Uuden pihan muodot

Keväällä kun pakkasin, selvittelin myös somen ihmeellisestä maailmasta, että ilmeisesti uudella paikkakunnalla ei olisi lehtokotiloita. Näin ollen päätin, etten edes harkitse tiettyjen pihakasvien siirtämistä muuton yhteydessä, koska kotilo-ongelmaa ei vaan kannata tuoda tullessaan.

No, aika on todistanut muuta. Ihan samoin niitä täällä jaloissa pyörii ja kadulla murskaantuu kuin entisessäkin paikassa.

Kaksi asiaa siirsin. Syksyllä ihmettelin hevoskastanjan pähkinää/kastanjaa, ja istutin sen purkkiin. Olin jo itse asiassa vähän unohtanut koko tyypin, kun keväällä mies kävi leikkaamassa vanhan pihan nurmikon ja kertoi kasvulavasta nousevan aikamoisen taimen. Wuhuu!! Se oli itänyt. 

Hevoskastanja. 

Oman vanhan kastanjan "pentu".

Minähän istutin myös kultasateen siemeniä syksyllä, ja kun taimi oli kasvanut syyskuuhun mennessä jo aika hyvin, pelkäsin sen kuolevan sisätiloissa talven aikana ja kuoppasin yhteen kasvulaatikkoon. (Tämäkin näkyy tuossa viime syksyn kirjoituksessa...)
Kun viimeksi kävin vanhalla pihalla kesäkuun alussa, se oli reippaasti siellä tehnyt uudet lehdet ja näytti olevan hyvässä kasvussa. Saa nähdä hoksaako uusi omistaja sen jättää vai riipiikö irti rikkaruohona. 

Keväällä kävin kuitenkin itse irrottelemassa isosta kultasateesta muutamia siemenpalkoja, jotka olivat talven yli roikkuneet pakkasessa. Istutin monta siementä ja ilokseni pari niistä iti. Nekin siirsin tullessani, koska näiden mukana ei tulisi mitään vieraslajeja.... 

Kultasateita kaksi.

Olin tuon alkuperäisen kultasateen aikanaan tilannut jostain siemenkaupasta ja siemenestä kasvattanut. Siksi tuntui erityisen kivalta tietää, että sen suku jatkuu nyt uudella pihalla meidän ilona. Minusta tuo on tosi kaunis puu, erityisesti kukkiessaan. Se, miten iso houkutin ja herkku se on paikallisille bambeille ja pupuille, on sitten täysin toinen juttu.... 

Uuden kodin pihahan on yhtä "peltoa", siis suoraa nurmikkoa, jossa kasvaa pelkästään yksi 10 metrin pätkä sireeniaitaa. Näin ollen pääsen aloittamaan alusta. 
Haaveita on kaikenlaisia, ja saatoin ihan liikaa innostua keväällä kaikenlaisista kasveista.....  Seuraava juttu onkin nyt lähteä mittailemaan pihalle ihan oikeasti järkevää ja sopivaa paikkaa kukkapenkeille. Haluan niin mielelläni ikivihreitä eli havuja ja niiden oheen sitten hortensiaa ja pionia vähän väriksi. Lisäksi ehkä (epäilemättä) jotain perusperennaa, joka saa talveksi kadota näkyvistä ja keväällä taas ilahduttaa kasvullaan.

Havittelen värikästä pihaa. Haluaisin kaikki penkit jollain tavoin koholle ja olenkin pohtinut pitäisikö niille muurata "allas" kivistä vai tyytyäkö käyttämään jotain reunusnauhaa tukemaan multaa. Nopeasti se asettuu ja siihen voi reunaan laittaa vaikka luonnonkiviä tukemaan, mutta lähinnä se, että reunan leikkaaminen ruohonleikkurilla tulisi olla nopeaa ja helppoa, ettei reunassa kasva metrinen heinä äkkiä... 

Tällaiset, kuvankaltaiset puusta tehdyt altaat muistuttavat minusta jotenkin liikaa kasvulaatikoita. En oikein lämpene niille kukkapenkkeinä, vaikka varmasti muuten toimisivatkin. Tässäkin esimerkissä on kivasti nuo laatat reunan alla, jolloin ruoho ei ehkä kasva heti kiinni reunaan.... 

