maanantai 25. lokakuuta 2021

Helpotusta arkeen

Tutustuin sivustoon feelia.fi, joka myy kotiruokaa vakuumiin pakattuna. Jostain syystä olen tullut saamattomaksi tai muuten vaan hidastunut (ikä!!), mutta koen pelkän ruokahuollon pyörittämisen tässä kahden hengen taloudessa jollain tavoin äärettömän rasittavana ja aivan liian usein havahdun hakevani töihin jotain valmisruokaa eväiden sijaan.

No, Feelia kuulosti hyvältä mutta en ehtinyt (lue: saamattomuuttani) tilata vielä, sen sijaan ystäväni tilasi. Hän toki kehui osaa ruuista, mutta jollain tavoin kuulosti älyttömältä tilata jonkun toisen tekemää kotiruokaa sen sijaan, että sen tekisi itse.

Harkittujen herkkujen Emma toteutti jonkinlaisen arkiruokahässäkän ja helpotti elämäänsä sillä. Annukka taas jo joitain aikoja sitten pakasti smoothie-aineet kerta-annoksiin. Muistan jo silloin ihailleeni moista tapaa ja edelleen mietin miksen vaan pysty toteuttamaan sitä. Olen pari kertaa miettinyt asiaa ja kaupassa havaitsen seisovani vihanneshyllyjen edessä pää täysin tyhjänä siitä, mitä moiseen smoothieen voisi laittaa ja lopulta päädyn ostamaan vain perusvihannekset ja tulen kotiin. Toki osana syynä lienee se, etten juo smoothieita vaan rahkaa aamuisin. Kun ei ole rutiinia jonkun tekemiseen, se vie enemmän aikaa.

Tässä päivänä muutamana yllätin sitten itsenikin tekemällä suunnitelman ja pidättäytymällä siinä: Tekisin muutamaa ruokaa valmiiksi, pakastaisin annoksiin kahdelle ja voisimme näin pärjätä ainakin viikon pari. 👌

Jos onnistuisin tässä ideassa, että tekisin vaikka joka toinen viikko vähän isomman satsin erilaisia ruokia, joita voi pakastaa, olisi arki helpompi pyörittää. Edelleenkin tosiaan ihmettelen miten aikataulu voi olla sellainen, ettei muka ruokaa oikein ehdi päivisin tehdä. Olenhan kuitenkin pyörittänyt vuosia kolmen lapsen perhettä kaikkine harrastuksineen....   Vanhuus ei taida tulla yksin, se hidastaa tullessaan.

Tuumasta toimeen: lihapullataikinaa 1,8 kg ja pyörittelemään. Nehän tulee äkkiä uunissa. 
Osan keitin vielä kastikkeen joukkoon, jolloin meillä on pakasteessa "kuivia" lihapullia esim. salaattiin ja toisaalta vaikka muussin kaveriksi valmiina kastikkeessa.


Lihapullien paistuessa kaivelin komeroani ja totesin, että yksi purkki pohjoisesta tuotua poronlihaa on jäljellä. Joten Lapin Äijän paras porokeitto tulille. Tässä sopassa hyvää on se, että siihen laitetaan vaan suikalejuurekset (käytin myös vähän peruna-sipulisekoitusta, kun oli avattu pussi, vaikka perunasta tulee melko ikävää pakastamisen yhteydessä) ja tuo säilykeporo. Maustan aika varovasti. Liemeen kaadetaan Koskenlaskijan dippikastikepurkillinen tai vaikka kuohukermaa. Minä tykkään juustonmakuisesta liemestä, se tuo tiettyä täyteläisyyttä ja täyttää vatsaa.


Teen porokeiton tästä säilykeporosta (poronlihan puutteessa....) ja se maistuu aina.
Rehellisyyden nimissä, kun viime vuonna haimme sen poronvasan vakumoituna pakkaseen, tein porokeittoa kertaalleen jauhelihasta tms ja se ei ollut yhtä hyvää kuin säilykkeestä tehty. En osaa sanoa miksi. 

Jollain tavoin koen poronlihan enemmän luomuksi kuin vaikka nauta tai possu. Toki myönnettävä on, että porotalous ei ole Suomessa (tai missään Lapin alueella) enää luontoa kunnioittavaa tai kestävällä pohjalla. Onhan siitä kirjoiteltu lehdissä paljon, miten ne syövät enemmän kuin luonto ehtii kasvattaa.

Sillä lailla on mielenkiintoista, että poronlihaa on älyttömän vaikea saada täällä etelässä, vaikka sitä niin mahdottomia määriä kasvatetaan ja teurastetaan vuosittain.
Yhtä kaikki, koska pyrkimys on syödä vähemmän punaista lihaa, ainakin tällä tavoin sitä pystyy vähentämään, kun ostaa vain vaikeasti saatavaa.


