Kampaaja, ihmisen paras ystävä vai vihollinen?

Jäin miettimään otsikon kirjoitettuani miksen ole koskaan kehdannut ottaa itsestäni kuvaa kampaajan tuolissa? Tosi moni tuttu on julkaissut milloin missäkin näitä kuvia, joissa istutaan keeppi niskassa peilin edessä ja otetaan selfieitä. Mulla ei ole yhtään. 😐

Kotona sitten kehtasin kuvailla, koska Satu oli aloittanut ja kopioin idean.

Tosin en muistaakseni ole juurikaan käynyt kampaajalla niin, että kampaaja olisi jättänyt minut "rauhaan" istumaan siihen peilin eteen. Ja kun toinen on kädet hiuksissa, ei siinä nyt ehkä ala kaivamaan kännykkää taskusta, että odotas hetki....

Se, miksi kampaaja "ei jätä rauhaan" johtuu todennäköisesti siitä, että minulle ei ole laitettu värejä, raitoja, kiharoita tms, minkä vuoksi pitäisi jättää istumaan jonkin vaikuttamisen ajaksi.
Ei, minä kuljen ihan luonnon blondina/maantienvärisenä/ajoittain enemmän ja vähemmän kellertävänä. Aikanaan Jenkkilässä asuessa laitoin päähän hennaa. Koska omaan runsaasti punapigmenttiä, päädyin porkkanaksi. Se oli itse asiassa melko pirteä. (Ihanan kasaria....)
Sittemmin joku kampaaja on värjännyt joskus punaista, mutta tuosta pigmentistä johtuen harvoin lopputulos on ollut onnistunut. Se on yleensä porkkana tai mansikka, harvoin mitään muuta, kuten kaunis kastanja tms. mikä on ollut tavoitteena.

(Jäin tähän kohtaan miettimään, pitäisikö sellaista hennaa piruuttain kokeilla uudestaan.... sehän hiipuu pesuissa sitten......  Sanokaa nyt joku äkkiä suurilla kirjaimilla EII!!! 😂)

Muina Muumeina.

Tai siis Pikku-Myynä.

Koska ongelmallinen otsahiusten pituus.

Kun antaa ensin kampaajan pätkäistä hiukset kohtuullisen lyhyiksi. Aloittaa sitten niin sanotusti kasvattamaan niitä samantien takaisin, yrittämättä edes pitää tätä lyhyttä kampausta.... 
Kyllä, ymmärrän hyvin, jos kampaajat joskus meinaavat menettää hermonsa asiakkaiden kanssa. Minulle riittää ihan itseni. Menetän hermot jo katsomalla peiliin.

Myy näyttää kohtuullisen OK:lta vähän kauempaa.
Tosin onhan se aika hirveä aikuisella.

Mainitsemattakaan päänsärystä, mikä seuraa kun 

ponnari on tiukalla, kirjaimellisesti, päivän....

Olen oikeastaan aikuisikäni pitänyt koko ajan polkkatukkaa. Muutamia poikkeuksia, eli näitä "kokeillaanpa, jos leikataan kaikki pois (lyhyeksi) ja sitten varaan aina seuraavan leikkausajan kun tulen...."

Joopa joo. Eipä ole tainnut toteutua vielä koskaan. Tarvitsisin kampaajan, jolla olisi sellainen hammaslääkärin mentaliteetti, että lähettäisi kutsun.

2015 kesällä hiukset oli tosi lyhyet. Tykkäsin niistä. Älyttömän helpot: pese ja lähde. Jos huvittaa (ja minua kyllä yleensä huvitti), tippa geeliä otsikseen ja kampaus taakse/takavasempaan (koska pieni pyörylä otsalla ja hiukset luontuu kuitenkin vähän sivuun.)

Mutta. Ja tämä on mun elämässä jostain syystä tosi iso asia: en ehdi kampaajalle joka kuukausi ja inhoan sitä, kun hiukset kasvaa pois mallista ja alkaa näyttää pehkolta. Ja lyhyet hiukset/kampaukset vaatii kyllä sen hyvän leikkauksen säännöllisesti pysyäkseen kivana. Ja pehko tai ei, en vaan saa aikaiseksi varata sitä, vaikka peilikuva ärsyttää. 

