Vielä pari sanaa Vietnamista

Koska isäni vietti 10 vuotta talvet Thaimaassa, me käytiin siellä melko monta kertaa ja kuvittelen jossain määrin osaavani noissa itäisissä maissa toimia. Luulen myös osaavani jotain, mitä tulee kulttuuriin ja tapoihin....

Vietnamissa yllätti positiivisesti se, että hintataso oli jopa Thaimaata halvempi. Toki meidän osalta hinnoissa puhutaan ruuasta ja lähinnä limsa-tyyppisistä juomista. Alkoholi ei kuulu meidän normaaliin kulutukseen lomallakaan satunnaista viinilasillista enempää. Ja koska olen niuho mitä tulee viiniin, en yleensä tilaa sitä, koska pelkään saavani huonoa. 😀

Mutta vaikka olin melkoinen miljonääri Suomesta lähtiessä, johtuen ihan puhtaasti Vietnamin dongin järjettömästä määrästä nollia lukujen perässä 😀, toin myös takaisin Suomeen aika monta miljoonaa, koska raha ei kulunut määräänsä enempää. Shoppailu pelkän shoppailun vuoksi on turhaa. 

Kannoin kuitenkin Suomeen ehkä viitisen kiloa kuivattua mangoa ja useamman pussin kuivattua Jackfruitia, joka on sairaan hyvää. Myös kahvia toin pari pussillista, vaikkei sitä voikaan valmistaa Moccamasterissa (tai voi, mutta....) ja samoin muutaman teepakkauksen ja jotain pientä matkamuistoa.

Itse asiassa ns. näätäkahvi, Weasel coffee, eli se sivettikissan ruuansulatuksen läpi kulkenut kahvi, oli yllättävän hyvää. Poika nauroi, että ottaen huomioon miten paljon sitä kaupoissa on tarjolla, herää vahva epäilys, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Sivettikissojakaan ei ole mitään kymmeniä tuhansia yksilöitä, ja että jokaisen jätökset pystyttäisiin keräämään...  Eli mahdollisesti loistava huijaus. 😂
Oli miten oli, ostin pienen pussukan Weasel kahvia kotiin ja keitin sen Mocciksessa niin, että pidin hetken suodatinta kiinni ja se "hautui" kuten vietnamilainen kahvi tehdään. Ja oli ehdottomasti todella hyvää. Aivan järkyttävän pikimustaa eikä maito varsinaisesti vaalentanut, mutta maku oli hyvä. Oli sitten kissan sappihappoja tai ei, ainakin oli hyvänmakuinen ja hyvin paahdettu papu.

Mustaa myrkkyä 

Retket ja matkat maksoivat toki jotain, ja esim. Ba Na Hills oli paikallisesta näkövinkkelistä todella kallis paikka. Sisäänpääsy 950 000 VND (vajaa 30 eur) ja siellä buffet-tyyppinen ruokailu oli 350 000 VND / nekku. Vertailuna, söimme viimeisenä päivänä todella erinomaisen sapuskan, jossa pöytään tuotiin kulho riisiä ja viittä eri lisuketta, neljä juomaa (sokeriruokolimsaa, 2 x sitruunaruokolimsaa sekä teetä) ja lasku teki yhteensä neljältä alta tuon yhden hengen hinnan.

Toinen asia, joka yllätti, oli paikallisten kielitaidottomuus. Vietnam ei ehkä ole profiloitunut vielä niin vahvasti turistipaikaksi, joten paikalliset osaavat lähinnä "Hello" ja "Thank you" -fraasit. Kaikki muu tuntui menevän yli. Tämä tuotti vähän hankaluuksi mm. takseissa, jotka eivät ymmärtäneet ohjeita.

Luulen myös, että maassa on melko korkea lukutaidottomuus. Esim. taksikuski, jolle näytin pojan osoitetta, ei todennäköisesti osannut lukea sitä. Ei myöskään kirjoittanut sitä omaan mapsiinsa, jota toki muuten käyttivät runsaasti. Siellä käytetään Grab-nimistä sovellusta taksin tilaamiseen, paikallinen Über ilmeisesti. Eli tilatessa annat lähtö- ja määränpää-osoitteet, joten taksi saa määränpään valmiina omaan puhelimeensa. (Ja kirjoitusvastuu on siis käyttäjällä.... sanoo hän, joka ei osannut tehdä aksenttimerkkejä puhelimella ja asiayhteys muuttui ilman niitä.)

Jatkossa lataan tuon sovelluksen itselleni, vaikka se vaatiikin nettiä. Hotelleista netin saa, ja tilaaminen sekä päätymisosoitteen hakeminen on siten helpompaa. Toki edelleen esim. vieraassa kaupungissa ollessa sitä ei pysty käyttämään, mutta oletan, että osaavat sentään hotelleihin.... tai jos ainakin oikeaan kaupunkiin. 😄

Jostain syystä kotimainen sää kannusti pohtimaan seuraavaa lomaa...

Sen verran paikka jäi kiinnostamaan, että nuuskin jo vähän lentoja jatkoa ajatellen valmiiksi. Hong Kongin tai Bangkokin kautta pystyy lentämään suoraan Da Nangiin, joten selviää yhdellä pitkällä lennolla sekä yhdellä vaihdolla. Voisi ajatella, että vietävät Metwurstit selviäisivät paremmin.... 

