Uuden pihan muodot

Keväällä kun pakkasin, selvittelin myös somen ihmeellisestä maailmasta, että ilmeisesti uudella paikkakunnalla ei olisi lehtokotiloita. Näin ollen päätin, etten edes harkitse tiettyjen pihakasvien siirtämistä muuton yhteydessä, koska kotilo-ongelmaa ei vaan kannata tuoda tullessaan.

No, aika on todistanut muuta. Ihan samoin niitä täällä jaloissa pyörii ja kadulla murskaantuu kuin entisessäkin paikassa.

Kaksi asiaa siirsin. Syksyllä ihmettelin hevoskastanjan pähkinää/kastanjaa, ja istutin sen purkkiin. Olin jo itse asiassa vähän unohtanut koko tyypin, kun keväällä mies kävi leikkaamassa vanhan pihan nurmikon ja kertoi kasvulavasta nousevan aikamoisen taimen. Wuhuu!! Se oli itänyt. 

Hevoskastanja. 

Oman vanhan kastanjan "pentu".

Minähän istutin myös kultasateen siemeniä syksyllä, ja kun taimi oli kasvanut syyskuuhun mennessä jo aika hyvin, pelkäsin sen kuolevan sisätiloissa talven aikana ja kuoppasin yhteen kasvulaatikkoon. (Tämäkin näkyy tuossa viime syksyn kirjoituksessa...)
Kun viimeksi kävin vanhalla pihalla kesäkuun alussa, se oli reippaasti siellä tehnyt uudet lehdet ja näytti olevan hyvässä kasvussa. Saa nähdä hoksaako uusi omistaja sen jättää vai riipiikö irti rikkaruohona. 

Keväällä kävin kuitenkin itse irrottelemassa isosta kultasateesta muutamia siemenpalkoja, jotka olivat talven yli roikkuneet pakkasessa. Istutin monta siementä ja ilokseni pari niistä iti. Nekin siirsin tullessani, koska näiden mukana ei tulisi mitään vieraslajeja.... 

Kultasateita kaksi.

Olin tuon alkuperäisen kultasateen aikanaan tilannut jostain siemenkaupasta ja siemenestä kasvattanut. Siksi tuntui erityisen kivalta tietää, että sen suku jatkuu nyt uudella pihalla meidän ilona. Minusta tuo on tosi kaunis puu, erityisesti kukkiessaan. Se, miten iso houkutin ja herkku se on paikallisille bambeille ja pupuille, on sitten täysin toinen juttu.... 

Uuden kodin pihahan on yhtä "peltoa", siis suoraa nurmikkoa, jossa kasvaa pelkästään yksi 10 metrin pätkä sireeniaitaa. Näin ollen pääsen aloittamaan alusta. 
Haaveita on kaikenlaisia, ja saatoin ihan liikaa innostua keväällä kaikenlaisista kasveista.....  Seuraava juttu onkin nyt lähteä mittailemaan pihalle ihan oikeasti järkevää ja sopivaa paikkaa kukkapenkeille. Haluan niin mielelläni ikivihreitä eli havuja ja niiden oheen sitten hortensiaa ja pionia vähän väriksi. Lisäksi ehkä (epäilemättä) jotain perusperennaa, joka saa talveksi kadota näkyvistä ja keväällä taas ilahduttaa kasvullaan.

Havittelen värikästä pihaa. Haluaisin kaikki penkit jollain tavoin koholle ja olenkin pohtinut pitäisikö niille muurata "allas" kivistä vai tyytyäkö käyttämään jotain reunusnauhaa tukemaan multaa. Nopeasti se asettuu ja siihen voi reunaan laittaa vaikka luonnonkiviä tukemaan, mutta lähinnä se, että reunan leikkaaminen ruohonleikkurilla tulisi olla nopeaa ja helppoa, ettei reunassa kasva metrinen heinä äkkiä... 

Tällaiset, kuvankaltaiset puusta tehdyt altaat muistuttavat minusta jotenkin liikaa kasvulaatikoita. En oikein lämpene niille kukkapenkkeinä, vaikka varmasti muuten toimisivatkin. Tässäkin esimerkissä on kivasti nuo laatat reunan alla, jolloin ruoho ei ehkä kasva heti kiinni reunaan.... 

Mutta kun siihen istuttaa jotain tänä kesänä, menee useita vuosia, ennen kuin kasvit kasvavat reunan yli roikkumaan ja peittävät laatikon näkyvistä. Siksi laatikko itsessään saisi olla nätti.... 

Huoh, olenko vaikea?? Olen!

Kuva netistä

Luonnollisesti iso autio piha huutaa puoleensa myös uutta terassia, mikä on suunnitelmissa vasta ensi vuonna. Siihen pyritään ainakin upottamaan pieni matala uima-allas (30 cm syvä) koirille ja tulevalle lapsenlapselle. Lisäksi hiekkalaatikko olisi myös mahdollista upottaa vaikka toiseen reunaan. Heittipä joku idean Muumitalostakin leikkimökkinä... mutta jos nyt aloitettaisiin vähän pienemmällä.

Ja kuten Marketan kanssa pikkasen ehdin vitsailla, tokihan se on mahdollista, että meidänkin pihaa jonkun vuoden päästä koristaa trampoliini yms, koska lapsenlapsi....

(Sivumennen: Jenkkisiskollani oli valtava (6 m) tramppa takapihalla ja se oli nokkelasti tehty niin, että oli upotettu maahan. Siis runkoa varten oli kaivettu "allas" ja itse trampoliini oli siis maan tasalla. Ruoholta astuttiin suoraan kumimatolle. Melko turvallista sikäli, ettei sieltä kukaan putoa korkealta, vaikka menisi matosta yli. 
Toki tuollainen järjettömän kokoinen vaatisi kaivinkoneen kaivamaan sitä koloa, mutta idea oli kiva.)

Suuruudenhulluus minussa toki lähti jo toviksi kuvittelemaan isoa, ihan oikeaa uima-allasta, niitä pyöreitä tms metalliputkirunkoisia. Mutta itseni tuntien, vesi pitäisi lämmittää n. 30 asteeseen, että sinne pulikoisin. 

Ihmislihakeitto taas ei ole koskaan ollut itselleni se juttu, joten palju ei sikäli kiinnosta. 

Verkkokauppa.com

Hauska näitä on pohtia. Malttamattomana haluaisin tietenkin, että olisi jo valmista. Mutta aika on rajallista ja priorisoida pitää.

Se on hyvä, että taloudessa asuu tuo järki, koska muuten tunteet ottaisivat vallan. 😁