Näytetään tekstit, joissa on tunniste selfie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste selfie. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. marraskuuta 2018

Pikkuisen joulua

Marraskuun alku. Sesonki pikkujoulu-seasonille.
Minä en ole mikään kova bilettäjä. Edellisistä pikkujouluista taitaa olla jo useampi vuosi.... riittääköhän neljä?

Meidän osasto nyt kuitenkin ON tämän vuoden alusta virallisesti Tyksin medisiinisen toimialueen osa, ja kun kutsu sinne tupsahti, meitä ilmoittautui aika iso porukka mukaan pirskeisiin. Pitäähän maalaiskylä tuoda kartalle!


Aamulla ylös, teetä ja koirien kanssa metsään. Kunnon lenkki alle, kotona suihkuun, kahvi ja kosmetologille. Juu, olin varannut tarkoituksella kulmien ja ripsien kestovärin tälle päivälle.
Meikin kuitenkin päätin tehdä ihan itse. Kuten kuvasta näkyy, koska en edelleenkään meikkaa mitenkään rajusti, eipä tuosta juuri kuvaa saa, että mitään ripsiväriä kummempaa olisi.

Samoin varasin kampaajan ja latvoista nipsaistiin sentti pois. Siinä ohimennen mainitsin kampaajalle, että hipat on edessä niin hän ei tyytynyt pelkästään föönaamaan, vaan kampasi.

Ai jai!! Olen edelleen niin otettu tuosta tukasta!
Onhan se niin, että luottokampaaja on kyllä kuin paras ystävä: silloin paikalla kun tarvitaan eniten!! Kiitos Taru!!!


Pikkumustaa ja pikkukenkää. Vaihdoin kyllä tummat sukkahousut kuitenkin myöhemmin.
Mekko on itse asiassa lapsen jenkkituonti, hän käytti sitä niissä Prom-tansseissaan. Ihanan laskeutuva trikookangas, äärettömän miellyttävä päällä.


Pikku etkot työkaverin luona. Syötiin salaatit ja otettiin skumppaa ennen bussin kyytiin menoa.



Ihanat naiset bileissä!!
En hirveästi kuvia räpsinyt. Minusta meni hyvinkin mauttomuuden puolelle, kun osa porukkaa ei muuta tehnytkään kuin heilui tanssilattialla kameran kanssa ja koko ajan poseerasi sinne ja tänne.

Meitä lähti sinne joku kolmisenkymmentä. (Osaston koko n. 75 henkilöä.)
Kiva olla työkavereiden kanssa vähän vapaalla.

Ruoka oli hyvää. Juomat oli vapaasti. 
Bändi oli outo. (Soitti siis minusta jotain muuta kuin tanssittavaa musiikkia suuren osan, mutta kyllä se tahti siitä parani niin, että lopun Bon Jovi -veto It's my life sai vanhan tädinkin jo hyppimään!!)

Mutta kyllä vaan aamu ainoa ongelma oli: kipeät päkiät!! Sen verran jorattiin! 


Pakko ottaa pyjamassa peili-selfie yöllä 02:15 kun on menossa nukkumaan. Toi tukka ♥

(Siinä on ranskalainen letti oikealta ohimolta taakse. Kaikki oli kiharrettu ja sitten pinneillä letin häntä kiinni ja niistä kiharoista sellanen pömpylä tuohon korvan taakse!)

En sitten purkanut kaikkia 30 pinniä päästäni yöllä vaan nukuin kampauksen kanssa.
Ei parhaita ideoitani: niska oli aamulla jumissa kun ei voinut kylkeä kääntää eikä edes kääntyä selälleen. Unta sentään sain joku 5-6 tuntia.

Ainoa miinuspuoli koko bileistä oli, että meille alunperin ilmoitettiin niiden kestävän klo 01:00 saakka ja niinpä meidän bussi pyydettiin paikalle silloin. Muuten kiva, mutta paikka pistettiin kiinni 23:30 ja meidät siirrettiin pihalle...... 
Noissa vaatteissa meinasi tulla kyllä vähän enemmänkin vilu ja oli tympeää seistä kadulla.

