpia.

Kukkapenkkeihin ostin muutaman kukkasipulin....  siis lähti ihan lapasesta, kun Tokmannilla oli isoja säkkejä halvalla. Sulo Vilen minussa lähti lentoon ja totesin kotona, että sipuleita on sellaiset 500 kpl.... (Osa on hyvin pieniä, kuten krookuksia ja lumikelloja, skilloja yms.) 
Joten kevättä odotellessa! Viime keväthän vähän aiheutti pettymyksen, kun pihassa ei kasvanut kirjaimellisesti yhtään mitään. Ensi keväälle vähän muuta.... (paitsi jos myyrät ja kanit ja peurat...)

Tilasin alkukesällä punaisen viiruhelpin ja elefanttiruohon. Ne elivät purkeissa kesän ja havahduin (liian myöhään), että ne kuuluisi istuttaa syksyllä maahan, jotta ehtivät juurtua ja talvehtivat. 

Sain useita varoituksia olla laittamatta niitä minnekään pihalla, koska kuulemma leviävät kuin rutto.

Jää nähtäväksi.

Helpi päätyi aidan viereen. Tein tarkoituksella ison kuopan, jotta sillä olisi tilaa levitä, ja varsinkin, että siellä olisi kunnon multaa juuristolle sitä talvehtimista ajatellen. 

Minusta tuo punainen väri oli kaunis. Meillä oli vihreä viiruhelpi aikanaan edellisessä kodissa, mutta se ei oikein ottanut kasvaakseen. Siihen taisi päästä liikaa nurmikkoa kilpailemaan elintilasta, koska en osannut suojata sitä. Eihän tätäkään sen kummemmin ole suojeltu, mutta ainakin tuo kate vähän hidastaa tavisruohon leviämistä.

Kuten sanottu, mies on ponnistelukiellossa, ja allekirjoittanut meinasi jo hermostua kun kaikki asiat on kesken ja tekemättä.
Joten kuinka monta äreää ämmää tarvitaan kaivamaan saveen kuopat portin pylväille? 
No, aika badass-fiilis siitä tuli, kun totesin, että minähän pystyn. 😁

Hirmuinen mittailu oli pylväskuoppien suhteen, koska portin mitat ovat yhtä, ja totuus itse asiassa toinen. Portin mitoissa ei oltu otettu huomioon saranoita tai keskelle tulevaa lukitusta. Nehän leventävät yllättäen yli 15 cm kokonaisleveyttä. (Mikä oli hyvä juttu huomioiden, että muuten olisi pitänyt alkaa sirkkelöimään asfalttia....)

Tadaa!!!

Kun portit on valettu ja saadaan aidan linjaus tuohon vasemmanpuoleiseen tolppaan, istutan elefantin siihen pylvään juureen. Ajattelin tehdä samalla tavalla kuin helpin kanssa, että iso kuoppa ja runsaasti katetta. Siinä nurmikon reunassa se sitten saakin levitä, pystyyhän ne pitämään kurissa leikkurilla...

Kesänaapurit, eli kyyttölehmät ovat olleet ilonamme tuolta heinäkuun alusta lähtien. Alussa niitä näkyi lenkkipolun varrella, olivat aika arkoja ja ihan yhdessä kasassa.
Sittemmin rouvat tottuivat ympäristöön ja alkoivat vaeltaa enemmän ruuan perässä, ja niitä oli meidän tontin perällä olevan joen toisella puolen. Yhteensä lehmiä oli ehkä 25-30 ja kulkivat aamulla yhteen suuntaan syöden, ja hakeutuivat sitten vähän takaisin aina märehtimään ja levolle.

Hassuinta oli heinäkuun lopulla ja elokuussa huomata, miten vasikat olivat kirjaimellisesti kesälaitumilla. Ne eivät välittäneet sähkölangasta, vaan painelivat sen alta viereiselle kaurapellolle.....  pari äitilehmää meni sittemmin perässä.

Tunsin itseni toki naapurikyttääjäksi, kun katselin lehmiä aika ajoin jopa kiikareilla. 😁

Sittemmin lehmien omistaja kävi ohjaamassa niitä laitumella eteenpäin ja ovat nyt pois meidän tontin kohdalta, mutta aamulenkin varrella oli muutama rouva ihan hiekkatien vieressä.

Ihanan sosiaalisia ja uteliaita ovat, tulivat välittömästi langan viereen, kun kuljin siitä ohi eivätkä välittäneet koiran haukkumisesta mitään.

Toisen naapurin heppaset ovat myös tulleet lenkkireitin varrelle. Pari shetlanninponia ja luulen tuon isonkin olevan poni. Kauniita, uteliaita ja reippaita. 

Näitäkin on valitettavasti haukuttu, ja itseäni huvittaa eniten tässä se, että me muutettiin maalta kaupunkiin ja nyt naapurit ovat tällaisia! Selkeää kaupunkilaisporukkaa.

Yes Sir, we can Boogie

                                                     

Waterfox Kissed by Boogie

Tilannehan oli siis viime vuonna se, että meille oli tilattu pentukoira. Mutta koska korona.... (että voi ihmistä tympiä aloittaa mikään näin...), astutusreissulle ei voinut lähteä. Uros oli siis ulkomailla.

Halusin pennun nimenomaan tältä nartulta, meidän Edun kasvattajan nuorimmalta, kutsumanimeltään Jazi. Jazissa oli jokin pilke, johon ihastuin. Muistan edelleen kun tapasin koiran ensi kertaa ja ajattelin heti, että tältä haluan joskus vielä pennun. Lisäksi pidin muutenkin itsestäänselvänä, että meidän tolleri tulee tältä kasvattajalta.
En ole koskaan ollut erityisemmin narttukoiria ihaillut ihminen, meillähän on ollut (sterkattu) Mummokoira ja sen jälkeen vain poikia. Minä kun en kestä sitä narttujen juoksua ja PMS:ää ja muita ihmeellisiä hormonivaivoja. Urokset on vaan niin paljon helpompia. Mutta Jazissa jokin sytytti....

