Raivausta, vähän suurempi viikkosiivous

Isäni sanoi joskus kivasti "älä rakastu romuun". Tarkoittaen, että pidä unelmat, muistot, ihmiset ja mahdollisesti paikat, mutta unohda materia.
Tuli jälleen hyvä muistutus asiasta, kun halusin raivata vähän meidän yläkertaa. 

Näin 10 kk asumisen jälkeen alkaa huomata, mitkä huonekalut on ehkä vähän väärässä paikassa, väärin päin tai jotain. Lisäksi meillä on ns. kylmä peräkomero säilytystilana, ja sinne survottiin muuton yhteydessä kasseittain vaan kamaa sivuun. Ja siellä ne oli edelleen, ilman, että kukaan oli kaivannut. (Tosi tarpeellista kamaa, kaikesta päätellen!) 

Se aamu, kun koko maa odotti "Valtteria" eli lumi-infernoa.
Aamulla oli kyllä niin messevä auringonnousu, ja 

tehtiin pitkä ihana lenkki rauhassa ennen kuin lumisade alkoi.

Viikko oli ollut vähän pettymyksiä täynnä. Ei tästä enempää, ei liity aiheeseen, mutta minähän olin havitellut tuonne pikkuolkkariin sitä liukuoviseinää vaatehuoneeseen, ja kun asiasta alettiin puhua, kävi ilmi, että siinäKIN seinässä on tietysti ne pystytolpat. Huoh! Lisää pettymyksiä, eli leuka rintaan ja kohti.....
Eihän kantavaa rakennetta noin vain voi purkaa ilman, että katon tukee palkilla jotenkin, ja tässä tapauksessa purku-urakka olisi levinnyt liikaa. 

Oli unohdettava haaveet liukuovista. Mutta vaatehuone on tuollaisenaan tosi epäkäytännöllinen, koska meillä on vaatteet Elfa-koreissa. Ne eivät mahdu aukeamaan kuin pituussuunnassa ja se tarkoittaa, että toisen ( = minun) on tarvinnut aina puikkelehtia korien ohi perälle etsimään pikkuhousujaan yms. Tympeää!

Otettiin kaikki ulos, imuroitiin huone ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi.
Aika nopeasti se alkoi hahmottua. Perälle valokuva-albumit, koska niitähän riittää..... Meillä on teetetty paperikuvia oikein urakalla kaikkien lasten syntymien jälkeen, ja albumeita on pilvin pimein. Niistä en raaski luopua, ja niiden säilytys on pohdittava, etteivät homehdu tms.

Mutta vaatehuoneen takaseinä on ihan oivallinen paikka. 
Siihen eteen sitten tanko, johon vähän juhlavammat kuteet, joita käytetään harvoin. Sen kerran, kun pikkumustaa tai muuta kukkamekkoa tarvitsee, voi kaivella vähän syvemmältä. Jes!
Tankovaatteiden eteen toiset Elfat ja siihen jäikin näppärästi väli ja toiselle puolelle toiset kaksi. Meidän pikkuvaatteet mahtui heittämällä tähän ja taakse mahtui vielä kenkäteline, johon sellaisia kausikenkiä (kuten vaikka paljasjalkatossut näin tammikuussa....)

Koska olin aivan fiiliksissä tästä, purettiin sitten peräkomeronkin sisusta olkkariin, paitsi kesäkalusteiden pehmusteet. 
Käytiin jokainen pussi ja nyssykkä läpi ja lopulta kaksi isoa jätesäkillistä pelkkää tekstiiliä päätyi lähtemään keräykseen. (Kysyn vaan itseltäni, mitähän hittoa olen ajatellut, kun tänne on muutettu mm. seitsemän - kyllä, 7 kpl, erilaisia täkkejä, kun meitä nukkuu täällä kaksi! Lisäksi ne on vanhoja kuin taivas, ja vaikka ihan käyttökelpoisia, mulla nyt ei ole tapana vaihdella peittoja sillä lailla sesongin mukaan... joten iso huoh itselleni!)

Täällähän on uusi laitos, jossa käsitellään tekstiilijätettä kierräystä varten. Siinä toki karahti kiville siltä osin, että mokoma laitos ei huoli yksityisiltä mitään, joten nuo vanhat peitot, tyynyt, lakanat, huovat, pyyhkeet yms päätyvät sekajätteeseen, mikä itseäni kyllä pännii. Mitä hukkaan heitettyä kamaa!!!

Noiden säkkien lisäksi kaksi isoa pahvilaatikollista kaikenlaista pikkusilppua ja roinaa lähti ihan luvalla sekajätteeksi, samoin pahveja yms.
Saatiin mahtumaan tuonne komeroon mun entinen toimistokaappi, jonne siis keittokirjat, tärkeät paperit, kansioita, joissa jotain säästettävää yms.
Ja päätyyn vielä yksi Elfa, jonne voi laittaa jotain säilytettävää. Mies haaveili heti laittavansa siihen esim. kesäksi lapaset, pipot yms, jottei niitä tarvitse säilyttää eteisessä. Ei huono idea!

