Huonekasvi-intoilu

Kuten ehdin aiemmin kertoa, tein tässä jälleen pari yövuoroa. Edelleenkään eivät ole kyllä minua varten ja huokaan tyytyväisenä, kun seuraavaan listaan niitä ei suunnitella. Nukkuminen yöllä, omassa sängyssä, kotona, on vaan niin kivaa!

Edellisessä työpaikassa tein vuosia sitten öitä aika säännöllisesti, ja silloin tein hullun havainnon, että yövuorot eivät sovi minulle myöskään lompakon vuoksi. Selitän: yövuoropöhnässä mikään ei maksa mitään ja millään ei ole juurikaan väliä. Sellainen iloinen nousuhumala-fiilis, vaikka kyse onkin lähinnä krapulapäivästä. Ja järki on ihan jäässä. Sitä ei ole. Yhtään.

Lapset (tytöt!) oppivat tämän hyvin parin kerran jälkeen. Kun pyytää äitiä viimeisenä nukkumispäivänä mukaan ostamaan "ne yhdet ihanat farkut", voi kotiin päätyä kohtuullisen kokoisen kassillisen kanssa ja äiti korkeintaan ällistelee muutamaa päivää myöhemmin missä riivatussa sen rahat taas on. Ja teinillä on kaapit väärällään uusia kuteita!

Sittemmin valvoin yhden kaverin kanssa ja huomasimme molemmat shoppailevamme yökaudet kaikenlaista turhaa krääsää - ihan vaan, koska voi, ja koska on halpaa. (Eikä edes ollut, mutta kun mikään ei maksa mitään riittävän väsyneenä.....)  Parhaat ostokset olen kuitenkin oikeasti tehnyt yöllä, kun ostin viidelle hengelle lentoliput jonnekin kauas... mikä lie tuntihinta tai muu alennus osui kohdalleen.

Aasinsiltana siis näihin öihin.

Aasinsilta,

en voinut vastustaa kuvaa.... 😂

Olen jo jonkin aikaa pohtinut haluavani pari uutta viherkasvia. Minkälaisia, sitä ajattelin siinä yön pimeinä tunteina googlata. Ja törmäsin erilaisiin orkideoihin. ♥

Minulla on muutama isohko orkidea. Parikin niistä olen tuonut ihan silloisen Eviran luvalla Thaimaasta, ja ne kukkivat lähes vuosittain ja ovat kauniita. Googgeli vaan esitteli sitten vielä erilaisia kasveja ja vähän tuppasin innostumaan. Tällainen keltainen Vanda on siis se "poikanen", joka meillä on ollut nyt muutaman vuoden ja kasvattanut melkoiset juuren, muttei vielä lisää lehtiä. Ja oikeastaan vasta nyt tajusin, ettei se välttämättä viihdykään kookoskokkareissa umpinaisesa purkissa, vaan haluaisi olla kiinnittyneenä johonkin runkoon ja roikottaa juuriaan ilmassa, kuten kuvassa. 

Hmmm. Mitenhän sellainen karkealla kookoksella päällystetty tukikeppi, joita köynnöskasveille myydään? Mahtaisiko se voida kasvaa sellaisessa?

Kuva Plantagen: Vanda orkidea

En sallinut itseni tilata yhden ensimmäistä kukkaa minkään postin kuljetuksen kautta. Päätin, että on pakko ajaa varta vasten jonnekin liikkeeseen niitä ihmettelemään (ja selvittämään niiden vaatimuksia), mutta olipas ihan mielenkiintoista lukea blogeja ja kertomuksia erityyppisten orkideojen kasvatuksesta.

Jotain vihreää pitäisi siis saada. Makuuhuone on jotakuinkin pohjoiseen, joten ainakaan orkideaa sinne on turha laittaa. Toisaalta hylly ikkunan pielessä edellyttäisi kuitenkin vähän roikkuvaa kasvia....

Sain noin vuosi sitten Kilpipiilean alun yhdeltä kaverilta ja se on kasvanut hienosti. Se lienee jokin vanha perinnekasvi, näin ainakin ymmärsin. Helppo kuin mikä.

Kuva Plantagen; kilpipiilea

No, tuosta voisin nipistää pari alkua uuteen purkkiin ja laittaa makkarin hyllyyn. Mutta kun mieli tekisi jotain uutta!

