Helpotusta arkeen

Tutustuin sivustoon feelia.fi, joka myy kotiruokaa vakuumiin pakattuna. Jostain syystä olen tullut saamattomaksi tai muuten vaan hidastunut (ikä!!), mutta koen pelkän ruokahuollon pyörittämisen tässä kahden hengen taloudessa jollain tavoin äärettömän rasittavana ja aivan liian usein havahdun hakevani töihin jotain valmisruokaa eväiden sijaan.

No, Feelia kuulosti hyvältä mutta en ehtinyt (lue: saamattomuuttani) tilata vielä, sen sijaan ystäväni tilasi. Hän toki kehui osaa ruuista, mutta jollain tavoin kuulosti älyttömältä tilata jonkun toisen tekemää kotiruokaa sen sijaan, että sen tekisi itse.

Harkittujen herkkujen Emma toteutti jonkinlaisen arkiruokahässäkän ja helpotti elämäänsä sillä. Annukka taas jo joitain aikoja sitten pakasti smoothie-aineet kerta-annoksiin. Muistan jo silloin ihailleeni moista tapaa ja edelleen mietin miksen vaan pysty toteuttamaan sitä. Olen pari kertaa miettinyt asiaa ja kaupassa havaitsen seisovani vihanneshyllyjen edessä pää täysin tyhjänä siitä, mitä moiseen smoothieen voisi laittaa ja lopulta päädyn ostamaan vain perusvihannekset ja tulen kotiin. Toki osana syynä lienee se, etten juo smoothieita vaan rahkaa aamuisin. Kun ei ole rutiinia jonkun tekemiseen, se vie enemmän aikaa.

Tässä päivänä muutamana yllätin sitten itsenikin tekemällä suunnitelman ja pidättäytymällä siinä: Tekisin muutamaa ruokaa valmiiksi, pakastaisin annoksiin kahdelle ja voisimme näin pärjätä ainakin viikon pari. 👌

Jos onnistuisin tässä ideassa, että tekisin vaikka joka toinen viikko vähän isomman satsin erilaisia ruokia, joita voi pakastaa, olisi arki helpompi pyörittää. Edelleenkin tosiaan ihmettelen miten aikataulu voi olla sellainen, ettei muka ruokaa oikein ehdi päivisin tehdä. Olenhan kuitenkin pyörittänyt vuosia kolmen lapsen perhettä kaikkine harrastuksineen....   Vanhuus ei taida tulla yksin, se hidastaa tullessaan.

Tuumasta toimeen: lihapullataikinaa 1,8 kg ja pyörittelemään. Nehän tulee äkkiä uunissa. 
Osan keitin vielä kastikkeen joukkoon, jolloin meillä on pakasteessa "kuivia" lihapullia esim. salaattiin ja toisaalta vaikka muussin kaveriksi valmiina kastikkeessa.

Lihapullien paistuessa kaivelin komeroani ja totesin, että yksi purkki pohjoisesta tuotua poronlihaa on jäljellä. Joten Lapin Äijän paras porokeitto tulille. Tässä sopassa hyvää on se, että siihen laitetaan vaan suikalejuurekset (käytin myös vähän peruna-sipulisekoitusta, kun oli avattu pussi, vaikka perunasta tulee melko ikävää pakastamisen yhteydessä) ja tuo säilykeporo. Maustan aika varovasti. Liemeen kaadetaan Koskenlaskijan dippikastikepurkillinen tai vaikka kuohukermaa. Minä tykkään juustonmakuisesta liemestä, se tuo tiettyä täyteläisyyttä ja täyttää vatsaa.

Teen porokeiton tästä säilykeporosta (poronlihan puutteessa....) ja se maistuu aina.

Rehellisyyden nimissä, kun viime vuonna haimme sen poronvasan vakumoituna pakkaseen, tein porokeittoa kertaalleen jauhelihasta tms ja se ei ollut yhtä hyvää kuin säilykkeestä tehty. En osaa sanoa miksi. 

Jollain tavoin koen poronlihan enemmän luomuksi kuin vaikka nauta tai possu. Toki myönnettävä on, että porotalous ei ole Suomessa (tai missään Lapin alueella) enää luontoa kunnioittavaa tai kestävällä pohjalla. Onhan siitä kirjoiteltu lehdissä paljon, miten ne syövät enemmän kuin luonto ehtii kasvattaa.

Sillä lailla on mielenkiintoista, että poronlihaa on älyttömän vaikea saada täällä etelässä, vaikka sitä niin mahdottomia määriä kasvatetaan ja teurastetaan vuosittain.