Perällä pihakalusteiden pehmusteet.
Pahvilaatikossa pojan kitaran raato. Hän tulee sen hakemaan

rakentaakseen kitaran loppuun. Oli ihan liikuttunut, kun

kuuli, että se on muutettu tänne eikä paiskattu roskiin.

Ovesta vasemmalle Elfa, sen vieressä kolme ylimääräistä

keittiön tuolia, ja niiden päällä retkeilyreput.

Mun toimistokaappi ja väliaikaisesti nojallaan

pyykinkuivatustelineet.

Sitten kun nämä raivaukset oli saatettu valmiiksi, innostuin vielä kääntämään olkkarin toisinpäin, eli TV irrotettiin seinältä ja siirrettiin.
Jotta sille saatiin paikka, piti yksi kirjahylly vielä kantaa alas.....  Raivaus siis laajeni myös asuinkerrokseen.

Hiukan vielä hakee paikkaansa. 

Esim. tuo lamppu on pähkähullu tuossa.

Mutta tilaa tuli huimasti lisää.

Sohva on aivan älyttömän kätevä nyt tuossa ikkunan edessä. Testattiin katsomalla pari jaksoa Sorjosta illalla. Takassa on tähän asti poltettu vain kynttilöitä, koska yläkerrassa on riittävän lämmin ilman lämmitystäkin. 

Sorjosen lopputekstit. 
Bono on tuossa oikealla huovan alla ja nukkuu. 

(Ja pölynimurin johto.....😅)

Jotain siis saatiin viikonlopun aikana aikaiseksi. Sen lumi-infernon aikana/jälkeen. Tosin täällä suunnalla lunta tuli sen verran kuin nyt normaalisti talvella tulee. Jäin ihmettelemään miksi siitä öyhötettiin niin paljon joka paikassa. 
Tosin näin pari kuvaa mm. Kotkan suunnalta, jossa lunta oli sitten tullut metrin verran, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää..... 😁

Ja ehkä se pahin pettymyskin laantui.

Aina ei pysty sanomaan kaikkien aivoituksista ja on vaan asioita, joille ei itse mitään voi. Turha niitä kai on jäädä märehtimäänkään.

Mitä en enää osta

Heli oli kirjoittanut hauskan aloitteen aiheesta mitä roinaa ei tule enää hankittua itse.
Helin listaa lukiessa koin kyllä huonon omantunnon pistoksia... koska vaikken olekaan kaupoissa luuhaaja enkä mikään supershoppaaja, huomaan kyllä ostavani kaikenlaista turhaa ja hölmöä edelleen.

Voisinpa todeta, etten osta lehtiä tai kirjoja. Mutta Hesari tulee laatikkoon uskollisesti joka aamu enkä hevillä vaihda sitä nettilehteen. Ehei, aamun uutiset on saatava rapistella teemukin kanssa kirkasvalolampun valossa eikä mistään puhelimelta. 

Kirjat taas.... noh. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta kyllä joitain kirjoja tulee ostettua vuosittain. Olemme alusta asti keränneet esim. Ilkka Remeksen kirjoja, joten hankin uusimmaan yleensä "isäinpäivälahjaksi" vaikka viime syksynäkin se odotti joulupapereissa. 

Kynttilöiden suhteen olen tyytyväinen. Kokeilin tehdä niitä soijakynttilöitä itse, mutta ne vasta kalliiksi tulivat. Joten Ikean 2,50 euron tuikkusetti (100 kpl) välttää mulle oikein hyvin, koska poltan tuikkuja aina enemmän kuin yhtä kerrallaan. Samoin ostan Ikeasta tiettyä yhtä tuoksukynttilää purkissa. Sitä poltan vessassa.

Mutta itse aiheeseen.

Vähän ehkä nolottaa myöntää, mutta oli vaikea keksiä asioita, joita en enää ostaisi. Sitten pohdin sitäkin, mikä on ostamista. Teetän seinäkalenterin kolmeen talouteen joka vuosi omista valokuvista. Teen työn ja suunnittelen sen itse, mutta varsinainen painotyö tulee ostettuna. 

Lopulta keksin edes pari asiaa: en osta yleensä jäätelöä koska teen sen itse! (Ostan luonnollisesti tarvikkeet...) Samoin leivonnaiset teen itse. Villasukat ja muutama muu pieni villajuttu tulee lähes kutsumatta ihanalta ystävältä, jolle on kasvaneet puikot käteen... ♥Sanna♥

Nykyään ei juurikaan tule ostettua mitään tuoksuja. Ylipäänsä en ole koskaan ollut mikään hajuvesissä kylpijä ja koska nykyinen ammatti jokseenkin velvoittaa olemaan tuoksumatta, pari tuoksua löytyy ja nekin jo niin usean ajan takaa, että pitänee kohta paiskata pois.

Meikkien suhteen olen aina ollut hyvin kitsas. En ole koskaan meikannut niin, että olisin käyttänyt jotain pohjustuksia saati edes meikkivoidetta. En tainnut omistaa meikkivoidetta edes teininä?
Totta puhuen omistan tällä hetkellä rajausvärin ja ripsivärin, en edes puuteria. (Mikä olisi kosmetologin mukaan hyvä heittää kasvoille ennen lenkkiä näissä pakkasissa.....)