Kyttäilin myös facebookin huonekasviryhmiä, mutta ihmiset siellä oli niin viisaita ja kokeneita, tuli alemmuuden tunne. Eikä se ollut mikään kirpputoripalsta. Mistähän jengi hankkii uusia kivoja pistokkaita?? 

Kuva Puutarha.net

Jotain vähän tämän suuntaista tavallaan havittelen. Ja sitten taas en. Ei ehkä ihan noin runsasta, mutta tuo puun oksa on hauska....  Olisi sitä paitsi hauska opetella tekemään jotain amppeleita....

Näin tämä homma sitten lähtee ihan laukalle! Kokedama jollekin kasville ja roikkumaan..... juup, näen jo itseni kiukuttelemassa noita sammalpalloja ja kanaverkkoa. 

(Huomatkaa, etten sentään alkanut pohtia rupeaisinko veivaamaan makramea. Onneksi tiedostan väsyneenäkin omat rajani... Tirsk!!)

Kuva Kukkakauppa Opuntia: Kokedama

Olenhan jo sentään hankkinut tänä talvena kaksi kasvilamppua, joista toinen, kuistilla oleva, on vaaleanpunainen ja tekee kuistista vähän Hollantilaisen kannabis-kasvattamon oloisen, ja valaisee kuitenkin pääasiallisesti sitruunaa. 

Edellisen kerran kun innostuin jostain näin, kyse oli ilmakasveista, tillandsioista. 
Niitä on edelleen kolmessa eri lasipallossa ikkunoilla ja minusta ne ovat aika viehättävä sisustuselementti. (Kuulostipa hienolta....) Ja ennen kaikkea, koska ovat helppohoitoisia, mikä ettei. 
Suihkuttelen kyllä kasveja muutenkin lähes päivittäin, joten se ei ole ongelma. Muuten erilaiset kastelutavat (upottaminen, kylvettäminen, normi kastelu) sitten taas ovat työläämpiä.

Lisäksi lukemalla erinäisiä juttuja olen saanut ideoita mm. mullattomaan kasvattamiseen. 
Tähänkin asti olen tykännyt orkideojen kanssa eniten kookosrouheesta ja pikaisella kyselyllä selvisi, että mokomaa rouhetta myydään matelijoiden terraarioihin! 😳  Ja minä olen jo pari vuotta surrut, että se on niin hirveän kallista, jos tilaa Amazonilta tai Kiinasta....   (Missähän on lähin sellainen eläinkauppa, joka myy matelijoita?)
Nyt opin, että kookokseen voisi lisätä seramista, eli jotain leca-soran tyyppistä savea ja lisäksi kaarnaa. Nuo kaikki pidättävät vähän vettä ja kasvien kerrotaan viihtyvän erinomaisesti. Eikä enää vuosittaista mullanvaihtoa.

On lähes vaarallista päästää minut useaksi tunniksi lukemaan blogeja ja kirjoituksia erilaisten kasvien hoidosta ja puuhailusta niiden kanssa. (Rauhallinen yö!)

Toivottavasti herään ja olen unohtanut pahimman intoni. (Jos edes nukkuisin....)

Vapaa viikonloppu ja retki Turkuun

Mehän emme varsinaisesti ole asuneet järin kaukana Turusta aiemminkaan, mutta jotenkin tunti suuntaansa on tuntunut hirveän pitkältä....
Joka kesä on ollut puhetta, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Jotenkin ärsyttää itseänikin, että sorrun sitkuttelemaan. Mene ja tee, huudan peilikuvalleni.

No, nyt otettiin sovitusti pieni irtiotto, kun sattui vapaa viikonloppu yhtä aikaa. Harvinaista herkkua kahden vuorotyötä tekevän perheessä. 
Ihan alunperin pohdin bussilla menemistä, mutta vaikkei matka ole pitkä, bussireitti on hyvinkin maisemallinen ja kestää siis toista tuntia... Lisäksi pikainen googletus kertoi iloisen asian: sunnuntaisin pysäköinti on suuressa osassa kaupunkia ilmaista. (Koska parkkipaikan maksaminen etukäteen tietämättä kuinka kauan aikaa tarvitsee on aina hankalaa ja stressaavaa.)
Koska ei ollut tarkoituskaan käydä terassilla, ei auton ajaminen sinänsä ollut mikään kynnyskysymys. Joten matkaan.

Onneksi lapset vinkkasi etukäteen, että Turun paikallisliikenne Föli käyttää tällä yhdellä välillä myös vesibussia. Mikä älyttömän hauska idea! Keskustasta Ruissaloon meren kautta.