Nuoret olisivat kovin halunneet muutaman tölkin lonkeroa, mutta niitä en uskaltanut ruumaan menevään laukkuun laittaa. Pari glögipulloa toki kuljetin, lasi kestää paremmin. Vaihtojen kanssa lonkeron kuljettaminen ei onnistu käsitavaroissa, vaikka sitä kentällä myydäänkin. Pitää pohtia.

Seuraavat lomat vietetään epäilemättä kotimaassa enemmän ja vähemmän. Kaikenlaista suunnitelmaa on myös parille seuraavalle vuodelle, mutta aivan varmasti johonkin kohtaan on pakko alkaa pohtia taas tuollaista 10 päivän lomaa idempään.

Poika lähetti viikonloppuna todella näyttävää videota heidän uudesta asunnostaan. Ovat päässeet muuttamaan ja nyt on tilaa kiitettävästi. Jopa niin paljon, että heillä pystyisi ehkä majoittumaan. Muuttivat siis viereiseen taloon, joten muutto sujui nokkakärryllä laatikot kuljettaen. Kun asunnot on valmiiksi kalustettu, ainoa siirrettävä asia on omat kamat. Varsin näppärää.

Valkoista joulua, vihreämpää joulua

Varsinainen joulu siis tuli ja meni. Omalta osaltamme vietimme joulun tosi rauhassa ja valoisasti, olihan meillä siis LUNTA. (Löysin itsestäni pienen talvesta tykkäävän ihmisen, joka haaveili opettelevansa hiihtämään....)

Ajoimme siis lauantaina Vuokattiin. Jossain vaiheessa syksyllä löysin hauskan tarjouksen (yksityiseltä) ja kyselin lisää. Hinta oli kovin edullinen, ja ajatus ensinnäkin lomasta ja toisekseen valkoisesta joulusta houkutti kovin. Sairaanhoitajan urani aikana en muista montaakaan joulua, etten olisi ainakin jotain osaa joulusta tehnyt töitä. Tuolta käsin se olisi mahdotonta. 😃

Lähtö oli aamulla ajoissa. No, muiden mittapuulla ajoissa, omallamme aika myöhään. Teimme koirille kunnon aamulenkin ja söimme aamupalaa ennen starttia. 

Matkalla jossain Jyväskylä-Kuopio välillä.

Maisema sen kuin kaunistui kun matka eteni.

Kuopiossa pidimme pidemmän tauon ja söimme myöhäisen lounaan. Sen jälkeen alkoi nopeassa tahdissa tulla hämärämpää ja navigaattori olisi halunnut opastaa merkillisille pikkuteille. Päätimme ajaa vitostietä kuitenkin suoraan Kajaaniin saakka, josta voisi helposti siirtyä perille. Päätös oli hyvä, tyypillinen Suomalainen ajokeli talvella. Liukasta oli, mutta porukka tuntui olevan hyväntuulista, koska mitään älyttömiä ohituksia tai perseilyjä ei liikenteessä ollut. Käytimme matkaan aikaa huomattavasti enemmän kuin GPS:n mukaan olisi pitänyt mennä. Nuo lienee laskettu kesänopeuksilla, koska pysähdykset oli nopeita tuota ruokailua lukuunottamatta. Ja mikäpä siinä kiirettä olisi tehnyt.

Kulta-Katti löytyi nopeasti, sijainti oli täydellinen, majapaikka vastasi täysin kuvaustaan ja asetuimme nopeasti taloksi. Siitä talvikamppeet päälle ja koirien kanssa lenkille tutustumaan alueeseen.

Tuo Katinkullan "kylä" on minusta tosi kiva. Se on kauniilla tavalla toteutettu, kävelyteitä oli runsaasti ja pitkin aluetta kulki hauska 2,5 km latu, jota pitkin porukka suihki suksillaan. En ole tarkistanut, mutta se lienee rakennettu joskus 80-luvun lopulla (?) ja paritalot ovat nykyään hyvän kokoisten puiden suojassa, ikään kuin metsässä. Ehdottomasti viehättävä. (Kun vertaa muutamaan muuhun vastaavaan majapaikkaan, jossa olemme käyneet: kaikki puusto hakattu alas ja pellolle pistetty sitten pystyyn kerros- ja rivitaloja...)

Meidän majoituksesta oli 800 m kylpylään ja 100 m ladulle. Kauppaan oli huikeat 200 m joten autoa ei tarvinnut startata sitäkään varten.

Illan aikana lähinnä asetuimme taloksi ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavasta päivästä eteenpäin tutustuimme alueeseen lähinnä kävellen. Mies sai jonkun lenssun ja oli jo sunnuntaina räkäinen kuin mikä. Jaksoi kävellä kun rauhassa mentiin, mutta esim pidemmät patikat jätettiin suosiolla vähemmälle. 

Ensimmäisen päivän aamulenkkiin kuului hupaisa juttu. Tultiin takaisin, jäin touhuamaan jotain pyykkien kanssa, ja mies meni keittiöön laittamaan kahvia. Hän huikkasi "mitä keitetään" ja vastasin "Ei mun takia tartte" ja toinen oli ihan hölmistyneenä että mitä hittoa, justhan se sanoi, että keitetään kahvit. Tajusi sitten kun käänteli kahvipussia käsissään....

