Näytetään tekstit, joissa on tunniste lämmityskausi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lämmityskausi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

On pakkasia pidellyt....

Eipä töissä pariin päivään paljon muita puheenaiheita ole ollut kuin pörssisähkön hinta.
Meillä on kiinteä sopimus, joka kesäaikaan osoittautui kiskurihintaiseksi aurinkopaneeleista huolimatta, joten jatkossa lähdemme mekin tähän hypetykseen, milloin pyykit voi pestä. Tosin jos koneellinen maksaa sen 40 c korkealla hinnalla, en tasan ala kyttäämään kellonaikoja, milloin sen voi päälle laittaa. 
Kalleimman sähkön hintapäivänä oli käynyt niin, että olimme edellisenä iltana kylässä eikä kotona siis pystytty/ehditty lämmitää normaalia määrää, koska nukkumaankin pitää joskus mennä.... niinpä aamulla olkkarissa oli rapsakka +16. 

Kiskurihinnoista johtuen pistin ILP:n huutamaan päiväksi hiljaisella, jotta peruslämpö pysyisi. Myös autot oli molemmat johdon päässä. Laskennallisesti varmaan hölmöä, mutta kalliiksi sekin tulee, jos autosta hajoaa moottori kylmäkäynnistyksen vuoksi. Asia, jonka voi tietenkin laskea niin monella tapaa.

Lämmityskustannus on suurin meno sähkönkulutuksessa. Onneksi meillä on pihasauna, koska siellä vesikin lämpenee samoilla puilla. Saunominen on muutenkin parasta! Vesilaitoshan huomautti pyytäessään vuosittaista mittarinlukemaa, että meidän kulutus on yli 6 kuutiota arvioitua pienempää. No, koska sauna lämpenee viikottain ja siellä on kantovesi (jota jää vielä aina yli), pystymme kummasti aika pienellä peseytymään.


Luvallista askartelua työpäivän ajaksi...

Se harmi, mikä pakkasista on, on koirien lenkit. Ne on niin tottuneet päivittäisiin pitkiin lenkkeihin, etteivät pysty käsittämään (vaikka palelevatkin) näitä pikkuhyppelyjä. 
Kaikille löytyy manttelit ja yhdelle tossut. Pikkupojat ei tossuja pitäneet ja kulkevat ontumatta, joten saavat olla ilman. Ollaan pyritty tekemään edes kolme pikkulenkkiä niiden kahden reilun sijaan, mutta työajoista johtuen aina ei vaan pysty.

Olen koettanut keksiä niille päänvaivaa työpäivien ajaksi, koska ovat heti kotiin tultua aivan levottomia ja varsinkin Mellis mennä räksyttää pihalla turhautumistaan.
Viime viikolla tehtiin runsaasti pahvisilppua, kun rakensin aamulla niille karkkikätköjä pahveista ja teipistä.


Sisällä ei ole -16. 😅
Mittari on kuistilla ikkunan välissä.
Kuistilla ei tosin ole paljon +10 enempää....

Eihän tämä nyt edes ole mitään paukkupakkasta vielä. Normaali Suomalainen talvi. Ei vaan olla taas useampaan vuoteen tähänkään totuttu. Viimeksi oli näitä lukemia silloin tammikuussa, kun mursin olkapääni. Muistan vaan, että ulkoilin koirat ja itse kovin vaatetettuna sen sairasloman ajan.

Pohjoisen lukemat on olleet huikeita. Onneksi emme ole talvilomalla pohjoisessa. Siellä kun tuskin pystyisi koirien kanssa liikkumaan edes tätä vähää mitä täällä.


Puulämmityksestä johtuen puuta ja sytykkeitä menee reilusti. Ihana naapuri keräsi kaikki joulusta jääneet kynttilänjämät meille ja tein uusia sytykkeitä. Nyt on sitten blingiä kun jonkun kynttilän kuori oli kultakimalteinen. 

Onneksi olemme tilanneet aina kesällä traktorikuorman puuta. Edellisvuotista riittää vielä vähän, mutta se on sekapuuta ja viimekesän hankinta koivuhalkoa. Poltamme sekaisin, joten kumpikaan pino ei vajene yksinään. Koivusta huomaa, miten paljon parempi sen lämpöarvo on, kun lämmittää. Se vaan nokeaa, joka ei tosin sikäli ole ongelma, että nuohottava on joka vuosi kuitenkin.

