On pakkasia pidellyt....

Eipä töissä pariin päivään paljon muita puheenaiheita ole ollut kuin pörssisähkön hinta.
Meillä on kiinteä sopimus, joka kesäaikaan osoittautui kiskurihintaiseksi aurinkopaneeleista huolimatta, joten jatkossa lähdemme mekin tähän hypetykseen, milloin pyykit voi pestä. Tosin jos koneellinen maksaa sen 40 c korkealla hinnalla, en tasan ala kyttäämään kellonaikoja, milloin sen voi päälle laittaa. 
Kalleimman sähkön hintapäivänä oli käynyt niin, että olimme edellisenä iltana kylässä eikä kotona siis pystytty/ehditty lämmitää normaalia määrää, koska nukkumaankin pitää joskus mennä.... niinpä aamulla olkkarissa oli rapsakka +16. 

Kiskurihinnoista johtuen pistin ILP:n huutamaan päiväksi hiljaisella, jotta peruslämpö pysyisi. Myös autot oli molemmat johdon päässä. Laskennallisesti varmaan hölmöä, mutta kalliiksi sekin tulee, jos autosta hajoaa moottori kylmäkäynnistyksen vuoksi. Asia, jonka voi tietenkin laskea niin monella tapaa.

Lämmityskustannus on suurin meno sähkönkulutuksessa. Onneksi meillä on pihasauna, koska siellä vesikin lämpenee samoilla puilla. Saunominen on muutenkin parasta! Vesilaitoshan huomautti pyytäessään vuosittaista mittarinlukemaa, että meidän kulutus on yli 6 kuutiota arvioitua pienempää. No, koska sauna lämpenee viikottain ja siellä on kantovesi (jota jää vielä aina yli), pystymme kummasti aika pienellä peseytymään.

Luvallista askartelua työpäivän ajaksi...

Se harmi, mikä pakkasista on, on koirien lenkit. Ne on niin tottuneet päivittäisiin pitkiin lenkkeihin, etteivät pysty käsittämään (vaikka palelevatkin) näitä pikkuhyppelyjä. 
Kaikille löytyy manttelit ja yhdelle tossut. Pikkupojat ei tossuja pitäneet ja kulkevat ontumatta, joten saavat olla ilman. Ollaan pyritty tekemään edes kolme pikkulenkkiä niiden kahden reilun sijaan, mutta työajoista johtuen aina ei vaan pysty.

Olen koettanut keksiä niille päänvaivaa työpäivien ajaksi, koska ovat heti kotiin tultua aivan levottomia ja varsinkin Mellis mennä räksyttää pihalla turhautumistaan.

Viime viikolla tehtiin runsaasti pahvisilppua, kun rakensin aamulla niille karkkikätköjä pahveista ja teipistä.

Sisällä ei ole -16. 😅

Mittari on kuistilla ikkunan välissä.

Kuistilla ei tosin ole paljon +10 enempää....

Eihän tämä nyt edes ole mitään paukkupakkasta vielä. Normaali Suomalainen talvi. Ei vaan olla taas useampaan vuoteen tähänkään totuttu. Viimeksi oli näitä lukemia silloin tammikuussa, kun mursin olkapääni. Muistan vaan, että ulkoilin koirat ja itse kovin vaatetettuna sen sairasloman ajan.

Pohjoisen lukemat on olleet huikeita. Onneksi emme ole talvilomalla pohjoisessa. Siellä kun tuskin pystyisi koirien kanssa liikkumaan edes tätä vähää mitä täällä.

Puulämmityksestä johtuen puuta ja sytykkeitä menee reilusti. Ihana naapuri keräsi kaikki joulusta jääneet kynttilänjämät meille ja tein uusia sytykkeitä. Nyt on sitten blingiä kun jonkun kynttilän kuori oli kultakimalteinen. 

Onneksi olemme tilanneet aina kesällä traktorikuorman puuta. Edellisvuotista riittää vielä vähän, mutta se on sekapuuta ja viimekesän hankinta koivuhalkoa. Poltamme sekaisin, joten kumpikaan pino ei vajene yksinään. Koivusta huomaa, miten paljon parempi sen lämpöarvo on, kun lämmittää. Se vaan nokeaa, joka ei tosin sikäli ole ongelma, että nuohottava on joka vuosi kuitenkin.

