Tällä kertaa kuusenkerkkäsiirappi. Niin kauniin vihreitä kerkkiä oli paljon. Metkaa oli se, että joissain kuusissa oli pitkät kerkät ja joissain hädintuskin pari vaaleaa karvaa. Onkohan jokin kuusen rotukysymys vai paikkajuttu?? Kiinnostaisi tietää mistä johtuu, että ihan vierekkäiset voi olla niin erilaiset.
Keräsin metsästä pienen ämpärillisen (kilon jogurttiämpäri) kerkkiä enkä riipinyt koko puuta paljaaksi vaan vähän sieltä täältä.
Martoilla oli paljon erilaisia ohjeita ja niitä ihmettelin. Tulin siihen tuloksenn (onneksi!), että Suomen kesä ei ole riittävän kuuma mihinkään laita ikkunalle ja anna auringonvalon sulattaa sokeri -malliin, joten laitoin ne niukinnaukin veden alle yön yli. Haalistuivat siinä niin, että aamulla kerkät oli keltaisia. Sitten niitä keiteltiin tunnin verran, siivilöitiin neste ja siihen sekoitettiin sokeria, jota keitettiin siirapiksi.
Riittävän kauan en jaksanut keitellä joten ei ole hirveän siirappista. Enemmän valuvaa, mutta voinee laittaa lettujen päälle....
Toinen jokavuotinen innostuksenaihe on lipstikka:
Tämän kanssa tosiaan vaan meinaa mennä ihan kuppi nurin.
Juuri silloin kun otin vihdan kuivumaan, alkoi sateet ja minusta tuntuu, että siitä ei ole kyllä sittenkään käyttöön kun on viikkotolkulla (lue: yli viikon) roikkunut sisällä ja ulkona kuivumassa ja aina vaan on nahkean nihkeä ja kellertävä. PAH!!
Juuri kun viime syksynä kuivattelin kimpun ja niitä piti jauhaa joulupaketteihinkin.... kunnes yhdestä vihdasta tuli hyvä jos desin verran. (Odotin noin litraa....)
Joten olin tänä vuonna ajoissa liikkeellä ja suunnittelin jo joulupaketteja.
Oli hauska lukea kuulumistasi! Minä pakastin viime kesänä lipstikkaa. Pitääpä kokeilla kuivattamista. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos. Minä en saa pakastimeen mahtumaan mitään ylimääräistä, joten kuivatan suuren osan kaikesta. Pakkaseen menee vain marjat ja lihat. =)
PoistaIhanaa viikonloppua myös sinulle!
Heissan! On kyllä tosiaan jännä, miten vierekkäiset puut voi olla niin erilaiset. Meilläkin on pihassa kaksi kuusta, toinen on upean vahva ja tuuhea, toinen ihan ruippana rimpula! En kyllä keksi miksi näin.
VastaaPoistaSen verran pitää kerkkähommiin sanoa, että niiden kerääminenhän ei sitten ole luvallista ilman maanomistajan lupaa... edes pienten määrien. Anteeksi paasaus, mutta tämä on aihe, joka on lähellä minun luonto- ja ympäristöneuvoja/luonto-ohjaaja/luonnonvaratuottajan sydäntäni! 😊
Tuosta lipstikasta olen kuullut, että kasvaa hullun lailla missä vaan. En sitä itse tarttisi käyttöön, mutta oon monta kertaa miettinyt, että laittaisin jonnekin kasvamaan ihan vain siksi, että olis kiva kun meidänkin pihassa yleensäkin kasvais jotain! Muutakin kuin voikukkia siis. Yksi raparperi mulla on, mutta hyvin huonosti kasvaa sekin. Tarttis vissiin vähän paneutua asioihin joskus...
Hyvän asian nostit esille. Itselleni se oli niin itsestäänselvää, etten edes hoksannut mainita: maanomistajan luvalla siis keräsin. =) Nuo "meidän metsät" on yhden tutun miehen maita, joten pidän siellä myös luvalla koiria irti.
PoistaLipstikka on minusta hauskan makuinen mauste keitoissa ja kastikkeissa. Ja koska en tullut aikanaan käyttäneeksi kokonaisena kuivattuja lehtiä sopan mausteena vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, tuo jauhe on ollut hirveän kätevä. Ja leviää ja kasvaa tosiaan hyvin.