Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele pidettäväksi syksyn kuukausilla. No, eipä tässä erikoisempia suunnitelmia ole, joten pistin kesäkuulle yhden neljän päivän lomapätkän käyttöön, koska varsinainen loma on suunniteltu myöhäisimpään lomakauteen.

Aloitimme loman tekemällä pienen päivä Visbyssä retken. Tästä on puhuttu useita kertoja, mutta kovin harvoin Suomesta yksikään laivayhtiö tekee niitä, ja itse asiassa ne myydään tosi äkkiä loppuun. Näin mainoksen jossain varhain keväällä ja nappasin kiinni. Tietämättä mitään kesän aikatauluista, totesimme, että silloin on mentävä kun matka järjestetään. Onneksi koirahoitolassa oli noille kahdelle yölle tilaa...

Aloitimme päivän kävelemällä laivasta keskustaan ja kahville.

Pöydän ääressä oli kiva tutkia karttaa ja pohtia mitä, missä ja minne.

Kaupungin reunalla lähellä rantaa on kasvitieteellinen puutarha, jonne on ilmainen käynti. Portit olivat kutsuvasti auki, joten sinne. Tosi kaunis puutarha. Tuolla lienee varsin sopiva ilmasto monille vähän eksoottisimmillekin kasveille, koska esim. oliivipuut rehottivat valtavina, eikä niitä takuulla siirretä sisätiloihin talveksi.

Visby on vanha Hansakaupunki, sitä ympäröi 3,5 km mittainen muuri, ja siellä on taisteltu ankarasti muutama vuosisata sitten.  Muurin ulkopuolella kulki viehättävä hiekkapolku, jota pitkin nähtävästi paikalliset ulkoilevat ja mekin kiersimme kaupungin ulkopuolelta ennen palaamistamme pikku kujien ja ruusujen kaupunkiin.

Päivä oli onneksi tosi kaunis. Ei liian kuuma, koska kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli ihan kivakin, että mereltä käy pieni vilvoittava tuuli. Kaupunki on pieni, hyvin paljon esim. vanhan Tallinnan kaltainen: suloiset mukulakivikadut, pieniä vanhoja taloja, todella viehättäviä ikkunoita ja pihoja, ja Visbyn erikoisuutena: joka puolella runsaasti ruusuja.

Itsehän hullaannuin ajatukseen tuollaisesta vähän köynnöstävästä ruususta rakennuksen seinustalla, ja kävin hankkimassa (metsän reunasta) vanhan, älyttömän helposti leviävän, Valamonruusun ja kaivoin sille kuopan autotallin seinustalle. Jos se ei siihen asetu, sitten ei. 

Kuljin tuolla nenä puskasta toiseen, tuoksu oli hurmaava.

Tutustuimme myös paikalliseen kirkkoon, joskin en vieläkään pysty päättämään oliko se minusta todella ruma vai ihan ok. Jotenkin odotin tuollaisessa paikassa hyvin vanhaa kivistä kirkkoa, ja tuo moderni tyyli jotenkin iski silmään....  No, katsokaa itse.

Lasimaalaukset olivat upeita ja 

kirkko itsessään sisältä tosi hieno.

Päivä kului nopeasti kävellessä ympäriinsä. Vähän olisin halunnut myös ehtiä kaupungin ulkopuolelle, mutta erilaiset retket, joita tuolta tehdään, olisivat vieneet puolet päivästä, joka kuitenkin on itsessään jo lyhyt (8 h).

Esitinkin laivayhtiölle toiveen sellaisesta kiertomatkasta, jossa auton saisi ottaa pois laivasta, jäädä saarelle majoitukseen esim. yöksi tai kahdeksi, ja vähän tutkia Gotlannin saarta enemmän. 

20 km päässä kaupungista olisi ollut tippukiviluola, jonka haluaisin joskus nähdä. Lisäksi saarella vietetään dekkariviikoa heinäkuussa, Ruotsalaiset dekkarikirjailijat käyttävät kaupunkia tapahtumissa kirjoissaan. Myös pyöräilemällä saareen olisi kiva tutustua. (Tämähän siis onnistuu vaivatta, jos matkustaa Ruotsiin, ajaa Tukholmasta vähän etelään ja ottaa paikallisen lauttayhteyden... vie vain ajallisesti taas enemmän siirtymisten vuoksi.)

Jalkoja kastelematta niin pitkälle kuin pääsi.

