Eläköön idiootit nimettömät ja munattomat stalkkaajat. Hetken jo mietin viitsinkö enää kirjoittaa tavuakaan. Kiitos, olette ehkä pääsemässä tavoitteeseenne.
Aloitimme loman perjantaina aamusta ajamalla ensin Vaasan kupeeseen, jossa Bergön suloinen luontopolku toimi päiväkävelynä. En tiennyt ennalta, että tuo reitti on jonkinlainen "kulttuurimatka" eli reitin varrelle on sijoitettu erilaisia puisia veistoksia sekä tauluja. Nuo puiset linnut ja eläimet olivat kertakaikkiaan ihania ja viihdyttäviä, reitti kokonaisuudessaan erittäin kiva. Suosittelen, jos liikut siellä suunnalla.
Merikotka
Yövyimme Pietarsaaressa järjettömän hienossa Airbnb-kämpässä (sattumalöydös), josta jäi harmittamaan vain se, ettei meillä ollut aikaa olla siellä pidempään. Jos joku joskus haluaa tuolle seudulle, voin vinkata tuosta asunnosta. Oli enemmän kuin rahansa arvoinen.
Jälkiviisaus (ei asu meissä), tuo ainoa oikea viisaus. Olisi kannattanut ajaa ensimmäisenä päivänä ylemmäs niin seuraavan päivän matka olisi ollut lyhyempi. Mutta Kalajoen hiekkasärkkien kautta siis kohti eteläistä Lappia.
Hiekkasärkät on huikeat!
Toki koirat keräsivät hiekkaa huolella, mutta kuivuivat ja varistivat sen pois.
Olimme varanneet vuokralle asuntoauton, jonka noukimme matkaan eteläisestä Lapista. Sillä kohti pohjoista siten, että ensimmäinen iltalenkki Taivaskeron huipulle ja yötä puskassa Muonion kupeessa. Seuraavana aamuna eteenpäin Kilpisjärvelle ja siellä aamulenkkinä Saanan huiputus.
Lomakoti
Variksenmarjoja Taivaskerolla.
NAM!
Auringonlasku ja pari poroa.
Joku viisaampi olisi jättänyt ehkä nuo kapuamiset edes siten, ettei kahta peräkkäistä päivää, mutta mitä mahdoinkaan sanoa siitä viisaudesta....
Lounastauko Saanalla.
Taivaskerolle kiipesimme huoltoreittiä, koska siinä vaiheessa iltaa emme olisi ehtineet ennen pimeää koko ohjattua lenkkiä. Alaspäin tuli ihan opastettu polku. Alas tulo on huomattavasti raskaampaa ja ottaa kummallisesti lihaksiin.
Seuraavana aamuna Kilpisjärvellä jätimme auton parkkiin ja reppuun lounastarpeet ja kapuamaan uudestaan. Kiivetä jaksaa kyllä, vaikka tuonne oli kyllä todella raskas kavuta, koska polkujen pikkukivet tahtoivat lähteä jalan alta vierimään. Lounastaukoon asti kuljin paitasillani, mutta riittävän ylös päästyä alkoi tuulla sen verran, että fleece oli oikein kiva lisuke.
Alastullessa lonkat sattuikin sitten jo kunnolla. Pahus.
Kolme päivää meni Buranalla, sitten alkoi helpottaa. Ei nuorene meikäläinen, ei.
Alunperin tarkoitus oli jäädä Kilpisjärvelle vielä toiseksi yöksi, mutta aamulla satoi eikä retki kolmen valtakunnan rajalle patikoimisineen houkutellut tuossa kelissä. Autossa kun vaatteita on vaikea saada kuivaksi. Joten otimme renkaat alle ja jatkoimme Norjan puolelle.
Finnsnes
Ånderdalenin kansallispuisto
Reissussa rähjääntynyt
Senjan saari oli kaunis. Harmi kyllä, sadetta jatkui täälläkin. Teimme kuitenkin reippaan patikan kansallispuistoon. Tuon jälkeen hyvät kahvit ja kelpasi taas jatkaa.
Senjan saarella korkeuserot oli suuria. Välillä kauhistutti lukea liikennemerkistä, että seuraavat 3 km on pelkkää nousua (koska sitä seurasi vastaavasti 3 km lasku....) Mutta maisemat oli henkeäsalpaavat.
Mokomat onnekkaat Hannu Hanhet, nuo norjalaiset! Järkyttävän upeita vuorenrinteitä, mietin jatkuvasti olevani Hobittien maassa. Uskomattoman kauniita vuonoja. Vuoret ja meri on kaunis yhdistelmä maisemallisesti.
