Matka Ruotsiin - ja kuinkas sitten kävikään...

Työnantajan vaatimus on, että tietty määrä lomapäiviä pitää käyttää lomakaudella. Oma kesälomani on suunniteltu suurimmalta osin lomakauden ulkopuolelle käytännön syistä....  Mutta nämä pätkälomat ovat varsin virkistävä lisä lomaa odotellessa.

Viime tiistai-iltana ajettiin illalla myöhään Naantaliin ja laivaan. 
Mitenkään hyötymättä tästä itse: kehun kyllä Finnlinesin laivaa. Hiljainen, miellyttävä, rauhallinen, toimiva. Ennen reissua jouduin soittelemaan aspaan ja kyselemään miksei netistä voi tilata reissua kahdelle ihmiselle ja kolmelle koiralle (oletus on 2+2) ja he kertoivat, että kolmen lemmikin kanssa myyvät aina isomman hytin. Olin rehellisesti tästä vähän otettu (negatiivisessa mielessä) mutta jälkeenpäin totesin sen loistavaksi palveluksi. 

Satamassa lahjoitettiin heijastinliivi koirien ulkoiluttamista varten.

Finncanopus: Hytti 9808

Aurinko nousi kotimaan suunnalta laivan saapuessa Kapellskäriin

Koirien ulkoilutus oli 20 m päässä hytin ovesta.

Nukuimme hyvin. Laiva oli ihanan hiljainen, rahtilaiva kun on. Ei mitään yökerho-meininkiä, ei yhtään ainutta karaoke-baaria tai juoksevaa ja mölyävää känniääliötä käytävällä. Sielu lepäsi. 

Tuttavat ovat tehneet piknik-risteilyn noilla laivoilla ja kehuivat ruokaa, mutta me emme halunneet keskellä yötä syödä, joten siitä ei kokemusta.

Kapellskärin päässä heti sataman vieressä olevalle ulkoilualueelle. Kaunis aamu ja koirille lenkki.
Jos joku joskus tarvitsee tietoa missä voi ulkoilla, tiedämme nyt todella kivan paikan. Luontopolkua riittää useampi kilometri.

Näin siellä rannalla merikotkan (!!) joka pyrähti lentoon meidän saapuessa paikalle. Niin kaunista ja rauhallista. Ihana lenkki ja sen päälle koirien aamupala ja tien päälle etsimään meillekin purtavaa.

Laiva on Ruotsissa todella ajoissa aikaerosta johtuen (6:15) ja kaupat aukeavat tyypillisesti vasta 8-9 aikaan.... Ehdimme siis kävellä vielä toisenkin lenkin Norrtäljen vieressä ennen kuin lähi-Coop avasi ja saimme itsellemme aamukahvit ja purtavaa.

Meillä oli todella hyvin aikaa, joten valuttelimme rantareittiä pitkin pohjoiseen. 

              Kolforsen, Ockelbo

Viluinen uimari

Olin vuokrannut mökin Gävlen läheltä. Ockelbo oli viehättävä pieni kirkonkylä. Kaupan kautta kämpille ja asetuimme taloksi. Kauniita maisemia, järveä, aurinkoa. 

Naapurissa possuja! Hurmaavia töpselineniä.

Keskiviikko oli mennyt isolta osin matkaa tehdessä. Oli kiva asettua vaan lukemaan ja nautiskelemaan. Torstaina aamulla lähdimme aamukävelyn jälkeen ajamaan kohti Årsundaa, jossa tuomari oli tehnyt kahdelle koiralle jäljet.

Boogien jälki valitettavasti oli edellisenä yönä sotkettu villisikojen toimesta huolella ja pojalla meni pää sekaisin hajuista. Mutta Merlin, meidän luottopakki mitä jäljestämiseen tulee, no, Mellis vetäisi jälkensä läpi hämmästyneenä, että se loppui niin äkkiä ja seuraavaksi saammekin anoa sille titteliä Ruotsin jälkivalio.  ♥ 

FI JVA SE JVA Crab Apple's Neville Longbottom, "Merlin"

Hiukan iloisella mielessä ajeltiin takaisin Ockelbohon ja skoolattiin kämpillä noilla pikkoloilla, jotka oli tulomatkalla varmuuden vuoksi hankittu. 