Selän takana jossain Ruotsi.

Ainoa miinuspuoli koko matkassa oli älyttömän pitkä laivamatka, koska laiva kulkee Helsingistä.

Kun se yöllä pysähtyi Maarianhaminassa klo 3, siitä olisi niin näppärä 5-6 tunnin matka Turkuun....

Onneksi meillä oli kiva hytti ja nukuimme kuin possut.

Saavuimme kotiin alkuviikosta, ja pyöritimme normaaliarkea. Vähän rakennusprojektin tapaista, eli roskiskatos työn alle, lisäksi maalasin kävelyportin, joka oli surullisessa kuosissa sään oltua sille kova jo vuosia.

Juhannuksena fillaroimme ystävien kanssa Littoistenjärven rantaan piknikille. Meiltä siis n. 28 km sinne, koska pyörimme vähän menomatkalla reittivalintojen vuoksi. Pidimme hyvän tauon ja fillaroimme takaisin (26 km). Tämän jälkeen ystävät tulivat meille, ja grillasimme, söimme ja viihdyimme pihapuuhien (tikanheitto yms) kanssa. Saunakin tietenkin lämpeni ja jatkoimme iltaa istuen kun aurinko ei laskenut ollenkaan eikä siis tajuttu ajan kulua. 

Tänään mietin aamulla milloin olen viimeksi ollut juhannuksen täysin vapaalla suunnitellusti. Varmaan viitisen vuotta sitten, kun olimme pohjoisessa niin, että palasimme kotiin aattona. Normaalisti olen pyhät kiinni, mutta tässä normityöajassa on kyllä puolensa.

Ylihuomenna sitten takaisin sorvin ääreen ja seuraava pidempi vapaa vasta elokuun puolivälin jälkeen.

Patikkaa Sallassa

Jälkijunassa: hyvää juhannusta!!  Tästä lähdettiin: edellisenä päivänä iltakävely, jossa otin kuvan elämäni miehistä.

Aaton painoin töissä pitkää päivää muina smurffeina eli 7-20:30.

Kävi sillä lailla uskomaton tuuri, että meillä oli kiitettävän hiljaista ja pitkän päivän lisäksi iltavuorossa oli sairaanhoitaja normaalissa iltavuorossa.

Oltiin tehty kaikki tarvittavat toimet jo 19:30 mennessä ja hän sanoi, että "mitä sinä täällä enää roikut kun lomakin alkaa, lähde menemään."

Kerrankin ei tarvinnut toiste käskeä.

Kello herätti sitten 02:15, auto oli pakattu jo illalla valmiiksi ja muutaman tunnin olin siinä torkkunut.

Turha puhua minulle yöttömästä yöstä, täällä ainakin on ihan pimeää kahdelta!

02:30 oltiin portista ulkona ja vajaa 10 kilsan jälkeen totesin "en sitten pakannut muuten hupparia tai muutakaan pitkähihaista mukaan...."  

Yhteen ääneen totesimme, että eiköhän niitä kauppoja ole matkan varrella jos tarve tulee....

Ihanaa ihanammat ihmiset matkan varrella toivottivat meidät tervetulleeksi juhannuspäivän aamuna 6:20 kahville ja voikkarille. Hyvin toivottu pissatauko.

Kahvin avulla jaksoi hyvin.

Kajaanin ABC:llä pysähdyimme tankkaamaan. Sitä edelsi kohtuullisen jännittävät 65 km, koska bensavalo syttyi ja en ole koskaan ajanut tankkia noin tyhjäksi. (Toisessa samanlaisessa autossa bensavalo syttyy niin, että tietokone näyttää vielä olevan 180 km varaa ajella. Mutta mistä näistä tietää.)
Matkan varrella ei ollut luonnollisesti yhtään ainutta huoltoasemaa ennen tuota ABCia.

Vaan sinne päästiin.

Tankkasin siellä itselleni tuollaisen kuvan tölkin ja voi hyvä maailma mitä sontaa ihmisille saadaankaan myydä kofeiinintarpeeseen!! JÄRKYTTÄVÄÄ PASKAA!

Tulipa kerralla kolme ostosta: ensimmäinen, viimeinen ja ainoa.  Mieli ei tehnyt yhtään kahvia mutta sen verran väsytti, että oli pakko kokeilla jotain energiaa....

(Ja meillä näitä juo porukka töissä ruokajuomana!!! En käsitä!)