Ihanien naapurien joulupaketista

Itse tosiaan ihastuin alueeseen kovin. Ihastuin myös siihen, kun maassa on lunta, pikkupakkasta eikä ole liukasta ja lumi narskuu kenkien alla. Pimeyskään ei tuntunut niin pimeältä. Olen kuvitellut vuosia vihaavani talvea, mutta kyse onkin siis täkäläisen rapa-kura-jää-liukas-pimeä talven vihaamisesta. Tuollainen oikea talvi, se niin sanottu lapsuuden talvi, on ihan eri asia. Ja katsoessa lapsuuden valokuvia, ihan oikeasti täällä etelässäkin oli muinoin oikeat talvet. Ei se pelkkää höpöpuhetta ole tuo ilmastonmuutos. Valitettavasti.

En ole hiihtänyt sitten lapsuusvuosien. Tuo on kuitenkin ollut jo joitain vuosia vähän takaraivossa, ja olen puhunut suksien hankkimisesta, mutta koska nämä Varsinais-Suomalaiset kelit.... eipä paljon houkuta. En ole koskaan kokeillut vapaan tyylin luisteluhiihtoa ja pystyn toki näkemään, miten sekoan käsiin ja jalkoihin, kun pitäisi "luistella" ja silti samalla saada ne kepakot osumaan mielellään muualle kuin jalan eteen... 😂

Tuolla olisi voinut pimeässä salaa harjoitella ja kaatuilla ihan itsekseen.

Rinteeseen en uskaltanut. Olen sillä lailla arka, etten halua laskea yksin. Mies taas ei polviltaan enää mutkamäkisuksiin pysty, joten suosiolla skippasin. Olen kuullut runsaasti kehuja Vuokatin rinteistä, joten joku kerta isommalla porukalla, jossa joku toinenkin laskee. Ja itse voisin laskea vaikka pulkkamäkeä, kun sopivasti hullu porukka olisi mukana.

Toisaalta lumettomalla kaudella tuolla vaaralla on kilometrikaupalla ihania reittejä käveltäväksi ja läskipyöräiltäväksi....  Tavatessamme ystävät torstai-iltana ensimmäiset sanat olivat "meidän pitäisi lähteä tuonne porukalla."

Ymmärrän hyvin, että tuolla valmennetaan olympia-tason urheilijoita. Puitteet oli kertakaikkiaan upeat. Osa spandex-asuisista suksijoista lienee myös tosi urheilijoita päätellen vauhdista, millä pyyhkäisivät vähän pidempiä latuja ohi.

Alue oli koristeltu kauniisti ja levollisesti.

Itselaukaisimella leikittiin ja johonkin kuvaan osuttiin ennen kuin puhelin taas kaatui...

Alueella olisi kilometreittäin reittejä. 😍

Tuon vajaan viikon aikana tehtiin useita lenkkejä joka päivä. Kämpillä ollessa istuskeltiin kirjan ja takkatulen ääressä. Sanoin jossain kohtaa ääneenkin, että "näetkö miten olisin kotona ollessa sanonut jossain vaiheessa päivällä, että mennäänkö vähän päiväkävelylle?" Kun kotona räpäskä-kelit, kuraa ja liukasta, ei paljon houkuttele. Tuolla oli niin kiva seikkailla eri puolilla ja antaa koirien lukea uutisia. Koirathan olivat aivan uuvuksissa kaikesta jatkuvasta menosta. Tohkeissaan olivat aina lähdössä ja mieluusti kävelivät, mutta kämpille päästyä kaatuivat jokainen jonnekin nukkumaan.

Olin ottanut kotoa mukaan pari peuranlihapalaa ja ostettiin vain lohi ekana päivänä. Meidän jouluruuat oli siis peurapataa ja jääkellarin lohi. Kun kumpikaan ei merkittävästi kaipaa perinteisiä suomalaisia jouluruokia, näillä pärjäsi. Miehen lenssu ja alueella uutisten mukaan riehuva influenssa ei hirveästi houkutellut mihinkään valmiiseen pöytään.... (eikä toki sekään, että siellä oli tarjolla sitä jouluruokaa.)

Räkätaudista johtuen jätettiin myös kylpylä väliin, vaikka sinne olisi ollut kiva mennä. Toisaalta sen verran alue ihastutti, että tulemme sinne varmasti menemään toistekin. Ymmärrän hyvin miksi ihmiset käyvät siellä vuosittain. Alue oli aika täynnä, tosi monessa paritalossa (niitä osake-paritaloja?) oli jouluvaloja ja ihmisiä liikkui tosi paljon päivittäin. 

Ilmeisesti Katinkullan golf-kenttä on jotenkin poikkeuksellisen hyvä? Lajia tuntematta en osaa ottaa kantaa. Päädyimme jonain päivänä seikkailemaan kentän ympäri. Päädyimme metsän reunaan ja paikalle ajoi ski-doo mies, jolta kysyimme saako kelkan jälkiä pitkin kävellä. Hän totesi lunta olevan niin vähän (!!!) että hyvin saa vielä kävellä kun ei latuja voi tehdä, joten tallustimme koko kentän ympäri umpihangessa päätyen itse asiassa lähes jonkun pihaan.... 

Hihitellen päädyimme kylpylän taakse ja totesimme kentän olevan varsin suuri.

Ystävämme, intohimoinen pyöräilijä, ihastui paikkaan tämän kuvan perusteella.

Loma oli siis mainio. Paluumatkan aloitimme ajoissa ja yllätys oli melkoinen kun radio uutisoi matkalla tuon Tapaninpäivän olevan oletettavasti kiireisin paluuliikennepäivä. Olin ajatellut, että ihmiset ottivat lomaa pitkälle joulun yli, kun kahdella vapaalla sai yli viikon....