Harmi kyllä tätä nimenomaista säilykettä ei saa ilmeisesti mistään Kuusamo-Salla akselin ulkopuolelta. Ei saanut edes Inarista tai Rovaniemeltä, ja me kyllä kaivettiin kaikkien isojen kauppojen hyllyt toiveikkaana. Ilmeisesti Kuusamon säilyke ei toimita tuotetta myyntiin oman alueensa ulkopuolelle, mikä on sääli. Tämä on kirjaimellisesti täyssäilyke, lihapitoisuus on 98% ja liha on sellaista "suikaletta" ja hajoaa haarukalla painettaessa kivoiksi paloiksi esim. keitossa tai kastikkeessa.

Meidänkin paikallisesta marketista saa Riipisen poronlihasäilykettä. Törkyhintaan ja purkissa on 45% poroa ja loput sikaa. Ihan nötköttiä. (Ja yhtä kallista kuin tämä täysliha!) 
Se toimii keitossa, mutta sen suutuntuma on minusta epämiellyttävän jauhoinen.
Jos joku nyt sattuu näkemään tätä Kuusamon tuotetta missä tahansa eteläisen Suomen alueella, olisin melkein valmis maksamaan vinkkipalkkion. 

Onneksi menemme talvella Sallaan, niin voin taas ostaa kassillisen tölkkejä käytettäväksi myöhemmin.

Sain sapuskat valmiiksi ja aloin purkittamaan niitä pakastusta varten. Oli melkoinen järkytys havaita, että tämä reilu määrä ruokaa jalostui lopulta neljäksi (!!!) purkiksi lihapullakastiketta kahdelle sekä kolmeksi purkiksi keittoa kahdelle. Käytännössä siis vain yhden 7-päiväisen viikon ruuat. Yksi Ikean pussillinen kuivia lihapullia päätyi myös jemmaan. 
Huoh!!

Ei auta itku. Seuraava tavoite onkin pohtia ruokia, jotka kestävät pakastamista. Esim. tacojauheliha on aivan hölmö, koska sen lisukkeeksi tulevan salaatin pilkkominen on paljon työläämpää kuin jauhelihan paistaminen murusiksi. Pähkäillessäni keksin sentään kanakastikkeen, mutta koska olen tunnetusti nirso, on aika harvoja ruokia, joita tehdä. Mies kaikkiruokaisena ehdotti, että teen hänelle makaronilaatikot yms, mihin en itse mieluusti koske ja hän puolestaan koettaa keksiä minulle jotain. Mutta vuorotyön tekijöinä se ei oikein toimi.
Ehkäpä opettelen syömään sitä makaronia. 😟

No, taputin itseäni kuvaannollisesti olkapäälle: ainakin yritin ja idea on joka tapauksessa hyvä. Kenties matkan varrella tulee jokin ruokaidea, jonka voi toteuttaa perinteisessä suurperhe-moodissa ja näin säästää ehkä seuraavalta viikolta jonkun ruuanlaittomurheen.

6 kommenttia:

  1. Minulla sama ongelma. Aiemmin oli 4 lasta+3 tukilasta viikonloppuisin. Kävin kerran viikossa kaupassa ja ostoskärry aina ihan piukassa. Lisäksi valmistan aina kaksi ruokaa kasvisruoka ja lihallinen versio.
    Nyt kun kotona 2 lasta ja 2 aikuista tuntuu etten jaksa leipoa/ laittaa ruokaa. Tosin itse teen vaan etänä joten pitää olla myös lounas itselle sekä yksi lämmin ruoka vuorotöitä tekevälle nuorelle.
    Kaikki kiusaukset on helppoja, kinkku/ janssonin/ kasvikiusaus. Monesti laitan uuniin klo 15 joten heti neljän jälkeen valmiina. Tähän vain lisukesalaatti. Ja kun tekee kunnon satsin niin riittänee evääksi ja seuraavan päivän lounaaksi. Kiusauksien kaveriksi uuniin voi laittaa samaan aikaan uunijuurekset.
    Kasvisosekeittoa meillä on melkein joka viikko. Siitä tykkäävät kaikki. Iso kattilallinen valmistuu nopsaan, sekaan voi heittää kaikki loput kermaviilit, tuorejuustot, kerman loput mitä jäkaapista löytyy. Tätä on myös helppo pakastaa annospakkauksiin. Kasvisose keiton lisäksi syömme aina ruisleipää ja sekaan raejuustoa/ fetaa.
    Myös tofu-nuudelikeitto helppoa, siihen voi suikaloida kaikkea mitä jääkaapissa on. Kurkkua, kiinankaalia, kaalia, munakoisoa, sipulia, kukkakaalia, paprikaa ym sekä lopuksi tofua ja nuudelit+ hyvät mausteet. Tämä on myös ruoka mikä maistuu kaikille.
    Vihersalaattia teen myös aina pari päivän satsin, isoon kulhoon ainekset sekaisin ja jokainen lisää sitten oman maun mukaan mozzarellaa/ fetaa/ raejuustoa ym. Ruokaisan saa kun sekaan heittää nyhtökauraa, tofua tai vöneriä, keitettyä munaa ym..
    Perunamuusia teen aina jättikattilallisen, sen kaveriksi lihapullat, järvikalapuikot tai kasvispullat.
    Itse tykkäämme paljon kermaviilikastikkeista joten keitetyt perunat ja ohra menee sen kanssa.
    Vältämme valkoista riisiä ja pastaa. Niitä on silloin kun nuoriso tai mieheni valmistaa ruokaa.
    Nyt kun kotona vain muutama henkilö kerrallaan on Airfyer, siinä saa nopesti tehtyä lisukkeita, kuten pakasteesta järvikalapuikkoja, kasvispullia ym.. Ja nopsaan tulee myös kasvikset kuten parsakaali.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, iso kiitos vinkeistä!! Tuossahan tuli monta juttua, joita en ollut osannut ajatella. =D