Vielä kun keksin minne saisin kivasti tuhkaa lannoitteeksi, ettei se kulkeudu koirien tassuissa tai omissa kengissä sisälle. Käsittääkseni ainakin jotkut marjapensaat tykkää tuhkasta. Pitänee googlailla...

torstai 1. joulukuuta 2022

Kotitöitä lämmityksen osalta

Kaikissa haasteissa kysytään aina lempi- ja inhokkikotityöstä. 
Toisaalta on ne kumpia hyvänsä, tehdä kuitenkin tarvitsee. Niin sanotut inhokkityötkin menevät vähintään vähän vasemmalla kädellä kun ei liikoja ajattele. Harva kai sitä oikeasti nauttii jostain sukkien parittamisesta tai vessanpöntön pesemisestä. (Enkä yhtään sano, etteikö tuntuisi kivalta jälkeenpäin, mutta sillä hetkellä se tuskin on mikään nautinto....)

Meillä on kotityö, jota haluan tehdä ja joka tekee elämästä miellyttävää: talon lämmittäminen puilla. Mahdollisesti hyvinkin vanhanaikaista. Todennäköisesti tällä hetkellä monen mielestä myös hyvin kallista. Epäkäytännöllistä? Epäsiistiä? Ehkä näitä kaikkia, mutta silti nautinto. 

Puun polttamisessa ja liekkien katselussa on jotain sellaista ikiaikaista rauhoittavaa tunnelmaa. Kun siitä seuraa samalla lämmin koti, mikä voisi olla mukavampaa?



Kaikista mieluisin ja se, jota aletaan lämmittää syksyllä ihan ensimmäisenä, on keittiön puuhella. Olen jo sata kertaa ehtinyt sitä kehua, enkä kyllä heti lakkaa kehumasta.
Hellan vieressä on pieni Ikeasta hankittu puukori, johon tuodaan sellaista turhaa kolopuuta, mitä mies saa työpaikaltaan ilmaiseksi. Näiden puiden varassa säilötään jotain heille töihin tulevaa tavaraa ja se menisi roskiin, jolleivat jakaisi niitä työntekijöiden kesken. Joten sekä käytännöllistä että ekologista.

Kun hella on sytytetty näillä "laudoilla", laitan pesään pari kertaa muutaman kunnon halon. Meillä on luottotoimittaja, jolta saan joka vuosi takuulla hyvää polttopuuta sopuhintaan. Puu on sopivasti kuivaa, palaa sillä lailla, että piipusta ei nouse kuin kirkasta lämmintä ilmaa. Joten puolustelen tällä myös mahdollisia hiukkaspäästöjä; omalta osaltani pyrin tuottamaan niitä mahdollisimman vähän.


Olohuoneessa on takka, joka tarvitsee purkaa ensi keväänä. Siinä lienee ollut alunperin avomallinen tiilitakka, johon joku on kiinnittänyt tuon takkasydämen ja slammannut ulkopuolelta. Ajatus on ollut hyvä, mutta se ei kestä polttamista. Viime keväänä pesän yläpuolelta putosi 1,5 tiiltä tulipesään. Ne muurattiin nyt syksyllä takaisin, mutta huoli on joka päivä, ettei tuli pääse jonnekin rakenteisiin. Joten tämä joutuu siirtymään. 

Tälle syksyllehän ei tietenkään saanut enää mistään uuden asennusta, kun havahtui tilanteeseen vasta elokuussa. Toisaalta saattoi olla hyväkin, ettei saanut, koska nyt meillä on talvi aikaa pohtia minkälaisen haluamme. Olohuone on pieni, eikä meillä lämpö kulje ympäri, vaikka olisi miten hyvin varaava takka. Sikäli joku pienempi, kamiina-tyyppinen ratkaisu saattaisi tulla kyseeseen. Porin Matti lämittäisi tuon yhden huoneen äkkiä ja siinä voisi vaikka polttaa aamullakin pesällisen ja ehtisi silti sulkea luukut.

Tässäkin tulet aloitetaan noilla laudoilla ja vasta ensimmäisten kekäleiden päälle laitetaan klapia. Takka ei juurikaan varaa lämpöä. Pinta tietenkin lämpenee hyvin, mutta suurin hyöty on säteilylämpö, joka tulee kun luukut on auki polton aikana. 


"Punaisten lyhtyjen huone"
kiitos hassunvärisen kasvilampun

Vintin TV-huoneessa on suloinen pieni kamiina. Sen oli edellinen omistaja hankkinut ja meidän toimesta se kytkettiin piippuun. Viime talvena sitä ei poltettu, mutta tänä syksynä ollaan otettu käyttöön. Päällä oleva propelli pyörittää lämmön hyvin koko yläkertaan. Lisäksi fysiikan lait toimivat tässäkin: kun ylhäällä on lämmin, alakerran lämpö ei niin sanotusti karkaa sinne. Ainoa huono puoli tässä on se, että me tykkäämme nukkua viileässä ja tämän polttamisen kanssa on aina arpapeliä tuleeko yöllä liian kuuma. TV-olkkarissa lämpötila nousee vartissa 18 -> 24 asteeseen.