Asia, joka kiinnitti kotimatkalla huomiota liikenteen osalta: kun nopeusrajoitus tässä maassa nyt pääsääntöisesti on se 80 km/h, on metkaa, että aina löytyy se kuski, jonka mielestä tuo kyltti tarkoittaa, että pidetään oma nopeus jonon ekana siinä 70-75 km/h välillä. Ja sitten kun ohituskaista alkaa, nostetaan oma nopeus 95-100 km/h, jolla saadaan pidettyä paikka jonon ekana. *vähän silmien pyörittelyä*  Meillähän ei ollut edes kykyä ohitteluun, boxi katolla tuo sen verran ilmanvastusta, että ei tuo minun pikkuropponen lähde kuin tykin suusta. Roikuttiin siis jonossa Jyväskylästä alaspäin, mutta Tampereen jälkeen helpotti. Matka kuitenkin eteni eikä ollut vaaratilanteita.

Toinen liikenteeseen liittyvä juttu, johon olen kiinnittänyt huomiota yleensä, en tällä reissulla, on, että moottoritielle liittyessä pidetään nopeus siinä 65 km/h kun ne motaria tulevat ajavat sataa... siinä on sitten ratkiriemukasta yrittää päästä liikenteen joukkoon kupeksimalla kaikkien edessä kun et pääse kiihdyttämään. Ne liittymiskaistat kun kuitenkin on jo motarinopeuksilla.

Kotimatkallakin meno oli kuitenkin asiallista ja rauhallista. 

Kuopion korkeudella alkoi olla jo räpäskä-keliä ja Jyväskylän korkeudella ihan silkkaa vettä. Tampereelta alas kaikki olikin jo vihreää ja mustaa....

Tähän maisemaan vielä uudestaan 💖

Kun olet niin uupunut, että ajattelet haukkaavasi puruluuta

ja nukahdat kuitenkin kesken... 

Oi, valkeata joulua

Viikon kirjat.

Näistä toiseksi alimmainen miehen.

Koti oli palatessa vähän viileä, mutta kiitos näiden plussakelien, yhdellä lämmityksellä lämpeni normaaliin. Vähän jännitti miten puuhellan uuni savuttaisi, mutta lähti vetämään hyvin. Mentiin vielä samana iltana katsomaan Levoton Tuhkimo paikalliseen leffateatteriin. Vanhana Dingo-fanina en olisi voinut sitä jättää väliin, vaikka totta puhuen leffa ei ollut niin ihmeellinen kuin odotin. Se oli kuitenkin hyvin leikattu ja osan aikaa ei pystynyt sanomaan oliko mikin ääressä oikea vai näyttelijä Neumann.

Perjantaina olin siis sovitusti töissä. On kiva huomata, että niin hauskaa kuin lomalla onkin, minulla on sellainen työpaikka, jonne on kiva palata. Ei siis harmittanut vähääkään herätä aamulla ja lähteä liikkeelle. Mies oli koirien kanssa kotona ja viikonlopun lenkkien jälkeen taitavat olla maanantaina tyytyväisiä meidän molempien vihdoin lähtevän töihin, että saavat jäädä lepäämään päiväksi.

Onneksi saimme olla joulun muualla kuin tässä ankeudessa.

Lonkeronharmaa on ihan oikea sana kuvaamaan tätä.

Viikonloppuna sitten normaaleja kotihommia ja vähän ylimääräistä ruuanlaittoa. Tytöt olivat perheineen tulossa syömään sunnuntaina, silloin myös vasta meidän joulu.

Ihanaa kun pienet tulivat taas. Olivat nukkuneet päiväunet kotona ja aivan täynnä virtaa saapuessaan. Heti alkuun piti pariin kertaan käydä moikkaamassa koiria, jotka oli portin takana yläkerrassa sen järjettömän sähläämisen vuoksi, mikä vieraita aina seuraa. Kaksi pientä ja kolme riehuvaa koiraa ei oikein toimi näissä neliöissä...

Mutta lelut ja leikit alkoivat vauhdikkaasti ja meidän syödessä olkkarissa oli iloinen höpötys. Hilla varsinkin on vihdoin "löytänyt äänensä" oltuaan siis lähes kolme vuotta aivan hiljainen. Nyt tyttöä ei voi hiljaiseksi kutsua kuin nukkuessaan. 💕  Sen päiväistä höpötystä ja touhua riitti. 

Vähän jo katettu ja savukala tuotu sisään.

Muuna ruokana ihan vain lihapataa ja muussia salaatin kanssa.

Joulupukki oli käynyt tässä osoitteessa joulun aikana,

kun ei tiennyt meidän olevan poissa.

Kerrassaan viehättävä päivä ja ilta. Tytöt olivat toisistaan tietämättään tehneet meille mielettömiä herkkuja: toinen dajmia ja toinen kinuskinougata. Ah! Muksut olivat onnellisia lahjoistaan, joskin meidän hankkimat ensisukset tuntuivat hivenen hassulta lahjalta tässä kelissä....

Ensi vuoden alusta vanhempi tytär keskittyy sitten enemmän opiskeluun ja tekee vähemmän töitä. Nuorin taas edelleen pohtii mitä alkaisi isona tehdä. Joten epäilenpä, ettei hän vieläkään saa haetuksi opiskelupaikkaa, vaikka toki se on sikäli viisasta, että turha menettää ensihakijan oikeutta, jos ei aidosti tiedä mikä kiinnostaa. Harmittaisi sitten joutua hakemaan toistamiseen. Onhan hällä vielä tuossa pari vuotta ennen kuin ikä tulee sillä lailla vastaan, että on "pakko hakea", jos haluaa ensikertalais-statuksesta hyötyä.