Nyt vaan toivon, että kylmän tunne, joka on edelleen päällä, väistyy eikä aiheuta jälkiseurauksia!! Ei olisi aikaa sairastella, joten juon kuumaa ja lepään ja otan illalla vähän enemmän D-vitaa enkä anna itseni unohtaa sinkkiä tällä viikolla.

Hyvällä mielellä huomenna työmaalle ja tästä taas jatkoon!! 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä ja ötökät

Silloin kun toukokuussa oli se lämmin jakso, meillä kukki kriikuna. Olen hurjan toiveikas, että syksyllä tulisi edes jonkinmoinen sato, koska puu on ollut tuossa jo kauan ja antanut todella huonosti koskaan mitään hedelmää.


Sittemmin muut kasvit ovat kukkineet ja keli on ollut kurjaa.
Jää nähtäväksi tuleeko pihasta mitään.....  omenapuiden kukkien aikaan oli sateista ja kylmää enkä kuullut tai nähnyt yhtään pörriäisiä.


Jokin omakuva väliin.
Lähinnä idea oli kuvata tuota T-paidan tekstiä. Kuljen useinkin ns. asenne-paidoissa mutta vain silloin kun teksti ja oma mielipiteeni vähän edes kohtaa.


Tästä ei kyllä selvää taida saada, on niin harmaan sävyinen kuva.
Isäntä joka tapauksessa toi minulle ison korillisen sinivuokkoa, joka istutettiin tuohon rodon juureen. Siinä kukkii jo oikeassa reunassa punavuokko, jota ostin puutarhamarkkinoilta joitain vuosia sitten.


Ötököistä puheen ollen: Bonon sisko kävi kylässä.
Nuoriso oli samantien toistensa kimpussa ja viihtyivät äärettömän hyvin.
Olin järkyttynyt tajutessani, että Bono on isompi kuin aikuinen narttucockeri. (Siskon perheessä on siis jo 5-vuotias toisena koirana....)


Jälkeenpäin kotona oli raukeaa porukkaa.
Testasin kotipihan riipputuoleja huovan kanssa, koska viima oli kylmä. Ihana istua ja lukea!
Nuo tuolit oli ihan paras ostos!!


Kerran lenkillä kylän ympäri.
Nämä kaksi, sydämeni valitut!! ♥ 



Sitten toinen lenkki vähän enemmän metsässä.
Mies muotoili asian hauskasti: Päivän väri on siis vihertävän ruskea tai koiranoksennus.

Meidän suo-ojat on kahta laatua: joko punertavanruskeita, joissa metkaa öljymäistä kuraa tai sitten sellaisia kirkkaan näköisiä, joissa lilluu räikeän vihreää sammalta oikein paljon.¨

Molemmat värit tarttuu hienosti valkoiseen karvaan.


Jälkimmäisellä lenkillä sain myös sydämentykytyksiä......

Bono oli jo tämän ohittanut hännän puolelta, Edu vielä haisteli jotain ja oli tulossa kun osuin itse kohdalle.
Kiljuin "tännetännetänne" niin paljon, että varmaan kylältä asti lähti koirat tulemaan. Huh!! Säikähdin ihan tosissani.

Potkin vähän soraa tuon päälle, että tajusi meidän siinä olevan ja luikerteli pois. Tämä siis ihan metsäautotiellä. Oikein ohuen ohut käärme, mutta pitkä, ainakin 50 cm. 

HYI!!!  INHOAN käärmeitä. Ja sanokaa mitä sanotte vaskitsoista liskoina, ne kiemurtelee, joten ne on käärmeitä mun silmissä. Yök yök yök!!!

Talviloma

Tämän talven talvilomaviikko meni iloisesti. Äkkiä mutta kaikenlaisen kivan merkeissä. Ihania ihmisiä ja ystäviä nähden ja rentoutuen. Rauha...