Yhteisvastuullinen kerjäys

Sohaisin näemmä ampparipesää fb kommentilla näistä yhteisvastuun kerjureista ovella.

Osa ei omaa minkäänlaista sisälukutaitoa ja puolusteli heti omaa riparilaistaan, jonka oli "pakko" juosta lapun kanssa ovilla. Osa kommentoi valitettavasti vaan yksityisesti...
Surullisinta tässä oli se, että ihmiset kielsivät julkaisemasta keskustelua (joka olisi voinut olla myös asiallinen ja hedelmällinen!) ja toisekseen heittäytyivät henkilökohtaiseksi tyyliin "siellä sairaalassakin tapahtuu niin paljon kaikkea, että ihan sama saako joku hoitaja nukuttua vai ei"....
Valitettavasti vaitiolovelvollisuus estää mua kommentoimasta jälkimmäiseen asiaan mitään.

Olisin kuulemma ihan hyvin voinut laittaa lapun ovelle, että "ei saa koputtaa, täällä nukutaan" (Meillä on pahasti myöhässä, jos ovelle pääsee. Kyllä silloin jo haukutaan!) ja "jos riparilaiset ei sitä olis tehneet, joku muu 100varmasti olisi" (Miksi siinä tapauksessa kukaan muu taho ei käy kerjäämässä rahaa ovella kuin nämä?).

Niin kai.

Ensinnäkin: tässä yhteiskunnassa on jotain perustavaa laatua väärin, jos MUN vastuulla on suojella omaa yksityisyyttäni noilta kerjääjiltä. Ylipäänsä asia on täysin päälaellaan nykysysteemissä.

Kyllä, voin (joudun!) maksaa rahaa siitä, että en saa puhelimeen puhelinmyyntiä/markkinointia ja mitä niitä onkaan. Ei toimi, kokemusta on. Kyllä, voin aidata pihani ja kieltää tulemasta peremmälle. Silti ovelle saa koputtaa ikkuna/ovi/katto/pölynimurikauppias samoin kuin mikä tahansa puolalainen hilavitkuttimen myyjä lapulla "olen kuuro, sokea ja mykkä, osta tavaraa" (Tämä tarina on tosi....)

Jos SPR pystyy järjestämään Nälkäpäivä-keräyksensä ilman ovelta ovelle kerjäämistä, miksei vastaava ole mahdollista Yhteisvastuukeräyksessä? Miksei meidän ovella juokse vuosittain Veteraani-keräyksen tyypit, nekin hoitaa asian asiallisesti esim. kauppojen ovilla.

Toinen pointti, jonka kanssa voin hyvin olla yksin, mutta kuinka monella on tänä päivänä enää käteistä rahaa kotona, jolla voi osallistua näihin keräyksiin?
Itse lahjoitan SPR:lle vuosittain, mutta joudun lähes joka kerta hakemaan rahaa erikseen sitä varten. Meille ei kannata tulla ryöstötarkoituksessa, koska ainakaan käteistä ei irtoa yhtään.
Ja kun satun olemaan sitä mieltä, että tuo on asiaton tapa hoitaa asia, en antaisi rahaa vaikka sitä olisikin.
Sääliksi käy vaan niitä rippikoululaisia, jotka pakotetaan tähän....

Banaanit ja kookoskinuski

Aloita keittämällä kinuski.

Purkillinen (400 ml) kookosmaitoa (ei light, tässä pitää olla rasvaa)
1,5 dl fariinisokeria (ruokosokeri olisi varmasti hyvää)
1 dl tavallista sokeria
2 tähtianista (ei välttämättömiä)

Keitä kinuskia hiljaisella tulella kunnes se vähän sakenee. (Kestää kauemmin kuin tavallinen kinuski, keittelin varmaan reilun puoli tuntia.)
Itse jätin anikset liemeen ehkä vähän liian pitkäksi aikaa, vähempi olisi riittänyt. Eli kouki ne ajoissa pois jos käytät.
Anna jäähtyä ja sekoita tasaiseksi.

Keitä iso kattilallinen vettä. Laita banaanit sinne kuorineen ja anna kiehua minuutin pari. Nouki ylös vedestä.
Kun ovat jäähtyneet sen verran, että sormet kestää, kuori. Leikkasin ne ensin poikki pitkittäin ja sitten vielä palat halki.