Meikkikaapin sisältö on siis pieni mutta vaatimaton.

Jos tulisi tilanne, että edessä olisi juhlat, joissa jollain tavoin kokisin tarpeelliseksi olla hyvin meikattu, saattaisin sitten mennä kosmetologille laitettavaksi. Tuskin hankkisin meikkejä jotain yksittäistä keikkaa varten, enkä niitä osaisi edes käyttää.

Mainittakoon, että panostan kyllä kasvojen ihonhoitoon. Edelleenkään en omista mitään kasvojen puhdistusainetta, koska ripsiväri lähtee vedellä. Sen sijaan satsaan hyvään kasvovoiteeseen sekä seerumeihin. Peruskuiva iho kaipaa sitä.

Kuvasta poiketen (vas.alakulma) 

en todennäköisesti enää jatkossa osta piilareita.

Nämä vanhenevat tulevana kesänä, eli käytettävä pois.

Päinvastoin kuin Heli, minä taas hamstraan juuri kaikenlaisia typeriä kodin "koristeita" ja erityisesti olen viehättynyt kyltteihin, teksteihin yms.
Aika ajoin turhauttaa itseänikin se, että nämä vaan ovat mielestäni jotenkin niin hauskoja. Todennäköisesti moni meillä kävijä ajattelee, että voi kamala, miten se jaksaa katsella noita tsemppiviestejä joka päivä.....

En osta viherkasveja. Kesäkukat ovat eri asia, mutta sisällä kasvatettavia kasveja en pääsääntöisesti osta rahalla. Niitä voi saada ystäviltä, kirpputoreilta (ilmaiseksi) ja aika ajoin varastaa esim. työpaikan käytävältä.... siis varastaa alun, ei koko puskaa. 😁   

Äiti tapasi sanoa, että varastettu kasvi kasvaa hyvin ja pitkään, samoin kukkia saadessa ei saa koskaan kiittää, koska se saa ne kuolemaan. Tiedä sitten...  Ainakin edellissyksynä työpaikalta (laitoshuoltajan luvalla) varastamani joulukaktuksen alku kukki mahtavasti joulun alla.

Satunnaisesti joku ihminen myös ilahduttaa minua tuomalla esim. uudenlaisen orkidean.

Takan sytykkeet kuuluvat myös asioihin, joita ei tarvitse ostaa. Meillä syödään aika tavalla kananmunia ja noita kennoja kertyy. Samoin teen kirpputorikauppaa siten, että pyydän jostain itselleni turhasta kamasta esim. pari rumaa pöytäkynttilää, jotka käytän sytykeruusuihin. 

Vaateosastolla en juurikaan osta vaatteita sesongin mukaan tai muuten huvin vuoksi. 
Kuljen samoissa rytkyissä melko lailla läpi vuoden, ja hankinnat ovat luokkaa sukkia, alusvaatteita ja ulkoilukampetta. Ja niitä tarpeeseen. (Miinus lenkkarit, olen kenkäfriikki ja minusta naisella voi hyvin olla 6 eri paria erilaisia ulkoilukenkiä.... Perustelen tätä itselleni, että kävelen 2500 kilsaa vuodessa ja hyvät kengät ovat edellytys sille, ettei paikat tule kipeiksi. Lenkkarit kestää vajaan vuoden, jos kulkee yksillä. Vaihtamalla kenkä saa levätä ja kestää useamman vuoden.)

Koska olen satunnaisesti kuullut myös hyvää noista Kiinasta tilatuista tavaroista, sorruin nyt tilaamaan itselleni ja miehelle ulkoilutakit (Jack Wolfskin) Wishiltä. Reppujen kanssa kävi aikanaan niin, että päädyin saamaan äärettömän edullisesti aitoja Kånken-reppuja. Ilmeisesti Kiinassa toimintatapa on varastaa tai muuten päätyä omistamaan alkuperäistuotteen tehtaalta peräisin olevaa kamaa, minkä sitten voi myydä halvalla verkossa. 
Kokemuksesta laatutuote voi olla laatutuote myös tullessaan hyvin epämääräisistä oloista. Toki ehdin miettiä niiden ekologisuutta, kun toiselta puolen maailmaa rahdataan tänne. Tosin, mikä ero on sillä rahdataanko se myytäväksi Intersportiin (noin 300 eur) vai suoraan omaan postilaatikkooni (40 eur), kun tuote valmistetaan siellä yhtä kaikki?

Jotain ostamiskäytöstäni perustelen sillä, että jos paikallinen yrittäjä sen vuoksi pystyy pitämään kauppansa pystyssä, että hankin jotain häneltä, se on ollut sen arvoista.
Samoin teen paljon kirpputorikauppaa eli pistän vanhaa roipetta eteenpäin halvalla tai ilmeiseksi. Pääasia, että kama kiertää. Ehjää ja käyttökelpoista en halua laittaa roskiin.

Ylipäänsä pyrin kierrättämään. Vuoden 2020 aikana pihan roskis tyhjennettiin 9 kertaa. Siis koko vuonna. Teimme vuosi sitten päätöksen alkaa kierrättää muovit, mikä vaatii selkeää erikseen tekemistä ja viitseliäisyyttä, koska tällä paikkakunnalla lähin muovinkeräyspiste on 22 kilsan päässä. Onneksi se osuu oman työmatkani varrelle niin tulee pudotettua pussi kiertoon useamman kerran viikossa. 