Koirille pitkä kiva lenkki ja taas uimista päälle. Aika tuhansien järvien maa tuo naapurikin on. 

Perjantaina aamusta lenkki + aamupala. Sitten rauhassa pakkailtiin ja tehtiin vielä lounaskin mökillä ennen loppusiivousta ja lähtöä. Aikaa oli koko päivä, joten otettiin taas pikkutie-reitti ja päädyttiin Uppsalaan. Pekka Töpöhäntää ei löydetty (eikös se ollut Uppsalasta?) mutta sitäkin hienompi katedraali sekä linna... Harmi kyllä sää ei suosinut pitkää kävelyä, mutta koirat pääsi sentään vähän haistelemaan suurkaupunkia.

Uppsalan katedraali

Hauskoja taloja Uppsalassa

Laiva lähti onneksi "tuntia aikaisemmin", kiitos aikaeron. Allekirjoittanut kun on aamunvirkku eikä mikään yökyöpeli ja tuo 22:45 lähtö Naantalista oli rankka... 

Tehtiin sama kiva luontolenkki vielä illalla satamassa ennen jonoon asettumista. Rahtilaivan pakkaaminen on kovaa hommaa ja ahtaajat tekivät kovin töitä tunkiessaan ne kymmenet rekat kyytiin. Lopulta oli sitten henkilöautojenkin vuoro ja päästiin pysäköimään erinomaiseen kohtaan lähes portaiden viereen.

Mikä tuuri, että toisella laivalla precis sama hytti. 😀  Nauratti.

Finnsirius oli yhtä rauhallinen ja miellyttävä kuin sisaraluksensa. Nukuimme loistavasti.

Hyvin pienet tuliaisostokset tehtiin, olin ostanut tarpeelliset tuliaiseni jo Coopista maista: erilaisia tee-pakkauksia, joita ei Suomesta saa. Lisäksi Pommacia tölkissä. (Juon saunassa limsaa ja 0,33 tölkki on sopivamman kokoinen kuin puolen litran pullo... makuasioita, sano.)

Arki jatkuu taas. Nyt on kesälomaan sitten enää kuukausi.... 😂

Keväämpää

Tässä jo kertaalleen oli fiilis, että keväthän tuli ihanan ajoissa.... mutta toki tälle sateelle oli paikkansa myös. Olisin ehkä suonut sitä joskus toiste kuin pääsiäisviikonloppuun, mutta onhan meillä sentään katto pään päällä.

Yksi perunaerä piti istuttaa niin sanotusti ämpäriin.

Koska kypsää on saatava heinäkuun lopulla...

Onneksi koirille on hankittu kaksi ammetta. Toinen jouti hyvin.

Taloon tuli myös vene...

Tosiaan, viime kesänä mainitsin jossain sivulauseessa, että voisi olla hauskaa, jos pihassa olisi vene. Istutuksia varten, vanha ravistunut puuvene.

Minulta salaa mies ja sen työkaveri ovat talven aikana kytänneet Toria ja etsineet venettä huonolla menestyksellä. Sitten edellisviikolla mies istuu kahvilla ja älähtää jotain, säntää pihalle soittamaan ja tulee kohta myhäillen takaisin. Minä elävänä kysymysmerkkinä.

Lauantaina olin lähdössä koulutusristeilylle ja mies pakkasi itsensä ja työkaverinsa peräkärryineen autoon ja lähtivät ajamaan kohti Akaata, koska siellä oli myynnissä "salaattipaatti". 

Vitsi tässä on se, että olivat kumpikin etsineet Torista venettä osastolta "veneet" (mikä on jotenkin loogistakin....) mutta tämä löytyi osastolta "puutarha" ja oli tosiaan nimikkeellä Salaattipaatti. Ei ihme, ettei osunut hakuhaarukkaan aikaisemmin. Oli kuitenkin ollut myynnissä jo syksystä lähtien.