Koska ne lonkat, emme edes ajatelleet kiivetä enää "paholaisen hampaille", vaikka maisema on ilmeisesti todella järisyttävä. Jääpä jotain ensi kertaan. Ajoimme hiljaksiin kohti Gryttafjordia, ja siellä jäimme lauttajonoon, koska aikataulu oli sopiva. Lautalla yli Andoyan saarelle, jossa 3 km päässä satamasta olikin kaunis leirintäalue.
Gryttafjord
Andenesista olisi päässyt valassafarille, jolla on valaiden näkyvyys -takuu. Emme kuitenkaan halunneet jättää koiria keskenään pieniin tiloihin useaksi tunniksi, joten valitettavasti valaita ei nähty. Kovin yritin lautalla (100 min) kytsiä, josko joku pyrstö olisi heilahtanut... 😂
Andenesin leirintäalue oli käsittämätön: valkoista hienoa hiekkaa, satoja metrejä. Lisäksi metkaa mustaa kiveä, joka oli liukasta kuin lasi. Siinä näkyi miten allot ja myrskyt olivat kuluttaneet kiveä vuosien saatossa.
Osuimme leirintäalueelle parahiksi auringonlaskuun....
Aamu valkeni kauniina.
Koirat saivat riehua itsensä uuvuksiin rannassa.
Andoyan saari oli hieno. Tiet kapenivat kun matka jatkui. Yhdessä kohtaa suuri tankkirekka pysähtyi päästäkseen meidät ohi, ja silloin mietin pitäisikö opetella vääntämään kuskin peili sivuun, jotta tilaa olisi edes se 20 cm enemmän.....
Yleisesti tiet olivat todella hienossa kunnossa. Kun muistaa, että tuolla pohjoisessa turistien määrät vastaa takuulla samaa kuin meillä etelässä yleisesti, on vaan todettava, että niin eri tavoin priorisoidaan sitä, mihin valtion rahaa laitetaan kiinni. Ja kyllä, olen varsin hyvin tietoinen siitä(kin), että Norjassa sitä valtion rahaa on jokseenkin paljon enemmän kuin meillä....
Norja ei turistin näkökulmasta ollut ollenkaan kallis. Diesel oli halvempaa, ruoka samoissa hinnoissa, leirintäaluemaksut ihan vastaavat... enpä keksi äkkiä mikä olisi kallista. Kyllä, NOKin kurssi on nyt heikompi kuin joskus, mutta jo 6-7 vuotta sitten olin samaa mieltä, kun tein kaverin kanssa pitkän viikonloppuretken Osloon. Jo silloin kyselin mikä siellä nyt on niin ihmeellisen kallista kun aina moititaan?
Luulen, että koska maa tuottaa runsaasti sekä sähköä että öljyä, siellä olisi edullista lämmittää. Sähköautoille valtio maksaa verot, jolloin niiden hankkiminen on halpaa. Suurien etäisyyksien maassa ihmettelin toki, miten e-autolla pärjää, kun lähimpään kylään, jossa ruokakauppa, saattoi olla matkaa linnuntietä 10 km mutta ajamalla hyvinkin toista tuntia.
Hinnoyan saarella Evenesissä löysimme taas kivan leirintäpaikan rantoineen. Jotain sodan aikaisia muistomerkkejä alueella oli, samoin kuin hauska luontopolku, jonka kävelimme (ja taas ylämäkeä). Koirat saivat nauttia rannasta ja törmäsin yhteen "vanhaan ystävään" eli meduusaan, joka oli jäänyt laskuveden yllättäneenä kiville....
Muistomerkiltä katottaessa leirintäalueelle.
Vuonoissa pohja oli sitä samaa vaaleaa hiekkaa,
mistä syystä vesi heijastui kovin vihreänä.
Ystäväinen....
Aamu toi melkoisen yllätyksen: laskuvesi ja rantaa oli yhtäkkiä 300 m enemmän.
Hiekka kuitenkin oli pelottavaa juoksuhiekkamasta, joten poikia ei voinut päästää.
Asuntoauto oli miellyttävä tuttavuus. Tuo oli täydellisesti varusteltu: leivänpaahdin, mikro ja kahvinkeitin kuuluivat varustukseen, ja kun leirintäalueella oli sähkön päässä, kaikki toimi. Toki on melko ahdasta, kun lattiatilaa on se pari neliötä (jos sitäkään), mutta verkkoaidalla saimme tehtyä koirille oman pikku pihan, jolloin tila lisääntyi.
Ruotsin läpi paahdoimme kertarysäyksellä. Päivä oli tosi sateinen eikä Abiskon kansallispuisto houkutellut sen jälkeen, kun lukuisat kieltokyltit yksiselitteisesti kielsivät alueella yöpymisen. Toisaalta tuolla ei ollut leirintäalueita avoinna, koska toimivat hiihtosesongin aikaan.
