Koronasta (olisiko viimeinen osa?)

En olisi itsekään reilu vuosi sitten uskonut, että edelleen tänä vuonna ollaan tässä tilanteessa moisen taudin suhteen. Vähättelin ja kutsuin sitä vähän tavanomaista tiukemmaksi influenssaksi. Paljonpa tiesin.

Ihmiset käyttävät tosi hienosti maskeja. Jos viime vuonna oli kummajainen mennessään kauppaan kuonokoppa päässä, tänään sitä kiinnittää huomiota niihin, joilta se puuttuu. 
Henkilökohtaisesti en niistä millään tavoin tykkää, minusta ne ahdistaa pidemmän päälle ja ilmeisesti en ole vielä löytänyt oikeaa mallia, koska jotkut ovat niin isoja, että tunkevat silmille ja toisaalta toiset tahtovat mennä suuhun puhuessa..... (Epäilemättä vika on naamassa eikä maskissa...)

Pahaa pelkään, että ainakin töissä tullaan vielä pari vuotta kulkemaan jatkuvasti maski naamalla. Toivon vaan, ettei jää pysyväksi tavaksi. Jotkut tietyt kiinalaismerkit aiheuttavat hillitöntä ihottumaa kasvoihin, toiset haisevat rotanraadolle, kun muovipakkauksen avaa....  Mutta niin vaan on meilläkin kuistilla pari pakkausta maskeja ja siitä otetaan mukaan kauppaan lähtiessä yms.

Kävin rokotuksella, kun vuoro tuli. Ikävuoro, työnantaja ei edelleenkään pysty näitä henkilökunnalle tarjoamaan, koska jossain valtiotaholla on tehty päätös, ettei terveydenhuollon henkilökuntaa tarvitse mitenkään priorisoida rokotusten suhteen. Se on mukavaa tietää olevansa tarpeellinen valtiovallankin mielestä. 

Lähipiiristä ei onneksi ole sairastunut kuin jenkkisisko perheineen. Siellä siskon mies käytti 2 kk happipulloa joutuessaan kulkemaan portaat yläkertaan, koska ei pystynyt muuten liikkumaan.  Tämä siis niin sanotun toipumisen jälkeen....  Edelleen ovat jonkin verran rajoittuneita rasittavamman liikunnan suhteen ja sairastivat siis viime kesänä!

Olen tässä vuoden varrella paitsi hoitanut koronapotilaita (tosin vain sen aikaa, että heidät on siirretty varsinaiseen koronayksikköön), nähnyt muutamien "toipuneiden" keuhkokuvia, keuhkopolilla kun töitäni olen tehnyt. Melko karua katsottavaa. En olisi uskonut minkälaista jälkeä se tosiaan jättää perusterveenkin ihmisen elimistöön ja mitä tuhoa tekee keuhkoissa, kun taudin kunnolla sairastaa. Keuhkokudoksesta tulee juustomaista, sellaista pienireikäistä Oltermannia. Näin mielellään liikkuvana ihmisenä sitä arvostaa kummasti toimivia keuhkoja....

Sanotaan, että jos tupakoitsijalle näyttää kuvan tervakeuhkoista, se ilmeisesti harvemmin motivoi tupakoinnin lopettamiseen. Noiden koronakeuhkojen näkeminen taas minusta olisi ihan terveellistä niille, jotka vähättelevät tautia edelleen ja toteavat voivansa sen tuossa ohimennen sairastaa. Toki jokainen päättää itse, mutta tekisin vastuuttomasti, jos en toisaalta kertoisi tässä mielessä omakohtaista kokemusta. Lisäksi on epäreilua ottaa riski, että sairastuu ja samalla tartuttaa muita. Kaikki kun eivät ole perusterveitä.  Tuo tauti tappaa ihan oikeasti!

Rokotuskokemus: onnistuin eksymään uuden paikkakunnan terkkarissa. Pysäköin auton juuri sille parkkikselle, joka oli osoitettu rokotukseen tulijoille, näin siinä ihmisiä ja ajattelin tyytyväisenä, että seuraan heitä ja päädyn oikeaan paikkaan. Ja kun seuraavassa hetkessä katseeni nostin, olivat kadonneet. Pufff!

No, otin jalat alleni ja päätin, että kyllä moinen ovi jostain löytyy. Kiersin ja ihmettelin, kokeilin ovia.... 
Lopulta päädyin ilmeisesti normaalin lääkärivastaanoton tiloihin, josta ystävällinen hoitaja saattoi oikeaan paikkaan. Sen oven edessä, mistä mentiin sisälle, oli pysäköity pakettiauto ja se blokkasi näkyvyyden oveen, jossa toden totta oli iso kyltti: rokotukset. 😁
Odottelin vuoroani viitisen minuuttia, nimellä kutsuttiin, Kela-kortti tarkistettiin, hiha ylös, neula käteen, laastari ja kiitos. 
Vartin istuskelu odotustilassa ja kiitokset. Ainakin täällä oli järjestetty tosi asiallisesti, että yhdestä ovesta sisään (miinus allekirjoittanut...) ja toisesta ulos. Sellainen läpijuoksu-politiikka. Toimi erinomaisesti. Paikalla oli SPR:n vapaaehtoisia jutustelemassa ihmisten kanssa. Tarjosivat vettä ja mehua iäkkäimmille ihmisille ja kysyivät tasaisin väliajoin jokaiselta onko vointi ok. 