Lautaselle korppujauhoja, sokeria ja himppanen kanelia, kieritellään kuten nyt vaikka silakat, ihan perusleivitys.
Paistetaan kookosrasvassa pikaisesti molemmin puolin.

Tarjotaan kinuskin ja vaniljajätskin kanssa.

Kevät ☼

Aamulenkillä kottarainen tai joku muu tirppa lauloi niin kauniisti. Kun 6:30 alkaa valostua ja tunnin päästä siitä aurinko lähes paistaa täydellä terällä, voi vapaapäivää jo vähän kehaista.
Koiratkin oli niin tyytyväisiä pitkän lenkin jälkeen.

Yövuoron krapula taitaa olla taas taltutettu.

Eilen olin suunnitellut, että nukun niin pitkään kuin mahdollista. Tässä on mennyt nyt useampi kerta, että jälkimmäisenäkin päivänä olen noussut vasta 14 aikaan. Sillä jaksaa päivän ja päätyy nukkumaan kohtuu normaaliin aikaan ja palautuu sitten yhdessä yössä.
Mutta eihän kaikki aina mene kuten suunnittelee.

Havahduin itse unesta aika liki puoltapäivää, kurkistin siinä vaiheessa kelloa ja otin korvatulpat pois. Päätin kuitenkin vielä kääntää kylkeä ja torkkua lisää.... kunnes puoli tuntia myöhemmin molemmat koirat alkoi haukkua vimmatusti ja kuulin kun Pasi meni ovelle. Koputusta en kuullut....

Että pänni. Jälleen kerran paikallinen seurakunta passittaa rippikoululaiset kerjuulle joka oven taakse yhteisvastuun nimissä. Sanonko... että  *****
On se nyt piru, että jonkun ismin ja dogmin takia he katsovat, että kotirauhaa saa häiritä vapaasti. Ihan sama, että vaan kerran vuodessa. Tää oli nyt kolmeen vuoteen toinen kerta, kun minut herätetään kesken samalla syyllä. Edellisellä kerralla nukuin vielä isän kämpillä ja rinkuttivat ovikelloa oikein monta kertaa kun en noussut. (Auto pihassa...)  Arvatkaa huviksenne osallistunko!

****
Kun nukkuminen oli kätevästi päättynyt, nousin vastahakoisesti ja join vähän teetä. Sitten pakattiin itsemme autoon ja ajeltiin Saloon.
Syksyllä 2011 käytiin Pasin kanssa Tukholman Fotografiska Museet'ssa katsomassa Nick Brandtin näyttely ja nyt se on Salossa tarjolla. Mielettömiä kuvia. Todella vaikuttava, upea. Suosittelen varauksetta kaikille, lapsilla tai ilman.

Kunhan Idän lintuset palaavat Suomeen, vien heidätkin vielä katsomaan tuon, pääsen samalla toisen kerran "siivellä". 

Ilta meni miten meni. Saunaan päädyin klo 18, pimeä kynttiläsauna ja litra vettä, sen jälkeen vajaa tunti nuokkumista kirjan äärellä, siitä suurin osa sängyssä jossa huomasin valuvani istuvasta asennosta alaspäin, ja viimeiset kaksi sivua meni vähän "luen vielä, luen toki"....  (Luin uudestaan nyt aamupäivällä. Hih!)

Sammuin klo 20 ja aamulla 6:30 olikin tosi hyvä fiilis nousta! =D 

Ettei totuus unohtuisi....

Niin se loppui loma. Varsin mukavasti alkuviikkoon oli ujutettu pari vapaapäivää niin ehti pyörittää pahimmat pyykkirumbat alta pois. Jostain kumman syystä täällä koto-Suomessa ei tuo kuivausjärjestelmä toimi yhtään niin hyvin kuin Hua Hinin lämmössä, jossa lakanat kuivui sinä aikana talon isolla telineellä kun pyöritti seuraavan satsin (á 70 min).

Eilen lääkevuoro. Pillerinjakoon heti kättelyssä.... jossain kohtaa alkoi pikkasen hirvittää, että aika loppuu kesken, mutta päätin ottaa iisisti ja vaikka sitten pyytää apuja kollegoilta. Parempi tehdä oikein kuin hosua, ja aika monta lääkettä piti vaan tarkistaa Farmacasta kun ei omaan muistiin pystynyt luottamaan yhtään. Valehtelematta tarkistin jonkun jokapäiväisen Bisoproactin varmasti neljä kertaa, kun lääkelistalla luki Emconcor.... mutta nytpä taas muistan niiden olevan samaa tavaraa eri kauppanimellä. Farmaseutille en onneksi soittanut kun löi tyhjää "pratsolin" kohdalla.... vaan tajusin itse tarkistaa olisiko kyse Somacista. (oli!)