Samoin keräämme paperit, pahvit, peltipurkit ja lasit erikseen ja kiikutamme niitä kauppareissulla erinäisiin kierrätysastioihin. Viime keväänä tein ensimmäistä kertaa kaverin kanssa keikan kaatopaikalle. Keräsimme pakettiautollisen (myös huonekaluja) roinaa kahdesta talosta ja veimme kiertoon. Samalla tehtiin päätös uusia vastaava vuosittain. Toki, jos meillä muutto konkretisoituu, joudun varmasti tekemään useamman keikan kaatikselle ihan itsekseni.... Mutta oli kannattava keikka. Pakettiauton vuokra oli edullinen (35 eur) ja me maksoimme kaatopaikalle 15 eur siitä, että sorttasimme itse oikeisiin astioihin rikkonaista ja turhaa. Enemmän olisi maksanut laittaa niitä roskikseen ja maksaa jätemaksuna.

Nyt kun tätä muuttoa pyöritellään päässä....
Meille tuli ihmisiä katsomaan taloa tänä aamuna. Olin itse tietenkin koko viikonlopun töissä kiinni, 14 tuntia molempina päivinä, joten mies on täällä siivonnut pintoja.

Oli kyllä hiukkasen ylellistä aamulla avata Hesari (ilman sitä kirkasvalolamppua....) tyhjälle ruokapöydälle ja jälkeenpäin nostaa teekuppi kaappiin (meillä on yleensä tasolla sellainen kuivatusritilä, minkä päällä teekuppi lojuu kaikki päivät...).
Muutenkin kun pinnat ovat näin tyhjät, mietin hetken mitä sieltä puuttuu ja onko se jotain, mitä tarvitsen. Saatan elää tovin nyt näin ja kuulostella mitä jään kaipaamaan.
(Tiedän jo nyt haluavani sen kirkasvalolampun sekä pähkinät takaisin....)

Tässä lieden vieressä on yleensä purkki kyniä ja post-it tarroja 

kauppalappu-ajatuksella. Epäsiisti kasa.

Tuolla kauimmaisessa nurkassa on kuivatusritilä.

Lisäksi hanan takana on iso muki, jossa on pystyssä tiskiharjat.

Hanan taakse kertyy myös joku maitopurkki tms minne kerään poltettavaa,

kuten teepussien paperipäälliset, nenäliinat yms.

Ruokapöytä voi olla näin tyhjä joskus muutenkin.

Vitriinin alla on kirkasvalon paikka.

Ehkä näin voisikin elää?!
Olemme vähän surffailleet asuntosivuilla ja pari kohdetta on mielessä, joita voisi mennä katsomaan.
Elämme jännittävää aikaa!!

Muovikapina

Kirjoitin taannoin paikalliseen lehteen mielipiteen ja ilahduin kovasti, että se julkaistiin jo seuraavana päivänä. Postitin nimittäin jutun vasta ke iltapäivällä, ja koska lehti ilmestyy torstaisin, ajattelin sen väkisin menevän seuraavalle viikolle.

Mutta tällaista tekstiä/mielipidettä siis allekirjoittaneelta löytyi, ihan omalla nimellä allekirjoitettuna.

Muovia on voinut kierrättää Suomessa vuodesta 2016. 
Tällä hetkellä muovia kerätään noin kilon verran per suomalainen. Ruotsissa on kierrätetty sen verran pidempään, että keräysmäärät ovat jo liki 8 kiloa/henkilö. 
Sekajätteeseen laitettu muovi päätyy suurimmaksi osaksi poltettavaksi, mutta jätteenpolttolaitosten kattavasta verkostosta huolimatta kapasiteetti ei riitä kaikkien suomalaisten jätteiden käsittelyyn. Ilmastonmuutosmielessä muovin kierrätys on oleellisen tärkeää. (Yle uutiset 4.7.2018) 

Pieni Puumalan kunta (noin 2200 asukasta) Etelä-Savossa kolminkertaistaa väkimääränsä kesäasukkaiden myötä. (HS 30.6.2019) Puumalan nuori ja innokas kunnanjohtaja totesikin jutussa tärkeäksi mm. muovinkierrättämisen mahdollisuuden, koska kesäasukkaat ovat siihen jo tottuneet kotonaan. 

Perniössä lienee kirkonkylän alueella asukkaita 3500. Kirkonkylän läpi ajaa meilläkin läpi melkoinen vyöry mökkiläisiä, ja kunnan alueen palvelut saavatkin kiitollisen osan mökkiläisten rahoista ostosten ja palveluiden hankkimisen nimissä. Perniössä, sen sijaan, että hankittaisiin esimerkiksi tuo paljon kaivattu muovinkierrätyspiste, onkin lähdetty täysin vastakkaiseen suuntaan ja lakkautettu kierrätysastioita. 
Liikuntahallin pihasta poistettiin paperin-, pahvin- ja metallinkeräys ja sen jälkeen on saanut tarkkaan laskea milloin voi omat kierrätettävänsä astiaan toimittaa, koska vanhan kunnantalon edessä olevat tuntuvat olevan aina täynnä. 

