Raivausta, vähän suurempi viikkosiivous

Isäni sanoi joskus kivasti "älä rakastu romuun". Tarkoittaen, että pidä unelmat, muistot, ihmiset ja mahdollisesti paikat, mutta unohda materia.
Tuli jälleen hyvä muistutus asiasta, kun halusin raivata vähän meidän yläkertaa. 

Näin 10 kk asumisen jälkeen alkaa huomata, mitkä huonekalut on ehkä vähän väärässä paikassa, väärin päin tai jotain. Lisäksi meillä on ns. kylmä peräkomero säilytystilana, ja sinne survottiin muuton yhteydessä kasseittain vaan kamaa sivuun. Ja siellä ne oli edelleen, ilman, että kukaan oli kaivannut. (Tosi tarpeellista kamaa, kaikesta päätellen!) 

Se aamu, kun koko maa odotti "Valtteria" eli lumi-infernoa.
Aamulla oli kyllä niin messevä auringonnousu, ja 

tehtiin pitkä ihana lenkki rauhassa ennen kuin lumisade alkoi.

Viikko oli ollut vähän pettymyksiä täynnä. Ei tästä enempää, ei liity aiheeseen, mutta minähän olin havitellut tuonne pikkuolkkariin sitä liukuoviseinää vaatehuoneeseen, ja kun asiasta alettiin puhua, kävi ilmi, että siinäKIN seinässä on tietysti ne pystytolpat. Huoh! Lisää pettymyksiä, eli leuka rintaan ja kohti.....
Eihän kantavaa rakennetta noin vain voi purkaa ilman, että katon tukee palkilla jotenkin, ja tässä tapauksessa purku-urakka olisi levinnyt liikaa. 

Oli unohdettava haaveet liukuovista. Mutta vaatehuone on tuollaisenaan tosi epäkäytännöllinen, koska meillä on vaatteet Elfa-koreissa. Ne eivät mahdu aukeamaan kuin pituussuunnassa ja se tarkoittaa, että toisen ( = minun) on tarvinnut aina puikkelehtia korien ohi perälle etsimään pikkuhousujaan yms. Tympeää!

Otettiin kaikki ulos, imuroitiin huone ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi.
Aika nopeasti se alkoi hahmottua. Perälle valokuva-albumit, koska niitähän riittää..... Meillä on teetetty paperikuvia oikein urakalla kaikkien lasten syntymien jälkeen, ja albumeita on pilvin pimein. Niistä en raaski luopua, ja niiden säilytys on pohdittava, etteivät homehdu tms.

Mutta vaatehuoneen takaseinä on ihan oivallinen paikka. 
Siihen eteen sitten tanko, johon vähän juhlavammat kuteet, joita käytetään harvoin. Sen kerran, kun pikkumustaa tai muuta kukkamekkoa tarvitsee, voi kaivella vähän syvemmältä. Jes!
Tankovaatteiden eteen toiset Elfat ja siihen jäikin näppärästi väli ja toiselle puolelle toiset kaksi. Meidän pikkuvaatteet mahtui heittämällä tähän ja taakse mahtui vielä kenkäteline, johon sellaisia kausikenkiä (kuten vaikka paljasjalkatossut näin tammikuussa....)

Koska olin aivan fiiliksissä tästä, purettiin sitten peräkomeronkin sisusta olkkariin, paitsi kesäkalusteiden pehmusteet. 
Käytiin jokainen pussi ja nyssykkä läpi ja lopulta kaksi isoa jätesäkillistä pelkkää tekstiiliä päätyi lähtemään keräykseen. (Kysyn vaan itseltäni, mitähän hittoa olen ajatellut, kun tänne on muutettu mm. seitsemän - kyllä, 7 kpl, erilaisia täkkejä, kun meitä nukkuu täällä kaksi! Lisäksi ne on vanhoja kuin taivas, ja vaikka ihan käyttökelpoisia, mulla nyt ei ole tapana vaihdella peittoja sillä lailla sesongin mukaan... joten iso huoh itselleni!)

Täällähän on uusi laitos, jossa käsitellään tekstiilijätettä kierräystä varten. Siinä toki karahti kiville siltä osin, että mokoma laitos ei huoli yksityisiltä mitään, joten nuo vanhat peitot, tyynyt, lakanat, huovat, pyyhkeet yms päätyvät sekajätteeseen, mikä itseäni kyllä pännii. Mitä hukkaan heitettyä kamaa!!!