Ja ettei pääsisi tuudittautumaan tunteeseen, että mikään on muuttunut loman aikana, ensimmäinen potilas, jolle vein tippaa, makasi sekä lepoliivillä että ranteet erikseen sidottuna vuoteeseen, kirjaimellisesti räkä poskella, munat paljaana ja örisi.....

JEI!

****
Tänään sitten pitkäpäivä, 12,5 tuntia humppaa yhdellä seisomalla. Jalat oli jo eilisestä kipeät kun illalla heitin punkkaan, jää nähtäväksi mikä on fiilis tänään/ensi yönä.
Ja ei se Pasilla sen helpommin alkanut: tänään oli tullut viesti jossain vaiheessa, että "yöksi töihin".

****
Vaikka lomalla oli huikean kivaa, on se toisaalta ihan viihdyttävää pyörittää vaan tätä arkeakin! Sen jälkeen loma tuntuu ihan erilailla lomalta.

Jotain kuvia

Kuvia oli yli 450, suurin osa vielä onnistuneita.
Toisaalta, kun on kolmatta kertaa samassa asuinpaikassa, alkaa poolin alue olla jokseenkin tuttu ja silti sitä tulee kuvattua. Niitä en siis suotta jaa. Hirveän paljon uutta ja ihmeellistä kuvattavaa ei tällä(kään) reissulla ollut.

Parhaista parhain asuinpaikka.

Jonain iltana kotimatkalla tuk-tukissa. 

Ei sentään viimevuotinen "kaveri" vaan ihan uusi yrittäjä. Ei osunut.

Retkipäivän satoa.

Mukana meidän retkue sekä ystävä, joka vietti HH:ssa kolme kuukautta.

Khao Taon Buddha on melkoinen ilmestys.

Patsas muuten on ihan oikeaa kultaa (kullattu).

Tämä oli meillekin uusi paikka ja retkikohde.

Varaani se lötkötteli lämmittelemässä kun ajelimme pitkähäntäveneellä ohi.

Poseerasi hetken, mutta kyllästyi hetken kuluttua ja käppäili pois.

Khao Kalokin kallioita ihmettelemässä.

Orkideaplantaasilla. Osa oli ihan mielettömän suuria, kaikki todella kauniita.

Moniväristä bougainvilleaa.

Talviloma

Loma ON!

Sinivalkoiset veivät jälleen tuttuun kohteeseen. Yhtä puuduttava lento kuin aiemminkin, vähemmän unitunteja lennon aikana, joku hauska leffakin. Thaimaan ajassa lähtö kotoa klo 17 lauantaina, istumisten jälkeen perillä HH:ssa sunnuntaina klo 13.

Aurinko ♥

Pari viikkoa meni. Vanhukset tuntui viihtyvän hyvin, maistelivat rohkeasti kaikenlaisia hassuja ruokia, kävelivät rantaa ja katsoivat nähtävyyksiä. Meille loma oli sitä taukoa arjesta. Päivien sisältö oli pohdinnoissa "mitä tänään syödään" ja "missä tänään uidaan". Loppujen lopuksi tosi arkista. Ruuan jahtaamista se on, kun aamupala haetaan eri paikasta kuin lounas ja päivällinen.
Pari kivaa retkeä, ei mitään sen raskaampaa suorittamista.

Isä ja EL lähtivät Saigoniin meitä pakoon, kun lainasimme heidän kämppäänsä. Omalla tavallaan harmitti sikäli, ettei kahden viikon siellä olon aikana ehtisi vaihtaa kuulumisia eikä nähdä. Isän serkku vaimoineen asui naapurissa, samoin meillä on asuinalueella tuttuja suomalaisia. Sovittiin, että mennään viimeisenä torstaina yhdessä syömään, vähän niinkuin synttäripäivälliselle, kun sankareita parin viikon sisään mahtui 5 koko porukasta.
Torstai-iltana ollaan pukeuduttu jotenkuten siististi ja hypätään meidän pihalla isoon minivaniin. Ajetaan meille uuteen ruokapaikkaan ja noustaan autosta pois....
... ja siellä meille varatun pöydän vieressä seisoo iskä! ♥  Taisin kiljua ääneen kun juoksin halailemaan. Olivat lentäneet edellisenä päivänä myöhään takaisin, suunniteltu juttu, ja kukaan ei tietenkään meille kertonut mitään. Paras synttärilahja tänä vuonna!