Kamiinassa poltetaan vain lautapuuta. Oikeastaan yksi kunnon pesällinen sitä riittää. Propelli pyörii vinhasti vielä pitkään jälkeen.

Nyt kun kuuluisat sähkönhinnat pännivät ihmiskuntaa yleisesti, koen lämmittämisen puilla myös sellaisena, jolla pystyn vaikuttamaan omaan elämäämme taloudellisesti. 
Mainittakoon, että meinasi mennä kirjaimellisesti kuppi nurin kun Caruna ystävällisesti ilmoitti nostavansa kuluttajahintoja siirron osalta vuoden 2023 aikana KAHDESTI. 😡
Olen valmis lyömään vetoa, että vuoden kahden päästä ilmoitetaan sitten jumalattomista osingoista osakkeenomistajille, kun kaikkien pakko-asiakkaiden selkänahasta on jälleen revitty tuotot. Voisipa edes siirtoyhtiön kilpailuttaa....

torstai 19. tammikuuta 2017

Arkihaaste 3/52

Kovin arkista on ollut. Jotain kuviakin arjesta on näpsitty. (Minäkö tyytyisin yhteen kuvaan....)
Totta puhuen tämän arkisemmaksi se ei paljon mene:



Pyykkirumbaa....
(sukkien paritus, ush!!)


... ja kämpän lämmitystä

Joka ikinen päivä.
No, pyykkiä en kyllä pyöritä enää päivittäin. Muutaman kerran viikossa vaatepyykkiä, sitten lakana- ja pyyhkeidenvaihtopäivät erikseen. Ja satunnaisesti tietenkin jotain muuta pyykkiä, kuten ulkoiluvaatteita, koska ainakin omat tuulenpitävät tuntuu jotenkin keräävän hien itseensä ja kun pesee, ovat lämpimämmän oloiset.

Meille laitettiin maalämpö pari vuotta sitten. Maailman paras päätös vaikkei ollut ihan halpa.
On kuitenkin säästänyt sen jälkeen jo satasia vuosittain, koska ei tuo öljykään mitään halpaa ollut. JA lisäbonuksena hajuttomuus. TYKKÄÄN!

Poltamme kuitenkin joka päivä takassa puita. Toistaiseksi puut on lähes aina saatu omalta pihalta. Muutaman vuoden aikana on ollut pakko kaataa lähes vuosittain jokin isompi puu, josta on sitten "lämmitetty" useampaan kertaan: ensin pilkkomalla, sitten kantamalla kuivumaan ja lopuksi polttamalla.

Takan lämpö on jotenkin niin viehättävää, pehmeää ja miellyttävää. Paljon kivempaa kuin patterilämpö.
Koska asuinkerroksessa on takka, eipä meillä pattereissa kuuma vesi kierräkään kuin vintissä tyttöjen huoneissa, ja kellarissa vaatehuoneessa ja kylppärin lattiassa.

****
Tänään ja huomenna pitkät päivät töissä. Tarkoittaa 13,5 tuntia samaa humppaa samoilla jaloilla. Ja puolentoista päivän kokemuksella: osasto on tällä hetkellä aika hirveä. Huh!!
Jaksaa, jaksaa.

Aamulla Hännäkkään kanssa lenkillä ja suotta puhuvat hienosti jäädytetyistä luistinradoista. Meillä sellaisia kutsutaan yleisesti parkkipaikoiksi.
Seurakuntatalon parkkis oli aivan peili, niin sileä, että siinä olis ollut ilo luistella. Harmi, että käytin kenkiä.
Selvisin murtamatta yhtään luuta......

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Rouva Hulda Huoleton ostoksilla

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Niin myös tämä "loma".


Viikko alkoi varhain. Maanantaina kello soitti kuudelta. 4 kilsan lenkki ja suoraan sieltä lääkärille, jossa huiskuvahäntäiselle poikakoiralle kahden minuutin laserhoito. 

Arvatkaa miten typerältä tuntuu käyttää 25 min suuntaansa tuon kahden minuutin takia, puhumattakaan 50 kilsan ajelusta eestaas. No, se on sen väärtti, koska meillä todellakin häntä huiskuttelee ja silmät on kirkkaat.
Kuvassa vähän vakavana, mutta oikeassa elämässä oikein virkeä.


Lämmityskautta käynnistelen. Kyllä takkatuli on vaan niin kiva.