Vielä kun keksin minne saisin kivasti tuhkaa lannoitteeksi, ettei se kulkeudu koirien tassuissa tai omissa kengissä sisälle. Käsittääkseni ainakin jotkut marjapensaat tykkää tuhkasta. Pitänee googlailla...

Onni yksillä, kesä kaikilla

Kiva kesä!!
Minulla on sopinut se hellejakso ja toisaalta nautin kyllä myös siitä, että sai laittaa hupparin päälle lenkille. Pidän lämpimästä, mutta kieltämättä olen toimeliaampi vähän viileämmässä. Eihän täällä pohjolassa ole totuttu puuhastelemaan oikein kuumassa. Selvästi huomaa, että se helle vetää sellaisen loma-moodin päälle, kuin makailisi vaan rannalla lukemassa. Perin hankalaa, että pitää raahautua töihin... 

Heti alkukesästä tilasin rautakaupasta kotiinkuljetuksella mielestäni hirveän määrän puutavaraa, harkkoa, ruuveja yms. Viime kesänä aloitettua terassiprojektia piti jatkaa, terassi oli määrä suurentaa yms.

No, yksi asia johti toiseen. Yhden viikonlopun aikana aseteltiin harkkoja muka terassin pohjaksi, ladottiin siihen puolihuolimattomasti lautoja ja katseltiin. Ja todettiin: ei. Ei ollut sittenkään hyvä. Eikä tarpeellinen. Ja kohdistus oli hankalaa. Ja mihin kaksi ihmistä tarvitsee 150 neliötä terassia?

Joten pakattiin laudat ja harkot takaisin ja pohdittiin lisää.

Sen sijaan mies aloitti minusta kesän parhaan projektin eli portaisen uusimisen. Kuten kerroin aiemmin, nuo kivirappuset oli toimivat, mutta vaaralliset, koska ylin taso on sen kokoinen, että ovi avautuessaan tulee koko tasanteen yli. Siinä joutui tasapainoilemaan kauppakassien kanssa välillä tosissaan.

Tähän oli tuleva muutos......

Alkukesän tilauksiin kuului myös inkkarigrilli. Tämä on varsin kiva!

Omalla tavallaan toki epäkäytännöllinen, mutta meillä ei sinänsä kaivata grilliruokaa satunnaisia makkaroita lukuunottamatta. Itse nautin suuresti grillatusta ruisleivästä, jossa välissä juustoa ja tomaattia. Sen kun kietoo folioon ja paistaa niin olen onnellinen. 

Mutta tunnelmanluojana tämä malli on äärettömän kiva!!

Upeita iltoja!

Kesäkuussa tuli juostua muutama koiranäyttelykin. Tässä ollaan paluumatkalla kotiin. Pikkupojista kumpikaan ei menestynyt erityisemmin, kivat arvostelut ja lettuja uimisen perään jossain taukopaikalla.

Lapsi kotiutui palveltuaan 347 päivää. Nyt talven yli jotain ja mahdollisesti suunnitelmia uudestaan PV:n mukana. Puhuu mahdollisesta lähdöstä joukkoihin Libanoniin, mihin äitinä tietenkin suhtautuu vähän hirvitellen. Toisaalta ihailen rohkeutta edes pohtia moista, toisaalta jopa kadehdin kun kaikki on edessä avoinna. 

Mene, Ipana, minne vaan. Pärjäät takuulla ♥

Juhannuksena pieni Hilla oli kylässä. ♥

Uima-allas testattu, minusta kylmässä vedessä, ja päiväunet rattaissa varjossa.

Kesänaapurit.

En tiedä lehmienhoidosta mitään. Nämä ovat käsittääkseni nuoria lehmiä, hiehoja eli eivät ole vielä poikineet koskaan. Niitä pidetään tuossa meidän joen toisella puolen hoitamassa jokirannan maisemaa. Siinä sontiessaan saavat jotenkin sekä kuohkeutettua maata että lannoitettua sitä niin, että jotkut tietyt kasvit ja sitä kautta perhoset/öttiäiset viihtyvät ja biodiversiteetti paranee.