      Poista
  2. Nostan suuresti olematonta kokinhattuani kaikille teille, jotka ylipäätään teette ruokaa ja vieläpä ajoittain jotenkin suunnitelmallisesti tai ainakin sitä suunnitelmallisuutta suunnitellen.

    Itselleni se smoothie-ainesten pilkkominen (esim. vihreää omenaa, banaania, lehtikaalia tai babypinaattia ja avokadoa, joiden sekaan sitten vaan blenderissä lisään mantelimaitoa ja vettä ja ehkä vähän viherjauhetta) on mulle ihan maksimisuoritus. Ja sekin maksimi on ollut ihan minimissään viimeaikoina.

    Meillä on miehen kanssa myös niin eri rytmi ja käydään lounasaikaan kumpikin tahoillamme syömässä omissa vakipaikoissamme. Omani on työpaikalta muutaman askeleen päässä ja mies sitten pysähtyy lenkkinsä varrella sinne, missä sattuu sopivaan aikaan olemaan.

    Perjantai-iltaisin tehdään itse pizzat (= minä teen valmiille gluteenittomille pakastepohjille), lauantaina yritän värkätä jonkun ruuan ja sunnuntaisin tehdään yhdessä, jos vaan suinkin on yhtään mielenkiintoa. Miehen rooli on pilkkominen (onneksi tykkää siitä, koska minä en :)) ja minä sitten hoidan vähäiset loput.
    Pelastuksena on jo pitkään ollut "Suomen lähin kalakauppa", joka myy kalaa ovelta ovelle. Sieltä olen ostanut useampaan otteeseen 2,5 kg paketin kuhaa, joka on kyllä huippuhelppo tapaus, koska on valmiiksi kivan kokoisia fileitä, joille ei tarvi tehdä muuta kuin maustaa (suolaa ja vähän valkopippuria) ja paistaa voissa pannulla minuutti molemmin puolin. Jopa minä osaan, enkä sössi.
    Viime viikonloppuna ostin samaiselta kalajampalta valmiiksi maustettuja lohipihvejä. Helppoja joo, mutta ihan hemmetin suolaisia. Ei tarvi ostaa toiste.

    Onneksi oli aikanaan olemassa kouluruoka. Sillä on meidän pojat pärjänneet pitkälle :).

    Kyllä sun pitäisi varmaan lähteä Rolloon porokeikalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä elämässäni Nokialla töissä käyminen oli helppoa, koska talossa oli oma keittiö ja aivan valtavan hyvät ruuat. Silloin söin aika ajoin eväitä mutta monesti myös ruokalassa, jotta päivään tuli tauko. (Sittemmin keittiö myytiin jollekin ketjulle, Amica tai Sodexo, ja laatu putosi kuin lehmän häntä....) Kyllä, muistelen vähän kaiholla noita aikoja, kun joku muu kuin Saarioisen äiti teki omat evääni.
      Olisihan meillä sairaalassakin henkilökunnan ruokala. Minusta ruoka ei vaan ole sen verotusarvonsa väärtti, joten koen helpommaksi kantaa ne eväät. Lisäksi se on vähän sellainen juttu, että kun meidän pitäisi kuitenkin olla koko ajan tavoitettavissa, en oikeastaan edes voi lähteä ruokalaan syömään, koska silloin hommat jää muille.