Muovia ei Perniössä pysty kierrättämään astian puuttuessa. Lähin muovinkeräyspiste Saloon päin suuntaavalla reitillä lienee sairaalan alapuolen asuntoalueella. Samassa yhteydessä on myös lasin-, metallin- ja pahvinkeräyspisteet sekä UFF laatikko vaatekeräykseen. 
Näin Saloon suuntautuvalla työmatkalla ei ole iso vaiva pakata omia muovi- ja muita jätteitä mukaan ja tiputtaa niitä keräykseen, mutta toki pitäisin mahdollisuutta pudottaa ne keräykseen omalla paikkakunnalla yhtenä vetovoimatekijänä. 
Teollisuuden ja kaupan pakkauskeräyksestä vastaava verkosto tuo ilmeisesti keräysastian (pyynnöstä?) paikkakunnalle, jonka asukasluku on 4000 tai yli. Näitä kesäasukaskuntia ei oteta huomioon pohdittaessa astioiden sijoittelua. 
Olisi päättäjiltä asianmukainen ponnistus avata keskustelu kierrätyspisteiden järjestämiseksi myös Perniöön. 

Kirkonkylällä asuvista tuskin kaikilla on päivittäin asiaa Saloon, ja hankaluuteen on helppo vedota, kun kysytään, miksei kierrätä. Samanaikaisesti pohditaan mitä tehdä merissä kelluville muoveille, miten vähentää mikromuovia ihmisten ravinnossa. 
Miksi metsäautoteiden varsilta löytyy sohvaa ja jääkaappia, miksei niitä toimiteta asianmukaisesti hävitettäväksi? Vastaus lyhyesti: koska se on hankalaa. 

Kierrätyspiste Perniön jätevedenpuhdistamolla on auki yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin vain muutamia tunteja. Vaikka sinne voisi palauttaa myös muovit, viikon säilyttely kesäkuumalla saa ne haisemaan. Lisäksi vuorotyötä tekevänä paikalle ei pääse sen auki ollessa.
Ottaisiko joku paikallisista päättäjistä kopin ja alkaisi puffata kunnollista kierrätysmahdollisuutta Perniöön? Olisiko joku paikallisista yrittäjistä kiinnostunut lähtemään tällaiseen ”kimppaan” ja tarjoamaan esim. parkkipaikalta tilaa jäteastialle? Olisiko jätevedenpuhdistamon kierrätysaluetta mahdollisuus avata käytettäväksi päivittäin omatoimisesti? 
Voisiko Salo profiloitua entisen matkapuhelintekniikan kotikaupungin jälkeen vaikka Suomen ekologisimmaksi kaupungiksi?

Kierrätystä

Meillä on tyhjennetty tuo piharoskis "Sulo" joka toinen viikko nyt sellaiset 20 vuotta. Aika ajoin roskis on ollut aivan ääriään myöten täynnä, joskus on jouduttu laittamaan viereen toinenkin säkki. Roskafirma luonnollisesti laskuttaa extraa tällaisesta....

Lehdet, pahvit, lasin ja metallin olen kuljettanut jo vuosia aina molokiin. Varsinkin posti kantaa naurettavan määrän roskaa. Kun postia ei muutenkaan enää jaeta järkevästi, piruako jakavat jotain "Postinen" -lehteä, joka on täynnä mainoksia. Lisää jätettä vaan luukusta sisään, vaikkei asiapostikaan kulje. PAH!
(Ja ei, en voi laittaa laatikon päälle lappua, ettei ilmaisjakelua, koska silloin jäisin ilman myös sitä yhtä paikallista uutislehtistä, joka jaetaan joka talouteen.)

Vuoden vaihteessa päätimme kokeilla miten paljon jätteen määrä vähenee, jos kierrättäisimme muoviroskan itse. En olisi tähän muuten ryhtynyt, mutta aivan sairaalan vieressä on muovinkeräysastia, joten sen enempää en joudu erikseen niitä kuljettamaan. Meidän omassa kylässä on nimittäin sellainen täysin naurettava juttu, että noita nykyisiäkin astioita (paperi, pahvi, metalli ja lasi) vähennetään ja puhutaan koko ajan, että lopetettaisiin.

Tämä asia saa minut ihan raivoihini! Täällä asuu monta tuhatta ihmistä eikä suinkaan edes joka toisella ole välttämättä asiaa kaupunkiin edes viikottain. Mutta annetaan vaan ymmärtää, että kaupunki on se ympyrä kilometrin verran torilta ja sinne kuuluu jokaisen haluta.
Peruspalvelut meillä on.  Lähes jokaista laatua kauppaketjun liike, pankkeja, asiamiesposti ja tätä nykyä jopa Smartpostin laatikot, on yksi pieni vaatekauppa, kampaajaa ja parturia joka kulmalla, Suomen paras Kebab-paikka ja tietenkin autokoulu.

Ja kierrätyksestä halutaan luopua!!?  Syy ei ole allekirjoittaneelle valjennut.

