tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä ja ötökät

Silloin kun toukokuussa oli se lämmin jakso, meillä kukki kriikuna. Olen hurjan toiveikas, että syksyllä tulisi edes jonkinmoinen sato, koska puu on ollut tuossa jo kauan ja antanut todella huonosti koskaan mitään hedelmää.


Sittemmin muut kasvit ovat kukkineet ja keli on ollut kurjaa.
Jää nähtäväksi tuleeko pihasta mitään.....  omenapuiden kukkien aikaan oli sateista ja kylmää enkä kuullut tai nähnyt yhtään pörriäisiä.


Jokin omakuva väliin.
Lähinnä idea oli kuvata tuota T-paidan tekstiä. Kuljen useinkin ns. asenne-paidoissa mutta vain silloin kun teksti ja oma mielipiteeni vähän edes kohtaa.


Tästä ei kyllä selvää taida saada, on niin harmaan sävyinen kuva.
Isäntä joka tapauksessa toi minulle ison korillisen sinivuokkoa, joka istutettiin tuohon rodon juureen. Siinä kukkii jo oikeassa reunassa punavuokko, jota ostin puutarhamarkkinoilta joitain vuosia sitten.


Ötököistä puheen ollen: Bonon sisko kävi kylässä.
Nuoriso oli samantien toistensa kimpussa ja viihtyivät äärettömän hyvin.
Olin järkyttynyt tajutessani, että Bono on isompi kuin aikuinen narttucockeri. (Siskon perheessä on siis jo 5-vuotias toisena koirana....)


Jälkeenpäin kotona oli raukeaa porukkaa.
Testasin kotipihan riipputuoleja huovan kanssa, koska viima oli kylmä. Ihana istua ja lukea!
Nuo tuolit oli ihan paras ostos!!


Kerran lenkillä kylän ympäri.
Nämä kaksi, sydämeni valitut!! ♥ 



Sitten toinen lenkki vähän enemmän metsässä.
Mies muotoili asian hauskasti: Päivän väri on siis vihertävän ruskea tai koiranoksennus.

Meidän suo-ojat on kahta laatua: joko punertavanruskeita, joissa metkaa öljymäistä kuraa tai sitten sellaisia kirkkaan näköisiä, joissa lilluu räikeän vihreää sammalta oikein paljon.¨

Molemmat värit tarttuu hienosti valkoiseen karvaan.


Jälkimmäisellä lenkillä sain myös sydämentykytyksiä......

Bono oli jo tämän ohittanut hännän puolelta, Edu vielä haisteli jotain ja oli tulossa kun osuin itse kohdalle.
Kiljuin "tännetännetänne" niin paljon, että varmaan kylältä asti lähti koirat tulemaan. Huh!! Säikähdin ihan tosissani.

Potkin vähän soraa tuon päälle, että tajusi meidän siinä olevan ja luikerteli pois. Tämä siis ihan metsäautotiellä. Oikein ohuen ohut käärme, mutta pitkä, ainakin 50 cm. 

HYI!!!  INHOAN käärmeitä. Ja sanokaa mitä sanotte vaskitsoista liskoina, ne kiemurtelee, joten ne on käärmeitä mun silmissä. Yök yök yök!!!

5 kommenttia:

  1. Ensin olin ihan, että voi miten suloisia koirulikuvia ja apuva, apuva sitten tuo luikerteleva käärme. Hämäkäkit ym. eivät ole mitään, mutta käärmeitä pelkään kaikkein eniten tällä maapallolla ja sitä saa kyllä sellaiset sydämen tykykset luikeron nähdessään, että oksat pois.

    Kivaa ja käärmeetöntä kesäkuun jatkoa Vivi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.
      En tykkää hämiksistäkään, ja edellisestä käärme-kokemuksestakin on jo toista vuotta. Mutta joka kerta nousee karvat pystyyn käsistä ja inhottaa vielä pitkään jälkeenpäin.
      Toivon, että nyt mennään taas hyvinkin toista vuotta ilman näkökontaktia. Yhhhh, moiset lierot.

      (Kuriositeettina: mitähän muuta kuolisi sukupuuttoon, jos maailmasta vaan katoaisi kertaiskulla kaikki käärmeet, punkit ja hirvikärpäset? Mihin niitä tarvitaan?)

      Poista
  2. Ensiksikin; ihan huippu paita!! :D Ja toiseksi; miten suloinen rapatassu <3 Ja kolmanneksi; Hyi mikä käärme! Niissä on vaan jotain karvat nostattavaa! Toivottavasti ei tule toiste teidän lenkkipolulle!

    VastaaPoista
  3. Tuommonen riipputuoli olis kiva =).

    VastaaPoista
  4. Piti oikein miettiä tuota "Silloin kun toukokuussa oli se lämmin jakso.."- lausetta sillä mielellä, että oliko toukokuussa tosiaan jossain kohtaa lämmin? Ei riitä muisti enää niin pitkälle näköjään.

    Mutta siis hyi yäk tota käärmettä. Mun silmiin näyttää ihan selvältä kyyltä ja jos mitä tässä maailmassa pelkään, niin ne on kyykäärmeet.
    Lapsuudessa mun paras (ja ainut) ystävä asui metsän laidassa ja heillä oli kasvihuoneita, jotka houkutteli kyyt lämmittelemään niin, että niitä käärmeitä tosissaan oli tontilla ihan kuhisemalla (no ehkei nyt sentään, mutta siltä se tuntui). Jopa uimassa ulkouima-altaassa. Yääääk.

    VastaaPoista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...