Kampaaja, ihmisen paras ystävä vai vihollinen?

Jäin miettimään otsikon kirjoitettuani miksen ole koskaan kehdannut ottaa itsestäni kuvaa kampaajan tuolissa? Tosi moni tuttu on julkaissut milloin missäkin näitä kuvia, joissa istutaan keeppi niskassa peilin edessä ja otetaan selfieitä. Mulla ei ole yhtään. 😐

Kotona sitten kehtasin kuvailla, koska Satu oli aloittanut ja kopioin idean.

Tosin en muistaakseni ole juurikaan käynyt kampaajalla niin, että kampaaja olisi jättänyt minut "rauhaan" istumaan siihen peilin eteen. Ja kun toinen on kädet hiuksissa, ei siinä nyt ehkä ala kaivamaan kännykkää taskusta, että odotas hetki....

Se, miksi kampaaja "ei jätä rauhaan" johtuu todennäköisesti siitä, että minulle ei ole laitettu värejä, raitoja, kiharoita tms, minkä vuoksi pitäisi jättää istumaan jonkin vaikuttamisen ajaksi.
Ei, minä kuljen ihan luonnon blondina/maantienvärisenä/ajoittain enemmän ja vähemmän kellertävänä. Aikanaan Jenkkilässä asuessa laitoin päähän hennaa. Koska omaan runsaasti punapigmenttiä, päädyin porkkanaksi. Se oli itse asiassa melko pirteä. (Ihanan kasaria....)
Sittemmin joku kampaaja on värjännyt joskus punaista, mutta tuosta pigmentistä johtuen harvoin lopputulos on ollut onnistunut. Se on yleensä porkkana tai mansikka, harvoin mitään muuta, kuten kaunis kastanja tms. mikä on ollut tavoitteena.

(Jäin tähän kohtaan miettimään, pitäisikö sellaista hennaa piruuttain kokeilla uudestaan.... sehän hiipuu pesuissa sitten......  Sanokaa nyt joku äkkiä suurilla kirjaimilla EII!!! 😂)


Muina Muumeina.
Tai siis Pikku-Myynä.
Koska ongelmallinen otsahiusten pituus.

Kun antaa ensin kampaajan pätkäistä hiukset kohtuullisen lyhyiksi. Aloittaa sitten niin sanotusti kasvattamaan niitä samantien takaisin, yrittämättä edes pitää tätä lyhyttä kampausta.... 
Kyllä, ymmärrän hyvin, jos kampaajat joskus meinaavat menettää hermonsa asiakkaiden kanssa. Minulle riittää ihan itseni. Menetän hermot jo katsomalla peiliin.


Myy näyttää kohtuullisen OK:lta vähän kauempaa.
Tosin onhan se aika hirveä aikuisella.
Mainitsemattakaan päänsärystä, mikä seuraa kun 
ponnari on tiukalla, kirjaimellisesti, päivän....

Olen oikeastaan aikuisikäni pitänyt koko ajan polkkatukkaa. Muutamia poikkeuksia, eli näitä "kokeillaanpa, jos leikataan kaikki pois (lyhyeksi) ja sitten varaan aina seuraavan leikkausajan kun tulen...."
Joopa joo. Eipä ole tainnut toteutua vielä koskaan. Tarvitsisin kampaajan, jolla olisi sellainen hammaslääkärin mentaliteetti, että lähettäisi kutsun.

2015 kesällä hiukset oli tosi lyhyet. Tykkäsin niistä. Älyttömän helpot: pese ja lähde. Jos huvittaa (ja minua kyllä yleensä huvitti), tippa geeliä otsikseen ja kampaus taakse/takavasempaan (koska pieni pyörylä otsalla ja hiukset luontuu kuitenkin vähän sivuun.)
Mutta. Ja tämä on mun elämässä jostain syystä tosi iso asia: en ehdi kampaajalle joka kuukausi ja inhoan sitä, kun hiukset kasvaa pois mallista ja alkaa näyttää pehkolta. Ja lyhyet hiukset/kampaukset vaatii kyllä sen hyvän leikkauksen säännöllisesti pysyäkseen kivana. Ja pehko tai ei, en vaan saa aikaiseksi varata sitä, vaikka peilikuva ärsyttää. 

Valuvika, asennevika. Vika on kuitenkin minussa. Joten paras pitää vaan tukka sen mittaisena, että voi ihmisten ilmoilla liikkua.



Kaivoin pari vanhaa kuvaa. Nämä on tuolta kesältä 2015.
Vielä seuraavana talvena ne oli vasta kasvuvaiheessa, mutta korvien päältä lyhyet.
Huoh!! Edelleen tykkään.