Minä päätin tempaista ja öljytä puuhellan päällä olevat vuolukivet. Teimme taas sytykekuppeja ja aina tulee tipluja steariinista. Niitä ei saa millään kivistä pois ja näyttävät likaisilta. Öljyämällä pinnasta tulee musta ja aavistuksen likaa hylkivä. Niinpä levittelin sormin parafiiniöljyt kivien pintaan ja etureunaan ja meistä siitä tuli oikein tyylikäs. 

Jonkin verran se haiskahti ensimmäisillä lämmityksillä, mutta teen saman vielä olohuoneen kamiinan päällä olevalle kivelle.

Öljytty ja vielä kosteudesta kiiltelevä pinta

Oli tarkoitus julkaista video siitä meidän joulujunasta, mutta en tunnu saavan sitä mitenkään tänne. 😡

Ilmeisesti koko on liian suuri tai jotain, ja taidot eivät riitä moisen kutistamiseen. YouTubeen en jaksa alkaa sitä lataamaan ja sitä kautta julkaisemaan. Onhan se nyt kumma.... 

Junavideo, tai sitten ei...

tai ainakin vahva ehkä....

Joulukuisia juttuja

Täyskaheli jouluttaja täällä, päivää! 😀

Meillä laitettiin jälleen joulukoristeet hyvissä ajoin esille. Minusta tämä joulunalusaika on kaikessa odottamisessaan ja tunnelmallisuudessaan ihan parasta. On hyvinkin mahdollista, että koristeet kerätään kiireesti pois jo tapanina.

Valmiita savitöitä on kertynyt jonkin verran. Osaa ei tulla koskaan näyttämään julkisesti missään kenellekään, mutta hauskaa on ollut. Suunnilleen Korvatunturin verran tonttuja väsäsin viimeisellä kerralla ja toivon saavani ne lasituspoltettuina jossain vaiheessa ennen joulua. Voi olla, että osa tontuista joutuu muuttamaan toisiin osoitteisiin....

Tästä maljasta tuli varsin kiva. 

Alvar Aallon ei tarvitse kääntyä haudassaan,

mutta kehtaan tätä pitää esilläkin.

Toiminee jonain tarjoilumaljana jo tänä jouluna.

Tuo lasitusväri; elävä turkoosi, oli haastava saada osumaan, koska vati ei mahtunut upotettavaksi ämpäriin, jossa lasiteliemi oli. Päädyin siis kaatelemaan sitä kauhallinen kerrallaan ja valuttamaan 

loput ämpäriin takaisin. Lopulta lasitetta oli valtava kerros, mutta opettajan ohjein en sitä lähtenyt pesemään yhtään pois.

Lopputulos olikin itse asiassa mielestäni kiva. Myös ulkopinnalta, jossa lasitetta on paljon vähemmän. Jotenkin ajattelen myös, että ehkä lasite sinänsä tekee saviastiasta vähän terveellisemmän ruokatarjoiluun. En tiedä. Mutta sikäli on kiva, että lasitetta meni paksulti juuri sisäpintaan.

Kodin rauhaa. 
Rakastan näitä hiljaisia aamuhetkiä,

teekupin kanssa olkkarissa pelkässä kynttilänvalossa.

Jostain syystä en tarvitse kirkasvaloa näinä aamuina.

Jouluhalko.

Tänä vuonna siihen on ripustettu matkamuistoja, jotka oli joulukoristeen muodossa. 

Ihania muistoja tältä vuodelta ja muutama lasisydän tekemässä joulun tunnelmaa.

Viime vuonna olimme hankkineet liput Raskasta Joulua -kiertueen keikalle, mutta taustayhtiö meni konkurssiin, ja juuri sitä keikkaa ei lopulta järjestettykään, minne meidän liput oli. Harmitti kovin.

Tänä vuonna ostimme ystävien kanssa kuitenkin rohkeasti uudestaan liput luottavaisina. Eikä suotta.

Paikkana Turun Gatorade-center on kolkko ja ikävä, mutta toki se toimii tuollaiseen spektaakkeliin.

Tosin viimevuotisen paikan etuna olisi ollut mahdollisuus päästä katsomaan huomattavasti lähempää.... 

Yhtä kaikki, keikka oli tavanomaiseen tapaan vauhdikas, kovaääninen ja hyväntuulinen!

Vanhat sedät jaksaa heilua.

Raskasta Joulua-konseptiin on vuosien varrella tullut lisää kaikenlaista. Tänä vuonna Tampereen paahtimon pienkahvi, joka oli juuri niin hyvää kuin kuvitella voi. Kyse on yhden ihmisen yrityksestä. Hän maahantuo, paahtaa, punnitsee ja pakkaa kaiken itse. 

Hashtag tyttöpaahtimo liittyy myös hyvin tuhdisti tähän kahviin, joka on siis reilusti tuottajaa hyvittävää ja eettisesti tehtyä. 

Matchaa ja muita outoja juomia

Turun Eerikinkadulla on etninen myymälä, josta olen jo muutaman vuoden käynyt ostamassa kuivamaitoa. Käytän Completa-nimistä jauhetta kahvissa, koska se säilyy hyvin ja juon kahvia kotona oikeastaan vain vapaapäivinä. Näin ollen maitopurkit tahtoivat aina vanhentua, ja niin hyviä kuin letut ovatkin, ei niitäkään pysty joka viikko syömään. (Tai pystyisi, mutta arvostan sitäkin, että mahdun housuihini.....)