Tosin tuo varaava on hivenen ongelmallinen, jokavuotinen juttu. Koska sitä pitäisi alkuun lämmittää tosi varovasti mutta joka päivä. Se tarkoittaa sitä, että piippu lämpenee rauhallisesti, ei halkea, ja myöhemmin on turvallista lämmittää kunnolla.  

MUTTA samanaikaisesti nyt on ollut muutamia niin lämpimiä öitä ja päiviä, että pienikin lämmittäminen tekee vaan kämpästä tosi kuuman..... 

Eli aloitan ilmeisesti tämän varovaisesti-osion vielä toiseenkin kertaan.


Eilen ajelin Turkuun. Ensin Myllyyn tarkoituksena löytää jälleen XXL:stä hyviä tarjouksia, lähinnä chian siementen osalta. Mutta kuinka ollakaan, viereinen Ruohonjuuri-kauppa myi niitä erittäin edukkaasti, joten se siitä sitten.

Airo Gelaton ohi en pystynyt kulkemaan.....  (Yritinkö edes?? Muka.)
Sitruunasorbetti + sitruunalakritsijäätelö oli yhdiselmänä sellainen, mikä meinasi viedä kielenkin. NAM!


Punnitse & Säästä -kaupassa poikkesin sen verran, että ostin kuivattuja inkiväärejä sekä aloe veraa.
Inkiväärit olikin tosi tujua kamaa... huh huh!
Pitää flunssat loitolla.


Ihan oikea tarkoitus tällä reissulla oli poiketa Ikeaan, josta hakea pari pimentävää rullaverhoa.

Kyselin heti alussa joltain myyjältä olisiko heillä sellaisia perässävedettäviä pieniä kauppakoreja. Tiedättehän, niitä mitä on jo monissa kaupoissa?
No ei ollut. Ja päivän päätteeksi arvaankin miksi......

Ostin siis "ihan vaan vähän"......

Rullaverhojen seurassa (muistin ne sentään....) näkyy noita istuintyynyjä. Entiset kaipaa kipeästi pesua, ja vaihtarit on kiva olla. Nuo tarralla kiinnitettävät on ihan parhaat!


Ostin ehkä pari vuotta sitten 6 kpl mustia pieniä leipälautasia. Olisin ostanut niitä nyt lisää arkikäyttöön, mutta ihastuin noihin värillisiin.
Olen pitkään ollut jumissa mustan ja valkoisen kanssa, joten vähän väriä keittiöön. Euron lautasia pieni pino, turkoosia ja omenanvihreää. Tulin hyvälle mielelle.


Tuikkukynttilöille löysin purkin. Näitä on kiva nyt polttaa kun muistuttavat olemassaolostaan koko ajan pöydällä. Osasin tällä kertaa sentään kulkea niiden kynttilöiden ohi....


Astioista tarttui mukaan myös kulhoja. Mustat on vanhaa ostoskertaa, valkoiset samanlaiset heitin yksiselitteisesti roskiin. Niihin tulee kammottavat harmaat raapiutumisen jäljet käytössä, ja koska aloin noilla väreillä leikkimään, menköön sitten kerralla. Turkoosia, omenanvihreää ja poltettua oranssia.

Puurokulhoja tarvitsee aina olla. Nekin näitä euron kappalehintaisia. Ikea on tässä mielessä kiva kauppa. Konkurssi ei tule heti, vaikka vähän uusisi keittiönkaapien sisältöä.

Koko eilisen päivän kruunasi sitten treffit vanhan ihanan ystävän kanssa.
Hän on kuntoutuksessa Turussa ja vietti kanssani vapaaillan. Käytiin syömässä ja juoruttiin.
Maailma on taas hetken parempi paikka!! Kun välimatkaa on tuo 250 km, näkee niin liian harvoin.

Ystäväni, olet mielessä!!! ♥♥♥


Eilen lounaaksi tehty chilinen broilerikeitto. Ihan perusjuurekset ja broitsu. 
Seuralaiseksi -30% tarjouksesta paahtoleipää ja juustoja. Näissä vuohenjuustoviipaleet ja vähän raastetta, uunissa sen verran että pinta sulaa..... oi nam.
Tyttäret sai mozzarellajuustoa ja raastetta, eivät muka tykkää vuohenjuustosta. (Hassut!)

Ehkä nuo astiat ei nyt niin fiksuilta näytä näin väriyhdistelminä, mutta ainakin itse tulen tällaisena sateisena ja synkkänä päivänä hyvälle tuulella kun on vähän väriä pöydässäkin.

Unettomuus

Koko Suomi leipoo  tietää miten pitäisi nukkua.  Pahinta on ihmiset, joiden mielestä nukkumattomuus on valinta. Että pistät vaan sen pään ty...