Niillä on hyvin toimiva reittiopas, josta pystyin etukäteen haarukoimaan, että haluan ehtiä veneelle klo 10:15 ja olen sillä Ruissalossa klo 11, jolloin Kasvitieteellinen puutarha aukeaa.

Turku oli aika pilvinen aamusta, itse asiassa saatiin vesibussimatkalla muutama pisarakin päällemme ihan taivaalta, ei pelkästään meren pärskeitä. Ja erittäin tukalan kuuman lauantain jälkeen täytyy sanoa, että tuntui hullulta ajatella, miten ihanaa on joskus olla ihan vähän viluissaan. 

Suomen Joutsen

Varmasti yksi Turkulaisia tunnetuimpia maamerkkejä.

Olen kuulemma itse (Turussa syntyneenä) ihan ratasikäisenä kakarana pyytänyt iltaisin, että mennään katsomaan "kaksi laivaa ja ankkuri". Ilmeisesti Joutsenen vieressä tai jossain samalla rannalla oli silloin toinenkin alus ja lisäksi yhden kerrostalon edessä (Sairashuoneenkadulla?) on edelleen kaksi isoa ankkuria. Ilmeisesti minua tuupattiin rattaissa sitten iltakävelyllä näiden ohi. Harmi, kun muistikuvia ei ihan noilta vuosilta ole..... 

Kohti Ruissaloa, ja jo kirkastuu

Vesibussi tulee Kansanpuiston rantaan. Kuvittelisin, että se on paikka, jossa järjestetään mm. Ruisrock. 

Siinä oli kivantapainen hiekkaranta, jokin ravintola/kahvilakin ja ylipäänsä viihtyisän oloista aluetta.

Rannasta oli ehkä vajaan kilometrin kävely puutarhan portille.

Turun Kasvitieteellinen Puutarha oli todella hieno. Olen pitkään haaveillut käynnistä siellä, ja vaikka kuumuus ja kosteus kasvihuoneissa oli tukalaa, hitsi miten hienoja juttuja ja valtavia kasveja jotkut ihan tavan huonekasvitkin ovat. Meillä kävi uskomaton flaxi siinä, että olimme yhdessä kasvihuoneessa, jossa kyltti kertoi kulman takana olevan orkideoita. Minä otin suunnan sinne ja mainitsin jotain orkideoista miehelleni, ja jonkun puun takaa ilmestyi mies, joka tuli juttelemaan näistä kasveista. Hän kertoi olevansa töissä siellä, juuri sinä päivänä vapaalla, mutta oli tullut hoitamaan kukkia, koska kuumuus on ollut niin pitkään jo sietämätön. 

Hän kertoi eri orkideoista ja esitteli niitä meille vaikka kuinka pitkään. Valtavan mielenkiintoista! Ja ihan käsittämättömiä kasveja. Jotkut oli hyvä jos muutaman sentin kokoisia, silti niihin voi tulla kukka, jonka halkaisija on 10 cm. Toisaalta jotkut isohkot lehdet eivät taanneet mitään kukista, vaan jokunen muutaman millin kokoinen onnetoinen siinä roikkui.... 

Tämä oli mielettömän hienon värinen.

Kännykkäkuva ei toista sitä violettia oikein.

Vähän Jurassic Park tunnelmaa.

Tänne kun laittaisi jonkun dino-patsaan, jengi saisi härslaagin. 😂

Mandariinipuu

Bougainvillea oli hiukan kiivennyt....

Tuollainen jättilumme voi kantaa 40 kg painon.

Sen alareunassa on piikkejä, joilla se suojelee itseään,

ettei erilaiset vesiötökät pureskele siihen reikiä.

Orkideat,

murto-osa kaikista

Tuossa pienessä etualalla puupalikan koko oli ehkä 5 x 5 cm

Toinen ikuinen rakkauteni on kaktukset ja mehikasvit.

Ollapa kotona mahdollisuus joskus pitää jotain metrin korkuista....

Voi että. ♥

Nämä kivikasvit oli vähintäänkin kummallisia.

Ihan kuin keuhkot. 😅

Kukkivat kaktukset - olen muutamana kesänä saanut sellaisen 

perinteisen sisällä pidettävän pitkäksi pötköksi kasvavan kaktuksen kukkimaan. 

Muutamana kesänä peräkkäin olin ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein talven yli. 

Sittemmin olen vaan saanut haaveilla....