Kun minä sitten pääsin illalla kotiin, pihassa oli todentotta venho. Ja mikä paatti: siinä on salaojitus tehtynä pohjalle, oikein vartavasten tällaista tarkoitusta varten tehty. Ai että!!

Siirrettiin se vähän toiseen kohtaan, lapettiin pohjalle haketta salaojaa helpottamaan, lisättiin kuorma multaa, ja kuoppasin jo ensimmäiset perunat siihenkin. 

Oletan, ettei perennat kestä, multatila on kuitenkin niin matala. Mutta kasveille, kesäkukille jne. 

Samalla reissulla poikkesivat Bauhausissa, josta hakivat laudelankkua. Meillä siis nyt sauna vol 3. Ja tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä saunaa tarvitsee rempata. 

Nuo lankut ei hötky eikä heilu, nyt on jalkatila sen 10 cm korkeammalla kuin alunperin, jotta varpailla ei ole kylmä talvellakaan, ja toisaalta kolmen lankun levyinen ylälaude on mahtavan kokoinen. Tällainen hukkapätkä, kuin allekirjoittanut, pystyy pitämään jalat suorana jopa tuossa keskellä. Päädyissä on kuitenkin molemmille vielä erilliset jatkeet ja koiratkin mahtuvat vaikka poikittain.

Miehen talviloma osui viikkoa ennen pääsiäistä, joten ehti viikon aikana purkaa ja rakentaa saunan uusiksi. 

Minun loma alkoi vasta pääsiäisen jälkeen. Emme saaneet yhteistä lomaa, koska työnantajat tekevät päätöksensä eri tahdissa, mutta ei tässä todennäköisesti olisi mihinkään mentykään vaikka loma olisi ollutkin samaan aikaan. Perjantaina kävi tyttären perhe syömässä ja viihtymässä. Se oli onneksi kaunis ja lämmin päivä, pystyttiin olemaan pihalla ja nauttimaan tenavien toheloinnista pitkin nurmikkoa. 

Pääsiäisjuustokakkua

Sovitusti olin oman TK:n vuodeosastolla keikalla lauantaina, sunnuntaina tuli sitten ystävät kylään. Ihanaa seurustelua, naurua, saunomista, syömistä, pelejä ja yhdessä viihtymistä. Edellisistä treffeistä oli jo taas hulahtanut kauan, mutta niin juttu jatkui, kuin välissä olisi ollut viikko.
Maanantaina tuli hälytyskutsu vielä vuodeosastolle, mutta lykkäsin aloitusta sen verran myöhään, etten lähtenyt kesken vieraiden olemisen. 

Hauska ilta töissä tuolloinkin: niitä alkuperäisiä hommia lääkkeineen kaikkineen, ja myönnettäköön, että kun eräs kanyyli oli pielessä, oli hetkellisesti sellainen olo, että huh huh.... tästä on kyllä aikaa.

Eilinen ja tänään sitten ihan vaan vapaalla. Eilen kävi vanha työkaveri puolisoineen kahvilla, koska heidän piti perata omasta pihastaan perennoja, ja meillä on aina vaan tilaa kasveille pihassa.

Lettukestit, koska olin hamstrannut hulluja määriä maitoa jonkun aivopierun seurauksena.

Huomenna ja perjantaina menen keikkahommiin aamuiksi, nämä sovittu jo monta viikkoa sitten. Ehdin kuitenkin koirat lenkittää normisti aamulla, samoin illalla... eipä täällä kukaan ihmisiä päivän aikana sinänsä kaipaa.

Merlin-Murmeli löysi viime viikolla jonkun kalmanhajuisen jutun kompostikasasta. Tyhjennettiin siis toista kompostoria saadaksemme levitettyä multaa sen pohjalta. No, osa päällimmäisistä ei ollut ihan niin kompostoitunut vielä, että ne jätettiin kottikärryyn. Ryökälehän kävi penkomassa ja kiisi sisälle, suoraan sohvalle (minne sitten?) ja sieltä sitten kannettiin se jokin takaisin ulos.... 