(Kyllä, olen tietoinen, että voisi ostaa 2 dl purkkeja jotain UHT maitoa, joka säilyy suunnilleen ydinsodasta, mutta tykkään tuon Completan mausta. Meillä kaikilla on omat kummallisuutemme.)

kuva netistä

Käyn Eerikinkadun myymälässä siksi, että sieltä saa Completaa suurissa 800 g purkeissa samaan hintaan kuin normikaupan 400 g purkit. Lisäksi tykkään tutkia tuon kaupan hyllyjä, koska tuotevalikoima on hyvin erilainen kuin perus ässässä. Olen tehnyt joitain kiinnostavia löytöjä....

Thaimaasta toin monena vuonna muutamia paketteja inkivääri-sitruuna-hunaja juomajauhetta, joka on niin vahvan inkiväärinen, että uskon sen pitävän flunssat loitolla. Tätä samaa saa myös etnisestä, tosin hinta on kova, mutta eipä teetäkään tule juotua ämpäritolkulla, paitsi flunssassa tai oikein koleana päivänä. 

Viime kerralla käydessäni ostin testiin Matcha-lattea. Tietämättä yhtään mitä on matcha (googlasin tätä taannoin ja selvitin asian itselleni, se on vihreää teetä), hiukan jännitti kun testasin. Tässä jauheessa on mukana myös, yllätys, inkivääriä. 
Yllätys (ei ehkä olisi pitänyt olla...) oli sekin, että kupissa se oli vihreää! 😳 Tai oikeammin sellaista kuraveden vihreää, äärettömän epämiellyttävän näköistä. Ei houkuttele ulkonäöllään kyllä.

Töissä tuli puhetta matchasta ja selvittelin tosiaan sitä lisää. Ilmeisesti nimenomaan tuo matcha-tee on melko kofeiinipitoista vihreydestään huolimatta. Lisäksi sillä on joitain terveysvaikutuksia, koska se sisältää mm. C- ja K-vitamiinia. Yllätyin näistä faktoista!

Tuo nimenomainen matcha maistuu minulle kyllä lämpimänä, mutta en usko, että pitäisin siitä kylmänä. Matchaa siis myydään myös jääteenä ja ainakin tiettävästi joissain kahvilaketjuissa sitä menee runsaasti kesäaikaan.

Kahviahan juon kyllä päivittäin. Tuli tuossa taannoin testattua vanhanaikainen kahvimuoto eli pannukahvi. Vaikka me retkeilemme paljon ja keittelemme kahvit herkästi evästauolla, yleensä kyse on aina helpoimmasta vaihtoehdosta eli pikakahvista. 
Muistan kuitenkin, kun mamma (isän äiti) keitti pannukahvia ja koska lämmitän edelleen päivittäin tuota puuhellaa, päätin kokeilla. Ideahan on "mitta sulle, mitta mulle ja mitta pannulle" eli mitallinen per kuppi ja vielä pannulle omansa. 
Tarkistin Moccamasterin vesisäiliön mitta-asteikolla, että tietty vesimäärä on tietty määrä desilitroina. Kuumensin sen hellalla kiehuvaksi tai melkein, lusikoin joukkoon kahvit ja sen yhden ylimääräisen, annoin kiehahtaa, sekoittelin ja jätin painumaan. (Kyllä, unohdin kokonaan sen "tooraamisen" eli sen, kun kaadetaan kupillinen ja sitten takaisin kannuun. En tosin yhtään tiedä mitä se sitten kahville tekee....)

No, kun kahvi oli tovin painunut, päätin kuitenkin varoiksi kaataa sen kuppiin teesiivilän läpi. Hyvä niin, koska kahvia tulee aika runsaasti vesimäärän nähden ja aika läjät poroja olisi tullut kuppiin. 
Kahvi oli hyvää, joskin aivan törkeän vahvaa. Jopa siinä määrin, että mies, joka juo kyllä vahvaa kahvia, kertoi laimentavansa sitä vedellä!!! Minä kun laitan maitoa, se oli melko juomakelpoista, vaikkakin luonnollisesti aivan hirvittävän kuumaa. (Kahvinkeitin kun ei kiehauta!)
Mutta jösses, että mun vatsa veti tuosta herneet nekkuunsa. Pakki oli aivan kipeä ja sekaisin koko loppupäivän. Liekö ollut liian vahvaa tai jotain tein väärin.

Saatan kokeilla toistamiseen. Vapaapäivänä, ettei ole väliksi, vaikka ilta menisi vessassa. 😏

Kahvihifistelyä

Kun ei ole muuta kuin aikaa, sitä ehtii pohtia syntyjä syviä ja syventää jotain pohdintojaan.
Ostin pienen Bodumin kahvimyllyn jo 2015 ja se on ollut ahkerassa käytössä siitä lähtien.
Nykyään tavallisista kaupoista saa kaikenlaisia mielenkiintoisia kahvipapuja, ja omia sekoituksiakin pystyy tekemään.

Näitä Kaffa Roasteryn kahveja on tullut meille kiitoksena sähkösopimuksesta.

Kaikesta huolimatta aion kilpailuttaa sähkön jälleen uudelleen.

