Kerta kiellon päälle. Lomaahan tässä oli.
Koska edellisestä kerrasta on hyvinkin 20 vuotta, oli jotenkin tosi kiva ottaa auto laivaan ja hurauttaa Turusta tuo viitisen tuntia meren yli saarelle.
Merellä on aina niin kaunista!
Stallhagenin panimoravintolassa oli erinomaisen maistuva
myöhäinen lounas (klo 15:30).
Suosittelen!
Lemströms kanal oli kaunis.
Menomatka oli laivareissuksi edullinen: kahvit ja voileivät ja muutama pullo vettä. Siinäpä ne ostokset. Itse vietin suurimman osan aikaa hytissä koirien kanssa ja luin kirjaa.
Checkasimme sisään hotelliin ja nostimme laukun huoneeseen. Samantien vaan tien päälle. Nälkäkin jo vähän vaivasi....
Kävimme katsomassa Lemströmin kanaalin, josta luin ensimmäistä kertaa kohta pari vuotta sitten, kun olin Bonon kanssa Eckerössä koiranäyttelyssä. Satuimme paikalle, kun kanaali avattiin purjevenettä varten ja reippaasti vene tulikin moottorilla kanaalin läpi. Paikalla on jäätelökioski, mutta juuri sillä hetkellä vatsa kurni niin vahvasti jo ruuan perään, ettei edes jäätelö maistunut. Jatkoimme pohjoiseen (?) ja päädyimme ystävien suosituksesta Stallhagenin panimon ravintolaan, jossa oli viehättävä terassi ja todella erinomainen lounas, vaikka olimme hyvinkin puoli tuntia lounasajasta jäljessä...
Mies tykästyi Stallhagenin oluisiin pari vuotta sitten, ja ostimmekin maistelusetin kotiin.
Kun ihmisten pakolliset tarpeet oli suoritettu, oli ajateltava reissukavereiden tarpeita. Auton nokka kohti Bomarsundia, jossa pääsisivät vähän jaloittelemaan.
Bomarsundin muureja
Kävelimme rauhassa aluetta ympäri. Kumpikin pohti, että silloin 20 vuotta sitten oltiin paikalla lasten kanssa ja muistin mukaan paikalla oli kallioita. No nyt ei ollut. Ehkäpä pitää kaivaa vanhoja valokuvia ja tarkistaa missä sitä ollaan oikein käyty.
Siinä kävellessämme bongasimme taulun, joka kertoi ihan siitä lähtevän luontopolun, jonka varrella olisi mm. pari entisaikaista valvontatornia. No, kuten sanottua, nelijalkaisten tarpeet huomioiden luontopolku kuulosti enemmän kuin kivalta.
On se ollut hurjaa aikaa. Niin paljon kuin onkin hoilattu tätä vanhaa kunnon "... engelsmanni Suomemme rannoilla, sumffaraa, sumffaraa....." , ei sitä oikeastaan pysty käsittämään minkälaista se on ollut, vaikka näki tykinkuulien iskemät muureissa.
Nötvikstornetin päältä oli hienot näkymät ja reitti oli todella mielenkiintoinen ja viihtyisä. Siellä oli matkan varrella vaikka kuinka monta taulua, joissa historiaa kerrottiin ja esiteltiin seudun luontoa, tapahtumia ja paikkoja.
Älä lähde tälle reitille korkkareilla vaan kunnon tukevilla kengillä. On sen arvoista!!
Reitti palaa tosi kivasti yhden vähän isomman kiipeämisen jälkeen alaspäin ja "ison tien" varteen. Siitä kuitenkin jatketaan vielä tien toisella puolen viehättävää hiekkatietä ja pääsee tirkistelemään ihmisten kauniita takapihoja. Ihan lopussa reitti kulkee joko lehmä- tai lammaslaitumen läpi. Eläimiä siinä ei kuitenkaan ollut.
Kiipeämisestä puheenollen: mies totesi siinä kohtaa, kun kipusimme rinnettä ylös (osin portaat), että "ei tarvi sun kanssa kyllä miettiä, aina reissulla pääsee kiipeämään jonnekin, ihan sama minne mennään..."
Minusta nämä alueelliset merkit bussipysäkeissä on
aivan valtavan hienot!
Tuon retken jälkeen olimme kaikki neljä jo ihan valmiit lepäämään hetken. Kävimme pikaisesti kaupassa nappaamassa pientä iltapalaa ja ajoimme hotellille. Yö nukuttiin hyvin ja aamulla todettiin tyytyväisenä, ettei sääennuste pitänyt paikkaansa. Oli nimittäin luvattu, että yöllä alkaa sade ja jatkuu aamun.