Noiden säkkien lisäksi kaksi isoa pahvilaatikollista kaikenlaista pikkusilppua ja roinaa lähti ihan luvalla sekajätteeksi, samoin pahveja yms.
Saatiin mahtumaan tuonne komeroon mun entinen toimistokaappi, jonne siis keittokirjat, tärkeät paperit, kansioita, joissa jotain säästettävää yms.
Ja päätyyn vielä yksi Elfa, jonne voi laittaa jotain säilytettävää. Mies haaveili heti laittavansa siihen esim. kesäksi lapaset, pipot yms, jottei niitä tarvitse säilyttää eteisessä. Ei huono idea!

Perällä pihakalusteiden pehmusteet.
Pahvilaatikossa pojan kitaran raato. Hän tulee sen hakemaan

rakentaakseen kitaran loppuun. Oli ihan liikuttunut, kun

kuuli, että se on muutettu tänne eikä paiskattu roskiin.

Ovesta vasemmalle Elfa, sen vieressä kolme ylimääräistä

keittiön tuolia, ja niiden päällä retkeilyreput.

Mun toimistokaappi ja väliaikaisesti nojallaan

pyykinkuivatustelineet.

Sitten kun nämä raivaukset oli saatettu valmiiksi, innostuin vielä kääntämään olkkarin toisinpäin, eli TV irrotettiin seinältä ja siirrettiin.
Jotta sille saatiin paikka, piti yksi kirjahylly vielä kantaa alas.....  Raivaus siis laajeni myös asuinkerrokseen.

Hiukan vielä hakee paikkaansa. 

Esim. tuo lamppu on pähkähullu tuossa.

Mutta tilaa tuli huimasti lisää.

Sohva on aivan älyttömän kätevä nyt tuossa ikkunan edessä. Testattiin katsomalla pari jaksoa Sorjosta illalla. Takassa on tähän asti poltettu vain kynttilöitä, koska yläkerrassa on riittävän lämmin ilman lämmitystäkin. 

Sorjosen lopputekstit. 
Bono on tuossa oikealla huovan alla ja nukkuu. 

(Ja pölynimurin johto.....😅)

Jotain siis saatiin viikonlopun aikana aikaiseksi. Sen lumi-infernon aikana/jälkeen. Tosin täällä suunnalla lunta tuli sen verran kuin nyt normaalisti talvella tulee. Jäin ihmettelemään miksi siitä öyhötettiin niin paljon joka paikassa. 
Tosin näin pari kuvaa mm. Kotkan suunnalta, jossa lunta oli sitten tullut metrin verran, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää..... 😁

Ja ehkä se pahin pettymyskin laantui.

Aina ei pysty sanomaan kaikkien aivoituksista ja on vaan asioita, joille ei itse mitään voi. Turha niitä kai on jäädä märehtimäänkään.

Siivouspäivä

Tiedättekö, kun joskus kämppä on kuin kaatopaikka ja tuntuu, että itse on ainoa, joka sen huomaa?
Rehellisyyden nimissä minä olen monesti se, joka huomaan mutta en viitsi... ja se se vasta tympeää on.
Erityisesti nyt kun tunnun koko ajan saavan vain yhden päivän vapaita, on niin järjettömän tylsää käyttää se ainoa vapaa johonkin muuhun kuin itsen relaamiseen. Aivan tosissaan raivostuttaa, kun ei koskaan tunnu olevan sitä päivää, jolloin minä saan vaan olla ja nauttia. Jos joskus joku muu tekisi kaikki päätökset, kuljetukset, pohtimiset ja toimet.  Niin varmaan, sitten täydellisessä maailmassa...  *huoh*

Tänään ohjelmassa Ipanan hammaslääkärikeikka. Koska periferiasta ei bussit kulje, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa. Mitenhän tämäkin olisi järjestetty, jos mulle olisi laitettu tähän työvuoro?
Hain Ipanalle bussikortin harrastuksia varten ja tuli siinä yhteydessä puhe Matkahuollon virkailijan kanssa näistä naurettavista bussiaikatauluista. Hän ei uskonut, kun sanoin, että meiltä lähtee viimeinen bussi kaupunkiin 15:45 ja sieltä takaisin tänne viimeinen 17:15. Että harrasta siinä välissä sitten, saati käytä noita vuoroja mihinkään työmatkaliikenteeseen.
Ja jukoliste, maksetaan sitä niitä veroja täällä landellakin!!!

Tänään kuitenkin aamulenkin jälkeen päätin, että jos minä en siivoa, todennäköisesti kukaan muukaan ei sitä tee, joten kahvin jälkeen hommiin.

Olen joskus maininnut, että silittäminen on kotitöistä kaikkein raivostuttavinta. Ei ole.
Pölyjen pyyhkiminen se vasta saa niskakarvat pystyyn. Voi luoja, miksi ihmisellä PITÄÄ olla tällaisia tasoja, joille kertyy naurettava määrä erilaisia hilavitkuttimia ja töröttimiä, ja kaiken sen kruunaa ällöttävä harmaa pöly??

