Rakastu Ikeaan ja muita keski-ikäisen kriisejä

Ei tainnut pomo tietää mitä teki, kun laittoi ne kolme vapaata putkeen!
Nehän piti käyttää hyödyksi.....

Olen suunnitellut ainakin kerran fillaroivani töihin ja takaisin (ehkä eri päivinä eri suuntiin, matkaa on 22 km/suunta) tänä kesänä. Sitä varten olen vähän treenannut, että ahteri kestää tosipaikan tullen.
Lisäksi liikunnasta saadut endorfiinit tehoaa aika hyvin myös nukuttajana. Saunan lisäksi.

(Nyt tosin mietin miksi pitäisi hikoilla työmatkalla, kun voin varsin helposti vetää tuon treeninä ja päästä kotona venyttelemään ja suihkuun jälkeen... hmmm... pitänee vielä harkita.)

Fillarilenkin jälkeen.

19km/55min

Mieletön fiilis ja hiki!

Myönnettäköön alkuun, että olen kyllä ottanut torkkuja joka päivä ja öisinkin nukkunut melko hyvin. Minähän alan aina kärsiä unettomuudesta, kun stressitasot nousee.... ja unettomuus, pitkä työmatka ja tuollainen työ ei ole kovin hedelmällinen yhdistelmä. Riittävän huonosti nukuttujen öiden jälkeen pieneksi lisä-iloksi tulee sitten myös rytmihäiriöt. Joten jos nyt näin saa sanoa: en mitenkään iloitse noista huonosti nukutuista ja unettomista öistä! (Kukapa nauttisi....)

Olkoon tämä alku jollekin uudelle!

Tuokoon hyviä unia ja rauhallisia öitä taloon!

Olin päättänyt, että Ikean reissu on tehtävä ennen vieraiden tuloa, koska meillä ei vaan ole riittävästi tyynyjä majoittaa neljää ihmistä omien lisäksi. Toisekseen, näppäränä (jälkiviisaana!) keksin, että siitähän isompi tytär saa sitten heille parit uudet tyynyt, koska en nyt niin montaa halua säilytellä nurkissakaan.

Joten Skodan nokka kohti Raisiota, hyvällä fiiliksellä.
Lienee ollut ensimmäinen kerta, kun en edes havitellut kahvia sieltä vaan painuttiin suoraan myymälän puolelle.

Ihan ensimmäisenä iskin silmäni päärynä"skumppaan".
Siskoni perheineen on melko ehdottomia absolutisteja, ja toisaalta olisi kiva kilistää jollain kun ovat täällä, joten mikäpä sen hauskempi kuin tällainen lasten versio.

Maistettiin yksi pullo ja se ei ollut Smurffi-limsaa vaan oikein kiva päärynäinen kupliva "mehu". Ehkä hivenen siiderimäinen suutuntuma tuli. Ja käy siis hyvin autoreissulla myös kuskille! Piknik-juoma.

Tekstiiliosastolla menetin sitten vähäisenkin järkeni. Muotoilin asian perheen WhatsApp-ryhmässä "kotilon aivoiksi".

Muutaman euron tyynyjä, 8 kpl. (Voi sitten pedata jokaiselle kaksi ja niistä luovuttaa vanhemmalle tyttärelle heti neljä....) Toisaalta Ipanalle uusi tyyny, myös mies havitteli uutta, koska kärsii niskajumeista aamuisin. Tyynyliinoja.... oijoi mikä valikoima.
Sitten päädyin pussilakanaosastolle ja hitsi, miksei kukaan ole kertonut, miten kauniita kuoseja niiden lakanoissa on!? Pari isoa aluslakanaa, niitä kuminauhareunaisia, jotka pysyvät ihanasti paikallaan....  jipii, vihdoin kokoa 180x200 cm  - jospa ne saisi venyttämättä petarin päälle ilman, että jokainen kulma töröttää pystyssä?

Kärryssä alkoi olla jo tavaraa pienen kaupan perustamiseen. Mutta siis miten perhe voisi tulla toimeen ilman uusia kivoja huopia, joilla voi suojata sohvan? Vanhat on ihan kauhtuneet ja kamalat....

Vihdoin pois siltä osastolta. Pari led-lamppua, 60W vahvuisia. Niitä tarvitaan aina ja ne on kestäviä ja järkeviä.  Aloin jo huokailla helpotuksesta, että tämähän kävi kohtuullisen kivuttomasti, kun päädyin kylpyhuone/vessaosastolle. JAIKS!

Voi maailma mitä ihania paksuja ja tuhteja pyyheliinoja!! 100x150 cm joihin pystyy siis kietoutumaan kokonaan, kunnon lakanoita! Uusia vessanmattoja, vanhat on olleet valkoiset ehkä viisi vuotta sitten, nyt pistetään väriä elämään ja ostin yhden valkoisen, yhden harmaan ja yhden turkoosin!

Kasviosastolta kyytiin hyppäsi ihan itsekseen kolme mehikasvia keittiön ikkunalaudalle sekä Aloe Vera Ipanan huoneeseen, kun palaa syksyllä Jenkkilästä.....

Kotona sohva tuli kohtuullisen täyteen. Eikä reissu ollut kyllä halpa!! Jännä, että muutaman euron tavaroista kertyy äkkiä muutama satanen, kun niitä on järjetön kärryllinen...

Olen kuitenkin ihan rakastunut näihin uusiin lakanoihin. Vanhoissa oli milloin mitäkin kuosia. Osa on hyvinkin vanhoja, olen toki matkan varrella hankkinut silloin tällöin myös uusia, mutta pakko myöntää, että kun ostaa jotain halpis-merkkiä, ei niiden kestävyyskään ole mitään huippuluokkaa!
Monien tyynyliinat on jo rikki ja heitetty pois, monien saumat ovat osin ratkeilleet.

Lisäksi huomaan nyt eläväni vaihetta, jossa haluan yksinkertaista ja simppeliä. En räväköitä värejä ja sellaista "meluavaa", vaan rauhaa ja tasaisuutta.

Ipanalle nyt alkuun nämä musta-valkoiset.

Väristä huolimatta ne on jotenkin tosi raikkaat!

Nämä vanhanaikaiset raitakuosit saivat minut lähes polvilleen!

Ja katsokaa noita nappilistoja tyynyissä... ♥ 

Pienen keski-ikäkriisin koin sitten kun olin pakkaukset avannut ja päädyin silittämään lakanoita!
Minähän siis EN SILITÄ!

Koskaan.
Mitään.
Ikinä.

Tunnen ihmisiä, jotka silittävät T-paidatkin. Itselleni rauta tulee käteen ihan pakon edessä (lue: paitapusero), ja mm. tyynyliinojen tai keittiöpyyhkeiden silittämistä pidän ihan hukkaan heitettynä elämänä.
Huom! En siis moiti ketään, joka katsoo, että silittäminen ja rentouttavaa ja tekee sen mieluusti. Itselleni se vaan ei käteen istu ja teen mitä tahansa mielummin, katson vaikka ruohon kasvamista.

No, niinpä vaan löysin itseni silittämästä tyynyliinoja - ja varjele mikä määrä niitä loppujen lopuksi oli. Koska, kuten sanottua, vanhoja on mennyt rikki ja olen aika ajoin jostain ostanut aina pari....

Sain sitten vanhemmalle tyttärelle kivan pinkan erivärisiä liinoja silitettynä valmiiksi. Parit pussilakanat myös kelpasivat.