Siirryimme kasvihuoneista ulos, koska piha-alueellakin oli runsaasti myös katsottavaa. Olin vähän yllättynytkin, että he kasvattavat myös ihan vihanneksia ja muita perinteisiä puutarhan kasveja. Toki jälkikäteen ajatellen, miksipäs ei. Eihän kaikilla ole pihaa eikä jokainen todellakaan välttämättä tiedä minkänäköinen varsi on vaikka perunassa....

Kyltti "Lummelammet" houkutteli eteenpäin, ja olivat kyllä kauniit. Lumpeen kukassa on jotain niin herkkää ja suomalaista.

Lummelampien yhteyteen oli tuotu minusta eriskummallisia moderneja taideteoksia. En ymmärtänyt vähääkään, miten ne istuivat tähän maisemaan, vaikka olivatkin jollain tavoin kiehtovia.

Totesin olevani hyvin vähän taidetta ymmärtävä tässä kohtaa.

Tämän nimi oli iltalypsy

Tämä oli roiskaus

Palasimme kaupunkiin ihan bussilla. Siinä vaiheessa nälkä jo kaivesi mahassa ja pohdimme käymmekö haukkaamassa jotain, mutta toisaalta ravintolat eivät houkutelleet ja terassit olivat todella täynnä.

Turkua tuntemattomille voin vinkata yhden mielenkiintoisen paikan: Kupittaan City-market.

Kuulostaa kornilta, mutta niillä on myymälän sisällä delitiski, jonka patonkien ja salaattien voittanutta ei kyllä juurikaan ole. (Ja päätellen jonojen pituudesta, emme ole ainoat, jotka niin ajattelevat. Ne myyvät varmasti tuhansia patonkeja viikonlopussa.) 

Koska oli tarve poiketa ruokakaupassa, totesimme, että patonki menee näppäränä välipalana ja kotona voi tehdä sitten ruokaa alkuviikoksi. 

#kissmyturku

Hoppuviikon kuulumiset

Jälleen takana yksi viikko, jolloin olen suunnilleen käynyt kotona kääntymässä sängyssä ja mennyt taas.
Kaipa näitäkin kiire-viikkoja joskus muistelee nauraen. Kuvittelin tosin, että ns. ruuhkavuodet ovat jo omalta osaltani ohi, mutta väärinpä luulin.

Maanantai:

Rakkaat ihanat ystävät ovat juuri tulleet isovanhemmiksi!!!

Poikkesivat meillä palauttamassa miehen auton, joka oli heillä huollossa, joten siinä kahvin edellä skoolattiin nyt mummille ja papalle! ♥ 

Omalta osaltani vapaapäivä pitkän työputken jälkeen, joten tuli vietettyä ihanalla tavalla.

Mikäs siinä, kelpaahan sitä maanantaina alkaa skumppaa juomaan jo puolilta päivin.....  =D

Tiistai:

Mama's Taxi -päivä lapsen ratsastaessa.

Parasta kuskipäivissä on se, että ihana työkaveri on aina valmis kutsumaan luokseen ja kutsuu Bonon aina erikseen.

Ansku, Jack Russell,12 vk tuossa korvan takana, antaa kyytiä ja viihtyvät hienosti porukassa.

Ainoa miinus siitä, että unohdin, etten kestä kahvia iltaisin ja join sitä kunnon tuopillisen.

Sillä seurauksella, että katsoin kelloa vielä kahdelta, kun se sittemmin soitti 5:12 tapansa mukaan....

Mutta pojat, että valkosuklaa-laavakakku oli kahvin kanssa taivaallista!!!

Blondi mikä blondi!

Keskiviikko:

Listassa sovitusti pitkä päivä.

Otin pojat aamulla remmiin ja tehtiin puolen tunnin hyppely ennen suihkua. 

Mieskin aamuvuorossa, mikä on tylsää.  Koirat nyt kuitenkin pärjäävät pienemmilläkin lenkeillä kun on pakko. Iltapäivällä saavat kunnon tunnin remuamisen metsässä.

Torstai:

Normi aamuvuoro pitkän perään ei ole koskaan välttämättä hyvä idea, mutta tällä kertaa olin ti-ke yön valvomisesta niin väsynyt, että kun kaaduin naamalleni sänkyyn klo 21, sammuin samantien ja fiilis kellon soidessa 5:12 oli suorastaan valoisa.

Päivän mittaan tosin fiilikset alkuun vähän laskivat, kun jälleen sairastapausten vuoksi selvisi meillä olevan isoja puutteita henkilöstössä.