Mutta kun siihen istuttaa jotain tänä kesänä, menee useita vuosia, ennen kuin kasvit kasvavat reunan yli roikkumaan ja peittävät laatikon näkyvistä. Siksi laatikko itsessään saisi olla nätti.... 

Huoh, olenko vaikea?? Olen!

Kuva netistä

Luonnollisesti iso autio piha huutaa puoleensa myös uutta terassia, mikä on suunnitelmissa vasta ensi vuonna. Siihen pyritään ainakin upottamaan pieni matala uima-allas (30 cm syvä) koirille ja tulevalle lapsenlapselle. Lisäksi hiekkalaatikko olisi myös mahdollista upottaa vaikka toiseen reunaan. Heittipä joku idean Muumitalostakin leikkimökkinä... mutta jos nyt aloitettaisiin vähän pienemmällä.

Ja kuten Marketan kanssa pikkasen ehdin vitsailla, tokihan se on mahdollista, että meidänkin pihaa jonkun vuoden päästä koristaa trampoliini yms, koska lapsenlapsi....

(Sivumennen: Jenkkisiskollani oli valtava (6 m) tramppa takapihalla ja se oli nokkelasti tehty niin, että oli upotettu maahan. Siis runkoa varten oli kaivettu "allas" ja itse trampoliini oli siis maan tasalla. Ruoholta astuttiin suoraan kumimatolle. Melko turvallista sikäli, ettei sieltä kukaan putoa korkealta, vaikka menisi matosta yli. 
Toki tuollainen järjettömän kokoinen vaatisi kaivinkoneen kaivamaan sitä koloa, mutta idea oli kiva.)

Suuruudenhulluus minussa toki lähti jo toviksi kuvittelemaan isoa, ihan oikeaa uima-allasta, niitä pyöreitä tms metalliputkirunkoisia. Mutta itseni tuntien, vesi pitäisi lämmittää n. 30 asteeseen, että sinne pulikoisin. 

Ihmislihakeitto taas ei ole koskaan ollut itselleni se juttu, joten palju ei sikäli kiinnosta. 

Verkkokauppa.com

Hauska näitä on pohtia. Malttamattomana haluaisin tietenkin, että olisi jo valmista. Mutta aika on rajallista ja priorisoida pitää.

Se on hyvä, että taloudessa asuu tuo järki, koska muuten tunteet ottaisivat vallan. 😁

Ruskaa

Meillä on ollut joitain aika rapsakoita öitä. Ainakin satunnaisesti aamulla lehteä hakiessa on havaittu lievää säärikarvojen pystyynnousua, kun pakkanen on puraissut...  =)
Siitäpä sitten on seurannut sitä, että puiden lehtien väri on jälleen tosi hienoa!

En löytänyt RUSKAa tarkoittavaa sanaa muulla kielellä. Tai siis pystyyhän sen selittämään, mutta siis yksi sana.
Hauskaa, miten meillä on tuollainen sana. Eikös eskimoilla ole tusina sanaa tarkoittamaan lumen eri muotoja?

Vähän harmittaa, ettei esim. tuo Brynna ole nyt Suomessa, koska hän oli äärettömän taitava kameran kanssa, ja olisi pystynyt vangitsemaan mielettömiä kuvia näistä väreistä.
Minä kun pikaisesti lenkillä napsin jotain kännykällä (jossa sivumennen on ihan hyvä kamera), ei niistä vaan tule sellaisia, kuin haluaisin....  (ja toki kannattaisi keskittää se kuvaaminen aikaan, jolloin paistaa eikä ole pilvistä...)

Sain aika mielettömän otoksen taannoin sairaalan parvekkeelta. Meillä on siinä välittömästi toisella puolen tietä vaahterareunus, jonka värit todella häikäisevät. Yläilmoista kun vielä kuvaa, näkyy koko asuinalueen kirkkaat värit todella hienosti. 

Otin videonpätkän siitä loistosta aurinkoisena päivänä.... ja törppö talletin sen Instan storeihin, joten sehän katosi 24 tunnin kuluttua. Höh!

Tammi on metka puu. Tuossa oman lenkkireissuni varrella on vaikka kuinka monta tosi suurta tammea, ja niiden lehdet on edelleen aivan vihreät. Joskus muinoin meidänkin pihan reunalla kasvoi järkälemäinen, siis todella aivan mielettömän suuri, tammi, joka kaadettiin pyörätien tieltä. Palokunnan miehet kävivät sitä pilkkomassa ja muistan, miten yksi miehistä sanoi "siinä on kyllä yks hirviä puu".