Perillä Sallatunturissa joskus klo 16 paikkeilla. 

Sitä edelsi hyvin ripeä pysähdys Kuusamossa, jossa jouduimme toteamaan, että eläinkauppa ei ole juhannuspäivänä auki (asia, jonka olisi voinut tarkistaa netistä....) vaan koiralle pitää keksiä sapuskaa jostain muualta. (Kun koira syö siis raakaruokaa, ei ole ihan niin yksinkertaista ottaa vaan jotain pussia. Onneksi tavan ruokakaupat myy nykyään hyvin noita raakaruokia pakasteesta.) 

Ajoimme siis tunturista ohi Sallaan ruokakauppaan ja takaisin.

Tuntui kyllä taivaalliselta päästä perille. On se sellainen 12 tunnin ajo ja tauot päälle.

Ensimmäisenä iltana ajateltiin tehdä vaan pieni iltahyppely vähän vertyäksemme, ja päädyimme kävelemään Poropuistoon ja sieltä takaisin - vaatimaton kymppi....

Ajoissa nukkumaan ja koko sakki nukkuikin kuin tukit.

Aamu valkeni upeana. Meillä on nyt kahtena vuonna käynyt mieletön tuuri näiden säiden suhteen.

Pakkasimme reput ja otimme suuntiman kahden tunturin ympäri -lenkille.

Aikaa oli koko päivä.

Reissukaverit

Pahaojan kurulla ensimmäinen kunnon tauko: sissimuonaa eli kuiva-ainepussiin kuumaa vettä termarista ja 8 minuutin odottelu. Yllättävän hyvää, vaikka luonnollisesti vähän puuromaista. Riittävän ravitsevaa kuitenkin.

Hyvinkin tunnin breikki ennen seuraavaa etappia.

Loppumatkasta emme  pysähtyneet erikoisemmin. Juuri alakuvan pitkosten jälkeen noustaan tuohon nyppylän päälle ja siellä on laavu. Siinä joimme loput vedet ja minä piipahdin huussissa. 

Tuolla oli kaikki paikat todella siistit, ei roskia eikä ylimääräisiä mitään. Vessat oli siistit ja ehjät ja jokaisessa isot säkit kuiviketta. Kaveri kertoi nimittäin samalla viikolla Pieneltä Karhunkierrokselta, että siellä oli jaloissa asti pyörimään mehupurkkia ja -tetraa, nenäliinoja ja vessapapereita pitkin puskia, ja porukka muina miehinä teki isojakin tulia vaikka se erikseen kiellettiin. Kun ne makkarat oli mukaan otettu.

Ihme tyyppejä, kun on pelkkiä oikeuksia! Pistää kiukuttamaan!

Tuo oli muuten hullu paikka: suo nousi ylämäkeen. Se näytti luonnossa todella hassulta.

Päivälle tuli mittaa kuutisen tuntia, kilsoja joku 20. 

Perillä suihku ja lisää juotavaa sekä suolaista syötävää. Opimme heti ensimmäisenä päivänä, että maastoon on pakko kantaa vettä myös Vichyn muodossa. Pelkkä vesi tulee suoraan läpi ja vie hapoille.

Ilta meni huilaten ja sauna lämmittäen. 

Näkymä rinteeltä kohti hotellia

Hangasharjulla päiväkahvit

Viikon kävelimme reittejä, joita olemme kartasta suunnitelleet kevään. Moni niistä olisi jo viime vuonna ollut haluttujen listalla, mutta Pappakoiran kanssa niitä ei voinut ajatellakaan.

Bono oli kyllä niin reipas reissukaveri. Se oli aina valmis lähtemään, osasi levätä kun pysähdyttiin, ja jatkoi taas innolla.

Oli hetkiä, jolloin minä pohdin jaksaako tuo pieni koira, mutta se on sitkeää tekoa. Toki se sitten vastapainoksi lepäsi joka hetki, jonka oltiin kämpillä, mutta joka kerta lähti iloisesti häntä heiluen matkaan.

Vasta keskiviikkona mäkäräiset alkoivat kiusata ja silloin Bonolla oli vähän kurjaa, kun ne menivät mahan alle, missä pääsivät käsiksi ihoon.

Toi kysyy jaksanko. Siis jaksanko?

Minähän jaksan niin kauan kuin purutikkuja irtoaa.