No, pisto nyt ei kummasti tuntunut. Mutta iltapäivästä olo oli outo, vetämätön. Lisäksi hillitön päänsärky iski päälle ja totta puhuen seuraavana aamuna olo oli jokseenkin kammottava. Töihin päädyin vain näkemään sahalaitoja silmissä ja lopulta oksentamaan. Passittivat migreenicocktailin jälkeen kotiin....
Jos tämä ensimmäisestä, kieltämättä nyt jännittää melkoisesti se toinen. Kuuleman mukaan nimenomaan Pfizerista on porukka ollut tosi kipeää jälkimmäisen jälkeen. Noh.... jos tämä paskiainen saadaan maailmasta torpattua tällä, on se sen arvoista. 

Epäsosiaalista elämää

Olen aina pitänyt itseäni ekstroverttinä.
Sellainen "palikkatesti", missä laitettiin ominaisuuksia laatikkoon ja saatiin jokin nelikirjaiminen selitys itselle, olin aina se eniten suunapäänä ja sosiaalisena olentona kuvautuva tyyppi.

Ikä tekee tehtävänsä.

Nyt kun epidemia jyllää ja ihmisiä kehotetaan olemaan yksin sisätiloissa ja välttämättän kaikkia sosiaalisia kontakteja, on suorastaan hupaisaa huomata, miten ekstrovertti ihminen voi näin nauttia tästä yksinolosta ja siitä, että luvalla voi kieltäytyä kaikesta. Vähän noloakin ehkä.

Nyt, kun teen pitkää päivää töissä, nautin aivan luvattoman paljon siitä, että voin mennä kotiin, ottaa koirat ja lähteä metsään. Siellä, pelkkä tuulihousujen suhina seuranani (ja parit talitintit....) olen minä ja omat ajatukseni.
Kun kaverit kyselevät voidaanko nähdä ja kahvitella, voin luvalla sanoa olevani nyt varovainen ja välttäväni turhia kontakteja, olkoonkin, että ihmiset ovat terveinä.

Ehkä ihminen voi muuttua?
Ehkä super-ekstrovertistä voikin löytyä pieni hiljainen sisäinen-introvertti, joka nyt iloitsee ja nauttii päästessään esille?

Eikä tämä tarkoita, etten tykkäisi lähteä kavereiden kanssa kahville. Tai haluaisi nähdä.
Olen kuitenkin olosuhteiden pakosta töissä hyvinkin sosiaalinen, ihmisten kanssa tehtävä työ ehkä tekee tämän juuri sellaiseksi, että vapaa-ajalla haluaa sitten olla itsekseen?

Oikeastaan: ihan sama miksi ja miten, minusta on vaan juuri tällä hetkellä aivan ihanaa ja suloista, että saa välillä olla luvalla epäsosiaalinen!!

Kilahtaisinko koronasta?

Myönnän heti alkuun, että pelleilen vakavalla asialla. JA tiedostan toki miten vakavasta asiasta on kyse. Silti tämä jäätävä klikkiotsikointi ja aiheen vouhkaaminen kaikissa tiedotusvälineissä (poislukien TV, jota en ole katsonut) on mennyt ihan naurettavaksi.

Jos haluaa ihan aitoa tietoa, lienee helpointa seurata THL:n nettisivuja, vaikka heidänkin pääjohtajansa Markku Tervahauta kävi sitten julkisesti mokaamassa urakalla suorassa uutislähetyksessä.
(Jos joku ei nähnyt tai jaksa klikata: käytti samaa nenäliinaa, pyyhki otsaansa hiestä ja niisti useita kertoja, ja lääppi samaa mikrofonia sitten käsillä, joita ei oltu pesty tämän jälkeen, kuin muut puhujat.... toisin sanoen teki klassisen "älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon" munauksen!)

Aidoimpia kuulumisia varmasti kuitenkin kuulee tuolta. Edes valtakunnalliset lehdet eivät minusta uutisoi neutraalisti. Hesari löi vyön alle alkamalla vääristellä Millariikka Rytkösen (Tehyn pj) sanoja, koska valitettavasti työehtosopimusneuvottelut hoitoalan työntekijöillä ovat parhaillaan käynnissä, oli koronaa eli ei. Se, että koetetaan torpata neuvottelijat kommentoimalla asiattomia lehdessä menee vaan yli ymmärryksen.