Tammessa oli (ja on) se perustavanlaatuinen vika, että sen lehdet putosivat yleensä vasta lumen päälle. Että se oli rasittavaa. Kun muutenkin oli haravoitavaa, suorastaan otti pannuun päätyä haravoimaan noita kovia lehtieä viime töikseen lumella tai sitten vasta keväällä.

Plus että ne lehdet ei kyllä maadu miksikään alle sadan vuoden. 

Sitä puuta en jäänyt ikävöimään ja se lämmitti hyvin takassa. Khihih!

Nämä punaiset sävyt on mielettömän hienoja tuolla keltaisuuden keskellä. 

Ilmeisesti ihan joka paikassa pakkanen ei ole puraissut, koska vaahterat eivät ole tänä vuonna mitenkään monivärisiä, kuten joskus.

Punainen kai tarkoittaa sitä pakkasenpuremaa, näin olen antanut itselleni kertoa.

Koirapojat tykkää jostain syystä hurjasti kävellä vaahteranlehdissä nurmikolla ja kahistella niitä. Joku pikkupoika kai elää noissakin molemmissa?

Omat seppelvarvut vaihtaa väriä reippaasti.

Kohta on piha taas pelkkää ruskeaa ja pudonneita lehtiä. Täytyy valmistautua talveen....

Kuivuri on käynyt: suppilovahveroita ja milloin mitäkin. Viimeisin kokeilu piti sisällään porkkanasuikaleiden kuivattamisen ja niistä jauhoin porkkanajauhetta. Ajatus on laittaa sitä joko tyyliin sämpylätaikinaan, tai sitten keittoihin ihan vaan liemeen....

Syyspäivä

Vihdoin piha alkaa saada jotain muotoa.
Alkukeväällä jo uhosin asiasta, mutta kesä oli paitsi ihanan lämmin ja siksi ei hirveästi huvittanut puuhastella, saati siirrellä mitään kasveja... myös ihan vähän turhan vauhdikas lukuisten vieraiden kanssa, joten kaikki on jäänyt.

Satokauden viimeiset.

Jötkäleet!

Talviomena tosiaan oli pakko kaataa kokonaan kun toinenkin iso oksa murtui irti. Loppu puu olisi kaatunut ensimmäisen syysmyrskyn (Mauri 2018?) tullen enkä halunnut ottaa riskiä, että menee jotain muuta siinä mukana.
Juuri tänä vuonna, kun omenaa vielä tuli aivan määrättömästi....  Simpura, että harmitti kun niitä meni hukkaan monta sataa kiloa.

Lavakaulukset saatiin vihdoin paikoilleen ja multakuormakin tilattiin. Nyt enää toivotaan, että vadelmat eivät tykkää kyttyrää näin myöhäisestä siirtelystä.

Toivon mukaan Ipana ostaa vielä Amsterdamin kentältä kukkasipuleita ja pääsen ne kuoppaamaan tuohon juurelle. Olisi sitten keväällä jo värikäs ja silmienilo. Kukkasipulien päälle laitan haketta.
Pohdin pitkään olisiko vadelmat kuulunut leikata ennen siirtoa ja lopulta leikkasin niitä tämänvuotisia sato-oksia ja jätin tämän kesän kasvun pitkäksi.
Ihan henkeä pidätellen en uskalla toivoa, että ensi vuonna tulee marjan marjaa.

Tykkään kyllä noista lavoista. Ensinnäkin ne tuo osan kasvusta vähän älykkäämmälle korkeudelle (näin pitkänhuiskealle puolitoistametriselle, hahahah!!) ja toisekseen helpottavat pihan hoitoa siten, että ruoho on ympäriltä helpohko ajaa.

Kasvihuoneen taakse on nyt laitettu kaksi lavaa. Tarkoitus on saada yhteensä vähintään kolme (avomaankurkku, valkosipuli, kesäkurpitsa), neljättäkin harkitsen (ehkä salaatti, retiisi, muut yrtit...), mutta katsotaan miten tila riittää. Haluan noista vihannesten kasvatuslaatikoista mielellään ainakin kaksi tai kolme kaulusta korkeita. Siten multatila on kookas eikä kastelua tarvitse huolehtia ihan joka käänteessä, kun isompi määrä pitää vähän paremmin kosteutta.