Valuvika, asennevika. Vika on kuitenkin minussa. Joten paras pitää vaan tukka sen mittaisena, että voi ihmisten ilmoilla liikkua.

Kaivoin pari vanhaa kuvaa. Nämä on tuolta kesältä 2015.

Vielä seuraavana talvena ne oli vasta kasvuvaiheessa, mutta korvien päältä lyhyet.

Huoh!! Edelleen tykkään.

Työssä toisaalta hiukset olisi hyvä olla joko-tai. Eli joko niin pitkät, että ne saa fiksusti ponnarille tai muuten kiinni, tai niin lyhyet, ettei tarvitse miettiä tippuuko joku hiustupsu just silmille kun kanyloit tai teet jotain muuta, missä hygienia on oleellista. (En tarkoita nyt irtohiuksia vaan lähinnä näkökenttään tulevaa näköestettä tupsun/karvojen muodossa....)

Parhaillaan olen vaiheessa: kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Eli koska annoin pätkäistä, niitä taas kasvatellaan ja nyt otsiksen saa sitten Pikku-Myylle.  Yksi vaihtoehto olisi kulkea vuoden verran esim. huivi päässä 24/7 ja selvittää sitten, mitä on matkan varrella tapahtunut. (Osa-aika muslimiksi? Jokohan tästä joku vetää porot nokkaan? Kulttuurista omimista.... )

Kostean lenkin jälkeen.

Saunanraikas.

Juuri tällä hetkellä hiukset on ehkä rasittavimman mittaiset. Niitä ei saa kiinni (poislukien se tötterö keskellä päätä) ja toisaalta kumartuessa korvien takaa latvat heilahtaa kasvoille. Erityisesti otsamoppi on hyvin kiusallinen, kun tuulee. Ja täällähän tulee. Lenkille on mentävä joko lippis tai tötterö päässä tai menee hermo. Koska tyypillisesti aina tuulee tietenkin takaa. 😅

Muuton jälkeen etsin itselleni uuden kampaajan. Ystävän suosituksesta kävin silloin keväällä tällä uudella tyypillä. Oli muuten hyvä tyyppi!! Tuntui heti olevan samalla aaltopituudella ja kerroin olevani maailman huonoin kampaajan asiakas, koska muistan käydä ehkä kolmesti vuodessa. Häntä nauratti. Ei luvannut muuten laittaa sitä "hammaslääkärikutsua" silti tulemaan. 

Silloin muuton yhteydessä olin antanut (edellisen kampaajan) leikata hiukset tosi vahvasti kerroksittain, ja itse asiassa aluksi ne oli kasvuvaiheessa kohtuullisen huvittavat. Latvat ylettyi hyvinkin jo liki hartioita, mutta päässä oli silti tavallaan päällimmäisenä tuo vähän nykyistä lyhyempi polkka-potta. Kerroksellisuudesta johtuen latvat oli tosi kevyttä haituvaa ja tuppasivat kihartumaan. Asia, jota  en ole omissa haivenissani havainnut ikinä!! Kihartuminen osoittautui villiksi: ne taipuivat molemmilta puolilta samaan suuntaan, vaikka satunnaisesti föönasin ne tarkoituksella, muotovaahtoa käyttäen (!!), mutta lopulta malli oli aina sellainen oikealta sisään, vasemmalta ulos.... (ei kuvia, pahoittelut, niille olisi voinut nauraa!) eli toinen puoli taipui kuten nytkin, mutta toinen 50-luvun tyyliin ulospäin....

Olen joskus etsinyt jostain nettikuvista mielestäni kivoja kampauksia ja marssinut kuvien kanssa kampaajalle. Sen nyt arvaa miten se päättyy. 
Eihän niistä koskaan tule samanlaisia, vaikka kampaaja olisi kuinka pätevä ja taitava. Kun pää, naama ja hiukset ovat vaan erilaiset. 
Onneksi minulla on ollut yleensä kampaaja, jolla on ollut kanttia sanoa suoraan, että "tuo ei taida olla sulle hyvä malli, koska et kuitenkaan laita niitä joka aamu erikseen ja malli vaatii sen". Joten niistäkin malleista on päädytty jonkinlaiseen kompromissiin.

