Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele pidettäväksi syksyn kuukausilla. No, eipä tässä erikoisempia suunnitelmia ole, joten pistin kesäkuulle yhden neljän päivän lomapätkän käyttöön, koska varsinainen loma on suunniteltu myöhäisimpään lomakauteen.

Aloitimme loman tekemällä pienen päivä Visbyssä retken. Tästä on puhuttu useita kertoja, mutta kovin harvoin Suomesta yksikään laivayhtiö tekee niitä, ja itse asiassa ne myydään tosi äkkiä loppuun. Näin mainoksen jossain varhain keväällä ja nappasin kiinni. Tietämättä mitään kesän aikatauluista, totesimme, että silloin on mentävä kun matka järjestetään. Onneksi koirahoitolassa oli noille kahdelle yölle tilaa...

Aloitimme päivän kävelemällä laivasta keskustaan ja kahville.

Pöydän ääressä oli kiva tutkia karttaa ja pohtia mitä, missä ja minne.

Kaupungin reunalla lähellä rantaa on kasvitieteellinen puutarha, jonne on ilmainen käynti. Portit olivat kutsuvasti auki, joten sinne. Tosi kaunis puutarha. Tuolla lienee varsin sopiva ilmasto monille vähän eksoottisimmillekin kasveille, koska esim. oliivipuut rehottivat valtavina, eikä niitä takuulla siirretä sisätiloihin talveksi.

Visby on vanha Hansakaupunki, sitä ympäröi 3,5 km mittainen muuri, ja siellä on taisteltu ankarasti muutama vuosisata sitten.  Muurin ulkopuolella kulki viehättävä hiekkapolku, jota pitkin nähtävästi paikalliset ulkoilevat ja mekin kiersimme kaupungin ulkopuolelta ennen palaamistamme pikku kujien ja ruusujen kaupunkiin.

Päivä oli onneksi tosi kaunis. Ei liian kuuma, koska kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli ihan kivakin, että mereltä käy pieni vilvoittava tuuli. Kaupunki on pieni, hyvin paljon esim. vanhan Tallinnan kaltainen: suloiset mukulakivikadut, pieniä vanhoja taloja, todella viehättäviä ikkunoita ja pihoja, ja Visbyn erikoisuutena: joka puolella runsaasti ruusuja.

Itsehän hullaannuin ajatukseen tuollaisesta vähän köynnöstävästä ruususta rakennuksen seinustalla, ja kävin hankkimassa (metsän reunasta) vanhan, älyttömän helposti leviävän, Valamonruusun ja kaivoin sille kuopan autotallin seinustalle. Jos se ei siihen asetu, sitten ei. 

Kuljin tuolla nenä puskasta toiseen, tuoksu oli hurmaava.

Tutustuimme myös paikalliseen kirkkoon, joskin en vieläkään pysty päättämään oliko se minusta todella ruma vai ihan ok. Jotenkin odotin tuollaisessa paikassa hyvin vanhaa kivistä kirkkoa, ja tuo moderni tyyli jotenkin iski silmään....  No, katsokaa itse.

Lasimaalaukset olivat upeita ja 

kirkko itsessään sisältä tosi hieno.

Päivä kului nopeasti kävellessä ympäriinsä. Vähän olisin halunnut myös ehtiä kaupungin ulkopuolelle, mutta erilaiset retket, joita tuolta tehdään, olisivat vieneet puolet päivästä, joka kuitenkin on itsessään jo lyhyt (8 h).

Esitinkin laivayhtiölle toiveen sellaisesta kiertomatkasta, jossa auton saisi ottaa pois laivasta, jäädä saarelle majoitukseen esim. yöksi tai kahdeksi, ja vähän tutkia Gotlannin saarta enemmän. 

20 km päässä kaupungista olisi ollut tippukiviluola, jonka haluaisin joskus nähdä. Lisäksi saarella vietetään dekkariviikoa heinäkuussa, Ruotsalaiset dekkarikirjailijat käyttävät kaupunkia tapahtumissa kirjoissaan. Myös pyöräilemällä saareen olisi kiva tutustua. (Tämähän siis onnistuu vaivatta, jos matkustaa Ruotsiin, ajaa Tukholmasta vähän etelään ja ottaa paikallisen lauttayhteyden... vie vain ajallisesti taas enemmän siirtymisten vuoksi.)

Jalkoja kastelematta niin pitkälle kuin pääsi.

Selän takana jossain Ruotsi.

Ainoa miinuspuoli koko matkassa oli älyttömän pitkä laivamatka, koska laiva kulkee Helsingistä.

Kun se yöllä pysähtyi Maarianhaminassa klo 3, siitä olisi niin näppärä 5-6 tunnin matka Turkuun....