Yhden herukkapensaan ympärille on myös viritetty lava, ja ensi kesänä toivon mukaan saadaan sitten vielä muutama muiden pensaiden ympärille. Ne tukevat myös pensaiden oksia painumasta ihan maata vasten - asia, joka aina harmittaa ruohoa leikatessa kun ei haluaisi oksien päältä jyrätä.

Tänä vuonna meillä oli pienimuotoisena paniikkiratkaisuna yksi lava, jonne kaivoin kolme yllättäen saamaani kurpitsan tainta. (Se on tuosta herukkapensaasta katsottuna vielä enemmän vasemmalla, hyvin lähellä naapurin pensasaitaa.)
Se on täysin hölmössä paikassa ja kaipaa siirtoa (mikä riesa!!) joten sen kanssa saadaan vielä tuhertaa. Mutta toistaiseksi kesäkurpitsa tuntuu jaksavan tehdä satoa niin en lähde niitä repimään pois maasta.

Syy, miksi se päätyi tuohon älyttömään paikkaan on yksinkertainen: siitä kaivettiin kaksi pensasmustikkaa keväällä ja siirrettiin ne vanhoihin kasvimaalaatikoihin (joissa oli aiemmin mm. avomaankurkkua ja perunaa.) Koska siinä oli "multava" paikka kohdalla, kuvittelin, ettei se kasvaisi törkyheinää niin herkästi.

Siihen laitettiin sitten multaa omasta kompostista, joka valitettavasti on hyvin täynnä valkokukkaista karhunköynnöstä tai miksi itse kukin haluaa sitä tappajakasvia nimittää. Multa on kuitenkin sellaista, ettei siihen voi missään nimessä istuttaa mitään siemenestä kasvatettavaa, vaan valmiit taimet. Lisäksi multaa on hädintuskin 10cm kerros.
Se multa, mitä siihen sitten jää, haravoidaan vaikka nurmikkoon. Aivan takuulla kasvaa vesiheinää ja vuohenputkea nopeammin kuin ehdin selkäni kääntää.....

Vielä tänä syksynä en saanut aikaiseksi haaveilemaani valkosipulia istutetuksi. Marketta toki sanoisi, että vielä ei ole myöhäistä, vai mitä?  =D   Katsotaan. Vähän kyllä huvittaisi, mutta en saanut oikean kokoisia lavoja, joten kauluksen korkeus on niin matala, etten välttämättä halua sitä vielä tänä syksynä ottaa käyttöön.

Voihan piha ja muut kasvatusjutut

Keväällä laitoin niitä kaktuksen ja aloen siemeniä multaan hyvin toiveikkaana. Tuliaisia Teneriffalta.
No, nehän riivatut menivät itämään ja nyt olen aivan ymmyrkäisenä, että mitenkäs näitä hoidetaan.

Suunnattomalla ihastuksella luin Marketan kaktuksista ja katsoin noita kuvia!! Oi, minäkin haluan!!
Ilmoitin siis miehenpuolikkaalle, että ensi kesäksi tilaan toisen kukkarappusen ja jos nyt sattuisin hankkimaan lisää kaktuksia talven aikana, niille löytyy sitten kesällä paikka. Heh heh!

Lisäksi intouduin ideoimaan yhtä hyllynpätkää myös sisälle noita kaktuksia ajatellen. Katsotaan pääseekö se idea jatkokehittelyyn.

Joutuuhan sitä toki suurennuslasilla etsimään, mutta se on siinä!!

Kaktuksen alku!

Lähes ensi vuonna mulla on varmasti 

50 cm halkaisijaltaan oleva anopinjakkara....... *roll*

Sitten alkukesällä mainitsin, että haluaisin ns. ruokapihan ja kukkapihan erikseen. Mies toi lavakauluksia istutuksia varten ja suunniteltiin.... mutta aika loppui kesken, kun on ollut tätä vierassakkia tässä jaloissa. Ja työt. Hitsi miten työt haittaa mitään harrastustoimintaa.

Ilmeisesti manasin tätä pihasuunnitelmaa liian suureen ääneen, koska vanha Åkerö, ihan paras ja maukkain talviomena, päätti sitten lahota pystyyn.
Kaksi isoa oksaa on nyt revennyt ja loppukin puu on pakko kaataa, ettei se aiheuta vahinkoa kaatuessaan itse.  PÖH!!!