Kuvia kunhan saadaan ladattua koneelle. Niitä on satoja....

Valoa kohti

Olen ehkä keksinyt tavan toipua yövuoroista.
Kevätkin toki tekee asiassa paljon. Talven kammottavat valvotut yöt ja ennen kaikkea sairaan väsyneet päivät ovat ehkä hetkeksi taas takana....

Nämä viimeiset yövuorot eivät olleet enää niin hirvittäviä kuin edelliset viikkoa aiemmin. Silloin olin valmis lopettamaan työt kokonaan tuolla osastolla, varsinkin öisin. Sen verran panikoin asiaa, että viikon verran kyselin jos joku olisi ollut halukas tekemään mun yövuorot, mutta vapaaehtoisia ei liiemmälti ollut. ONNEKSI ne oli rauhallisia. (Niin rauhallisia, että lopputulos oli jälleen yksi lapaspari ☼ )

Nukuin eilen tosiaan kahteen. Jossain vaiheessa iltapäivällä lähdettiin lenkille ja siitä tuli vähän vahingossa pidempi kuin alunperin suunniteltiin, mutta eipä se tuossa ihanassa auringonpaisteessa haitannut. Lenkkiseurakin oli parasta mahdollista:

Maahan on heitetty nameja. Etsintä päällä. 

Metsäautotiellä.

Kyllä, olen käyttänyt pelkkää tuulipukua koko talven. 

Sienimaastot

Ihanan ylellistä. Ajoin kotiin 7:25 ja selvästi tien penkat oli jo vaaleammat. Aurinko nousee jo niin paljon aikaisemmin.

Lenkki loppui vasta 16:45 ja oli vielä täysin valoisaa. IHANAA!!!

****

Yövuoroista muuten: harkitsen nyt kevään ja kesän yli mitä teen jatkossa niiden suhteen. Olen näköjään melko herkkä valvomiselle ja rytmi menee sekaisin kun kaamos alkaa. Otin asian sen verran puheeksi töissä, että sain kuulla, ettei vuoroja voida noin vain lopettaa, vaan niistä käydään aina kolmikantaneuvottelu. Mietin nyt, menenkö ensi syksynä siis työterveyslääkärille asiasta puhumaan, koska käytännössä sillä yövuorot olisivat historiaa. Toisaalta tuntuisi hullulta jättää ne kokonaan... mutta miten perustella lääkärille, että oireita on vain talvisin?

Onneksi tässä on aikaa miettiä. 

Lisät on niin onnettomat ettei noita raskaita vuoroja minkään rahan takia kannata edes ajatella. Vapaina sillä menettää yhden vapaapäivän kolmessa viikossa. 

****

Mamma Mia

Ihastuin tuohon leffaan Tukholmassa kun ostin sen DVD:nä. Nyt se sitten menee Svenskanissa ja pakkohan sitä on päästä katsomaan....

Tohkeissani aloin varaamaan lippuja... en tajunnut, että sivusto avaa aina uuden välilehden nettiin, vaan katselin niitä esityspäiviä ja lippujen hintoja. Lopulta päädyin, että menemme Pasin kanssa vähän hunningolle PK-seudulle viikonlopuksi ja päätin varata liput lauantain päivänäytökseen. Tuumasta toimeen, nettipankkitunnukset esiin ja tilaamaan.... kaikki meni jouhevasti siihen asti, että printtiliput lävähti ruudulle ja niissä oli päivämäärä 7.3. (piti olla 2.5.)

No hitto! 

Soitto Svenskaniin auttoi: vaihtavat toki liput, mutta ne pitää ihan henkilökohtaisesti käydä vaihtamassa eli eivät pysty tekemään muutosta mitenkään sähköisesti. Voi kurrrrrja.... 

Onneksi ihmisellä on ihania ystäviä Hesan alueella, joten lippujen vaihto onnistuu ilman että ajelen tässä 300km tuon takia. (Olisi tullut vähän lipuille hintaa....)

Mitä tästä opimme: jos selaat jotain, sulje muut kuin se, mihin päädyt. (Jos satut huomaamaan, että sivuja aukeaa monia.... vähän hassu systeemi tuolla palvelulla.)