Pakkaamista, muuttohaaveita ja talvi

Huh! Nyt tuntuu keulivan ja korkealle.

Meillä suunnitellaan nykyään työvuorot itse, mikä on valtavan hauskaa. Ensinnäkin, äärettömän vahva tunne siitä, että minulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa ja tunne oman elämän hallinnasta. Ei ollenkaan huono homma. Toiseksi, sitä arvostaa esimiesten tekemää hommaa pikkasen enemmän, kun joutuu itse vääntämään asioita tiettyjen rajojen sisällä ja katsomaan myös mitä kaverit toivoo ja ottamaan niitä asioita huomioon. Ihan tarpeellinen oppitunti kenelle tahansa työelämässä!

Kiitos kuitenkin ihan itse suunniteltujen vuorojen, viime viikolle osui monta vapaata putkeen. Ja hyvä on, että osui, koska tekemistä riitti.

Meille Lounais-Suomeen tuli lunta edellisviikolla ja mies ajoi koirille pihaan pienen moottoritien koko tontin ympäri. Näistä kuvista näkee, että kun 42 cm korkea koira liki katoaa hankeen, on sitä jonkin verran.   (MUOKS, korjasin senttimetrejä havainnon perusteella.... ei nää tosiaan kääpiökoiria ole.)

Älä siinä ohita oikealta.... 

Mitähäh?

Ihana ihmiseni Sanna teki mulle pyynnöstä kaulurin ja lisäksi pipon. Samaa lankaa kuin aikaisemmin saamani upea villapaita. Ei kutita eikä hiosta, mutta lämmittää ja eritoten kauluria arvostan suuresti, koska aiempi trikookankainen on vähän lörppö ja päästää satunnaisesti kylmän ilman sinne sisälle.

Lenkille lähdössä

Auringonnousu jonain arkiaamuna! 
Taivas ihan liekehtii...

Talo laitettiin sitten myyntiin. Tämä on asia, joka todella otti tuulta alleen sillä lailla reippaasti, että minä, joka en ole tavallisesti hidas ja hiljainen, olen ollut vähällä jäädä koko homman alle.

Meinaan keulii!! 

Ensinnäkin, heitin Facebookiin vähän vitsillä, että "nyt tulee myyntiin, tule ja osta pois".

Seuraavassa hetkessä naapurista tuttu rouva laittaa viestin, että hänen poikansa perheineen on etsimässä taloa juuri tältä seudulta, voisivatko tulla katsomaan.

Noh, he kävivät, kun olin neuroottisesti siivonnut ensin päivän. 

Sitten tehtiin oikein virallinen toimeksiantosopimus välittäjän kanssa. Muutama päivä on mennyt irtotavaraa pakkaillessa ja siirrellessä laatikoita varastoon.
Paikallinen kierrätyskeskus hymyilee nykyään leveästi, kun ajan pihaan. Kumma juttu. 😃

Ja huomenna tämä sama nuoripari tulee uudestaan, nyt välittäjän kanssa katsomaan..... 

Iiiik!! 

Siinä se on.

Aamuhetki kullan kallis.

Hesari, teetä ja kirkasvalo.

Kyllä, kaivoin sen takaisin.  =) 

Kämppä on tosiaan melko streriili. Ihan kaikki koriste-esineet, taulut, kuvat, yms on siirretty muuttolaatikoihin ja varastoon. Hyllyt näyttää tosi hassuilta tyhjinä. Mutta stailausta varten toivovat näin olevan. Tuo välittäjä kuulostaa todella tehokkaalta ja tykkäsin heidän asenteestaan. He käyttävät ammattikuvaajaa ottamaan kuvat ja vaatimuslista siihen liittyen oli sellainen, että tuli vakuuttunut olo, että tekevät työnsä asiallisesti.

Koska olisi kohtuullisen viihtyisää, että omallekin tyynylle löytyisi jokin viihtyisä paikka, olemme samalla jo tehneet vähän alustavaa työtä ja karsineet myytävistä kohteista pois sellaisia "ei tätä", "ei varsinkaan tätä" ja sitten kävimme eilen katsomassa yhtä potentiaalista, jonka välittäjä on itsessään oli sen verran vastenmielinen, etten haluaisi ostaa häneltä edes unelmieni taloa.  *puistatus*

Onneksi talo sinänsä oli myös auttamatta vääränlainen, siinä oli todella niukka tontti ja muutama muukin ongelma, mistä syystä se karsiutui valikoimasta samantien.
Seuraavia näyttöjä on sovittuna tulevalle viikonlopulle, joten elämme totisesti jännittäviä aikoja.
Nyt koetamme keskittyä työviikkoon sekä siihen, että loputkin ylimääräiset tavarat saisi talosta ulos.