Minä juon määrällisesti enemmän teetä kuin kahvia, mutta olen teen suhteen tosi tylsä ja tykkään yhdestä, kahdesta mausta. Kahvin suhteen taas huvitan itseäni hifistelemällä sen suhteen. (En siis suhtaudu tähän juttuun vakavasti sitten alkuunkaan.)
On hauskaa ottaa pieni määrä papuja pakastimesta ja rouhia ne, keittää kahvi, ja jos mahdollista, vaahdottaa vielä maitovaahto siihen päälle. Sellaista hassua arjen kohottamista helpolla ja halvalla.

Tämä Alpron soijakahvimaito saa minulta ison kiitoksen. Se tosin pitää lämmittää, koska kylmänä herottuu ällöttävän näköisesti. (Sekoittuu takaisin heti, mutta sekoittamisen loputtua herottuu uudestaan.) Siitä tulee nopeasti tiivis ja napakka vaahto ja se maistuu ihan hyvälle!
Haluan myös testata sen iKaffen eli kauramaidon vastaavan "professional" maidon.

Säilytän kahvipavut pakastimessa. Otan vain pari myllyllistä kerrallaan sulamaan, tai siis rouhin ne jäisenä. Siksi meillä on tällaisia hassuja kuminauhalla hirtettyjä kertaalleen avattuja pusseja pakastimessa.

Kävin vähän oman kylän markettia isommassa kaupassa (lue: Prisma) 

ja pysähdyin kahvihyllyn eteen ihmettelemään. 

Koska olen pääsääntöisesti saanut ulkomailla pahaa kahvia, en osaa ottaa kantaa noihin Style-paahtoihin. Vaihtoehtojahan oli vaikka kuinka monta. Keltainen väri oli se, mikä sai tekemään ostopäätöksen. (Kyllä, joskus se on niin pienestä kiinni.) Kahvi oli ja on oikein hyvää. Arvioisin, että sellainen puolitumma paahto, jos asteikko on 1-5, tämä taisi olla 3,5 kun joku perus-Juhlamokka on ilmeisesti sen 2-3.

Alempi on Lidlin tumma Crema ja pussissa taidettiin peräti mainita sana espresso. En itse asiassa pidä hyvin tummasta kahvista, mutta tämä on paahtoasteeltaan yllättävän vaalea (taisi olla se sama 3-3,5) ja toimii tavallisena suodatinkahvina loistavasti. En osaa sanoa miten maistuu mustana, koska käytän kahvissa maitoa. Mies on kuitenkin ollut tyytyväinen molempiin eikä käytä kahvissaan mitään lisukkeita.

Arki pyörii jälleen

Pari mielestäni hauskaa tekstiä kahvimukeissa:

Nämä oli sellaisia take away -mukeja, mutta harmittavan lötköä muovia. Muuten olisin voinut sortua tuohon kuumaan kahviin.

Harmi kyllä joka vuosi töihinpaluu tietää sitä, että noin kolmen tunnin päästä aloittamisesta loma on jo ihan unholassa. Vaikka tänä vuonna olen kyllä näköjään lomaillut sillä lailla hyvin, että .... no ei, en ollut unohtanut salasanoja... mutta sen sijaan päädyin heti toisena päivänä lääkevuoroon ja hihittelin siinä kaappien edessä kun tajusin, etten todellakaan muista eri kauppanimiä ja jouduin tarkistamaan jotain päivittäin meneviä useaan kertaan Pharmacasta.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tulin tuosta hyvälle tuulelle!  Jaan yleensä hyvinkin osaston lääkkeet parissa tunnissa. Nyt käytin puolillaan olevan osaston lääkkeisiin saman. Tarkistin kyllä niin moneen kertaan kaiken, että alkoi jo hirvittää, että aika loppuu kesken.

Töihinpaluu muuten oli kuuma ja hikinen!! On se merkillistä, ettei tämän alan laitoksiin saada toimivaa ilmastointia. PÖH!
(Onhan tuo sairaala toki rakennettu jo 60-luvulla osin ja 80-luvulla loput....)
Työkaverit oli entisellään, kivoja, hyväntuulisia ja ymmärtäväisiä oman tumpelouteni kanssa.  =)

****
Voisihan sitä tietysti käyttää aikaansa vaikka sen pohtimiseen, mistä saisin tällaiset liikennemerkit lainaan puolentoista vuoden päästä synttäripaikan pihalle. Arvaatteko, miksi repesin ihan täysin kun näin tämän?

****
Maailmalta sen verran kuulumisia, että Ipanalla tuntuu olevan kaikki hyvin. Viihtyy ja käyttää kieltä!!
On se siellä jo jotain kokkaillutkin. Tosi kiva! Näyttää vähän mitä on Suomalainen eväs. Tiesin, että Ipana alkaa nopeasti kaivata jotain tuoretta. Mehän syödään paljon salaatteja yms ja tuolla vihannekset kyllä on usein maissia tms mikä on pakasteesta otettua ja lämmitettyä.

Sunrise Avenue

Ipanahan sai joululahjaksi yllätysliput keikalle.
Hän toivoi lippuja, ja samana perjantaina kun syysloma alkoi, alkoi myös lipunmyynti. Tilasin liput Ipanan ollessa koulussa, ja kun lähdimme illalla ajamaan Imatralle kohti lomakotia, teeskentelin unohtaneeni. Ipana nieli harminsa kiitettävästi.

Sitäkin riemastuneempi hän olikin jouluaattona, kun kuoresta pulpahti kaksi lippua.

Varasin meille bussiliput perjantaille, ja pärtsäsimme kohti Stadia.