No, olipa sitten päivä, jolloin toinen lauman vasikoista jäi vaan makaamaan ruohoon muun lauman kulkiessa eteenpäin. (Naapuriryhmän WA kertoi tämän klo 12:30.)
Emolehmä ammui ja huusi surkeana koko päivän. Lopulta, kun oletetulle omistajalle (toisella paikkakunnalla) oli soitettu useita kertoja, hän tuli paikalle. Näin itse, että vasikalle juotettiin jotain (17:30) ämpärituttipullosta ja siihen se jäi makaamaan. Oli takuulla kuuman päivän aikana jo kuivunut pahasti. Lisäksi tietenkin pohdin onko sitä purrut käärme, onko loukannut tms. 

Kyttäilin vasikkaa makailemassa tuossa meidän kohdalla vielä iltayhdeksältä. Puoli kympiltä se oli kadonnut.

Yöllä emolehmä ammui taas kolmen jälkeen hirveästi. 

Nyt laumassa on näkynyt vain yksi vasikka. 😢

Tämä jäi vähän vaivaamaan. Jos kaupunki antaa luvan tuoda eläimiä yhteiselle maalle, kai niistäkin pitää jotenkin huolehtia? Ei kai tuollaisia tuotantoeläimiäkään saa vaan jättää ja unohtaa? Viisi tuntia esim. loukkaantuneena on tosi pitkä aika.... 

Boogie testaa uima-allasta kuuman päivän iltana.

Niiden ei voi antaa uida yksin, koska kynnet repisivät muovin reunasta rikki.

Saunan lauteita laajennettiin vähän kulmaan. 

Nyt mahdutaan kaikki viisi kerralla hyvin.

Kuten sanottua, mies aloitti tekemällä tuohon keittiön ikkunan eteen "laiturin". Siitä tehtiin nopealla aikataululla portaat alas, koska pudotusta oli reilu metri.

Sitten haettiin vielä toiset porrastuet ja laitettiin raput myös terassille päin. Näin, jos kuljettaa vaikka astioita, ei tarvitse kiertää tuolta laatoituksen kautta. 

Rima-aidat tehtiin sekä terassille että partsiin. 

Vielä rimasta kaiteet ja tuo on kyllä tosi kiva.

Ilta-aurinko paistaa suoraan joten istumme siinä lähes joka ilta juomassa teetä ja lukemassa tai vaan katselemassa maisemaa. Tosi rauhoittavaa, hyvin suojaisa paikka.

Hilla kävi ja tehtiin retki kaupungille.

Jokaisenhan pitää olla tyylikäs ja pistää aurinkolasit pään päälle kauppaan mennessä.

Koska puutavaraa tuli paljon, sitä on myös rohkeasti käytetty. Mies teki kukkalaatikoita, joilla kuvittelen pelastavani kaikki savimaan tappamat kasvit.... Tai siis estämästä savimaata tappamasta niitä uudelleen.

Tähän grillin taakse rimoitukseen sain vuosia toivomani tuoksuköynnöskuusaman. Edellisessä kodissa sille ei ollut mitään järkevää paikkaa, tässä toivon sen selviävän.
Myös sisääntulon viime vuonna harkoista tehdyt kukkapenkit uusittiin tekemällä niihin kukkalaatikot. Niistä tuli mahdottoman muhkeat, vähän jo mietin onko jopa liian jykevät, mutta ainakin siihen/niihin mahtuu kunnolla multaa ja toivon mukaan kasvit selviävät. 

Olen tosin selvitellyt itsekseni kaikenlaisia talvisuojaustapoja mm. vettä imemättömän turpeen avulla, joten saatan sellaista hakea säkkitolkulla ja levittää joka paikkaan. 

******

Uusi työpaikka, tuttuhan se jo oli, on kiva. Viihdyn ja nautin tosi kovin mahdollisuudesta fillaroida töihin. Puhumattakaan vireystilasta, joka on päällä töihin päästyä, kun on saanut 3,2 km raitista ilmaa. Jep, tämä on kiva kesä!

Kevättä ilmassa

Kevät on melkein täällä. Tai siis, voihan tammikuussa lähes jo sanoa, että on kevät? 
Ainakin tiettyjen istutusten suhteen voi. Kai?

Sain joululahjaksi ihania uusia chilin siemeniä. 
Sen lisäksi olen kuivattanut itselleni viime kesän chileistä siemenet ja lisäksi kuivatin myskikurpitsan siemeniä toiveikkaana.... Viime kerralla kurpitsa kyllä kasvoi ja kukki, muttei ehtinyt tehdä satoa. Tänä kesänä ajattelin tyrkätä sen kasvihuoneeseen....

Niin, ja saatoin käydä jollain nettisivullakin ja tilata vähän siemeniä.....