Joten toimeen sen suhteen.
Kasvihuoneen takaa on aiemmin kaadettu jokin omenapuu, jonka omenat oli täynnä jotain ruttoa ja pahanmakuisia. Siitä on kanto jäljellä ja näitä kantojahan ei ilman jyrsintä poista mikään.
Mutta aina voi ideoida.... esim. yhden lavakauluksen muokata kukkapenkiksi, koska kyllä se kanto sinne ajan kanssa takuulla maatuu.

Siitä lavasta sitten lähdettiin ja loput piti asentaa sen mukaan.
Åkerön paikalle / siihen ihan viereen suunnittelen nyt kolmea lavakaulusta riviin ihan kiinni toisissaan, ja niihin vadelmaa. Meidän vadelmat on sellaisessa paikassa, että niihin leviää pensasaidan pihlaja-angervo (aivan vihonviimeinen yrtti muuten.....) sekä karhunvattu, joka on siinä vieressä. Lisäksi vadelmat on villiintyneet eikä varsinaisesti tee muuta kuin oksia, joten niiden oli aika päästä paremmille maille. Hakkeeksi....

Mutta niiden vadelmakaulusten kohdalla oleva kanto, se Åkerö, on kyllä pakko jyrsiä ensin.
Voi riesa ja niiden suuruus!

Töistä sain alun... onkos tämä nyt sitten murattiaralia tai jotain sinne päin? Jokin viherkasvi nyt kuitenkin. Meidän laitoshuoltajat leikkasivat sairaalan puskaa oikein isolla kädellä ja jakoivat alkuja henkilökunnalle. Pidin sitä vesiastiassa reilun kuukauden ja se kasvatti hienot juuret, joten päätyi sitten multaan.

Bougainvillean vetelin leikkureilla aivan töpöksi. Se rehotti niin moneen suuntaan, ja oli päässyt kaatumaan tukipuun ohi pahasti ja roikkui aivan kyljellään. Sellaisenaan sitä ei olisi voinut sisälle tuoda, koska se ei pysynyt enää pystyssä toispuoleisen painon vuoksi.
Eipä tuo näyttänyt nokkaansa ottavan hyvin ankarasta leikkauksesta. Vaihdoin mullat samalla ja kiikutin tuohon olkkarin kulmaan.

(Tiedän, että kukkamullat suositellaan vaihdettavaksi keväällä. Olen kuitenkin aina vaihtanut mullat noihin kasveihin, jotka ulkoilee kesän. Koska erään kerran yhdestä kevätkaktuksesta alkoi kuhista muurahaisia oikein satoja, niillä oli pesä purkissa ja virkosivat hereille kun tulivat lämpimään.......
Ja toisen kerran jossain kasvissa alkoi myös kuulua rapinaa ja sinne oli muninut jokin koppakuoriainen ja sellaisia valkoisia peukalonpään kokoisia toukkia rapisteli mullassa.....  yöööäääh!)

Näillä eväillä kohti syyskuuta ja kivoja rapsakoita ulkoilukelejä!!

Ryytymys maximus

Stressimittarilla lukemat paukkuu punaisella.
Enpä ole hetkeen ollut yhtä paljon loman tarpeessa, kuin tällä hetkellä.

Onneksi on muutama luottoihminen. Kun ei enää osaa edes sanoa ei, eikä (ehkä) tajua omaa parastaan, joku kirjaimellisesti kolauttaa takaraivoon ja kertoo, että hetkeksi seis.

Tänään taisin näyttää aamusta vielä tavanomaistakin räytyneemmältä.
Kävin kysymässä esimieheltä voisinko käyttää viime listan (päättyi eilen) ylitöitä kuittaamaan tämän listan (alkoi tänään) vajaaksi jääviä päiviä, kun vaihdoin mm. yhden yövuoron pois ja tein päivän sen sijaan.

Pomo katsoi minua hetken ja totesi "tiedäthän, ettei sun ole pakko joka kerta sanoa kyllä kun kysytään tekemään jotain vuoroja tai kun kaverit pyytää vaihtamaan."
Sitten hän rauhallisesti ujutti mun ylityötunnit tähän listaan ja kehotti pitämään kolme päivää vapaata!

Huh huh!!

Onneksi kotiintulo on aina yhtä riemukas!!

Voi jee, voi jee!!