Yhtä kaikki, koska pyrkimys on syödä vähemmän punaista lihaa, ainakin tällä tavoin sitä pystyy vähentämään, kun ostaa vain vaikeasti saatavaa.

Harmi kyllä tätä nimenomaista säilykettä ei saa ilmeisesti mistään Kuusamo-Salla akselin ulkopuolelta. Ei saanut edes Inarista tai Rovaniemeltä, ja me kyllä kaivettiin kaikkien isojen kauppojen hyllyt toiveikkaana. Ilmeisesti Kuusamon säilyke ei toimita tuotetta myyntiin oman alueensa ulkopuolelle, mikä on sääli. Tämä on kirjaimellisesti täyssäilyke, lihapitoisuus on 98% ja liha on sellaista "suikaletta" ja hajoaa haarukalla painettaessa kivoiksi paloiksi esim. keitossa tai kastikkeessa.

Meidänkin paikallisesta marketista saa Riipisen poronlihasäilykettä. Törkyhintaan ja purkissa on 45% poroa ja loput sikaa. Ihan nötköttiä. (Ja yhtä kallista kuin tämä täysliha!) 

Se toimii keitossa, mutta sen suutuntuma on minusta epämiellyttävän jauhoinen.

Jos joku nyt sattuu näkemään tätä Kuusamon tuotetta missä tahansa eteläisen Suomen alueella, olisin melkein valmis maksamaan vinkkipalkkion. 

Onneksi menemme talvella Sallaan, niin voin taas ostaa kassillisen tölkkejä käytettäväksi myöhemmin.

Sain sapuskat valmiiksi ja aloin purkittamaan niitä pakastusta varten. Oli melkoinen järkytys havaita, että tämä reilu määrä ruokaa jalostui lopulta neljäksi (!!!) purkiksi lihapullakastiketta kahdelle sekä kolmeksi purkiksi keittoa kahdelle. Käytännössä siis vain yhden 7-päiväisen viikon ruuat. Yksi Ikean pussillinen kuivia lihapullia päätyi myös jemmaan. 

Huoh!!

Ei auta itku. Seuraava tavoite onkin pohtia ruokia, jotka kestävät pakastamista. Esim. tacojauheliha on aivan hölmö, koska sen lisukkeeksi tulevan salaatin pilkkominen on paljon työläämpää kuin jauhelihan paistaminen murusiksi. Pähkäillessäni keksin sentään kanakastikkeen, mutta koska olen tunnetusti nirso, on aika harvoja ruokia, joita tehdä. Mies kaikkiruokaisena ehdotti, että teen hänelle makaronilaatikot yms, mihin en itse mieluusti koske ja hän puolestaan koettaa keksiä minulle jotain. Mutta vuorotyön tekijöinä se ei oikein toimi.

Ehkäpä opettelen syömään sitä makaronia. 😟

No, taputin itseäni kuvaannollisesti olkapäälle: ainakin yritin ja idea on joka tapauksessa hyvä. Kenties matkan varrella tulee jokin ruokaidea, jonka voi toteuttaa perinteisessä suurperhe-moodissa ja näin säästää ehkä seuraavalta viikolta jonkun ruuanlaittomurheen.

Arkihaaste 23/52

Ruuanlaitto on ollut iloni. Viihdyn keittiössä.
Nykyään vaan, kun perhe käsittää enää kolme ihmistä, jotka kaikki ruokailevat jotakuinkin eri aikoihin, olen selvästi vähentänyt siihen käyttämääni aikaa. (Eli ostan jotain valmista tai vähintään puolivalmista....)

Nyt kun koulu loppui, tarkoittaa sitä, että kotona olisi kiva olla jotain ruokaa joka päivä.

Ipana kyllä osaa tehdä itselleen ruokaa, mutta onhan se kiva, että jotain voi vaan ottaa ja lämmittää.
Ainakin näin kesän alkuun.....  (Äiti sitten laiskistuu tässä pitkin kesää tämän asian suhteen.....)

Paistoin broilerinfileitä, jotka oli pienitty oikein pieniksi. Jätin ne melko kuivaksi eli ei mitään kastikkeita tms.

Pohjalle ihana perunarieska (olen tykästynyt nyt noihin tortillojen sijaan, ruokaisampia), voitelin sen mauttomalla tuorejuustolla, koska on melko kuivaa, päälle lämmitetyt broilerikuutiot ja noita vihanneksia. Itselläni oli vielä kokonainen avocado palasteltuna, tytär laittoi fetaa ja kermaviiliä.