Mitä sitten tulee tuohon olutmerkkiin. No, minä en ole ikinä ymmärtänyt oluesta enempää kuin koira polkupyörästä, joten lienen jäävi arvostelemaan. Meillä mies tykkää hyvinkin tummista oluista ja minä olen niitä maistanut sen verran, että voin itsekin sanoa niiden maistuvan parhaalle, mitä olueen tulee.
Maistoin kuitenkin myös Coronaa ja totesin, että jos ravihevosten virtsanäytteitä tarvitsee pullottaa, ehkä sillekin on tarpeensa.....  (Ja hei, ei poroja nokkaan, mielipideasioita!)

Peli-illan maistiainen

Tauti on nyt alkuvaiheessa. Kulkutautihan se jo on.
Torstaina 12.3. olin pitkässä päivässä töissä ja silloin oli uutisoitu 50 sairastunutta. Totesin töissä, että ensi tiistaihin (17.3.) mennessä veikkaan sairastuneita olevan tuhatkunta ja loppuviikkoon mennessä toista tuhatta.... Toivottavasti olen väärässä!

Kaikki tapahtumat on peruttu. Isojen ihmisjoukkojen kokoontumisia torpataan ja esim. Kennelliitto päätti yksiselitteisesti, että kaikki kokeet, näyttelyt ja tapahtumat on peruttu 31.5. saakka.
Varmasti hyvä niin.

Toisaalta tuohon liittoon puuttuakseni, he katsovat tilanteen olevan ns. force majeur ja näin ollen eivät aio palauttaa euroakaan yhdellekään näyttelyasettajalle tai muulle jo maksaneelle ja ilmoittautuneelle.
Nättiä toki. Esim. Lahteen suunniteltu iso näyttely nettosi heille rapiat 800 000 eur ja siinä on vain yksi keväälle suunnitellusta useasta kymmenestä näyttelystä...... (Kulujahan heille ei tule ainakaan täysimääräisenä. Tuomareita ei tarvitse nyt maksaa eikä paikkavuokriakaan tule....)

Arvatkaa miksi olisin valmis irtisanoutumaan kaikesta Kennelliiton toiminnasta välittömästi, jos toimitsijakortin vuoksi jäsenyys ei olisi pakollinen? 😡

Noh. Rahasta puhuminen tällaisessa yhteydessä antaa aina hassun kuvan ihmisestä. Koettakaa kestää.
Olen ollut vaan hyvin pitkään hyvin suivaantunut ylipäänsä Kennelliiton tapaan toimia eikä tämä nyt ainakaan millään tavoin suivaantuneisuutta vähennä. Lisäksi he yksiselitteisesti peruvat KAIKKI, kun valtionjohto suosittaa ISOJEN tapahtumien perumista. Minä siis mietin esim. sellaisia koirakokeita, jossa on 6-10 henkeä. ja ollaan metsässä. Missä jo koirista johtuen pidetään etäisyyttä.

Vaan tuleehan niitä kesiä. Nyt voi treenata!

Kevennys: Tämä oli aikanaan hauska peli.

Olisi varmasti vieläkin.

Tosin samaa sarjaa kuin biljardi, jossa olin luuseri. =) 

Sairaalassa toki vähän nyt jännittää.
Jos/kun tauti leviää niin, että päiväkoteja/kouluja aletaan sulkea, se tulee näkymään meillä heti siinä, että ihan pieniä lapsia ei voi jättää yksin päiväksi. Luulen, että tänä keväänä ei ylityötunteja lasketa...
Toivon myös sitä, että sairaalan johto ottaisi viimeistään nyt järjen käteensä ja sulkisi ovet. Sairaalahan on julkinen paikka. Kuka tahansa voi kävellä ovesta sisälle ja periaatteessa viettää siellä päivän.

Kun ihminen päätyy sairaalahoitoon, ollaan jo heikoissa kantimissa. Näin ollen kysyn vaan kumpi lienee vaarallisempaa sille mammalle/papalle: että hän on viikon pari yksin ja toipuu rauhassa, vai että joku saa vapaasti tulla kadulta ja mahdollisesti tuoda tarttuvan taudin osastolle? Eli suomeksi: onko ihan pakko saada vierailla?
Ei tässä ole kuin joku vuosi kun meillä oli influenssa-epidemia ja silloinkin ihmisille piti ihan suoraan sanoa, että "tuota 2kk ikäista vauvaa EI VOI viedä katsomaan sitä mummoa, jolla on se influenssa A". Koska luvalla sanottuna, ihmiset ei ole tyhmiä, mutta ovat jotenkin niin kaikkivoipaisia ja ajattelevat, että "ei se minua koske". No kerron uutisen: koskee se!


Teimme perinteistä viikkosiivousta viikonloppuna, kun pitkästä aikaa oli sellainen ilma, että petivaatteet sai ulos tuulettumaan. Samalla kiikutin ulos matot ja innostuin paukuttamaan sohvan irtotyynyjäkin terassilla. Huvitti, kun kaksi erillistä autoa hidasti ja jäi tuijottamaan....  huhuista huolimatta meillä ei korona-siivottu.