Sä asut täällä sittenkin vielä!

Mulla oli jo niiiiiin hirveä ikävä kun olit ihan puoli vuotta pois!!

(toim. huom. ihan kahdeksan tuntia)

Piha on vielä vaiheessa. Suurin kiitos miehelle, joka puuhasteli sen kanssa koko armaan juhannuksen kelistä välittämättä. Itse asiassa ne pienet sateenropinat taisi tehdä hirmu hyvää tuolle kuivuvalle betonille. Sehän ei saa kuivua liian nopeasti, koska halkeilee silloin.

Alkaa näyttää siltä, miltä pitikin.

Takaosaa pitää vielä vähän kaivaa auki.
Harmikseni tuo iso kivi onkin todella iso.

Olisin halunnut sen käännettäväksi esiin, mutta käännäpä tuollaista kuution

möykkyä ihan vaan rautakangella ja ihmisvoimin.....

Laitetaan sen ympäristö nyt sitten pikkukiville.

Arvatkaa vaan onko muurahaiset ehtineet kahdessa päivässä

kantaa tuohon jo monta kourallista hiekkaa.

PRKL!

Kun piha nyt vihdoin saadaan kuntoon JA ulkomaiset vieraat lähtevät kotiinsa, ehkäpä lepään vaikka pari päivää? (Ajattelematta, miten seuraavat ulkomaiset vieraat tulevat jo siitä vajaan kuukauden päästä ja rumba alkaa alusta? Mukana myös reilu vuosikas lapsi ja meidän Edu ei ole lapsiperheen koira......)

Tosiaan, vajaa kolme viikkoa jenkkisiskon ja lastensa saapumiseen. Tarkoitus on ajaa Saaristorengas Kustavista Paraisille ja viettää yksi päivä Flow Parkissa Turussa. Ajattelin, että tuollainen kiipeily on varsinkin teineille kohtuullisen hauskaa (sitäpaitsi tykkäsin siitä itsekin viime syksynä....) ja tulee tarpeeseen päivän autossaistumisen jälkeen.

Stressaan siitä viikosta itseni mahahaavalle. Kun toiset meistä aloittavat loman vasta sen jälkeen ja tämän työn yhdistäminen mihinkään vieraiden viihdyttämiseen on hivenen haastavaa. Lisäksi tällä on hyvin hiljaista ja ahdistun ajatuksesta, että joutuvat istumaan tyhjänpanttina meillä....  *huoh*

Onneksi on pinkkejä asioita, jotka ilahduttavat!!

Puuma-Panttereita löytyi vielä!! NAM!!

Ja tuo pelargoni on vaan niin hienon värinen!

Juhannustaikoja

Päivityksiä tulee hitaanlaisesti.
Työt uuvuttaa, tekemättömiä töitä olisi kotona ja töissä....  mutta jos taas välillä.

Minä kun olen luonteeltani sellainen "se tapahtuu nyt tai ei tapahdu".... joskus en oikein pysy itseni perässä itsekään.

Sain päähäni, että NYT pitää korjata altaan ympäristö. Se kasvoi kaikenlaista ällöttävää heinää kivien väleistä, oli jotenkin ruokoton ja epäsiisti, ja tehdään siis HETI.
Kivet pois, alta vanha katematto pois, siitä olikin juuret jo kasvaneet niin paljon läpi, että oli ihan riekaleina. Hetken asettelua ja sitten uusi matto, kivet paikalleen ja....

.... päästiin sekoittamaan kuraa.
Päätin siis betonoida ne välit. Luulisi, ettei hirveän hyvin ainakaan kasva, ja keväällä voisi puhaltimella puhaltaa irtoroskat pois.

Luonnollisesti on maailman älyttömin idea aloittaa tällainen viikolla, jolloin mies on yövuorossa ja toisaalta itse töissä koko viikonlopun. Noooooh, minä en ole kuuluisa hyvästä maltista ja harkinnasta muutenkaan, ja tähän asti hommat on hoituneet.
Pari metriä saatiin kurattua kiviä paikalleen. Täytyy vielä huomenna aattona hakea viitisen säkkiä lisää betonia ja hoidella tässä pyhien aikana loppuun. Meille juhannus on näemmä yhtä paljon työn juhlaa kuin vappu.