Omalleni kävi vanhanaikaisesti: tuli niin iso, ettei sitä pystynyt mitenkään rullaamaan wrapsiksi, vaan piti leikata paloiksi ja syödä kuin pizzaa.

Koska sesonki on parhaimmillaan, jälkiruuaksi raparperipiirakkaa.

Tämä on ihan peruspiirakkaohje: 

6 munaa

5 dl sokeria

200 g rasvaa sulatettuna

1,5 dl maitoa

n. 9 dl vehnäjauhoja

vaniljaa

2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri, sekoita joukkoon vuorotellen jauhoja ja rasva-maitoseosta.

Kaada isolle uunipellille ja päälle raparperinpaloja (ilman sokereita tms mausteita tai käsittelyä etukäteen). Ripottele tähän päälle jotain jos haluat, minä laitoin kanelia.

Minusta tuosta ohjeesta tulee ehkä juuri aavistuksen liian suuri 60 cm uunivuokaan. 

Nipistäisin yhden munan ja vähän kaikesta muusta....

****
Olen näemmä oikein kunnostautunut tällä viikolla. Jo toinen ruoka alusta asti tehtynä.  hehe! (Se on syytä tässä kohtaa nostaa häntää, koska jossain vaiheessa voi olla, ettei tarvi nostella...)

Meidän perheessä tykätään tacoista.
Aina ei jaksa innostua siitä perinteisestä "jauhelihaa, tortilloja, vihanneksia ja kastikkeita" -mallista, joten heitin koko hoidon vuokaan ja kutsuin sitä nachovuuaksi.

Kaadoin pohjalle paistettua tacojauhelihaa, päälle tomaattiviipaleita ja sipuliviipaleita. Niiden päälle melkoinen keko nachoja, joita murskasin vähän (että mahtuivat tiiviimmin), juustoraastetta ja sekoitin kastikkeen, jossa oli kananmunaa, kermaviiliä ja cheddar-jauhetta (kuuluisi keittää, en keittänyt), joten sitä juuston päälle.

Sitten samanlainen kerros uudestaan.

Pidin uunissa jonkun 45 min ja kiertoilmalla 125°C. 

Kun seuraksi leikkasi vähän kurkkua "salaatiksi", oli olevinaan jo melko terveellinen ateria.

Kierrätyksestä

Tuossa viikonloppuna sitä muuttoa hoitaessa jouduin sellaisen tosiasian eteen, että kaupungissa asuessa on aivan pakko kierrättää, haluat tai et. Taloyhtiöiden pihalla on useita moolokkeja erityyppiselle jätteelle, ja ihmiset tosiaan sorttaa sitten kamat niiden mukaan.
Ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa, kun et tiedä mihin kama kuuluu. Esim. pojan tyttöystävällä oli muutama tavara, joita hän oli laittamassa pois muuton yhteydessä: oli sellaisia muovireunaisia raastimen osia, joissa metallinen keskiosa. Kuuluuko ne metallinkeräykseen vai poltettavaan? Ei kai ainakaan muoviin? Entä keraaminen Ikean iso tuoppi kahville/teelle? Mitä tavaraa on keramiikka ja kivitavara: poltettavaa, metallia, muovia, paperia vai pahvia - koska nuo oli vaihtoehdot?

Kun kyse on kaupungissa asuvista nuorista, joilla ei välttämättä ole autoa, ei ole olemassa vaihtoehtoa "kuljeta kaatopaikalle tai sorttiasemalle".

Aikanaan kun me muutimme tähän taloon, jotakuinkin ensimmäinen ostos oli kompostori. Itse asiassa pohdin äskettäin hankittiinko se jo paritalon pihalle. Minusta kierrättäminen on sillä lailla luonnollista ja helppoa, enkä koe angstia mistään haisevasta kompostiastiasta pöydällä.

Luovasti käytettynä liian pienet suodatinpaperitkin menee: irtoteessä. 

Siihen voi myös kerätä kompostoitavaa ennen kuin vie ulos....

Kompostiastia on pihalla kesän ja syksyllä niin pitkään kun banaanikärpäsiä on maailma täynnä, sitten kun jätteet alkavat jäätyä, purkki otetaan sisälle. Viikossa tulee n. pussillinen, riippuu vähän ruuanlaitosta. Joskus on enemmän kuorimisjätteitä, silloin pussi täyttyy nopeammin. Pääasiassa sinne kertyy kahvinporoja, teepusseja ja jotain salaatinpilkkomisjämiä kuten paprikan keskustoja tai tomaatinkantoja. Kurkun päät kelpaa koirille. =)
Hyvin harvoin meillä laitetaan kompostiin valmista ruokaa. Toisaalta, meillä syödään niin mausteista evästä, että koirat ei meillä saa jätteitä oikeastaan koskaan.