Kerään muoviroskan tuollaiseen pipariämpäriin. Turhake sekin sinällään, koska kertaalleen tyhjäksi syötynä se on liian iso minkään säilyttämiseen eikä ne taida kaupassa antaa sitä täyttää..... Irtopiparimyyntiähän sitä kaivattaisiinkin joulun alla. Heh!  Idean saa varastaa vapaasti!

Tuo ämpäri on täynnä joka ikinen päivä. En ollut ajatellutkaan miten paljon muovia kertyy ennen kuin konkreettisesti näki.
Miksi hitsissä teepussit pitää pakata ensin yksittäin, sitten pahvilaatikkoon, joka kierretään vielä muoviin? Kun ne pussit on jo yksittäispakattu foliopintaiseen pussiin. Ärh!!

Koska meillä syödään paljon rahkaa, rahkapurkkeja tulee päivittäin. Ostan 500g purkkeja ja jätän ne lavuaariin niin, että kun siinä huuhdellaan jotain muuta, vesi valuu purkkiin ja sen voi huuhtoa niillä ylimääräisillä vesillä. Siinähän ei nimenomaan järkeä olisi, jos käyttäisi sitten litratolkulla vettä erikseen niiden pesemiseen.
Huuhdottava ne kuitenkin on, alkavat äkkiä haista ja mies oli jo pari hiirulaista tavoittanut varastosta nakertamasta yhtä pussia kun siellä oli jotain lihan muovia......
Niin, kippaan siis muovit ämpäristä muovipussiin ja kuljetan ne siinä astiaan. Aina useampi pussi kerrallaan. Pussit avaan ja ravitselen roskat irtonaisena säiliöön, koska automaattinen silmä ne erittelee lajin mukaan sitten kierrätysasemalla.

Niin, harvensimme tyhjennysvälin nyt neljään viikkoon ja kun purkki tyhjennettiin ensi kertaa, se oli hädin tuskin puolillaan.
Sen sijaan olen kyllä saanut viikottain viedä roskia eteenpäin, pelkkää muovia.

Ei ihme, että maailma on hukkumassa muoviin!

Ihana ystäväni oli askarrellut sytykeruusuja. Antoi minulle niitä ison pussillisen (jonka Bono söi rikki ensimmäisen tilaisuuden tullen, luullen noita hyvänmakuisiksi....)  Nyt ovat saaneet olla rauhassa, kun on todistettu, että ei ole syötävää. Takan päälle en uskalla laittaa. Sulaisivat siellä.

Koska meille ei kerry kynttilänjämiä, olen miettinyt voisiko sitä soijakynttilärouhetta sulatella vastaaviin ja käyttää sytyttämiseen. Sen pitäisi olla luontoystävällisempääkin!

Järkeähän tässä ajatuksessa ei ole. Soijarouhe oli kallista ja näihin pitäisi hukata turhaa ja ylijäänyttä. Mutta minulta jäi soijarouhetta vähän. Jos se sitäpaitsi toimii, onhan se nyt sitten sillä lailla halvempaa kuin ostaa erikseen sytykepaloja, jos itse pystyy tekemään. Minun sytykkeiden ei tarvitse olla näin kauniita ja tasaisesti peiteltyjä, koska ne on vaan tarvekapineita. En ole ajatellut laittaa niitä esille minnekään.

Munakennoja meiltä kyllä löytyy. Ostan lähes aina kananmunat näissä isoissa kennoissa.

Minä kun en askartele, olen viime aikoina saanut pelottavan paljon ideoita kaikkeen käsillä tekemiseen. 

Lentomatkailun perustelut, onko niitä?

Kuulun erään naistenlehden lukijaraatiin. Vastasin hiljattain kyselyyn, jossa pyydettiin mainitsemaan kohteita, joista toivotaan juttuja matkailuun liittyen.
Omat toiveeni olivat lähinnä lähimatkailua (tarkoittaa tässä yhteydessä esim. Baltian maat ja Pohjoismaat) ja kotimaan matkailua.

Siinä vaiheessa kun olin ne kirjoittanut, repesin nauruun: palasin juuri Teneriffalta, etelänlomalta. Olen matkustanut viimeiset 9 vuotta Thaimaahan joka talvi, ja nyt esitän (itselleni) ekologista ja toivon juttuja lähimatkailusta saastuttamisen vähentämisen nimissä?? Miten tekopyhää!

Näin kun kuvittelee vähän edes viherpiiperöivänsä ja olevansa ekologinen, joskus sattuu ihan tosissaan tajuta, että harrastukset lomailun suhteen vie sitten pohjan pois kaikelta haihattelulta. Lentäminenhän on saastuttavaa ja sitä pitäisi vältellä.

Mutta kun.

Täällä kun asuu ja palelee noin 10 kuukautta vuodesta (vuoden 2017 aikana kuukausia taisi olla 12...), minusta jollain tavoin on oikeutettua haluta joskus pois, jonnekin, missä voi kulkea shortseissa ja T-paidassa näyttämättä siniseksi värjätyltä kaljulta kanalta.
Se, onko se silti järkevää, on toki aiheellinen kysymys.