Koska voin, kuvasin pikaisesti myös tyttären vanhan leikkimökin (lienee vuosimallia 1995 tai jotain, koska ostettu meillekin käytettynä) ja laitoin sen muutamalle facebookin kirpparisivulle viestillä, että annetaan ilmaiseksi, kunhan haetaan vielä viikonlopun aikana.

Siinä omien pihapuuhien välissä se sitten haettiin. Olen tosi iloinen, että mökki saa uudet asukkaat ja siitä tulee kuulemma uusien keppihevosten talli. ♥
Tosi kiva, ettei tarvinnut jäädä meidän pihaa turhanpantiksi.

Muuten juhannustaiat pitivät sisällään vähän parempaa syömistä:

Tein siis Key Lime Pien, johon väkersin päälle tuon marengin, koska en keksinyt valkuaisille muutakaan käyttöä.
Ateriana taas pulled peuraa, joka tarjoiltiin tällä kertaa salaatin ja jogurttikastikkeen kera pita-leivästä. Ah, namia!!

Bonon siskon omistaja taas poikkesi meillä portin takana sen verran, että toi ostamani pelargoniat.

Näiden tuotto siis yhdelle Espoolaiselle käsipalloseuralle.

Minusta aivan huikean väriset!!

Niin. Huomenna olen jo aamuvuorossa kun muu Suomi valmistautuu vetämään per   juhlimaan hillitysti  iloitsemaan ihanasta keskikesän juhlasta.

Kaikille suloista suvea ja mahtavaa juhannusta!! Unohtakaa puheet siitä, miten kesä on jo ohi, vaikka päivä muka piteneekin!! Vielä on kesää jäljellä!

Ihanaa juhannusta! Olkaa ihmisiksi ja turvallisesti!

Kuukausikuvia: huhtikuu, osa 2

No kyllähän se kevät sitten lopulta alkoi tänne pukata.
Tosin jälleen joku avaruustuuli puhaltelee kuulemma viileää ilmaa, eli nämä messevät aurinkopäivät, jolloin tarkeni fleecetakissa tehdä jotain, ovat historiaa. Hetkeksi.

21.4.

+8°C

melko tuulista mutta poutaa

Terassin edestä, etelä"seinustalla" nousee jo vauhdilla

Viime syksynä kaadoimme pois vanhan kriikunapuun,

joka oli suurelta osalta jo halki ja voi huonosti.

Tilalle kuoppasimme viisi syyshortensiaa ja 

niiden juurelle erilaisia sipuleita.

Valo on nyt niin kova, että kuvista tulee pakosta aika huonolaatuisia.

Pidin sen yhden vapaan tuossa keskiviikkona, aloitin torstaista uuden kahdeksan päivän putken....

Vapaan ajattelin alkuun viettää ihan vaan lötköilemällä. Tehtiin koirien kanssa ihana pitkä rauhallinen lenkki aamulla, sitten join kahvit... päädyin terassille roikkutuoliin kirjan kanssa ja torkahdinkin hetkeksi.

Mutta kun mies tuli kotiin, olikin jo ilmeisimmin levätty riittävästi ja sormet syyhysivät jotain oikeaa tekemistä.

Aloitimme siis varsinaisen Ruusujen sodan. (Olen lukenut Shakespeareni aikanaan....)

Eli pihassa on n. 15 vuotta vanha juhannusruuus, joka kukkii kauniisti. Se on kuitenkin pakosta ränsistynyt sisäosastaan eikä sitä olla leikattu. Nyt mies hankki sellaiset käsineet, joilla sitä pystyy pitelemään, ja niinpä lähti.

Samalla tuli leikattua vadelmat ja karhunvattu, melko piikkisiä nekin.

Leikkaustöiden jälkeen pohdin tovin miten pystyn menemään töihin seuraavana päivänä. Kädet on verinaarmuilla ja piikkejä kaivoin neulalla pois vielä töissä, naamassa oli pari mehevää raapaletta.... Kukaan ei kuitenkaan kysynyt olenko saanut selkääni.  =)

Ollaan kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että homma tuli tehtyä. Olihan se urakka, ja piikikkäät leikatut oksat piti vielä kuljettaa samantien pois.
Koirat tietenkin häsäsivät joukossa mukana ja voi tuota trimmaamatonta karvaturri-cockeria, sillä oli ruusunpiikkejä joka karvatupsussa jumissa...