Pienisuuri patikkakoira Sallatunturin huipulla

Meidän toinen pidempi, pisin reissu, oli suunnitellusti vasta keskiviikkona ja kohteena Syväojankuru. Sinne oli jo kartalla hyvinkin 12 km yhteen suuntaan.
Tällä kertaa pakattiin hillitön määrä juotavia ja useampi ruoka sekä välipaloja.

Nykyään tuolla ei välttämättä uskalla juoda vettä puroista, jollei keitä sitä. Koska metsäpalovaara oli päällä, emme tehneet tulta kertaakaan, joten kuuma vesi kannettiin termareissa.

Syväojankurun reitti oli heti alkuunsa todella tylsä: soista maastoa vähän ihmisten mökkien takapihoilla, joten sääsket söivät, kengät ja sukat kastuivat ja koirat haukkuivat ohikulkijat.
Sittemmin maasto muuttui kauniiksi kangasmaisemaksi ja oli todella viihtyisää. Muuttuakseen toki 2-3 km ennen ensimmäistä taukopaikkaan jälleen hyvin kosteaksi, jossa sääskiä sitten riitti......
Ainoa kerta, kun allekirjoittaneella meinasi mennä kuppi nurin. En välitä siitä, että inisevät, mutta kun tunkevat nenään, silmiin ja suuhun, se on raivostuttavaa.

Joimme ja pureskelimme jotain välipalapatukkaa Kalliojärvien autiotuvan pihassa, mutta kävelimme Syväojalle asti ennen ruokaa. Kannatti!!!
Kuva ei tietenkään tee minkäänlaista oikeutta.

Ruuan päälle otin kengät ja sukat pois ja kävin dippaamassa varpaat jokeen. JÄÄTÄVÄÄ!! Lumi oli ehkä sulanut viikkoa aiemmin....

Syväojankuru

Seuraavana päivänä päätimme pitää tietoisesti lepopäivän ja kävimme huiputtamassa Karhutunturin Sallan Naruskassa, missä tehdään edelleen lähes vuosittain pakkasennätyksiä.
Hilpeä kylä: 35 asukasta!!
Kesäaikaan siellä väki lisääntyy mielettömästi, kun mökkiläiset tulevat ja ihmisiä saattaa olla satakin!!

Karhutunturi oli hieno aamukahvipaikka. Sieltä näki 360 astetta joka puolelle, myös vanhat Sallatunturit, jotka jäivät rajan väärälle puolelle. Niillä oli vielä lunta huipuilla.

Karhutunturin huiputtajat

Aamukahvit

Sää meitä todella suosi. Lämpötila oli koko ajan shortsikeliä, mutta tunturissa käyvän tuulen vuoksi oli miellyttävää pitkähihaisessa teknisessä paidassa.

Viimeisenä iltana tehtiin suunnitellusti Poropuiston "pikkulenkki" mutta palattiin pyörätietä, koska sääsket ja mäkäräiset olivat vähän liiallisesti iholla. Kotiin palatessa pihalla patsasteli useampi poro vasoineen syömässä. Nämä ovat siis meidän ulko-ovelta 20 metrin päässä.....

Mieletön viikko. Kävelyä tuli yhteensä reilu 100 km, en ole vielä laskenut. 

Suunnitellusti lähdettin jo perjantaina valumaan alaspäin. Ajettiin rauhassa aamulla ensin katsomaan Kiutaköngäs, joka oli upea. Jälleen kerran: kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta!!
Tuo olisi järjettömän hienoa nähdä keväällä varhain kun sulamisvedet tulvivat....

Kiutaköngäs

Koska aikaa oli, ajoimme myös Hossan kansallispuistoon ja teimme puolen tunnin veneretken Julma Ölkyllä.

Kyllä on 50 metriä korkea kallio todella korkea kun sitä katsoo juurelta.

Itseä ahdisti lievästi, kun kuski kertoi alla olevan vettä toiset 50 m..... 

Luppakorva veneilemässä

Julma Ölkky

Yövyttiin Kuopiossa.
Soitin edellisenä päivänä ja kysyin olisiko huonetta koiralliselle pariskunnalle, ja mainittakoon, että koira oli se, joka otettiin eniten huomioon: sille annettiin oma herkkupussi respasta ja huoneessa oli pyyhe ja kuppi odottamassa.
Tiedän olevani helppo, mutta saatan käyttää tuota hotellia uudestaan!!