Makuuhuoneen ikkunalauta on kasvattamo.

Siellä on tasaisin lämpötila.

Ilmeisesti nuo Rainbow-chilit eivät ole välttämättä mitään herkkua.

Mutta kauniita.

Ja saa niistä chilin napakkuutta ruokaan joka tapauksessa.

Olen myös ottanut vinkkejä vastaan ja hankkinut mm. Epsom-suolaa sekä ottanut talteen puutuhkaa kasvien luonnonmukaista lannottamista varten. 

Tuo kuistilla talvehtinut sitruuna ryökäle meni ja teki kolme kukkaa mutta kaikki sillä lailla eri aikaan, ettei niitä pystynyt pölyttämään.... 😕
Mutta olen toiveikas, että lannoittamalla se ehkä saattaisi alkaa kukkia uudestaan keväämmällä ja onnistuisin.
Muuten tyyppi näyttää viihtyneen tuossa viileässä hyvin, sillä kun on koko talven ollut kasvilamppukin, joka tekee kuistista Hollantilaisen kannabis-kasvattamon näköisen ulospäin. 😀

****

Poika käy tyttöystävänsä kanssa pelaamassa sulkista lähes joka viikko. Me ollaan sitten satunnaisesti käyty heidän kanssaan lätkimässä ja se on hauskaa.
Tuollainen järkevä yhdessätekeminen on kivaa, siinä tulee samalla seurusteltua ja kuultua kuulumiset ja vähän saatua hikeä pintaan. 

Viime viikonloppuna pelattiin tunti ja sen jälkeen mentiin porukalla syömään. Olin kuullut (ja testannut) yhden uudehkon ravintolan, joten porukalla sinne.

Alkupalalankku Deliberissä

Ulkoiltu on sään mahdollistaessa. Ja vähän vaikkei se aina olisi niin mahdollistakaan.

Pirskatin sään herra kun pelleilee jälleen ja sulatti kaiken peilijääksi lyöden perään huolella pakkasta, että esim. meidän kotitie oli sellaisessa kunnossa, että hirvitti jopa ajaa autolla, jossa on nastat alla. Tien profiili kun on molempiin reunoihin kaatuva ja auto tuntui lähtevän lapasesta ihan hiljaisellakin vauhdilla.

Olen lämmöllä (sarkasmivaroitus!) muistellut kolmen vuoden takaista olkapää- ja kylkiluumurtumaa, joka tuli juuri näillä keleillä.
Metsässä pystyy kävelemään kun pysyy kanervikon puolella.

Mutta huomaan kyllä pelkääväni kaatumista ihan eri tavalla. Sitä on tullut niin jäykäksi ja kömpelöksi ja ikävä kyllä, vaikkei minua todellakaan tunneta siitä, että olisin hidas ja hiljainen, olen tullut hitaammaksi. Joten kaatuessa todennäköisesti sattuu.

Boogie on ottanut omakseen tuon nimenomaisen kulmaportaan.

Makuuhuoneen komero saatiin sillä lailla valmiiksi, että tuttu toimittaja toimitti myös tähän osoitteeseen liukuovet. Olemme kyllä tyytyväisiä! Edellisessä kodissa oli pantryn ja eteisen kaapin ovet täältä ja nekin olivat heti valmiit ja täydelliset niille suunniteltuun paikkaan, kun teki itse mittaamisen huolellisesti.

Kunhan vähän puhalletaan, otetaan toinen komero vielä auki ja tilataan siihenkin ovet. Pitää vaan ensin tarkistaa minkälainen pinta siinä on katossa, koska ovet pitää saada suoraan. Voi olla, että tarvii virittää jokin palkki siihen.

(Not to mention.... niin. Siis pikkuolkkarihan pitää tapetoida, ja jos aletaan seinää purkamaan jostain, ehkä sen tapetinkin voisi sitten samalla. Ja kun pihassakin on pari muuttujaa, jotka odottaa valmistumista... noh. En ehkä pidätä hengitystä.)

Vaatekaappi on valmis.
Älypäät peilissä.

Turun seudun cockerspanielit järjesti yhteisen kävelyn juuri ennen kuin uudet koronarajoitukset lyötiin päälle. Ehdittiin kuitenkin mukaan. 