Kävin aamulla kaupassa, koska sain idean....
Tuossa ideaa toteuttaessani sitten harmittelin tätä kierrätystä.

Meidän roskikseen (kurkistelin sinne vähän tarkemmin) kertyy järkyttävä määrä tällaista muovia: kirsikkatomaattien purkkeja (ei, kaupassa ei ollut irtomyynnissä... ja toisaalta sitten olisi tarvinnut ottaa se pussi), soijamaidon purkkeja (folio sisällä) ja rahkapurkkeja. Eli käytännössä muovia. Kaipa se sitten lasketaan siihen poltettavaan. En ole tarkemmin analysoinut minne meidän Sulo tyhjennetään autosta, mutta kaipa se on tänä päivänä jo pakollista että ihan pelkkää vanhanaikaista kaatopaikkajätettä ei tulisi. Näissä muoveissa pännii eniten se, että ne vie turkasesti tilaa. Roskis keittiössä on koko ajan täynnä ja Sulo on pakko tyhjentää parin viikon välein, kaikesta omatoimisesta kierrättämisestä huolimatta.

Ostin tosiaan tomaatteja kuivatusta varten. Samoin punajuuria ja bataatin. Nyt kuivuri pöhisee herkkuja tuossa pöydällä.

Mietin tosiaan voisiko tätä muovin määrää meillä mitenkään vähentää. 

Miksi soijamaito pitää myydä folioidussa purkissa kun tavis maidolle kelpaa kartonki? Miksi rahkaa myydään max 500 g purkeissa? Ainakin tähän huusholliin ostetaan 7 x 500 g viikossa eli purkkeja kertyy karmea määrä. Kilon purkkeja olisi heti puolet vähemmän.

Mikä olisi järkevä tapa ostaa vihannekset kaupasta, ettei tarvitsisi kantaa pieniä muovipusseja kotiin? Nytkään en koskaan pussita kurkkuja, tuota bataattia, kukkakaalia, brokkolia tms. Tällään niihin hintalapun kiinni sellaisenaan, tai vielä useammin hintalapun johonkin toiseen pussiin ja mainitsen kassalla, että sellainenkin vihannes löytyy korista. 

Pussiin päätyy perunat, omenat ja muut hedelmät (p.l. banaanit) joita ostetaan useita.

Testasin kerran sellaista kankaista pussia. Eli punnitsin ruuat ilman pusseja ja pussitin kaikki samaan. Ongelmaksi muodostui se, etten pysty järkevästi kuljettamaan vaa'alle esim. 8 omenaa.

Kaiken poltettavan kartongin pyrin polttamaan. Tiskipöydällä on aina ruman näköisiä purkkeja, joihin kerään nenäliinat, ne hintalaput erikseen punnituista vihanneksista, satunnaiset kuitit ja muut paperit. 

Sitten, kuten kuvasta näkyy, päätin heittää nopeasti kasaan pikawokin. Sulatin eilen pienen palan possua, ja kun siitä oli leikattu läski pois, pala olikin tosi pieni.  Hmph!

Joten porkkanapennejä, maissia ja papuja, lisukkeeksi vähän nuudelia ja siinä se.

Ja jälleen päästään tähän muovin kiroukseen: tässä maassa pakataan (tai myydään jossain muualla pakattua) joka saamarin asia erikseen.
Katsokaa vaikka tätä nuudelipaketin (kaksi pakettia) roskan määrää:

Ensin pussitetaan joka mauste omiinsa, sitten ne pussit vielä yhteen pussiin, joka pussitetaan siihen isompaan, missä on ne nuudelit. Juuh. Järkevintä takuulla olis olla ostamatta koko nuudeleita. Jälleen säästyisi maapallo.....

Kuvaaja on tärähtänyt joten kuvakin on.

Lopputulos oli kuitenkin hyvän makuista ja vatsa tuli täyteen, Kaipa se on se pääasia kuitenkin.

Tosin jälleen kerran: pakastevihanneksetkin erikseen pusseissa, porkkanatkin oli valmista pussitavaraa...  huoooh!

Sovitaanko, etten pelasta tätä maailmaa nyt juuri tänään? Seuraavaksi juon kahvia.   =)