Toki voisi suosia pelkkää kotimaan matkailua. Se olisi järkevää muutenkin pelkän talouskasvun nimissä. Ja Suomesta löytyy takuulla aivan mielettömiä kohteita, joissa kuka tahansa saisi samanlaisia WAU-elämyksiä kuin jossain etelänmaalla.
Itselleni pystyn helposti perustelemaan miksi kotimaan lomamatka olisi muutenkin mukavampi: sinne mennessä koirat voisi ottaa näppärästi mukaan, koska ne ovat minun perhettäni ja mieluiten lomailen perheen kanssa.

Meidän perheen koirat ei lennä.

Saita ja nuiva ihminen minussa sitten pohtii miksi maksaisin tonnin-puolitoista siitä, että saan viettää viikon Suomessa, kun samalla rahalla saan kolme henkeä helposti viikoksi eteläänkin eksoottisten hedelmien ääreen, missä saan kuitenkin ruokakaupasta eurolla enemmän.

Koenko saavani enemmän vastinetta rahalleni, kun käytän sen jossain muualla? 
Nouseeko euron arvo kun sillä maksaa kaukana kotoa?
Eikö matkan hintaa tarvitse ajatella lainkaan, kun asuminen paikan päällä on halpaa?

Teneriffan viimeisenä iltana käveltiin rantakatua ja Ipana ihmetteli kaikkia turistikrääsä-kojuja. Hän olisi tietenkin mieluusti halunnut yhtä sun toista, ja sanoikin lopulta ääneen "silleen on kiva kun matkustaa jonnekin, minne vaihdetaan rahaa niin sitten viimeisenä iltana ostellaan mitä vaan kun vieraasta rahasta pitää päästä eroon."

Tätä efektiä ei tosiaan tullut, kun kyse oli euroista ja naurettavan hintaisesta turistikrääsästä...
(Myönnettäköön, ettei sitä ole kyllä tullut enää viime vuosina tuolla tutussa kaukokohteessakaan, kun on tiennyt tulevansa takaisin, ja valuutta kelpaa jälleen ensi vuonna. Mielenkiintoista toki nyt, kun Thaimaassa kruunataan uusi kuningas ja setelikanta menee uusiksi. Meillähän on niitä vanhoja...)

Ruotsissa aletaan yksityismatkailua lentämällä rajoittamaan. Siihen tullaan takuulla menemään Suomessakin jollain aikajänteellä.
Toisaalta uskon ja toivon, että lentoyhtiöt pyrkivät kilpaa kehittämään jotain vähemmän saastuttavia polttoaineita ja toisaalta lentokoneita, jotta nykyisen kaltainen matkustaminen onnistuu.

Tätä aihetta on varmasti syytä pohtia vakavasti. 
Henkilökohtaisesti en usko siihen, että maksamalla päästömaksuja vapaaehtoisesti jotenkin auttaisin asiaa. Ei ilmasto puhdistu rahalla, näin se vaan on.
Sitten selitykset "mutta Intialaiset ja Kiinalaiset..." tai "Trump"... mutta onhan se lähdettävä ihan itsestä.

Toistaiseksi teen parhaani: kierrätän kaiken minkä pystyn ja voin ja osaan. Ei se suoraan lentomatkailuun vaikuta, mutta jos saastuttaisin muuten vähemmän, ehkä pystyisin perustelemaan itselleni seuraavan lennon hiilidioksidipäästöt ilman suurempaa tuskaa?

Vältän ostamasta muovipusseja ja toivon hartaasti, että erilaiset pakkausmateriaalit otettaisiin käyttöön, jotten olisi pakotettu muovia ostamaan kaikessa ruuassa minkä kaupasta kotiin kannan...  En heitä roskia maahan, ja aloitan heti tänään kirjoittamalla kaupungin päättäville ehdotuksen, että jonnekin kaupungin alueelle hankittaisiin muovinkierrätys-keräyspiste.

Kierrätyksestä

Tuossa viikonloppuna sitä muuttoa hoitaessa jouduin sellaisen tosiasian eteen, että kaupungissa asuessa on aivan pakko kierrättää, haluat tai et. Taloyhtiöiden pihalla on useita moolokkeja erityyppiselle jätteelle, ja ihmiset tosiaan sorttaa sitten kamat niiden mukaan.
Ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa, kun et tiedä mihin kama kuuluu. Esim. pojan tyttöystävällä oli muutama tavara, joita hän oli laittamassa pois muuton yhteydessä: oli sellaisia muovireunaisia raastimen osia, joissa metallinen keskiosa. Kuuluuko ne metallinkeräykseen vai poltettavaan? Ei kai ainakaan muoviin? Entä keraaminen Ikean iso tuoppi kahville/teelle? Mitä tavaraa on keramiikka ja kivitavara: poltettavaa, metallia, muovia, paperia vai pahvia - koska nuo oli vaihtoehdot?

Kun kyse on kaupungissa asuvista nuorista, joilla ei välttämättä ole autoa, ei ole olemassa vaihtoehtoa "kuljeta kaatopaikalle tai sorttiasemalle".

Aikanaan kun me muutimme tähän taloon, jotakuinkin ensimmäinen ostos oli kompostori. Itse asiassa pohdin äskettäin hankittiinko se jo paritalon pihalle. Minusta kierrättäminen on sillä lailla luonnollista ja helppoa, enkä koe angstia mistään haisevasta kompostiastiasta pöydällä.