Halistenkosken alueella menikin kaunis lenkki joen vartta pitkin ja oli rattoisa tunti jutella ihmisten kanssa samalla kun koirat saivat haistella ihan uusia uutisia.
Pistin mieleeni, että käydään tuolla uudestaan joskus kesäaikaan.

Halistenkosken rautaohrat

Omissa metsissä on ollut myös kaunista. Olkoonkin, että tuohon lempimetsään en tällä hetkellä pääse. Ojat on tulvineet niin paljon, että sinne suuntaan kulkeva hiekkatie on valtavan, sata metriä pitkän jääkannen alla. Luonnollisesti siihen ei mitään hiekoitusta ole mahdollista saada, koska siitä ei pysty kulkuneuvolla kulkemaan....

Tälle keväälle uutta on myös se, että aloitan jälleen tekemään satunnaisesti yövuoroja. 
Ei todellakaan lempipalani kakkua. Mutta kun työpaikalla ei ole sairaanhoitajia, jotka niitä tekevät, päätin kokeilla. Jos se ei onnistu, perutaan suunnitelma. 

Teen siis kerralla max kaksi yötä peräkkäin ja korkeintaan yhden setin per 3 viikon lista. Tuntuu vain, että siinäkin on jo liikaa. Olisin mieluusti jättänyt yöt esim. joka toiseen listaan.... 😖

Kesäkuulumisia

Kesä on ollut kyllä kuumin naismuistiin. Asia, joka on ollut vähän jokaisessa postauksessa ja lehtijutussa esillä. Olen tosi iloinen, että meillä on tässä pihassa kaivo, josta saa kasteluvettä, koska totisesti kasveja on saanut kastella. 

Öttiäisiä myös riittää. 
Osallistuin omalta osaltani Thermacell-keskusteluun siltä osin, että aion laitetta käyttää edelleen, koska viime kesänä en havainnut yhtään itikkaa putoilevan taivaalta kuolleena sillä alueella, jossa se kävi. Lisäksi muistan elävästi, kun kesken meidän reissun siitä loppui kaasupatruuna. Olimme juuri lopettaneet syömisen ja puhuimme, että juodaan vielä kahvit ennen kuin jatketaan reissua.

Ei muuten juotu. Kun laite naksahti sammumisen merkiksi, meni ehkä kolme sekuntia, kun ilmatila oli sääskeä täynnä ja juominen olisi ollut elävän ravinnon nauttimista joka hörpyllä. 
Minä uskon edelleen, että itikat tunnistavat myrkyn hajun ja välttelevät aluetta. Ei niinkään, että lentävät siihen kuolemaan. Vaikutus lienee vähän sama kuin niillä onnettomilla hyttyskiehkuroilla, joita ei pysty ikinä irrottamaan ehjänä poltettavaksi.

Lisäksi kyseenalaistan sen, että yhdestä laitteesta on julistettu nyt koko maailman tappaja kun samaan aikaan sallitaan niiden isojen laitteiden myynti, jotka hiilidioksidipatruunalla houkuttelevat itikat laitteeseen sisälle ja siellä tappavat. Eikö kuollut öttiäinen ole kuollut öttiäinen riippumatta kuolintavasta? (Joo joo, tiedostan kyllä myrkytyksen erot liittyen siihen, miten myrkky leviää lajista toiseen....)

Oli miten oli, minullakin on oikeus voida istua pihalla ilman, että syödään elävältä. Saa vapaasti olla eri mieltä, mutta se tuskin muuttaa omaa mielipidettäni.

Kesäkuulumiset muuten kuvien muodossa:

Kielot tuoksuivat niin taivaallisen ihanalle!!
Onneksi ihan tien toisella puolella on kuntorata, jonka varrella näitä riittää.

Tätä tyyppiä loikkasin vauhdilla karkuun,

vaikka tajusin väristä, ettei hätää ole...... 

Nam!!

Mansikoita en ole ehtinyt vielä edes ajatella,

ja se jo vähän jopa stressaa.....

Tämä tyyppi sen sijaan. Brrrrr!

Kammottavan ukkoskuuron jälkeen oli tullut kuivattelemaan tielle.

Hyvin maastoutuu tuohon asfalttiin.

Rentoutumista omalla pihalla. 

Eräänä aamuna mies oli lähtenyt töihin ja minä koirien kanssa kävelylle.

Tultiin takaisin ja kuistilla räpytteli paniikissa pieni talitiainen.