Koska ilta oli oleva pitkä ja molemmilla oli jo päivää takana, menimme ihan ensin haukkaamaan jotain.

Espresso Housen tarjoilut ei petä.

Kahvi oli hyvää (ja sitä oli paljon), bagelit oli maukkaat ja oheen ostetut smoothietkin veivät hyvin janon.

Keikka itsessään oli hieno!!

Samuhan on ihan ♥  ja minä jaksan aina vaan ihastua uudelleen ja uudelleen siihen, että tuollainen maailmanluokan bändi kuulostaa livenä vähintään yhtä hienolta kuin levyltä.

Kesän viettoa

Suomen kesä on minusta käyttäytynyt tänä vuonna hyvin tavallisesti: se varsinainen kesä, eli lämpimät kelit, tulee taas päälle vasta kun ihmisten mielestä aletaan jo viettää syksyä. Tyypillisesti kuumimmat viikot on heti silloin kun koulut alkavat.

Edellisessä elämässä, kun vielä pidin pitkän kesäloman, meillä ei ollut mahdollisuutta hirveästi valita ajankohtaa. Se vaan tarjoutui mahdolliseksi silloin kun kvartaali oli juuri vaihtunut ja ensimmäinen kuukausi mentiin pidemmällä eli viiden viikon jaksolla. Silloin pystyi nipistämään kolmisen viikkoa vapaata. Neljän viikon jaksoissa max vapaa olisi ollut reilu viikko.

Minä olisin aina halunnut pitää loman heinäkuun lopulta elokuulle. Se on ollut lempiajankohtani aina. Tykkään elokuun pimenevistä illoista ja toisaalta siitä, että kesän herkut on kaikki yleensä jo tarjolla. On marjaa, hedelmää ja vihannesta. Kaikkea ihanaa saa tuoreena! NAM!

Kahvihetki auringossa

Fiskars terässä

Näin kun pitää loman pelkästään pätkissä, halusin nimenomaan yhden pätkän elokuulle. Olisin, näin jälkiviisaana, voinut toki suunnitella sinne vähän pidemmänkin pätkän kun lomapäiviä jäi jäljelle vaikka kuinka kevättä varten. 

Kunnon breikki nimittäin tekisi nupille hyvää. 

Se varmasti tuli ilmi tuosta parin jutun takaisesta, meinaa aika ajoin vähän kilahdella töissä ja tauko olisi hyvästä varmasti kaikille osapuolille.

Mutta parempi edes viisi päivää kuin ei ollenkaan.

Suomaisemaa

Jollain tavoin on aika ylellistäkin, kun ei ole mitään suunnitelmia. Minulla on paha tapa aina lähteä suorittamaan asioita, jos suunnitelmia tehdään. 

Lomareissuilla ne on sellaisia "nämä asiat kuuluu käydä katsomassa tuolla paikkakunnalla" ja "sinä ja sinä päivänä voisi sitten sitä ja tätä". Stressihän siitä pukkaa.

Heinää.

Tavallinen arki on oikeastaan varsin suloista aikaa.

Kun päivä koostuu siitä, että herätään, käytetään koirat lenkillä ja nautitaan luonnosta, keitellään kahvit ja tehdään hetken mielijohteesta sitä minne nenä näyttää ja mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu, siitä koostuu sellainen rentouttava loma.

Eihän se vaadi edes paljon. Sattumalta ostat vesimelonia ja mansikoita, ja kun keität kahvia, keitätkin niin paljon, että siitä riittää vähän muillekin, ja soitat, että "tulkaas kahville".

Sitten vaan terassin sivupöydälle pieni tarjoilu esiin räikeässä auringossa ja onpa ihanaa....

Joskus voi käydä niinkin, että kahvinkeitin kiukuttelee. Se siis valuttaa veden niin ripeästi porojen päälle, että suodatinsuppilo ei tyhjene ajoissa, vaan jollet ole varuillasi, se tuuttaa sumpit yli äyräiden.

Silloin, voi miten hurjan harmi, voi olla ihan pakko korkata vaikka Fresita-pullo ja kaataa lasilliset - kun kahvia kerran joutuu odottamaan....  hehe!!

(Ostin muuten uuden kahvinkeittimen. Jää nähtäväksi johtuuko tuo suodatusongelma itsejauhetuista poroista vai oliko keittimen ongelma.)

Näiden kavereiden kanssa arki on juhlaa.

Meidän suolla oli muutama hilla!! 

Yksi oli keltainen ja kypsä, sen pistelin parempaan talteen.

Siinä on muuten tavallaan tosi pahan makuinen marja noin itsessään. 

Oikein huvittaa, että sitä niin himoitsee itsekin.

Se, jos mikä, maistuu paremmalta pienen sokerimäärän kanssa.

Lopuksi pitää vähän leuhkia ja nautiskella.

Olen nähnyt Cats-musikaalin Lontoossa 1987 kun olin babysittaamassa yhden kesän pikkuserkkuani, joka oli silloin 6-7-vuotias. Isotäti, joka minut sinne kutsui, vei minut sitten musikaaliin yhtenä iltana ja se oli menoa. 

Nyt West Endin porukka tulee Helsinkiin syksyllä ja tilasin liput silloin heti kun tulivat myyntiin.

Tällä viikolla ilmestyi postissa outo paketti Englannista ja sielläpä olikin nämä liput..... 

Wuhuu, enpä arvannut olevani ihan tälle tasolle lippuja ostanut. 

Ai että on jotain ihanaa mitä odottaa!!!