Tein toisen pitkän sitten heti perään kun olin ensin vähän konsultoinut kotiväkeä puhelimitse, että oliko jotain.....

Perhe alkaa olla niin tottunut, että niiden reaktiot on lähinnä "vähän jännää", sillä lailla sarkastisella äänenpainolla.

Ja mehän vedettiin sitten niin kivasti kollegan kanssa iltaan saakka. Samat partners in crime kuin edellisenä iltana.

Parasta työssä on se, että tietää työkaverin hoitavan oman osuutensa niin itse voi keskittyä vain omaan työhönsä! ♥   Mulla on parhaat työkaverit ikinä!

Perjantai:

Se totisesti ansaittu vapaapäivä.

Pojat remmiin ja lenkille aamusta. IHANAA!!

Edu oli aamulla vähän kypsä, kun kuvailin. Lähinnä ilmeestä tuli mieleen, että ajatuskupla pään päällä sanoo: come on, akka, pistä ne tossut kiinni, että päästään lähtemään. Hukkaa se kamera jo!

Tehtiin ihana tunnin lenkki aamulla, sitten puolisen tuntia päivällä, ja illalla sovin vielä Bonolle uuden tyttökaverin kanssa treffit.

4 kk ikäinen käyttökultsu Daisy juoksutti meidän viikaria pitkin umpihankea viitisen kilsaa.

Tähän päälle ensin kylpy ja saunaan lämmittelemään/kuivumaan, ja illan mittaan ei kuonoa meinannut mustavalkoisen huovan alta erottaa.

Aika voipunut junnukoira.

Taisi pohtia tahollaan, että "menis jo töihin, ettei olis koko ajan hääräämässä jotain"..... 

Lauantai: 

Varastettuja ideoita: Pyykkietikkaa. Tai siivousetikkaa. Miksi sitä kukakin haluaa kutsua.

Kuorin siis neljän appelsiinin kuoret, viipaloin vähän pienemmiksi ja purkitin ne. Päälle kirkasta väkiviinaetikkaa. Tuo Felixin purkki vetänee n. litran. 

Saa tekeytyä parisen viikkoa, sen jälkeen pullotetaan ja käytetään mihin tahansa pyyhkimiseen laimentamalla 1:1 tai pyykkiin puoli desiä koneelliseen.

Luonnollinen ja hyvä tuote. Tekee pyykistä pehmeää jättäen ihan laimean sitruksen tuoksun.

Olen ostanut pyykkietikkaa aiemmin, mutta bongasin tämän teko-ohjeen Jovelan Johannalta.

Noilla sivuilla muuten kerrotaan hyvin myös siitä, miksi sitruksen kuoret on hyvät siellä joukossa. Eli ei pelkästään tuoksun takia, vaikka se toki on itselleni pääasia puhdistustehon lisäksi.

Kaupan hyllystä löytö: joskus jotain muutakin päiväkahvipullaa kuin iänikuista suklaa-jotain....  =D

Salmiakkifanille jotain! HYVÄÄ!! Suosittelen!

Orkideojen kylpypäivä. Näin keväällä alan kylvettää niitä viikottain. Talvikaudella saattoi mennä kolmisenkin viikkoa välillä.

Mutta nyt puskevat uutta vanaa joten kukkiakseen tarvitsevat vettä ja ravinteita. Jälkimmäisestä en vielä tiedä, pitänee hankkia jotain orkideajuttua, mutta vettä riittää.

Upotan ne niin, että todella ihan uivat. Nuo kookoskokkareet, jossa kasvavat, kastuu pikkuhiljaa läpikotaisin ja pitää alustan kosteana sitten muutaman päivän.

Vapaasta innostuneena leivoin jenkki-tyyppistä kurpitsapiirakkaa kun törmäsin omassa pakastimessa kurpitsasosepurkkeihin.

Jenkkiläinen kurpitsapiiras:

4-5 munaa

4 dl kurpitsasosetta (meillä oli kesäkurpitsaa)

2 dl kuohukermaa

1 dl jauhoja

2 dl fariinisokeria

kanelia

kardemummaa

neilikkaa

Sekoita kaikki aineet hyvin. Paista alle pohja esim. piirakkataikinasta tai murotaikinasta maun mukaan. 

Kaada sose päälle ja paista 150 asteessa (minulla kiertoilmauuni) n. 45 min. kunnes ei enää hytky ravisteltaessa.

Älyn hyvää vaniljajäätelön kanssa!