Avasin oven ja hyttysverkot selälleen ja suljin välioven.

Ruikkasi kakat seinälle ja lensi ulos....

Kiittämätön mokoma! 😂

Kuivia ovat, mutta kermassa haudutettuna varsin maukasta.

Meillä oli jälkikoe viikko sitten.

Koirat jäivät autoon meidän tehdessä jälkiä. Hirvitti siinä helteessä.

Onneksi olin ostanut tuon folioverkon, joka peittää koko auton.

Meille kävi vähän huonosti ja jälki meni pilalle (täysin eri tarina)

mutta palattuamme auto oli sisältä ihanan viileä, kun

olin käyttänyt ilmastointia täysillä kylmällä juuri edeltävästi.

Luut olivat aivan meidän suunnittelemalla kulmalla.

Alueella on runsaasti susia ja siinä oli peura pistelty poskeen joskus.

Kuuset tekevät valtavasti käpyjä.

Joku oli hiukan hyväntuulinen päivän päätteeksi.

Kerran iltalenkillä auringonpaisteessa nuo päiväkakkarat aivan loistivat kultaa!

Sattui olemaan 15 sekunnin tyhjä hetki ja näin itseni käytävän päästä peilissä.

Töissä menee tämäkin kesä.

Omasta puusta napattu siemen, istutettu vasta keväällä ja niin vain lähti kasvuun.

Kultasade. 

Näitä on kaksi ja laitoin molemmat maahan.

Maanantain retki Porin Prikaatin Niinisaloon.

Ipana lähti vapaaehtoiseen palvelukseen.

Tsemppiä ja hyviä treenejä! Ota kaikki irti hyvästä koulutuksesta!! ♥

Kesänaapurit ovat saapuneet ♥

Nämä lienee kyyttöjä. 

Hoitavat jokirannan biodiversiteettiä syömällä ja sontimalla.

Ihania!!

Viimevuotinen chili teki aika hyvin palkoja ja otin siitä tosi paljon siemeniä.

Jostain syystä vain yksi onneton iti, mutta sepä näyttää viihtyvän hyvin.

Chiliä tiedossa tällekin vuodelle.

Näitä tyyppejä eksyy meille sisälle nyt jatkuvasti.

Ovat niin pönttöjä, etteivät osaa ulos avoimista ikkunoista vaan jäävät

roikkumaan ikkunan karmeihin.... 

Mamman varsin harkitsematon ja hölmö ostos.

Mutta onpahan allas, josta ottaa kasteluvettä.

Toki koirat sinne myös menevät, mutta meidän kaivon vesi on sen verran savista, etten halua koirien uivan siinä, koska sitten niiden karvat jäävät siihen hienonhienoon saveen ja se taas kulkeutuu ihan joka paikkaan. No, on kyllä ehkä älyttömin idea ikinä kantaa koirille hanavettä plutattavaksi.... 
Hölmöläisten hommaa, mutta itsepä ostin. 

Kesä tähän asti on ollut hieno.

Jotain pikkuremonttiakin on tehty, mutta pääasiassa on siivottu sillä lailla jälkiä muuton jälkeen, että tavarat alkavat löytää paikalleen ja piha ei enää näytä lähinnä kaatopaikalta. 

11 kuutiota puuta on myös pilkottu (suurin osa oli valmiiksi pilkottua) ja pinottu puuvarastoon ja siellä käydessäni hykertelen aina. Joku hamsteri minussa nauttii, kun näkee tuollaisia "varastoja" pahan päivän varalle. Tiedänpä pystyväni kylpemään koko talven!

Remontti jatkunee seuraavaksi yläkerrassa, eli se makkari on pakko saada valmiiksi talveksi. Lisäksi vähän puuhastelin juhannuksena ja väkersin yhden terassin seitsemää (7) lautaa vajaa valmiiksi. (Tilasin siis 7 lautaa liian vähän, voi blondi....)

Lisäksi saunassa on tarkoitus leventää keskimmäistä laudetta, mutta sillä ei ole kiire. Voi odottaa syksyyn. 

Pakkaamista, muuttohaaveita ja talvi

Huh! Nyt tuntuu keulivan ja korkealle.