Onneksi meillä oli kiva hytti ja nukuimme kuin possut.

Saavuimme kotiin alkuviikosta, ja pyöritimme normaaliarkea. Vähän rakennusprojektin tapaista, eli roskiskatos työn alle, lisäksi maalasin kävelyportin, joka oli surullisessa kuosissa sään oltua sille kova jo vuosia.

Juhannuksena fillaroimme ystävien kanssa Littoistenjärven rantaan piknikille. Meiltä siis n. 28 km sinne, koska pyörimme vähän menomatkalla reittivalintojen vuoksi. Pidimme hyvän tauon ja fillaroimme takaisin (26 km). Tämän jälkeen ystävät tulivat meille, ja grillasimme, söimme ja viihdyimme pihapuuhien (tikanheitto yms) kanssa. Saunakin tietenkin lämpeni ja jatkoimme iltaa istuen kun aurinko ei laskenut ollenkaan eikä siis tajuttu ajan kulua. 

Tänään mietin aamulla milloin olen viimeksi ollut juhannuksen täysin vapaalla suunnitellusti. Varmaan viitisen vuotta sitten, kun olimme pohjoisessa niin, että palasimme kotiin aattona. Normaalisti olen pyhät kiinni, mutta tässä normityöajassa on kyllä puolensa.

Ylihuomenna sitten takaisin sorvin ääreen ja seuraava pidempi vapaa vasta elokuun puolivälin jälkeen.

Vapaa viikonloppu ja retki Turkuun

Mehän emme varsinaisesti ole asuneet järin kaukana Turusta aiemminkaan, mutta jotenkin tunti suuntaansa on tuntunut hirveän pitkältä....
Joka kesä on ollut puhetta, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Jotenkin ärsyttää itseänikin, että sorrun sitkuttelemaan. Mene ja tee, huudan peilikuvalleni.

No, nyt otettiin sovitusti pieni irtiotto, kun sattui vapaa viikonloppu yhtä aikaa. Harvinaista herkkua kahden vuorotyötä tekevän perheessä. 
Ihan alunperin pohdin bussilla menemistä, mutta vaikkei matka ole pitkä, bussireitti on hyvinkin maisemallinen ja kestää siis toista tuntia... Lisäksi pikainen googletus kertoi iloisen asian: sunnuntaisin pysäköinti on suuressa osassa kaupunkia ilmaista. (Koska parkkipaikan maksaminen etukäteen tietämättä kuinka kauan aikaa tarvitsee on aina hankalaa ja stressaavaa.)
Koska ei ollut tarkoituskaan käydä terassilla, ei auton ajaminen sinänsä ollut mikään kynnyskysymys. Joten matkaan.

Onneksi lapset vinkkasi etukäteen, että Turun paikallisliikenne Föli käyttää tällä yhdellä välillä myös vesibussia. Mikä älyttömän hauska idea! Keskustasta Ruissaloon meren kautta.

Niillä on hyvin toimiva reittiopas, josta pystyin etukäteen haarukoimaan, että haluan ehtiä veneelle klo 10:15 ja olen sillä Ruissalossa klo 11, jolloin Kasvitieteellinen puutarha aukeaa.

Turku oli aika pilvinen aamusta, itse asiassa saatiin vesibussimatkalla muutama pisarakin päällemme ihan taivaalta, ei pelkästään meren pärskeitä. Ja erittäin tukalan kuuman lauantain jälkeen täytyy sanoa, että tuntui hullulta ajatella, miten ihanaa on joskus olla ihan vähän viluissaan. 

Suomen Joutsen

Varmasti yksi Turkulaisia tunnetuimpia maamerkkejä.

Olen kuulemma itse (Turussa syntyneenä) ihan ratasikäisenä kakarana pyytänyt iltaisin, että mennään katsomaan "kaksi laivaa ja ankkuri". Ilmeisesti Joutsenen vieressä tai jossain samalla rannalla oli silloin toinenkin alus ja lisäksi yhden kerrostalon edessä (Sairashuoneenkadulla?) on edelleen kaksi isoa ankkuria. Ilmeisesti minua tuupattiin rattaissa sitten iltakävelyllä näiden ohi. Harmi, kun muistikuvia ei ihan noilta vuosilta ole..... 

Kohti Ruissaloa, ja jo kirkastuu

Vesibussi tulee Kansanpuiston rantaan. Kuvittelisin, että se on paikka, jossa järjestetään mm. Ruisrock. 

Siinä oli kivantapainen hiekkaranta, jokin ravintola/kahvilakin ja ylipäänsä viihtyisän oloista aluetta.

