Tällä kertaa kuusenkerkkäsiirappi. Niin kauniin vihreitä kerkkiä oli paljon. Metkaa oli se, että joissain kuusissa oli pitkät kerkät ja joissain hädintuskin pari vaaleaa karvaa. Onkohan jokin kuusen rotukysymys vai paikkajuttu?? Kiinnostaisi tietää mistä johtuu, että ihan vierekkäiset voi olla niin erilaiset.
Keräsin metsästä pienen ämpärillisen (kilon jogurttiämpäri) kerkkiä enkä riipinyt koko puuta paljaaksi vaan vähän sieltä täältä.
Martoilla oli paljon erilaisia ohjeita ja niitä ihmettelin. Tulin siihen tuloksenn (onneksi!), että Suomen kesä ei ole riittävän kuuma mihinkään laita ikkunalle ja anna auringonvalon sulattaa sokeri -malliin, joten laitoin ne niukinnaukin veden alle yön yli. Haalistuivat siinä niin, että aamulla kerkät oli keltaisia. Sitten niitä keiteltiin tunnin verran, siivilöitiin neste ja siihen sekoitettiin sokeria, jota keitettiin siirapiksi.
Riittävän kauan en jaksanut keitellä joten ei ole hirveän siirappista. Enemmän valuvaa, mutta voinee laittaa lettujen päälle....
Toinen jokavuotinen innostuksenaihe on lipstikka:
Tämän kanssa tosiaan vaan meinaa mennä ihan kuppi nurin.
Juuri silloin kun otin vihdan kuivumaan, alkoi sateet ja minusta tuntuu, että siitä ei ole kyllä sittenkään käyttöön kun on viikkotolkulla (lue: yli viikon) roikkunut sisällä ja ulkona kuivumassa ja aina vaan on nahkean nihkeä ja kellertävä. PAH!!
Juuri kun viime syksynä kuivattelin kimpun ja niitä piti jauhaa joulupaketteihinkin.... kunnes yhdestä vihdasta tuli hyvä jos desin verran. (Odotin noin litraa....)
Joten olin tänä vuonna ajoissa liikkeellä ja suunnittelin jo joulupaketteja.