      Hei, minähän selvitän tuollaisen kalakaupan. Mistä sen tietää, vaikka vaikuttaisi täälläkin. Olisikin kivaa, jos saisi kotiinkannettuna jotain muutakin kuin iänikuista lohta, jota ostan kaupasta. Muuta ei oikeastaan tule haettua, koska palvelutiskillä en jaksa jonottaa. Mies aika ajoin tuo taloon haukea tai ahventa ja aijai, miten onkin hyvää.

      Rollo kyllä kiinnostaa totisesti!! Oli se vuosi sitten niin kiva retki. =)

      Poista
  3. Et ole ajatustesi kanssa yksin, Vivi! Mä myös ihmettelen, miten olen joskus ruokkinut neljä lasta, miehen ja itseni, jopa kaksi kertaa päivässä, kun nyt tunnen olevani aivan kädetön, innotona ja saamaton keittiössä!

    Meitä on täällä kotona enää minä ja mies, ja syömme eri ruokia (minä en syö lihaa, hän ei tod syö kasvisruokia...). Tuntuu typerältä kokata kahta eri ruokaa ja sitten puputtaa samaa settiä viikko putkeen. Suunnittelin just äskettäin, että tekisin useaa eri ruokaa ja pakastaisin niitä annoksina, sitten saisi kertarysäyksellä monta juttua joita vaan lämmittelisi viikon mittaan. No, ei ole ainakaan vielä toteutunut...

    Moni on sanonut, että miksi teen kahta ruokaa, eli että miksei mies tee itse itselleen... no, mä nyt vaan teen ja se siitä. Mies ei meillä kokkaa oikeastaan koskaan. Usein on kyllä niin, että teen miehelle ruokaa ja sitten itselle en enää teekään, vaan kuittaan oman syömisen leivällä yms. Koitan tässä suhteessa nyt kuitenkin tehdä parannuksen, sillä kyllä mäkin sen lämpimän ruoan tarvitsen.

    Heh, olin just 10 viikkoa työharkassa martoilla. Opin siellä syömään lämpimän lounaan joka päivä, ja huvittavaa kyllä, se haettiin lähes poikkeuksetta lähikaupasta... eli tuo helppous ja ruoanlaittamisen välttely on kyllä hyvin tavallista. Nyt, kun olen taas kotosalla, mieskin tulee syömään kotiin ja se tilanne vähän niin kuin pakottaa mut taas kokkailemaan - mitä en pidä sinänsä ollenkaan huonona asiana.

    Lainasin kirjastosta tosi kivan keittokirjan (Lapsiperheen vegaanikeittokirja). Mä oon huomannut, että nimenomaan lapsille tarkoitetut ohjeet on myös mun mieleen - en ymmärrä, miksi vegaaniruoka aina maustetaan karmean tulisesti tai joillain ihan oudoilla mausteilla. Olen suunnitellut ostavani tuon kirjan itselleni, koska siellä olis kyllä tosi paljon kokeilemisen arvoisia juttuja. Just tein eilen sieltä ihan perus soijabolognesen, jota syön nyt monta päivää... Hyvää on!

    Tsempit sinne kokkailuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ehkä sitä jollain tavoin huokaa helpotuksesta ja samalla laiskistuu kun suurperheestä tulee enää kahden yksikkö??

      Muuten, en ole oikein ikinä tajunnut logiikkaa, että joku kysyy miksi sinä tekisit ruuan ja mies ei itse omiaan. Mitä väliä sillä kenellekään on? Sehän on rakkauden osoitus, että tekee toiselle, vaikka haluaa itse muuta. Lisäksi olen itse sillä lailla vanhanaikainen, että minusta on kivaakin olla se kodinhengetär, joka tekee ruokaa, vaikka meillä mies toki aika ajoin kokkaakin (ja hyvin) kun on aikaa. Mutta tunnistan itsessäni tuon, että minäkin paikkaisin kaikki omat syömiseni leivällä tai muulla pikkunaposteltavalla, jos joutuisin tekemään eri ruokia...

      Hei, tuossa voi olla ideaa miksi minustakin jotkut kasvisruuat on olleet outoja. Ne kummalliset mausteet.
      Henkilökohtaisesti en toki kovin pidä härkiksen mausta ja minusta nyhtökaura oli taas suutuntumaltaan ikävää, mutta johonkin sekoitettuna varmasti menee. Ongelma on tosiaan se, että minusta jotkut valmisruuat maistuu ihmeelliselle (en pidä) ja toisaalta en itse osaa niitä maustaa hyvin. Tähän mennessä suuri suosikkini on olleet ne Boltsit ja lisäksi joku TV-reseptivoittaja, Falafel-tyyppinen pallero, joista se vihreä oli tosi hyvää (en pidä punajuuresta niin en ole kokeillut punaisia).

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...