Lauantaina aamulla rauhassa sitten roiloteltiin kotiin. 5,5 tunnin ajo enää.
Kuortissa kahvin ja jäätelön mittainen pisutauko.

Kotona kaikki hyvin.
Ipana oli hoitanut Pappakoiraa viikon ja se oli ratketa riemusta kun palasimme.

Kotona

Juhannustaikoja

Päivityksiä tulee hitaanlaisesti.
Työt uuvuttaa, tekemättömiä töitä olisi kotona ja töissä....  mutta jos taas välillä.

Minä kun olen luonteeltani sellainen "se tapahtuu nyt tai ei tapahdu".... joskus en oikein pysy itseni perässä itsekään.

Sain päähäni, että NYT pitää korjata altaan ympäristö. Se kasvoi kaikenlaista ällöttävää heinää kivien väleistä, oli jotenkin ruokoton ja epäsiisti, ja tehdään siis HETI.
Kivet pois, alta vanha katematto pois, siitä olikin juuret jo kasvaneet niin paljon läpi, että oli ihan riekaleina. Hetken asettelua ja sitten uusi matto, kivet paikalleen ja....

.... päästiin sekoittamaan kuraa.
Päätin siis betonoida ne välit. Luulisi, ettei hirveän hyvin ainakaan kasva, ja keväällä voisi puhaltimella puhaltaa irtoroskat pois.

Luonnollisesti on maailman älyttömin idea aloittaa tällainen viikolla, jolloin mies on yövuorossa ja toisaalta itse töissä koko viikonlopun. Noooooh, minä en ole kuuluisa hyvästä maltista ja harkinnasta muutenkaan, ja tähän asti hommat on hoituneet.
Pari metriä saatiin kurattua kiviä paikalleen. Täytyy vielä huomenna aattona hakea viitisen säkkiä lisää betonia ja hoidella tässä pyhien aikana loppuun. Meille juhannus on näemmä yhtä paljon työn juhlaa kuin vappu.

Koska voin, kuvasin pikaisesti myös tyttären vanhan leikkimökin (lienee vuosimallia 1995 tai jotain, koska ostettu meillekin käytettynä) ja laitoin sen muutamalle facebookin kirpparisivulle viestillä, että annetaan ilmaiseksi, kunhan haetaan vielä viikonlopun aikana.

Siinä omien pihapuuhien välissä se sitten haettiin. Olen tosi iloinen, että mökki saa uudet asukkaat ja siitä tulee kuulemma uusien keppihevosten talli. ♥
Tosi kiva, ettei tarvinnut jäädä meidän pihaa turhanpantiksi.

Muuten juhannustaiat pitivät sisällään vähän parempaa syömistä:

Tein siis Key Lime Pien, johon väkersin päälle tuon marengin, koska en keksinyt valkuaisille muutakaan käyttöä.
Ateriana taas pulled peuraa, joka tarjoiltiin tällä kertaa salaatin ja jogurttikastikkeen kera pita-leivästä. Ah, namia!!

Bonon siskon omistaja taas poikkesi meillä portin takana sen verran, että toi ostamani pelargoniat.

Näiden tuotto siis yhdelle Espoolaiselle käsipalloseuralle.

Minusta aivan huikean väriset!!

Niin. Huomenna olen jo aamuvuorossa kun muu Suomi valmistautuu vetämään per   juhlimaan hillitysti  iloitsemaan ihanasta keskikesän juhlasta.

Kaikille suloista suvea ja mahtavaa juhannusta!! Unohtakaa puheet siitä, miten kesä on jo ohi, vaikka päivä muka piteneekin!! Vielä on kesää jäljellä!

Ihanaa juhannusta! Olkaa ihmisiksi ja turvallisesti!

Juhannus meni

Olin juhannusaattona aamuvuorossa ja menossa -päivänä iltaan. Mitään varsinaisia juhannusjuhlia ei edes suunniteltu.
Tulin töistä perjantaina ja lähdettiin isän luokse kahville. Siellä olikin pöytä koreana: lettuja ja muuta hyvää. Ai nam, kelpasi! *slurps*

Ja koska olen aina ollut vähän vastavirtaan monessa asiassa, päätettiin ottaa koirat autoon ja ajaa.... minnekäs muuallekaan kuin mattopyykille. Eikös se vähän edes niin mene, että "tee juhlapäivänä sitä, mikä sinulle itsellesi tuottaa iloa, äläkä ajattele mitä muut siitä ajattelevat!"