Luovasti käytettynä liian pienet suodatinpaperitkin menee: irtoteessä. 

Siihen voi myös kerätä kompostoitavaa ennen kuin vie ulos....

Kompostiastia on pihalla kesän ja syksyllä niin pitkään kun banaanikärpäsiä on maailma täynnä, sitten kun jätteet alkavat jäätyä, purkki otetaan sisälle. Viikossa tulee n. pussillinen, riippuu vähän ruuanlaitosta. Joskus on enemmän kuorimisjätteitä, silloin pussi täyttyy nopeammin. Pääasiassa sinne kertyy kahvinporoja, teepusseja ja jotain salaatinpilkkomisjämiä kuten paprikan keskustoja tai tomaatinkantoja. Kurkun päät kelpaa koirille. =)
Hyvin harvoin meillä laitetaan kompostiin valmista ruokaa. Toisaalta, meillä syödään niin mausteista evästä, että koirat ei meillä saa jätteitä oikeastaan koskaan.

Kävin aamulla kaupassa, koska sain idean....
Tuossa ideaa toteuttaessani sitten harmittelin tätä kierrätystä.

Meidän roskikseen (kurkistelin sinne vähän tarkemmin) kertyy järkyttävä määrä tällaista muovia: kirsikkatomaattien purkkeja (ei, kaupassa ei ollut irtomyynnissä... ja toisaalta sitten olisi tarvinnut ottaa se pussi), soijamaidon purkkeja (folio sisällä) ja rahkapurkkeja. Eli käytännössä muovia. Kaipa se sitten lasketaan siihen poltettavaan. En ole tarkemmin analysoinut minne meidän Sulo tyhjennetään autosta, mutta kaipa se on tänä päivänä jo pakollista että ihan pelkkää vanhanaikaista kaatopaikkajätettä ei tulisi. Näissä muoveissa pännii eniten se, että ne vie turkasesti tilaa. Roskis keittiössä on koko ajan täynnä ja Sulo on pakko tyhjentää parin viikon välein, kaikesta omatoimisesta kierrättämisestä huolimatta.

Ostin tosiaan tomaatteja kuivatusta varten. Samoin punajuuria ja bataatin. Nyt kuivuri pöhisee herkkuja tuossa pöydällä.

Mietin tosiaan voisiko tätä muovin määrää meillä mitenkään vähentää. 

Miksi soijamaito pitää myydä folioidussa purkissa kun tavis maidolle kelpaa kartonki? Miksi rahkaa myydään max 500 g purkeissa? Ainakin tähän huusholliin ostetaan 7 x 500 g viikossa eli purkkeja kertyy karmea määrä. Kilon purkkeja olisi heti puolet vähemmän.

Mikä olisi järkevä tapa ostaa vihannekset kaupasta, ettei tarvitsisi kantaa pieniä muovipusseja kotiin? Nytkään en koskaan pussita kurkkuja, tuota bataattia, kukkakaalia, brokkolia tms. Tällään niihin hintalapun kiinni sellaisenaan, tai vielä useammin hintalapun johonkin toiseen pussiin ja mainitsen kassalla, että sellainenkin vihannes löytyy korista. 

Pussiin päätyy perunat, omenat ja muut hedelmät (p.l. banaanit) joita ostetaan useita.

Testasin kerran sellaista kankaista pussia. Eli punnitsin ruuat ilman pusseja ja pussitin kaikki samaan. Ongelmaksi muodostui se, etten pysty järkevästi kuljettamaan vaa'alle esim. 8 omenaa.

Kaiken poltettavan kartongin pyrin polttamaan. Tiskipöydällä on aina ruman näköisiä purkkeja, joihin kerään nenäliinat, ne hintalaput erikseen punnituista vihanneksista, satunnaiset kuitit ja muut paperit. 

Sitten, kuten kuvasta näkyy, päätin heittää nopeasti kasaan pikawokin. Sulatin eilen pienen palan possua, ja kun siitä oli leikattu läski pois, pala olikin tosi pieni.  Hmph!

Joten porkkanapennejä, maissia ja papuja, lisukkeeksi vähän nuudelia ja siinä se.

Ja jälleen päästään tähän muovin kiroukseen: tässä maassa pakataan (tai myydään jossain muualla pakattua) joka saamarin asia erikseen.
Katsokaa vaikka tätä nuudelipaketin (kaksi pakettia) roskan määrää:

Ensin pussitetaan joka mauste omiinsa, sitten ne pussit vielä yhteen pussiin, joka pussitetaan siihen isompaan, missä on ne nuudelit. Juuh. Järkevintä takuulla olis olla ostamatta koko nuudeleita. Jälleen säästyisi maapallo.....

Kuvaaja on tärähtänyt joten kuvakin on.

Lopputulos oli kuitenkin hyvän makuista ja vatsa tuli täyteen, Kaipa se on se pääasia kuitenkin.

Tosin jälleen kerran: pakastevihanneksetkin erikseen pusseissa, porkkanatkin oli valmista pussitavaraa...  huoooh!

Sovitaanko, etten pelasta tätä maailmaa nyt juuri tänään? Seuraavaksi juon kahvia.   =)