Koiralle olisin mieluusti syöttänyt vaikka Terva-Leijonaa, sen verran karmealle sen henki haisi episodin jälkeen... 😖

Apteekkireissukin tehty. Kontrollit otettiin ja tulokset miellyttivät: kokonaisrasvan taso on laskenut yli numeron, ne "huonot" ja "hyvät" vaihtaneet paikkaansa numeroissa, joten saan jatkaa pikkupikku pillerin kanssa. Elämäntavat tässä rinnalla niin mahdollisesti ei tarvitse siirtyä tuhdimpaan moneen aikaan.

Ystävämme on alkuperäiseltä koulutukseltaan ravintolakokki. (Sivulauseena: tiedän pari muutakin kokkia, jotka eivät ole sitä työtä tehneet koulutuksen jälkeen... mikähän senkin ammatin työajoissa ja -oloissa on sellaista, ettei napostele...)

Hän tekee aivan valtavan taivaallisen hyvää marinoitua sipulia. Pyysin tekemään meille pari purkkia, vien toisen isän jääkaappiin, kun palaavat Suomeen ensi viikolla ja toisen popsimme itse. Menee lähes minkä tahansa lisukkeena ja on pehmeää ja hyvää.

Ostin sipulit ja annoin purkit. Sen verran paljon sipulia oli, että saivat itselleenkin pari purkkia. 

Ensi viikonloppuna starttaa koirakokeet. Toukokuun viikonloput on yhtä vaille varattuja, kesäkuun eka viikko ollaan ihanasti lomalla.

Superkivaa, että kesä tulee!! 

Uusi aateloitu valio perheessä (koirajuttuja)

Kuten tuli tuossa taannoin kirjoiteltua, meidän kesän ykkösjuttu on tuo jälkiharrastus koirien kanssa. 
Merlin Murmeli, mun Mellis Blondi Patikkakoira, meni ja vetäisi viiden suoran eli valioitui lyhimmän mahdollisen kaavan kautta suoralla putkella eilen Suomen Jälkivalioksi (FI JVA).

Ikää tällä kakaralla on vielä karvan alta kaksi vuotta, synttärit osuu loppuviikkoon.

Kerran nättinä näyttelyssä.

FI JVA Crab Apple's Neville Longbottom

Se on ollut sellainen elämäni koira. 
Vähän vahinkopentu, tuli salavihkaa, yllättäen, koska juuri sinä kesänä olimme tilanneet toisen pennun, mutta koronan vuoksi jäi astutusreissu tekemättä ja loppu on historiaa....

Hyvin riistaviettinen, erittäin työmotivoitunut koira, järjettömän tarkkanenäinen, mahdollisesti meidän tuleva SRVA-koira....

Leikilläni nimitin sen Sir Merliniksi. Hanhenmaksapalleroita ei kuitenkaan ole tarjolla ensimmäistäkään, ihan koiranruualla mennään. Juustohampparin tosin lupasin sille, joten grillikeikkaa pukkaa.

JOULU tulee ♥

Hei, alle kuukausi jouluun!! Hip hei!! 😍
Saako alkaa joulupöhköilemään luvalla?

2019 joulukuussa Tukholmasta ostettu tonttu.

Olen edelleen aivan myyty, tykkään tästä valtavasti.

Olen ollut itsekin vähän ihmeissäni, etten koe sen suurempaa tuskaa tästä matkustamattomuudesta. Mehän ollaan jotakuinkin vuosittain käyty jossain, ja olisin toki kovasti halunnut jonnekin joulumarkkinoille tänäkin vuonna. Ihan alkuvuodesta (ennen kuin tiedettiin mihin tämä vuosi menisi) puhuttiin yhden kaverin kanssa, että Kööpenhaminan Tivolin jouluvalot olisi kivat nähdä. Mutta jonain vuonna jälkeen koronan ehkä. 

Tällä hetkellä on tosi levollinen olo olla vaan kotosalla ja suunnitella korkeintaan seuraavaa retkeä patikoimaan. 

Ennakkojoulu.
Olen tästä NIIN innoissani.