Syksyn alku, arjen paluu

En olisi kuuna päivänä uskonut sanovani ääneen, että "olen tainnut lainata liikaa kerralla kirjastosta".....
Näin kuitenkin pääsi käymään. Jotenkin kesäloman jälkeen arkeen paluu on ollut hirmu hektinen ja kiireinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että kiire on mielentila. Yhtä kaikki, olen joutunut eräänkin kirjan laina-ajan uusimaan!!

Työmatkojen maisemat on joka aamu samat, mutta

silti aika ajoin tosi erinäköiset.

Mielettömiä sumuaamuja on ollut....

Vaikka en tee mitenkään enempää töitä kuin tähänkään asti, ehkä nuo yhden päivän vapaat on olleet riittämättömät, koska tuntuu, että jokaiselle vapaapäivälle on kertynyt hirveän paljon kaikkea tekemistä.

Ehdimme sentään kertaalleen Teijon kansallispuistoon kävelemään Matildajärven ympäri miehen työpäivän jälkeen, kun olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Vielä illat ei pimene niin nopeasti, että olisi otsalamppua tarvinnut.

Säilöntäkausi on kuumimmillaan. Kirjaimellisesti.

Meillä siis kuivataan tänä vuonna ennätysmäärä kaikkea, ja koska ilma on muutenkin ollut kuuman kostean nihkeä, tuo kuivurin hurina keittiössä ei ainakaan ole millään tavoin viilentänyt kämppää.

Olemme joutuneet nukkumaan ikkunat auki ja aamulla heräämään siihen, että lattia on tosi epämiellyttävän kylmä....

Sisäinen hamsterini minussa hykertelee!!

Vielä on puolukat täysin aloittamatta, ja

juuresrouhetta teen kaiken aikaa.

Isän avokin poika, eli oma lainattu pikkuveljeni, poikkesi Saksasta pikimmiten, ja sattui olemaan juuri elokuun lopun viikonloppu, jolloin vietetään Venetsialaisia/Muinaistulien yötä. 

En ole tästä perinteestä kuullut kuin ehkä vajaa 10 vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja olemme olleet yleensä jossain muualla eikä sikäli tätä mitenkään vietetty. Nyt kuitenkin kiinnosti, koska olisi kiva tehdä porukalla jotain.

Googlaaminen kertoi, että se on aika iso tapahtuma täällä monessakin paikassa, meren äärellä kun ollaan. Suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Teijoon ja siellä oli menoa kyllä tosi kivasti.

Rannassa oli elävää musiikkia, roihuja ja muita tulia, ihmisiä aivan mielettömät määrät. Suuri osa oli selvästi valinnut illan yhteistä ruokailua varten ja kaikki ravintolapöydät oli ääriään myöten täynnä. Porukka oli tosi iloisella tuulella ja kun bändi aloitti, jengi lauloi mukana ja tanssi. 

Huisin kiva fiilis!!

Klo 22 ammuttiin ensimmäiset ilotulitteet, mikä oli minusta sillä lailla kiva, että nuorempi väki saattoi sitten lähteä nukkumaan (ja niin mekin, aamulla kun oli herätys....) ja samalla sytytettiin kokko. Täällä kun ei juhannuksena saatu polttaa metsäpalovaaran takia kokkoa, sitä oli nyt kiva katsoa.

Kiva tapahtuma, saatan pohtia ensi vuodelle itsekin jotain vapaatoivetta siihen, ja ehkä varata pöydän pientä iltapurtavaa ajatellen ja istua jollain porukalla.....

Otin opikseni ennen kuin vahinko sattui. Laputin.

Omenarouhe näyttää aivan identtiseltä.

Näettekö, miten laitan lanttu-porkkanaa aamurahkaan joskus

tammikuussa puoliunisena?  Niin minäkin..... 

Yhden vapaapäivän käytin osittain siihen, että tukka lähti.

Olen siis kaiken kaikkiaan todella huono kampaajan asiakas, muistan käydä ehkä kerran pari vuodessa, ja kun tässä on ollut tuo vaihe, että sen sai ponnarille, mitäpä sitä enempää ihmettelemään.

Alkoi kuitenkin kyllästyttää, ja otettiin kerralla 15-20cm pois. 

Kevyt ja kiva. Ainakin siihen asti, että haluan sen taas kiinni ja alkaa ns. kasvatusvaihe....

Ennen ja jälkeen.