Kuten sanottu, vuosi sitten ei pentuja tullut, ja meillähän tuli sittemmin Merlin, meidän "vahinkopentu", valkoinen patikkakoira, joka on huikea tyyppi. Mutta Jazi saatiin siemennettyä tänä vuonna ja päätimme, että kaipa tänne sitten mahtuu.

Joten: Tervetuloa taloon Boogie! 
(Mikäpä muukaan se voisi olla perheessä, jossa vanhin on Rock 'n' Roller ja emä on Jazi? 😁)

Hei hulinaa

Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥

Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin.

Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään....


Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja.
Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapaasti makkariin. Siellä vierassänky on vaan sen verran korkea, ettei kakara pääse itse takaisin mentyään lattialle. Lisäksi oli painostavan tukalan kuuma yö.....
Mutta sunnuntai valkeni (varhain) jo kauniina ja puuhakkaana. Päivän seikkailuista uupuneena pentu nukkui sunnuntaina meille normiaikaan ja torkkui pään vieressä koko yön, pari kertaa paikkaa vaihtaen ja kertaalleen pisulla käyden.

Bono on ominut pennun tyystin itselleen. Se ärisee Edulle, kun toinen yrittää tulla tutustumaan esim. sohvalla (kun pentu nukkuu).
Toisaalta Edu ei ole koskaan sietänyt pentukoiria, joten meillä ollaan nyt kahden kerroksen väkeä. Kämppä on asuinkerroksesta jaettu kahtia kompostiverkolla. Edu asuu olkkari, makkari, eteistä ja cockerit keittiö ruokailutilaa. Kompostiverkkoon on näkösuojaksi laitettu myös vähän estettä niin ei tule sanomista. (Ehkä?)

Kovin kalliiksi tällainen koiravauva saattaa tulla.
Minä myin autoni vähän vahingossa. Se on siis ollut Nettiautossa jo kesäkuusta lähtien tyrkyllä enkä ole edes hintaa viitsinyt laskea kun ei mikään hengenhätä ollut. Ajatus on ollut, että hankitaan sitten farkku kun ehditään....
No tietenkin sitten tähän samaan saumaan tuli nuoripari käymään ja tykästyivät niin, että ajoivat sen kanssa pois.

JAIKS! Nollan auton loukku!

Miehellä siis on toki auto, mutta heti tulevana viikonloppuna molempina päivinä on tapahtumaa, mihin molempien pitää päästä täysin eri puolelle Suomea....
Joten tyrkkäsin itseni junaan ja junailin Turkuun. Edeltä olin vähän katsastanut tarjontaa, ja kun kaveri antoi skootterilla kyydin autokauppaan, niinhän siinä kävi, että ajoin sieltä lainan kanssa pois.

Keijupölyä

Turussa oli käsityömarkkinat ja eräs jokirannan myyjistä kauppasi erilaista Harry Potter -kamaa, mm. riipuksia taikasauvoista yms, ja sitten taikapölyä. Olihan sellainen pakko ostaa roikkumaan auton taustapeiliin.

(En ole ikinä ollut tyyppi, joka tuunaa autoa millään lailla, mutta turkoosi väri, idea taikapölystä, uusi auto ja uusi koiranpentu näytti olevan kohtalokas yhdistelmä. Ja Harry Potter -kama, kun pennut ovat Potter-pentue.... nimet siis suoraan siitä tarinasta.)

Skootterikyytiä

Luonto heittää yllättäen eteen sydämiä

Cockeripojat rauhallisena

Sunnuntaina puuhattiin tosiaan koko päivä. Paljonhan tuollainen pentu nukkuu ja haluan viettää sen kanssa aikaa hereillä ollessa mahdollisimman paljon. Mies siis puuhasi roskiskatoksen loppuun ja minä tein ruokaa ja siivoilin keittiötä kun penska otti torkkuja.

Kirkkaassa valossa ei näy punavalkoisen raikkaus.

Se on kyllä nätti!! ♥

Katto saapunee n. parin viikon päästä.

Iltapäiväunien jälkeen pakattiin cockerit autoon ja ajettiin rantaan. Merlin ei ole vielä nähnyt rantaa eikä vettä luonnossa, joten kokemus oli uusi.

Utelias se oli, ei kauhistellut varpaiden kastumista tai sitä, kun ihan pieni liplatus löi kuonon märäksi. Bonoa se vierasti siinä vaiheessa, kun toinen kiipesi ylös ja ravisteli pienen ihan märäksi.....

Miehen työnantajalla on tällainen rantapaikka, mökki ja saunamökki meren rannassa. Työntekijät saavat sitä käyttää pientä korvausta vastaan ja mieskin vuokraa sitä useamman viikonlopun syksyisin ja käy kalastamassa.

Maisemat oli kauniit.

Rantis

Havaittiin pää liikkumassa kohti kalliota ja kävelin vastaan. Hyi olkoon!

Tiedän, että ne on tarpeellisia yms, mutta kyllä silti iljetti. Tuo oli ainakin 80 cm pitkä luikero ja koetti kiivetä ylös, muttei päässyt tuosta kalliolta. Lopulta sukelsi ja minä lähdin pois.....

Sain kuvan töihin, että "bailattu puoleen päivään, nyt töihin."

Koirat ovat siis keskenään pari tuntia.