Minähän olen vuosittain tehnyt jotain, en uudenvuoden lupauksia, mutta sellaisia tavoitteita. Tähän asti ne on liittyneet käveltyihin/pyöräiltyihin kilometreihin, enkä niistä luovu jatkossakaan, mutta nyt otamme 10 vuoden tavoitteeksi kävellä ainakin kerran jokaisessa Suomen kansallis- ja luonnonpuistossa. Aion vielä tilata sen uuden Kansallispuistot tutuiksi Suomi -kirjan. 

Laitoin jo vähän joulun karkkipöytää kasaan. Lähinnä itse asiassa siksi, että osa lasipurkeista piti saada esiin, pois kaapista. (Jouduin toteamaan, että saatan päätyä laittamaan osan näistä kirpparille, koska määrällisesti niitä alkaa olla ehkä hivenen liikaa......)
Laitoin joihinkin purkkeihin jo karkkiakin ja totesin miehelle, että nyt meillä on niin paljon kivoja purkkeja, että kohta tarvitaan isompi hylly, jotta saadaan kaikki mahtumaan. Uskoisin, ettei jouluviereaat pistä pahakseen, vaikka pöytä/hylly olisi suurempi.... 

Vähän olen ehtinyt tehdä jouluostoksia. Toisin sanoen enää muutama hassu paketti on hakematta ja minulla on selkeä käsitys mitä vielä haluan hankkia. Ai että!!
Meillä julkistettiin joululistat maanantaina ja ilokseni olen tänä vuonna joulun..... tadaa... VAPAALLA! (Myönnettäköön, että aikaisempina vuosina, kun olen ollut töissä, se on ollut vapaaehtoista. Ja nykyään suunnittelemmme itse omat työvuoromme, joten tästä voin taputtaa itseäni olkapäälle. Hyvin suunniteltu.)

Ilmeisesti poika tulee jo jouluaatoksi, vanhempi tytär varmaan jo viikkoa ennen eli edeltävänä viikonloppuna. Heidänkin on hyvä saada tienattua muutama ylimääräinen euro, kun joulunpyhinä saa tuplapalkan, sellaisella alalla kun ovat. 
Nuorin tytär taas tekee yötöitä 24-25.12. joten ilmeisesti saapuu paikalle joulupäivänä. 

Taidan virittää jälleen vähän erilaiset jouluruuat, muutaman kivan lautapelin, skumppapullon tai pari ja pesen saunan ja kylppärin. 
Odotan itse joulua joka vuosi kuin pieni kakara!!  =D 

Melli hampaineen  😂

Melli-pieni vaihtaa hampaitaan. 
Tässä iltana eräänä se itki ja söi. Annoin siis pureskeltavaksi poronluun ja toisen ikenet on niin punaiset ja turvoksissa, että ihan pahaa tekee. Kulmahampaat ei olleet kaikki vielä tulleet läpi, mutta turvottelivat jo. Maitohampaat taas heiluvat itään ja länteen, mutta eivät vielä irronneet. Yksi jäi poronluuhun ja seuraavana aamuna olin ikävä ja tarjosin porkkanaa pureskeltavaksi. Kun ne maitohampaat vaan pitää saada alta pois.

Melli edestä, Melli takaa, Melli istuu, Melli makaa.......

Mitäpä sitä muutakaan taloudessa kuvataan kuin pentua.
Merlinistä tuli nopeasti kutsuhuutona Melli. Joskus Mer.

Koettakaa kestää: pentusaastetta ruudun täydeltä.
(Ja sivumennen, onpa todella onneton alusta tämä uusittu versio bloggerista. Aivan käpy! Minne voi kommentoida?)

Pikku patikkakoira

Wink

Luonnollisesti Teijolla.
Matildajärven rannalla

Pitkospuilla kävely onnistuu hyvin.

Pentutreffeiltä vielä,

Siskonsa Lilja.

Koska kävi miten kävi tämän epidemian kanssa,

isä ei tänä syksynä pääse lähtemään reissuun.
Sen sijaan ollaan tehty kimpassa patikoita Teijon puistoon.

He kun eivät tunne aluetta, ovat olleen innoissaan,

kun ollaan esitelty paikkoja.