No, tuli jokatapauksessa pyyhittyä. Ja jokainen kapine myös erikseen. Yyyyhhhhh.....

Jos ei hetkeen tarvitsisi. (Lue: esim. ennen joulua uudestaan?)

Kukat tiputtelevat kuivuneita lehtiään. Koirankarvoista kertyy pölypalloja. Meillä ei tunnusteta villakoiria, ne on sitä kokoluokkaa, että on puhuttava villanorsuista.
Ja kuten kaikilla muillakin, ne kerääntyvät paikkoihin, joihin on ikävä yrittää ylettää imurilla ja/tai ainakaan niin, että suulake on paikallaan vaan pitää irrottaa suulake ja törkkiä uudestaan pelkällä putkella.

Keittiön ja työhuoneen virkatut matot paiskasin terassin kaiteelle tuulettumaan. Sen verran ponteva olin, että taputtelin molempia myös pattopiiskalla.

Keittiön matto on aivan hirveän tunkkainen jo taas. Se kaipaisi pikimmiten pesua, mutta pesukoneessa siitä ei tule hullua hurskaampaa. Kesällä jo todettiin, että ainoa tapa saada siitä valkoinen päiväksi on harjata se mäntysuovalla ja vetää kevyesti painepesurilla.

Sivumennen, tuli kuvasta mieleen, pelargonit on vielä terassilla ja tekevät uutta nuppua!!!

En oikein tiedä missä vaiheessa ne täytyy ottaa sisälle. Ehkä vasta kun todella on yöpakkasia?

Kun työ oli tehty, siirsin imurin vielä yläkertaan.
Jostain syystä en jaksa uskoa, että kukaan ottaa vihjeestä vaarin..... eiköhän imuri siellä roiku odottelemassa käyttövuoroaan siihen saakka, että haluan taas imuroida keskellä?

Arkihaaste 20/52

Arjessa työläintä: siivous.
Siivoaminen on ihan kivaa. (Muinoin äidinkielen maikka sanoi, että siinä on typeristä typerin sanonta, ei tarkoita mitään, vaan on vaan - noh, ihan kiva....)

Jossain vaiheessa teimme säännöllisen viikkosiivouksen. Se oli aina keskiviikkoisin.
Perustelu tälle päivälle: en halunnut "pilata" viikonlopun alkua suututtamalla koko perheen, kun vaadin niitä osallistumaan viikkosiivoukseen ja viikonloppuna pitää olla parempaakin tekemistä kuin siivoaminen.

Ainoa ohjeeni lapsille onkin ollut: vaikka mikä olisi, pyhitä viikonloppu (tai muu vapaa) muulle kuin siivoamiselle. Se on kätevintä hoitaa nimenomaan arjen puuhana! Nykyisessä työssä teen siivouksen ihan samalla logiikalla maanantaina tai sunnuntaina, paitsi että harvoin sunnuntaina.... heh!

En pidä siivousta sinänsä pahana. Tosin sen verran olen laiska, että kun itse siivoan, hoidan vain asuinkerroksen. En siis kuljeta imuria rappuja ylös tai alas.
(Nyt kun muutimme yläkertaan nukkumaan, jääkin nähtäväksi miten usein sängyn alusta tulee oikeasti imuroitua.....)

Tykkään nähdä kätteni jäljen, ja esim. lakanoiden vaihtaminen ja petivaatteiden tuulettaminen vaan on kivaa, koska siinä voi jo tehdessä tuntea sen ihanuuden kun pääsee pujahtamaan illalla sänkyyn. Samoin vessan peseminen on minusta siivoamistouhuista hauskimpia, koska tykkään kloorin hajusta ja on ilo nähdä siisti vessa.

Kiiltää, kiiltää...

ja tuoksuu, tuoksuu....

Mutta muuten: imuroiminen on niin turhaakin turhempaa.

Koirat kantaa tassuissaan hiekkaa, pölyä ja kuraa sisälle läpi vuoden, ja itse sorrun siihen, että tassuttelen kengät (lue: lenkkarit) jalassa perimmäiseen nurkkaan asti lähtiessäni koiralenkille ja hakiessani niiden karkit jääkaapista. Koska hoksaan aina vasta siinä vaiheessa, että karkkipussi on vielä jääkaapissa.

Vähän haaveilen jo uudesta Dysonista.

Jälleen: Miksi ihmeessä kun vanha toimii eikä siinä ole muuta vikaa kuin likainen säiliö, jonka voisi kait pestä???