Juuri tänään

Tänään oli hyvin harvinainen aamu:

Koska minähän OLEN aamuihminen.

Heräsin ihan tavallisesti, melko hyvin nukkuneena (mikä on nykyään harvinaista). Ulkona satoi kaatamalla.
Bono venyttelee vieressä, Edu tulee siihen rapsuteltavaksi ja örisee tyytyväisyyttään. Nousen.

Sitten:

Bono kieltäytyy menemästä aamupissalle. Siis pois terassilta kun sataa.
Edu ei tule ulos ollenkaan.
Minä seison terassilla sateessa ja koetan komentaa niitä pihalle.
Hermostun.
On kylmä.
Ketuttaa koko aamu.

Lopputulos:

Kaksi hyvin hämmentynyttä ja huolestunutta koiraa: Mamma ei ole koskaan tällainen.
Pesen vesikupin, kiukuttelen.
Keitän teetä.
Laitan koirille ruokaa, Bonolle hupun päähän (korvat!!) ja annan niille ruuan.
Jätän oven auki.
On kylmä kuin Siperiassa.
Kiukuttaa.
Kaadan teetä, luen Hesaria.
Käyn pukemassa.
Tytär heittelee koirille karkkia pihalle ja saa ne ulos, kumpikaan ei pissaa.

Tunnin päästä:

Lähden lenkille.
Molemmat tekee sellaiset elämääsuuremmat pisut heti kun päästään pihasta pois. Tuntuu, ettei niin kauan pysty seisomaan kolmella jalalla.....
Lenkki menee kivasti.
Piristyn.
Kastun pohjia myöten, mutta puhelin on Minigrip-pussissa taskussa.
Kotona keitän kahvit.
Vaihdan kuivaa päälle (potkuhousut!)
Takkatuli.
Unisia koiria huovan alla.

Mitä hittoa tänään aamulla oikein tapahtui???