Tässä Teerisaaren laavulla päiväkahvilla.

Pieni pentukoira kävi noutajien tapahtumassa ja tutustui siellä isoihin koiriin. Alkuun huolestutti kovin, vähän väisteli ja oli häntä koipien välissä. Mutta huomasi sitten, ettei nuo näytä spanieleita pistelevän lounaaksi ja alkoi tehdä tuttavuutta.

Hyvä homma. Ei luulisi tulevan ihan korona-ajan lapsi, joka pelkää kaikkea ja kaikkia, kun pääsee vähän sosiaalistumaan. 

Retkiä ja kävelyitä

Pienen pennun kanssa ei tietenkään pysty tekemään mitään mega-patikoita, eikä tarkoitus olekaan. Pappa-koirakin saadaan sopeutumaan uuteen perheenjäseneen, kun se pääsee mukaan.

Perhepotretti Viikinkivuorella

Joten ollaan tehty pieniä lenkkejä kerran päivässä. Isot koirat on kiinni ja Merlin pinkoo vapaana. Tällä saadaan pidettyä pennun vauhti taloudellisena, ettei se mene pupuloikkaa isompien perässä vaan malttaa myös vähän nuuskia ja tutkia.

Isot pojat saavat yleensä aina aamuisin pidemmän lenkin ihan yksin. Laatuaikaa siis niille. Sillä aikaa penska nukkuu ruokatirsat ja jaksaa aina niiden jälkeen sitten riehua.
Eilen, sunnuntaina, pakattiin kuitenkin koko konkkaronkka autoon, kun taivas vähän kirkastui, ja ajettiin Strömmaan, Kemiönsaareen päin. Siellä on paikka nimeltä Viikinkivuori. Tiettävästi muinoin jotain merkkitulia on poltettu sen laella, ja maisemat oli kyllä komeat, joskin pilviset.

Majakka ja Perävaunu

Kerran nukahdin syliin

Koulu järjesti elokuun lopulla vihdoin lakitusjuhlan noille abeille, joilta juhlat jäi väliin toukokuussa. Ipana tuli perjantaina paikalle ja väkersi hiuksiaan nutturalle aamusta. 

Koululla varsin valoisa ja kiva tapahtuma, jossa lakitettiin virallisesti, lueteltiin stipendit ja otettiin ryhmäkuva.

Olimme menossa naapuriin Ipanan hyvän ystävän juhliin tämän jälkeen. Oli jotenkin tosi kivaa, että tytöt pääsivät toistensa juhliin näin "siviileissä", koska vain juhlakalu piti hattua päässään. 

Perniön lukion abit 2020 (kuvasta puuttuu neljä)

Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua syksymmältä, ja meilläkin pyörähti pienimuotoinen omenapiirakkatehdas sen verran käyntiin, että sain käytettyä vanhat kertakäyttövuuat pois. Kiva, kun pakasteessa on jotain vierasvaraa.

Ei koiraa, joka ei kävisi saunassa.
Ikää 10 viikkoa ja lauteilla. Kun sauna on siis päällä. (Kuva lavastettu jälkeenpäin....)
Olipa viihtyisää. Rauhallinen ja utelias heppu, makaili ja pureskeli vähän pefletin reunaa.
Mainittakoon, että tässä kohtaa saunassa ei ollut isoja koiria. Niiden suhteen kun tuo on vielä sitä mieltä, että ovat leikkikavereita, niin olisi ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita....

Hei hulinaa

Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥

Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin.

Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään....


Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja.
Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapaasti makkariin. Siellä vierassänky on vaan sen verran korkea, ettei kakara pääse itse takaisin mentyään lattialle. Lisäksi oli painostavan tukalan kuuma yö.....
Mutta sunnuntai valkeni (varhain) jo kauniina ja puuhakkaana. Päivän seikkailuista uupuneena pentu nukkui sunnuntaina meille normiaikaan ja torkkui pään vieressä koko yön, pari kertaa paikkaa vaihtaen ja kertaalleen pisulla käyden.