Kiiruna olisi mielenkiintoinen kaupunki tutustua lähemmin ennen kuin kaivavat sen lopullisesti auki. Nythän kaivoskuilut menevät jo rakennusten ja kaupungin keskustan alle, mikä on minusta ajatuksena pelottava. Jonkinlainen iso romahdus tuntuisi vaan odottavan tuloaan.....
Muita havaintoja matkan varrelta:
* norjan kieli on minusta vaikeaa. Puhun ruotsia ja pärjäsin sillä. Norjalaiset ymmärsivät, mutta minä ymmärsin vasta asiayhteydestä mistä puhutaan.... (Ei siis tarvitse ihan vielä hakea sinne töihin...)
* kun ihmisellä on kotona ollessaan vuoret, meri, vuonot ja tuo maisema, mihin sellainen ihminen lähtee lomalle nähdäkseen jotain "uutta"?
* kaikkialla oli hyvin siistiä. Pientenkin teiden varsilla oli P-paikkoja, joissa tilaa useammalle isolle autolle, aina WC:t sekä isot roskikset. Ehkä se on niin, että kun mahdollistetaan, niitä käytetään asiallisesti....
* leirintäalueilla ei (tietenkään) ollut saunoja, mutta yllätyin, ettei ollut myöskään pyykinpesumahdollisuutta. Myöskään mitään itsepalvelupesulaa emme löytäneet G-haullakaan pohjoisesta.
Äkäslompolo
Voisin hyvin kuvitella tekeväni vastaavan reissun uudestaan. Ottaisin myös saman auton. Vuokraaja-pariskunta oli todella suloinen. Auton käyttöönottokoulutus sujui nopeasti ja tehokkaasti ja lisäksi oli jatkuva mahdollisuus olla yhteydessä, jos mitään murheita olisi tullut. Heillä oli vuosia kokemusta Norjasta ja saimme kullanarvoisia matkavinkkejä sekä vihjeitä miten löpönkulutusta voi vähentää noilla raskailla pätkillä.
En tosin ottaisi samanlaista tinkiä matkoista. 3600 km / 8 päivää oli liikaa.
Suomen päästä jäi mieleen leirintäalueiden erot. On vähän aikaa nähnyttä, kulunutta, mutta toimivaa, kuten Kilpisjärven retkeilykeskus. Palvelu kuitenkin superystävällistä ja ainoa miinus oli puuttuva pohjois-Norjan kartta, jonka olisin halunnut ostaa.
Siisti keittiötila, erittäin hyvä sauna/suihku, pesutupa kuului hintaan jne. Saunat lämpenivät useamman tunnin joka päivä, ja paikan pysäköidä sai valita. Alue on monikerroksinen (rinteessä) ja autolle/vaunulle löytyi tasainen paikka. Telttapaikat olivat toki silminnähden kehnohkot, epätasaiset ja paikkoja oli niukasti.
Sitten on paikkoja, joissa on päätetty rahastaa kaikesta erikseen: Ylläksen "Ykkönen", jossa pyykinpesu 5 eur/koneellinen ja saunat päällä YHDEN TUNNIN iltaisin (klo 20-21). Palvelu sellaista "jaaha, hinta on tämä ja tämä ja pysäköidä täytyy sitten näin, tuossa on alueen kartta".
Leirintäalue oli isoa karkeaa kiveä, jonka päällä oli viheliäistä liikkua, ja jossa pelkäsin, että auton edusmatto menee rikki...
Keittiötilat toki siistit ja kierrätys mahdottoman hyvin järjestetty. Jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen tuo rahastus-politiikka ja jossain määrin epäviihtyisä kenttä. Patikkareittejä tuolla sitten taas on mahdottoman kivasti ja voisin joskus kuvitella meneväni Ylläkselle ihan vaan niiden vuoksi.
Ei ole tässä perheessä aiemmin nähty, että allekirjoittanut pistää koko pizzan tuulensuojaan nopeammin kuin pöydän toisella puolen on syöty omasta puolet.... taisi olla melkoinen nälkä.
Ja oli muuten sitten niin erinomainen pizza ♥
Tiramisu (itsellä ilman espressoa) oli taivaallinen
Mitä tekisin toisin?
* en aloittaisi lomaa tällaisella retkellä. Olisi kannattanut ensin levätä kotona muutama päivä.
* ottaisin lyhyemmät päiväetapit; pidempi vuokra-aika tai toisenlainen systeemi, esim majoitukset paikan päällä ja henkilöauto. Tässä puolensa ja puolensa.
* suunnittelisin paikat, jotka haluan nähdä. Vauhdissa ei ehdi suunnitella riittävästi, koska etäisyydet ja ajomatka
* suunnittelisin "ruokalistan". jonka mukaan ostokset. Syömiset meni vähän ahterilleen, koska ei ollutkaan kauppaa silloin kun ruoka loppui... Auton jääkaappiin kuitenkin mahtuisi.