Työssä toisaalta hiukset olisi hyvä olla joko-tai. Eli joko niin pitkät, että ne saa fiksusti ponnarille tai muuten kiinni, tai niin lyhyet, ettei tarvitse miettiä tippuuko joku hiustupsu just silmille kun kanyloit tai teet jotain muuta, missä hygienia on oleellista. (En tarkoita nyt irtohiuksia vaan lähinnä näkökenttään tulevaa näköestettä tupsun/karvojen muodossa....)

Parhaillaan olen vaiheessa: kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Eli koska annoin pätkäistä, niitä taas kasvatellaan ja nyt otsiksen saa sitten Pikku-Myylle.  Yksi vaihtoehto olisi kulkea vuoden verran esim. huivi päässä 24/7 ja selvittää sitten, mitä on matkan varrella tapahtunut. (Osa-aika muslimiksi? Jokohan tästä joku vetää porot nokkaan? Kulttuurista omimista.... )


Kostean lenkin jälkeen.


Saunanraikas.

Juuri tällä hetkellä hiukset on ehkä rasittavimman mittaiset. Niitä ei saa kiinni (poislukien se tötterö keskellä päätä) ja toisaalta kumartuessa korvien takaa latvat heilahtaa kasvoille. Erityisesti otsamoppi on hyvin kiusallinen, kun tuulee. Ja täällähän tulee. Lenkille on mentävä joko lippis tai tötterö päässä tai menee hermo. Koska tyypillisesti aina tuulee tietenkin takaa. 😅

Muuton jälkeen etsin itselleni uuden kampaajan. Ystävän suosituksesta kävin silloin keväällä tällä uudella tyypillä. Oli muuten hyvä tyyppi!! Tuntui heti olevan samalla aaltopituudella ja kerroin olevani maailman huonoin kampaajan asiakas, koska muistan käydä ehkä kolmesti vuodessa. Häntä nauratti. Ei luvannut muuten laittaa sitä "hammaslääkärikutsua" silti tulemaan. 

Silloin muuton yhteydessä olin antanut (edellisen kampaajan) leikata hiukset tosi vahvasti kerroksittain, ja itse asiassa aluksi ne oli kasvuvaiheessa kohtuullisen huvittavat. Latvat ylettyi hyvinkin jo liki hartioita, mutta päässä oli silti tavallaan päällimmäisenä tuo vähän nykyistä lyhyempi polkka-potta. Kerroksellisuudesta johtuen latvat oli tosi kevyttä haituvaa ja tuppasivat kihartumaan. Asia, jota  en ole omissa haivenissani havainnut ikinä!! Kihartuminen osoittautui villiksi: ne taipuivat molemmilta puolilta samaan suuntaan, vaikka satunnaisesti föönasin ne tarkoituksella, muotovaahtoa käyttäen (!!), mutta lopulta malli oli aina sellainen oikealta sisään, vasemmalta ulos.... (ei kuvia, pahoittelut, niille olisi voinut nauraa!) eli toinen puoli taipui kuten nytkin, mutta toinen 50-luvun tyyliin ulospäin....


Olen joskus etsinyt jostain nettikuvista mielestäni kivoja kampauksia ja marssinut kuvien kanssa kampaajalle. Sen nyt arvaa miten se päättyy. 
Eihän niistä koskaan tule samanlaisia, vaikka kampaaja olisi kuinka pätevä ja taitava. Kun pää, naama ja hiukset ovat vaan erilaiset. 
Onneksi minulla on ollut yleensä kampaaja, jolla on ollut kanttia sanoa suoraan, että "tuo ei taida olla sulle hyvä malli, koska et kuitenkaan laita niitä joka aamu erikseen ja malli vaatii sen". Joten niistäkin malleista on päädytty jonkinlaiseen kompromissiin.

Kommentit

  1. Olipas kiva ja hauska postaus! Lyhyt tukka sopii sulle kyllä tosi hyvin. :-)

    Tunnistan niin hyvin tuon tuuliongelman! Inhoan sitä, jos hiukset tulevat yhtään silmille, ja miten se tuuli osaakin tulla aina just siitä suunnasta, että on takuulla koko kuontalo silmillä. Ratkaisu on joko tukka kiinni tai lippis päähän. Nyt olen keksinyt sellaisen version, että kerään vain päälimmäiset hiukset taakse kiinni, jolloin hiuksia jää myös vapaaksi roikkumaan, eikä silmille tule mitään. Mutta tukka näyttää tosi ohuelta näin (ainakin mun) ja vaatii tietysti riittävän pitkät hiukset, jotta ne saa kiinni.

    Hyvää juhannusta! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kierrätyksestä

Anonyymien mielensäpahoittajien kiukkua ja vihaa kommenteissa

Pientä remonttia ja sisustamista