Bono on ominut pennun tyystin itselleen. Se ärisee Edulle, kun toinen yrittää tulla tutustumaan esim. sohvalla (kun pentu nukkuu).
Toisaalta Edu ei ole koskaan sietänyt pentukoiria, joten meillä ollaan nyt kahden kerroksen väkeä. Kämppä on asuinkerroksesta jaettu kahtia kompostiverkolla. Edu asuu olkkari, makkari, eteistä ja cockerit keittiö ruokailutilaa. Kompostiverkkoon on näkösuojaksi laitettu myös vähän estettä niin ei tule sanomista. (Ehkä?)

Kovin kalliiksi tällainen koiravauva saattaa tulla.
Minä myin autoni vähän vahingossa. Se on siis ollut Nettiautossa jo kesäkuusta lähtien tyrkyllä enkä ole edes hintaa viitsinyt laskea kun ei mikään hengenhätä ollut. Ajatus on ollut, että hankitaan sitten farkku kun ehditään....
No tietenkin sitten tähän samaan saumaan tuli nuoripari käymään ja tykästyivät niin, että ajoivat sen kanssa pois.

JAIKS! Nollan auton loukku!

Miehellä siis on toki auto, mutta heti tulevana viikonloppuna molempina päivinä on tapahtumaa, mihin molempien pitää päästä täysin eri puolelle Suomea....
Joten tyrkkäsin itseni junaan ja junailin Turkuun. Edeltä olin vähän katsastanut tarjontaa, ja kun kaveri antoi skootterilla kyydin autokauppaan, niinhän siinä kävi, että ajoin sieltä lainan kanssa pois.

Keijupölyä

Turussa oli käsityömarkkinat ja eräs jokirannan myyjistä kauppasi erilaista Harry Potter -kamaa, mm. riipuksia taikasauvoista yms, ja sitten taikapölyä. Olihan sellainen pakko ostaa roikkumaan auton taustapeiliin.

(En ole ikinä ollut tyyppi, joka tuunaa autoa millään lailla, mutta turkoosi väri, idea taikapölystä, uusi auto ja uusi koiranpentu näytti olevan kohtalokas yhdistelmä. Ja Harry Potter -kama, kun pennut ovat Potter-pentue.... nimet siis suoraan siitä tarinasta.)

Skootterikyytiä

Luonto heittää yllättäen eteen sydämiä

Cockeripojat rauhallisena

Sunnuntaina puuhattiin tosiaan koko päivä. Paljonhan tuollainen pentu nukkuu ja haluan viettää sen kanssa aikaa hereillä ollessa mahdollisimman paljon. Mies siis puuhasi roskiskatoksen loppuun ja minä tein ruokaa ja siivoilin keittiötä kun penska otti torkkuja.

Kirkkaassa valossa ei näy punavalkoisen raikkaus.

Se on kyllä nätti!! ♥

Katto saapunee n. parin viikon päästä.

Iltapäiväunien jälkeen pakattiin cockerit autoon ja ajettiin rantaan. Merlin ei ole vielä nähnyt rantaa eikä vettä luonnossa, joten kokemus oli uusi.

Utelias se oli, ei kauhistellut varpaiden kastumista tai sitä, kun ihan pieni liplatus löi kuonon märäksi. Bonoa se vierasti siinä vaiheessa, kun toinen kiipesi ylös ja ravisteli pienen ihan märäksi.....

Miehen työnantajalla on tällainen rantapaikka, mökki ja saunamökki meren rannassa. Työntekijät saavat sitä käyttää pientä korvausta vastaan ja mieskin vuokraa sitä useamman viikonlopun syksyisin ja käy kalastamassa.

Maisemat oli kauniit.

Rantis

Havaittiin pää liikkumassa kohti kalliota ja kävelin vastaan. Hyi olkoon!

Tiedän, että ne on tarpeellisia yms, mutta kyllä silti iljetti. Tuo oli ainakin 80 cm pitkä luikero ja koetti kiivetä ylös, muttei päässyt tuosta kalliolta. Lopulta sukelsi ja minä lähdin pois.....

Sain kuvan töihin, että "bailattu puoleen päivään, nyt töihin."

Koirat ovat siis keskenään pari tuntia.