Pikkuisen joulua

Marraskuun alku. Sesonki pikkujoulu-seasonille.
Minä en ole mikään kova bilettäjä. Edellisistä pikkujouluista taitaa olla jo useampi vuosi.... riittääköhän neljä?

Meidän osasto nyt kuitenkin ON tämän vuoden alusta virallisesti Tyksin medisiinisen toimialueen osa, ja kun kutsu sinne tupsahti, meitä ilmoittautui aika iso porukka mukaan pirskeisiin. Pitäähän maalaiskylä tuoda kartalle!

Aamulla ylös, teetä ja koirien kanssa metsään. Kunnon lenkki alle, kotona suihkuun, kahvi ja kosmetologille. Juu, olin varannut tarkoituksella kulmien ja ripsien kestovärin tälle päivälle.

Meikin kuitenkin päätin tehdä ihan itse. Kuten kuvasta näkyy, koska en edelleenkään meikkaa mitenkään rajusti, eipä tuosta juuri kuvaa saa, että mitään ripsiväriä kummempaa olisi.

Samoin varasin kampaajan ja latvoista nipsaistiin sentti pois. Siinä ohimennen mainitsin kampaajalle, että hipat on edessä niin hän ei tyytynyt pelkästään föönaamaan, vaan kampasi.

Ai jai!! Olen edelleen niin otettu tuosta tukasta! Onhan se niin, että luottokampaaja on kyllä kuin paras ystävä: silloin paikalla kun tarvitaan eniten!! Kiitos Taru!!!

Pikkumustaa ja pikkukenkää. Vaihdoin kyllä tummat sukkahousut kuitenkin myöhemmin.

Mekko on itse asiassa lapsen jenkkituonti, hän käytti sitä niissä Prom-tansseissaan. Ihanan laskeutuva trikookangas, äärettömän miellyttävä päällä.

Pikku etkot työkaverin luona. Syötiin salaatit ja otettiin skumppaa ennen bussin kyytiin menoa.

Ihanat naiset bileissä!!

En hirveästi kuvia räpsinyt. Minusta meni hyvinkin mauttomuuden puolelle, kun osa porukkaa ei muuta tehnytkään kuin heilui tanssilattialla kameran kanssa ja koko ajan poseerasi sinne ja tänne.

Meitä lähti sinne joku kolmisenkymmentä. (Osaston koko n. 75 henkilöä.)

Kiva olla työkavereiden kanssa vähän vapaalla.

Ruoka oli hyvää. Juomat oli vapaasti. 

Bändi oli outo. (Soitti siis minusta jotain muuta kuin tanssittavaa musiikkia suuren osan, mutta kyllä se tahti siitä parani niin, että lopun Bon Jovi -veto It's my life sai vanhan tädinkin jo hyppimään!!)

Mutta kyllä vaan aamu ainoa ongelma oli: kipeät päkiät!! Sen verran jorattiin! 

Pakko ottaa pyjamassa peili-selfie yöllä 02:15 kun on menossa nukkumaan. Toi tukka ♥

(Siinä on ranskalainen letti oikealta ohimolta taakse. Kaikki oli kiharrettu ja sitten pinneillä letin häntä kiinni ja niistä kiharoista sellanen pömpylä tuohon korvan taakse!)

En sitten purkanut kaikkia 30 pinniä päästäni yöllä vaan nukuin kampauksen kanssa.

Ei parhaita ideoitani: niska oli aamulla jumissa kun ei voinut kylkeä kääntää eikä edes kääntyä selälleen. Unta sentään sain joku 5-6 tuntia.

Ainoa miinuspuoli koko bileistä oli, että meille alunperin ilmoitettiin niiden kestävän klo 01:00 saakka ja niinpä meidän bussi pyydettiin paikalle silloin. Muuten kiva, mutta paikka pistettiin kiinni 23:30 ja meidät siirrettiin pihalle...... 

Noissa vaatteissa meinasi tulla kyllä vähän enemmänkin vilu ja oli tympeää seistä kadulla.

Nyt vaan toivon, että kylmän tunne, joka on edelleen päällä, väistyy eikä aiheuta jälkiseurauksia!! Ei olisi aikaa sairastella, joten juon kuumaa ja lepään ja otan illalla vähän enemmän D-vitaa enkä anna itseni unohtaa sinkkiä tällä viikolla.

Hyvällä mielellä huomenna työmaalle ja tästä taas jatkoon!!