Ryytymys maximus

Stressimittarilla lukemat paukkuu punaisella.
Enpä ole hetkeen ollut yhtä paljon loman tarpeessa, kuin tällä hetkellä.

Onneksi on muutama luottoihminen. Kun ei enää osaa edes sanoa ei, eikä (ehkä) tajua omaa parastaan, joku kirjaimellisesti kolauttaa takaraivoon ja kertoo, että hetkeksi seis.

Tänään taisin näyttää aamusta vielä tavanomaistakin räytyneemmältä.
Kävin kysymässä esimieheltä voisinko käyttää viime listan (päättyi eilen) ylitöitä kuittaamaan tämän listan (alkoi tänään) vajaaksi jääviä päiviä, kun vaihdoin mm. yhden yövuoron pois ja tein päivän sen sijaan.

Pomo katsoi minua hetken ja totesi "tiedäthän, ettei sun ole pakko joka kerta sanoa kyllä kun kysytään tekemään jotain vuoroja tai kun kaverit pyytää vaihtamaan."
Sitten hän rauhallisesti ujutti mun ylityötunnit tähän listaan ja kehotti pitämään kolme päivää vapaata!

Huh huh!!

Onneksi kotiintulo on aina yhtä riemukas!!

Voi jee, voi jee!!

Sä asut täällä sittenkin vielä!

Mulla oli jo niiiiiin hirveä ikävä kun olit ihan puoli vuotta pois!!

(toim. huom. ihan kahdeksan tuntia)

Piha on vielä vaiheessa. Suurin kiitos miehelle, joka puuhasteli sen kanssa koko armaan juhannuksen kelistä välittämättä. Itse asiassa ne pienet sateenropinat taisi tehdä hirmu hyvää tuolle kuivuvalle betonille. Sehän ei saa kuivua liian nopeasti, koska halkeilee silloin.

Alkaa näyttää siltä, miltä pitikin.

Takaosaa pitää vielä vähän kaivaa auki.
Harmikseni tuo iso kivi onkin todella iso.

Olisin halunnut sen käännettäväksi esiin, mutta käännäpä tuollaista kuution

möykkyä ihan vaan rautakangella ja ihmisvoimin.....

Laitetaan sen ympäristö nyt sitten pikkukiville.

Arvatkaa vaan onko muurahaiset ehtineet kahdessa päivässä

kantaa tuohon jo monta kourallista hiekkaa.

PRKL!

Kun piha nyt vihdoin saadaan kuntoon JA ulkomaiset vieraat lähtevät kotiinsa, ehkäpä lepään vaikka pari päivää? (Ajattelematta, miten seuraavat ulkomaiset vieraat tulevat jo siitä vajaan kuukauden päästä ja rumba alkaa alusta? Mukana myös reilu vuosikas lapsi ja meidän Edu ei ole lapsiperheen koira......)

Tosiaan, vajaa kolme viikkoa jenkkisiskon ja lastensa saapumiseen. Tarkoitus on ajaa Saaristorengas Kustavista Paraisille ja viettää yksi päivä Flow Parkissa Turussa. Ajattelin, että tuollainen kiipeily on varsinkin teineille kohtuullisen hauskaa (sitäpaitsi tykkäsin siitä itsekin viime syksynä....) ja tulee tarpeeseen päivän autossaistumisen jälkeen.

Stressaan siitä viikosta itseni mahahaavalle. Kun toiset meistä aloittavat loman vasta sen jälkeen ja tämän työn yhdistäminen mihinkään vieraiden viihdyttämiseen on hivenen haastavaa. Lisäksi tällä on hyvin hiljaista ja ahdistun ajatuksesta, että joutuvat istumaan tyhjänpanttina meillä....  *huoh*

Onneksi on pinkkejä asioita, jotka ilahduttavat!!

Puuma-Panttereita löytyi vielä!! NAM!!

Ja tuo pelargoni on vaan niin hienon värinen!