Kaikki kalliit lemmikkimme

Vastahan me päästiin poikakoiran kanssa jälleen vähän reippaammin lenkeille sen olkapää/lapavamman jäljiltä, kun jo viime perjantaina ehdin miettiä onko viikonloppuna taloudessa enää jäljellä vain yksi koira....

Mummokoira-Karo oli normaalisti aamulenkillä mukana, juoksi reippaasti ilman isompia ongelmia, kotiin tultua nukkui lattialla, sohvalla, tuolilla - siis hyppi ihan tavallisesti eri paikkoihin niinkuin tekee yleensäkin. Nuohan vaihtaa torkkumispaikkaa pitkin päivää.

Kahden aikaan laitoin kahvia tulemaan ja heitin muutaman joulutortun uuniin. (Jep, mieliteko, ja kun kaapissa nyt sattui olemaan sekä hilloa että taikinaa, mikä jottei....)
Torttujen valmistuttua olin nuorimmaisen kanssa keittiössä kun hän sanoi: äiti, Karo istuu kummallisesti. Ja toden totta, näytti siltä kuin koira ei olisi saanut takapäätään ylös lattiasta ja istui kummallisen köyryssä.

Rapsuttelin sitä ja kun käsi osui takapuolen päälle ja toiseen jalkaan, se ulvaisi pahasti. Lähti siitä myös huononnäköisesti könyämään eteiseen ja ovelle, vähän ahteriaan riiputtaen. Säikähdin kunnolla. Koirat terassille ja se väisteli selkeästi kosketusta. Samassa isäntä ajaa firman pakun yläpihan parkkiin ja toinen koira tietysti lähtee haukkuen juoksemaan kohti..... tästä riemastuneena Mummokoira haukkuu myös, mutta se vaihtuu surkeaan ulinaan, ja selvästi puoliväkisin se raahaa itseään autolle päin.

Oma kauhuskenaarioni oli tietenkin pahin mahdollinen: välilevytyrä. Niitä toki leikataan, mutta nyt puhutaan perussairaasta 12-vuotiaasta....

Kun mies pääsi pihalle, olin jo puhelimessa soittamassa lääkäriin. Ilmoitin, etten oikeastaan välitä onko aikoja, mutta me olemme jo lähes tulossa. Ottivat tilanteen vakavasti ja sanoivat, että aika löytyy kun koira saapuu paikalle.
Mies nappasi auton avaimet ja remmin ja lähti ajamaan.....

Reilun 45 minuutin päästä kilahtaa viesti puhelimeen, että ovat palaamassa kotiin, kaikki hyvin.
Jonkinlainen lihaskramppi, spasmi jossain selässä. Kuvauksen mukaan Mummolla on kaikki selkälihakset tosi tiukkana sen lisäksi, että ylipainoa lääkärin mukaan on hyvinkin 2-3 kg.   (Buaaah, tämä ei ollut yllätys. Se sen sijaan on, miten tällä kertaa taas laihdutetaan... *huokaus*)
Nyt kipulääkekuuri, resepti relaksantteihin ja enpä tiedä, kaipa se pitäisi hierojalle tms viedä.

Onneksi vointi on molemmilla nyt ok.

Juurikin aamulenkillä sanoin, että on se onni miten molemmat nyt juoksee korvat hulmuten ja ilman merkittävämpää ontumista. Edun ontuminen kyllä on jäänyt pysyvästi päälle, lisäksi se klenkkaa aina lenkin jälkeen kun on hetken ollut levossa ja lähtee uudestaan liikkeelle. 

Täytynee käydä kaupassa ja miettiä jonkunlaisen loimen ostamista. Back on Trackillä on malleja, joita minulle suositeltiin, ja itsekin sellaisen käyttäjänä tiedän miten hyvä se käytössä on.

****
Muista eläinaiheista sen verran, että ylpeä äiti esittää:

Meidän Ipana ratsasti koulukisoissa kaksi lähtöä. Ensin vuokraheppa Lotalla raviohjelman, ja sitten tallin Dandy-ponilla Helppo C-ohjelman, josta kolmas sija.

Sovitaan, että ei kysymyksiä näistä, koska tämä hevosharrastelu on itselleni niin vieras laji. En oikein ymmärrä tätä kouluratsastusta, vaikka sitä on hirveän hauska katsoa.
Sen arvostelu on minusta outo, kuten ylipäänsä kaikki ratsastukseen liittyvät kilpailujutut. Näin koirien kokeissa mukana olleena tietyt logiikat eivät jotenkin minulle istu.

Ylpeä kuitenkin jälleen olen. En yksin saavutuksista, vaan siitä sitkeydestä ja innosta, millä tätä on tehty. Tuo lapsi on ratsastanut kuulkaa kauemmin kuin ollut ratsastamatta....

****
Olen syyslomaviikolla. Siis lomalla.
Tällä viikolla annan suunnitellusti piut paut myös karkinostolakolle, koska matkustan viikolla Porvooseen moikkaamaan rakasta ystävää, ja aion poiketa Brunbergin tehtaanmyymälässä.

Joten ähäkutti vaan karkit! Olen jälleen pelissä mukana!