Rannasta oli ehkä vajaan kilometrin kävely puutarhan portille.

Turun Kasvitieteellinen Puutarha oli todella hieno. Olen pitkään haaveillut käynnistä siellä, ja vaikka kuumuus ja kosteus kasvihuoneissa oli tukalaa, hitsi miten hienoja juttuja ja valtavia kasveja jotkut ihan tavan huonekasvitkin ovat. Meillä kävi uskomaton flaxi siinä, että olimme yhdessä kasvihuoneessa, jossa kyltti kertoi kulman takana olevan orkideoita. Minä otin suunnan sinne ja mainitsin jotain orkideoista miehelleni, ja jonkun puun takaa ilmestyi mies, joka tuli juttelemaan näistä kasveista. Hän kertoi olevansa töissä siellä, juuri sinä päivänä vapaalla, mutta oli tullut hoitamaan kukkia, koska kuumuus on ollut niin pitkään jo sietämätön. 

Hän kertoi eri orkideoista ja esitteli niitä meille vaikka kuinka pitkään. Valtavan mielenkiintoista! Ja ihan käsittämättömiä kasveja. Jotkut oli hyvä jos muutaman sentin kokoisia, silti niihin voi tulla kukka, jonka halkaisija on 10 cm. Toisaalta jotkut isohkot lehdet eivät taanneet mitään kukista, vaan jokunen muutaman millin kokoinen onnetoinen siinä roikkui.... 

Tämä oli mielettömän hienon värinen.

Kännykkäkuva ei toista sitä violettia oikein.

Vähän Jurassic Park tunnelmaa.

Tänne kun laittaisi jonkun dino-patsaan, jengi saisi härslaagin. 😂

Mandariinipuu

Bougainvillea oli hiukan kiivennyt....

Tuollainen jättilumme voi kantaa 40 kg painon.

Sen alareunassa on piikkejä, joilla se suojelee itseään,

ettei erilaiset vesiötökät pureskele siihen reikiä.

Orkideat,

murto-osa kaikista

Tuossa pienessä etualalla puupalikan koko oli ehkä 5 x 5 cm

Toinen ikuinen rakkauteni on kaktukset ja mehikasvit.

Ollapa kotona mahdollisuus joskus pitää jotain metrin korkuista....

Voi että. ♥

Nämä kivikasvit oli vähintäänkin kummallisia.

Ihan kuin keuhkot. 😅

Kukkivat kaktukset - olen muutamana kesänä saanut sellaisen 

perinteisen sisällä pidettävän pitkäksi pötköksi kasvavan kaktuksen kukkimaan. 

Muutamana kesänä peräkkäin olin ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein talven yli. 

Sittemmin olen vaan saanut haaveilla....

Siirryimme kasvihuoneista ulos, koska piha-alueellakin oli runsaasti myös katsottavaa. Olin vähän yllättynytkin, että he kasvattavat myös ihan vihanneksia ja muita perinteisiä puutarhan kasveja. Toki jälkikäteen ajatellen, miksipäs ei. Eihän kaikilla ole pihaa eikä jokainen todellakaan välttämättä tiedä minkänäköinen varsi on vaikka perunassa....

Kyltti "Lummelammet" houkutteli eteenpäin, ja olivat kyllä kauniit. Lumpeen kukassa on jotain niin herkkää ja suomalaista.

Lummelampien yhteyteen oli tuotu minusta eriskummallisia moderneja taideteoksia. En ymmärtänyt vähääkään, miten ne istuivat tähän maisemaan, vaikka olivatkin jollain tavoin kiehtovia.

Totesin olevani hyvin vähän taidetta ymmärtävä tässä kohtaa.

Tämän nimi oli iltalypsy

Tämä oli roiskaus

Palasimme kaupunkiin ihan bussilla. Siinä vaiheessa nälkä jo kaivesi mahassa ja pohdimme käymmekö haukkaamassa jotain, mutta toisaalta ravintolat eivät houkutelleet ja terassit olivat todella täynnä.

Turkua tuntemattomille voin vinkata yhden mielenkiintoisen paikan: Kupittaan City-market.

Kuulostaa kornilta, mutta niillä on myymälän sisällä delitiski, jonka patonkien ja salaattien voittanutta ei kyllä juurikaan ole. (Ja päätellen jonojen pituudesta, emme ole ainoat, jotka niin ajattelevat. Ne myyvät varmasti tuhansia patonkeja viikonlopussa.) 

Koska oli tarve poiketa ruokakaupassa, totesimme, että patonki menee näppäränä välipalana ja kotona voi tehdä sitten ruokaa alkuviikoksi. 

#kissmyturku