Minusta mattojen pesu on hurjan hauskaa!!! Varsinkin kun kaupunki tarjoaa hyvän paikan: saa olla melko hyvässä asennossa, matot saa kasteltua ja toisaalta huuhdeltua hyvin, ja on mankeli, ettei niiden tarvitse valua kuivaksi päiväkausia.

Aattoiltana oli muuten rauhallista pesupaikalla. (Yllätys!!)

Pari käytävänmattoa, jotka olivat käytössä Bonon ollessa pentu. Päätin talvella, että pennun jalkojen säästämiseksi jotain mattoa on pakko olla lattialla, ettei se telo niitä. Meillä kun on tosi liukas laminaatti. Ja näiden pesu on kuitenkin melko helppoa.

Joten ne olivat keittiössä ja niihin sitten karkasi pisuja..... ja kevään ovat olleet säilytyksessä.

Kuvasta ei harmikseni näy tuo sävyero, taitettu kulma on pesty ja päälle näyttävä vielä likainen. Ne oli niin eri väriset, että itseäkin vähän ällötti.

Voi veljet mikä hieno tunne kun sai puhdasta!!!  Mäntysuopa tuoksuu vaan niin hyvältä.

Kaverit sai riekkua pesupaikalla rauhassa. Siinä on todella runsaasti maastoa, mitä haistella.

Juhannuksen merkeissä otettiin sitten vielä vähän poseerauskuvaa ruusun edessä.

Tuo juhannusruusu pitäisi leikata kertaalleen alas, koska sisäosa on yhtä kuivaa ryteikköä. En vaan raaski, koska se on niin kaunis kukkiessaan eikä ehkä kukkisi pariin vuoteen leikkauksen jälkeen.

Plus että juuri juhannusruusu on niin piikkinen yksilö, että voin vaan kuvitella miten vaikeaa sen oksien järjestäminen pois pihalta olisi... huh!

Juhannus sunnuntaina sitten oli meidän vuoro kutsua isä avokkeineen kahville.

Heitin valmiin torttupohjan päälle pikaisen mansikkakakun ja täytyy sanoa, että olipa taas kiva mieli sen kahvittelun jälkeen.

Iloista ja turvallista Juhannusta!!!

Sekalaisen kuvakavalkadin myötä:

Muka auringon ottoa. Pitkähihainen ja verkkarit.

Bono "kainalossa"... hah!

Taisi olla melkoisen lavastettu kuva.

Ipana on kunnostautunut kesän aikana jo useasti.

Aivan älyttömän ihana tulla kotiin, kun siellä tuoksuu vastaleivottu.....

Miksi, oi miksi, minä en osaa tehdä lusikkaleipiä, ja Ipana heitti niitä kasaan ihan tuosta vaan?

Toisaalta, minähän ostan aitoa voita kun saan palata tähän tuoksuun kerta kerran jälkeen.

Kesä!! Suvi!! Kesä!!

Yrttipurkit keittiössä.

Pitäisi siirtää vähän isompiin, jotteivät kuivuisi.

Paikallisen M-marketin uusin tempaus: jäätelökioski kaupan sisällä.

Koirat toivotettiin tervetulleiksi terassille vesikupilla,

joten mehän iltakäveltiin sitten jäätelöille.

NAM!

Sireeni kukkii... 

huumaava tuoksu!!

Lenkkipolun varrella tukkikuorma.

Tästä kun saisi polttopuita, ei tarvitsisi talvella(kaan) palella.

Olipa kerran myös päivä, jolloin sai riisua pitkät hihat.

Tämä on yövuoron krapulapäivänä.

Aurinko herättää kun paistaa, vaikka sitten luomien läpi.

Edu siirtyi suosiolla vähän varjoon torkkumaan.

Ihan paras kesätee.

Maistuu oikein hyvältä myös jääteenä!!

Suosittelen!

Ei sisällä teetä eli on pelkkä yrttihauduke.

Kirjastosta lukemista.

Pakko lukea sarjaa alusta...

"Pieni" näkkileipä. (Vajaat 30cm)

Jäi harmittamaan, että omasta kaupasta ei tätä nimenomaista leipää

saa kuin valmiiksi leikattuina paloina.

Tämä rinkula on niin herkullinen.

Rodot parhaassa terässä.

IHANAA, NAUTINNOLLISTA 

JA RAUHALLISTA JUHANNUSTA!!!!