Aamupalan jälkeen teimme lenkin kaupungin ympäri. Minusta Maarianhamina on niin suloinen puutaloineen ja siellä tuntuu kuin olisi ulkomailla. Maisemat on tosi kauniit satamassa, ja olimme onnekkaita lompakon suhteen, että ihanat turistimyymälät oli tässä vaiheessa aamua vielä visusti kiinni. Lenkin jälkeen palasimme hotellille vielä juomaan kupilliset kahvia ja sitten pakkasimme kamppeet ja luovutimme avaimen.
Kahvia juodessa tutkimme tarkkaan paikallisopasta ja päädyimme, että käymme katsomassa Nåtön luontopolkua. Olin kahden vaiheilla Ramsholmenin ja Nåtön välillä, mutta ajattelin, että Ramsholmen olisi kauniimpi keväällä kaikessa vuokkoloistossaan.
Noh, sanottava on, että Nåtö on takuulla myös hurmaava keväällä, kun kaikki kukkii. Kaunis se oli nytkin.
Ihanat vihreät tunnelit ja mielenkiintoisesti kerrotut taulut, miten tuollaista lehdesniittyä tarvitsee hoitaa, jotta se pysyy parhaimmillaan. Ilmeisesti siihen käytetään myös eläimiä (lehmä/lammas), mutta vaatii aktiivista toimimista myös ihmisiltä. Reitin varrella oli myös alue, joka oli tarkoituksella jätetty hoitamatta ja siitä näki heti, miten se kasvaa umpeen.
Selkeä reittiopas, siisti parkkipaikka.
Liikkeelle, mars!
Jossain kohtaa tämäkin reitti meni laitumen poikki.
Siellä on aivan valtavan kokoisia lehmiä/sonneja.
Vihreä tunneli.
Täällä on varmasti pilvisellä säällä lähes pimeää.
Retken jälkeen kahvijanotti ja Ahvenanmaalla ollessa ainoa oikea vaihtoehto turistikahville on:
Mainittakoon tässä kohtaa, että vaikka miehen mukaan minun kanssa matkustaessa joutuu aina kiipeämään, ei tullut edes mieleen kysyä haluaako kivuta torniin tuolla. 😂
Ai nam, että oli hyvää ahvenanmaan pannukakkua. Hilloa ja kermaa oli takuulla ainakin kahdelle, ja valitettavasti myös paikalliset ampiaiset löysivät meidät hyvin nopeasti.
Mies kuvasi videon, jossa keskustelen ampparin kanssa siitä, että kyse on mun pannarista ja aion syödä sen itse. Viittä vaille pistiäinen päätyy kitusiin, kunnes tajuaa lentää pois....
Kotimatkalle iltapäivällä ja paluumatka oli edellistäkin halvempi: pelkät kahvit. (Meillä oli autossa sixpack vettä kaupasta haettuna ja raahasin ne hyttiin.)
Mitäpä sitä käyttämään aikaansa tax freehen kun ei ole mitään ostettavaa. Pitkään nimittäin pohdin haluanko jotain, mutta otin sen sijaan torkut ja luin lisää.
Ihan parasta koko tässä matkassa oli, että puolessa tunnissa olimme satamasta kotona!! Ai että!
Joku jo ehti säälitellä, että ei olla yhtään päästy koko kesänä turistikahvila-taidenäyttely-museo-shoppailu -reissuille. Tähän sanon vaan, että älkää huoliko. Pidän kyllä huolen, että ehdin taidenäyttelyyn sitten kun sitä haluan. Meidän loma näyttää ehkä tavanomaista enemmän patikoinnilta, mutta se on sitä, mistä tällä hetkellä tykkäämme.
Se, että loman reissukaverit voivat hyvin, on kuitenkin myös tärkeää. Ja niiden hyvinvointi kun sattuu olemaan meidän vastuulla, valintamme saattavat olla vähän muiden mielestä outoja.
Suosittelen silti ihan ketä tahansa testaamaan noita luontopolkuja! Kaunista ja vähän toisenlaista kuin iänikuiset Hennes&Mauritzit.
Miinusmerkkinä sanottakoon tässä kohtaa ne 27 punkkia, jotka nypimme valkoisesta heti Nåtön reissun jälkeen.... Niitä käveli aivan tolkuttomasti pitkin koiraa, tuo kun on heinikot koluavaa mallia.
Kotona irrotimme vielä pari kuollutta lisää....