Meillä suunnitellaan nykyään työvuorot itse, mikä on valtavan hauskaa. Ensinnäkin, äärettömän vahva tunne siitä, että minulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa ja tunne oman elämän hallinnasta. Ei ollenkaan huono homma. Toiseksi, sitä arvostaa esimiesten tekemää hommaa pikkasen enemmän, kun joutuu itse vääntämään asioita tiettyjen rajojen sisällä ja katsomaan myös mitä kaverit toivoo ja ottamaan niitä asioita huomioon. Ihan tarpeellinen oppitunti kenelle tahansa työelämässä!

Kiitos kuitenkin ihan itse suunniteltujen vuorojen, viime viikolle osui monta vapaata putkeen. Ja hyvä on, että osui, koska tekemistä riitti.

Meille Lounais-Suomeen tuli lunta edellisviikolla ja mies ajoi koirille pihaan pienen moottoritien koko tontin ympäri. Näistä kuvista näkee, että kun 42 cm korkea koira liki katoaa hankeen, on sitä jonkin verran.   (MUOKS, korjasin senttimetrejä havainnon perusteella.... ei nää tosiaan kääpiökoiria ole.)

Älä siinä ohita oikealta.... 

Mitähäh?

Ihana ihmiseni Sanna teki mulle pyynnöstä kaulurin ja lisäksi pipon. Samaa lankaa kuin aikaisemmin saamani upea villapaita. Ei kutita eikä hiosta, mutta lämmittää ja eritoten kauluria arvostan suuresti, koska aiempi trikookankainen on vähän lörppö ja päästää satunnaisesti kylmän ilman sinne sisälle.

Lenkille lähdössä

Auringonnousu jonain arkiaamuna! 
Taivas ihan liekehtii...

Talo laitettiin sitten myyntiin. Tämä on asia, joka todella otti tuulta alleen sillä lailla reippaasti, että minä, joka en ole tavallisesti hidas ja hiljainen, olen ollut vähällä jäädä koko homman alle.

Meinaan keulii!! 

Ensinnäkin, heitin Facebookiin vähän vitsillä, että "nyt tulee myyntiin, tule ja osta pois".

Seuraavassa hetkessä naapurista tuttu rouva laittaa viestin, että hänen poikansa perheineen on etsimässä taloa juuri tältä seudulta, voisivatko tulla katsomaan.

Noh, he kävivät, kun olin neuroottisesti siivonnut ensin päivän. 

Sitten tehtiin oikein virallinen toimeksiantosopimus välittäjän kanssa. Muutama päivä on mennyt irtotavaraa pakkaillessa ja siirrellessä laatikoita varastoon.
Paikallinen kierrätyskeskus hymyilee nykyään leveästi, kun ajan pihaan. Kumma juttu. 😃

Ja huomenna tämä sama nuoripari tulee uudestaan, nyt välittäjän kanssa katsomaan..... 

Iiiik!! 

Siinä se on.

Aamuhetki kullan kallis.

Hesari, teetä ja kirkasvalo.

Kyllä, kaivoin sen takaisin.  =) 

Kämppä on tosiaan melko streriili. Ihan kaikki koriste-esineet, taulut, kuvat, yms on siirretty muuttolaatikoihin ja varastoon. Hyllyt näyttää tosi hassuilta tyhjinä. Mutta stailausta varten toivovat näin olevan. Tuo välittäjä kuulostaa todella tehokkaalta ja tykkäsin heidän asenteestaan. He käyttävät ammattikuvaajaa ottamaan kuvat ja vaatimuslista siihen liittyen oli sellainen, että tuli vakuuttunut olo, että tekevät työnsä asiallisesti.

Koska olisi kohtuullisen viihtyisää, että omallekin tyynylle löytyisi jokin viihtyisä paikka, olemme samalla jo tehneet vähän alustavaa työtä ja karsineet myytävistä kohteista pois sellaisia "ei tätä", "ei varsinkaan tätä" ja sitten kävimme eilen katsomassa yhtä potentiaalista, jonka välittäjä on itsessään oli sen verran vastenmielinen, etten haluaisi ostaa häneltä edes unelmieni taloa.  *puistatus*

Onneksi talo sinänsä oli myös auttamatta vääränlainen, siinä oli todella niukka tontti ja muutama muukin ongelma, mistä syystä se karsiutui valikoimasta samantien.
Seuraavia näyttöjä on sovittuna tulevalle viikonlopulle, joten elämme totisesti jännittäviä aikoja.
Nyt koetamme keskittyä työviikkoon sekä siihen, että loputkin ylimääräiset tavarat saisi talosta ulos.