Pihaa on tarkoitus tänä kesänä vähän muokata.
Kasvihuoneen taakse nurmikolle on tarkoitus laittaa muutama kasvilava, joihin istutan mustikkaa, karviaista ja todennäköisesti siirrän pari muuta marjapensasta. Haluan rajoittaa noiden puskien kasvualaa siten, että ruohon leikkaaminen olisi mahdollisimman yksinkertaista. Lisäksi vanhassa pihassa puskia on kaivettu vähän sinne ja tänne, ajattelematta yhtään toiminnallisuutta.
Nyt (toivottavasti) pihaan tulee "ruokapiha" sekä "puutarhapiha" erikseen.

Kuukausikuvia: helmikuu nro 1

Asumme hassulla leveysalueella, jossa talvi saattaa käydä kylässä tai sitten päättää viipyä ihan koko kauden....   luulenpa, että mun tarvii tehdä tälle kuukausikuvalle niin, että otan muutaman kuvan saman kuukauden aikana ja katsotaan sitten muuttuuko joku.

Samana päivänä kun presidentin virkaanastujaiset oli, satoi aivan mieletön määrä lunta. Katsoin ohjelmaa ohimennen töissä TV:stä ja totesin, että olisi hienoa olla kotona sen sijaan, että työpäivän jälkeen kaivaa kinoksesta autoa ja toivoo, että kaivettava on oma.

Välittömästi sen pyryn jälkeen tulikin pluskelit joten arvatkaa miten painavaa tavaraa tuo oli siirtää sivuun ajotieltä.
Meteorologit tosin povaavat -15 asteen kelejä seuraavalle viikolle, mikä tarkoittaa sitä, että onpa hienoa,  kun tuo loskapaska tuosta jäätyy.....

3.2.

Suurin harmi tämän seudun talvessa on ehdottomasti naurettava ja älytön liukkaus. En pidä lunta sinänsä pahana, tekee se kaikesta raikasta ja kirkasta. Ongelma on se, että se sulaa ja sitten on ihan mahdotonta liikkumisen kannalta.

Muutenhan keli on puhtaasti pukeutumiskysymys, mutta olen vilpittömän pahoillani, ettei tälle selälle sopivia talvikenkiä vaan ole tehty. Minähän kuljin suunnilleen näihin kinoksiin asti lenkkareissa motolla "mielummin märät varpaat kuin rikkonainen selkä". 

Tässä helmikuun osalta ensimmäinen kuva.

Näkymä on jotakuinkin samanlainen edelleen tänään, joskin aurinko on pilven takana piilossa.

Pihan kukkijoita

Huh huh! Tämäkin teksti on roikkunut luonnoksissa jostain kesäkuulta saakka....
Joten kuvat on ainakin jo aikansa eläneitä, eikä tekstikään mitenkään erityisesti hemmottele.
Julkaisen nyt kuitenkin kun on tullut tehtyä!

****
Silloin kun meille laitettiin maalämpö, se oli siis helmikuu 2015, ajoivat mokomat sillä koneella mun vastasiirretyn jasmikkeen yli.

Tuota jasmikepensasta olin hautonut etupihalla vuosia ja se kitui ja voi siinä huonosti. Silloin syksyllä päätin etsiä sille uuden paikan, koska nuoruudenkodissani Porvoossa sellainen kasvoi piharappusten vieressä ja tuoksu oli aina huumaava.

No, kuten sanottua, puskasta ei ollut jäljellä kuin pienet töröt kun maalämpö valmistui ja olin valmiiksi vihainen ja pahoillani.

Vaan.... kukapa olisi tiennyt, että juuri sitä se riivatun puska kaipasi: vähän rouheampaa käsittelyä.

Nyt korkeutta on jo metrin verran ja siinä on yksittäisiä kukkiakin. Ja se tuoksu... ♥♥

Myös parivuotiaat valkoiset pionit näyttävät voivan erinomaisesti. Niille pitäisi nyt kiireen vilkkaa saada jonkinlainen tuki, koska kukat ovat avauduttuaan niin kookkaat, että lätsähtävät varmasti maahan....

... kuten tässä.

Äiti sanoi aina, että silloin kun pioni kukkii, sataa, ja näin se tekee. 

Vanha totuus, jota kylven alvariinsa.

Hitsi kun en näille hoksannut kaivaa vanhaa verkkoaitaa ympärille ajoissa, nyt ovat jo levällään kuin jokisen eväät....